Korhonen, Matti

Nystedt, Johanna

Ryhänen, Samppa

Vettenranta, Kim

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

https://helda.helsinki.fiHaploidenttisten kantasolujen siirrot lapsille alkavat Suomessa :Hematopoieesi perheenjäseneltäRyhänen, Samppa2017Ryhänen , S , Nystedt , J , Korhonen , M & Vettenranta , K 2017 , ' Haploidenttistenkantasolujen siirrot lapsille alkavat Suomessa : Hematopoieesi perheenjäseneltä ' ,Duodecim , Vuosikerta. 133 , Nro 3 , Sivut 231-233 . <http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo13538.pdf >http://hdl.handle.net/10138/237120publishedVersionDownloaded from Helda, University of Helsinki institutional repository.This is an electronic reprint of the original article.This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail.Please cite the original version.231PÄÄKIRJOITUSDuodecim 2017;133:231–3Samppa Ryhänen, Johanna Nystedt, Matti Korhonen ja Kim VettenrantaHematopoieesi perheenjäseneltäHaploidenttisten kantasolujen siirrot  lapsille alkavat SuomessaA llogeeninen luuytimen kantasolusiirto on vakiinnuttanut paikkansa sekä perin­nöllisten että hankinnaisten luuytimen toimintahäiriöiden hoidossa, ja tehtyjen siirto­jen määrä on tasaisesti kasvanut (1,2). Viime aikoina leukemian lääkehoidon parantuneet tulokset ovat vähentäneet veren kantasolusiir­ron tarvetta lasten syöpien hoidossa, mutta toksisten haittavaikutusten parempi hallinta on vastaavasti lisännyt kantasolusiirron käyttöä monogeenisten immuunipuutosten ja hemo­globiinisairauksien parantavana hoitona (2). Perinteisesti parhaana luovuttajana on pi­detty HLA­geenilokusten (Human Leukocyte Antigen) suhteen identtistä sisarusta, mutta vain noin 30 %:lla siirtoa tarvitsevista potilaista on HLA­identtinen sisarus (3). Toiseksi paras vaihtoehto luovuttajaksi on viiden HLA­lo­kuksen suhteen sopiva rekisteriluovuttaja (niin sanottu 10/10­HLA­sopivuus). Tarkentuneen genotyypityksen myötä luovuttajan valinta on parantunut siinä määrin, että hoitotulokset HLA­sopivilla rekisteriluovuttajilla tehdyissä siirroissa lähestyvät sisarussiirtojen tuloksia. Eurooppalaisessa väestössä kuitenkin vain noin 50 %:lle ja Suomessa noin 85 %:lle potilais­ta löytyy erinomainen rekisteriluovuttaja (3) (Tiina Linjama, julkaisematon havainto). Eri­tyisen hankalaa on löytää sopivia luovuttajia syntyperältään afrikkalaisille tai aasialaisille potilaille, koska luuydinluovuttajarekisterei­den kattavuus on paras Euroopan ja Pohjois­Amerikan eurooppalaisperäiselle väestölle ja varsinkin afrikkalaisten geneettinen monimuo­toisuus on erittäin suuri (4). Lisäksi rekisteri­luovuttajan haku kestää yleensä vähintään kaksi kuukautta. Hoidettaessa esimerkiksi huono­kuntoista immuunivaje­ tai leukemiapotilasta viive ennen siirtoa voi olla ratkaiseva potilaan ennusteen kannalta.Tarve löytää vaihtoehtoisia luovuttajia on siis monin tavoin perusteltu ja vaihtoehtoja on tutkittu tiiviisti. Haploidenttisten kantasolujen siirto, jossa luovuttaja on vähintään puoliksi sopiva HLA­geenilokusten suhteen, on lisän­nyt voimakkaasti suosiotaan maailmalla (2). Koska molemmat vanhemmat ja yleensä myös sisarukset ovat tällöin sopivia luovuttajiksi, motivoitunut ja täysi­ikäinen luovuttaja löytyy miltei kaikissa tapauksissa nopeasti. Haplo identtisen kantasolusiirron ongelmana on ollut siirteen huono tarttuminen sekä allo­reaktiivisten T­solujen aiheuttama voimakas käänteishyljintä. Molemmat tekniset ongelmat on saatu tyydyttävästi ratkaistua määrätietoi­sella kehitystyöllä. Luuytimen itäminen var­mistetaan antamalla luovuttajan perifeerisestä verestä kerättyjä CD34­positiivisia hemato­poieettisia kantasoluja normaalia enemmän, yleensä vähintään 10 x 106/kg (5). Käänteis­hyljintä puolestaan on saatu kuriin käsittele­mällä siirre joko ennen siirtoa ex vivo tai sen jälkeen in vivo siten, että käänteishyljintää aihe­uttavat T­solut poistetaan tai tehdään vaaratto­miksi. Aikuisille tehdyissä siirroissa suositaan teknisesti helpompaa ja edullisempaa keinoa, jossa siirron jälkeisillä, tarkkaan ajoitetuilla syklofosfamidiannoksilla tuhotaan aktiivisesti jakautuvat T­solut (6). Haploidenttisissä kan­tasolusiirroissa lapsilla suositummaksi vaihto­ehdoksi on noussut T­ ja B­solujen poisto siirteestä ennen siirtoa. Ensimmäisissä hoito­232PÄÄKIRJOITUSS. Ryhänen ym.ohjelmissa käytettiin siirteitä, joihin valikoitiin vain CD34­positiiviset kantasolut (7). Näistä siirteistä puuttuivat kaikki hankitun ja luon­nollisen immuniteetin solut, joten potilaiden immuniteetin jälleenrakentuminen oli hidasta, mikä altisti potilaan hengenvaarallisille virus­ ja sieni­infektioille. Selektiotekniikan kehitys on onneksi mahdollistanut hie­novaraisemmin käsitellyt so­lusiirteet, joiden käyttöönotto on parantanut kyseisten kan­tasolusiirtojen hoitotuloksia merkittävästi (8). Lupaavin teknologia las­ten haploidenttisten kanta­solusiirteiden käsittelyssä on ab­T­solureseptoria ilmentävien T­solujen poistaminen siirteestä immunomagneettisella menetelmällä (9). ab­positiiviset T­solut ovat pääosin vastuussa käänteishyljintään johtavas­ta soluvälitteisestä alloimmuniteetista, joten niiden poisto siirteestä lähes hävittää vakavan käänteishyljinnän riskin ja siirronjälkeinen im­munosuppressiivinen, käänteishyljintää estävä lääkitys on tarpeeton (10). Toisaalta siirtee­seen jäävät edelleen luonnollisen immuniteetin solut (muun muassa luonnolliset tappaja­ eli NK­solut) ja gd­positiiviset T­solut, jolloin im­muniteetti viruksia ja sieniä vastaan kohentuu, lopullinen immunorekonstituutio nopeutuu ja leukemiaa hoidettaessa oleellinen siirteen im­munologinen hoitovaikutus (niin sanottu graft vs leukemia ­vaikutus) paranee (11). Samalla siirteestä poistetaan myös CD19­positiiviset B­solut, jotka Epstein–Barrin viruksen (EBV) isäntäsoluina saattavat aiheuttaa siirronjälkei­sen lymfoproliferatiivisen sairauden.ab­CD19­depletoiduilla kantasolusiirteillä on tehty jo satoja siirtoja Euroopan kantasolu­siirtokeskuksissa. Siirtoja on tehty hyvin tulok­sin niin leukemian kuin perinnöllisten sairauk­sienkin hoidoksi (10,12,13,14). Potilaiden immunorekonstituu­tio on osoittautunut odotusten mukaisesti nopeammaksi ja infektio­ongelmat vähäisem­miksi kuin aiemmilla teknii­koilla (13,15). Kokeneimmissa keskuksissa siirtojen tulokset lä­hentyvät jo rekisteriluovuttajilla tehtyjen siirtojen vastaavia (Franco Locatelli, henkilökohtainen tiedonanto).  SPR:n Veripalvelun Solutuo tantokeskus on hankkinut ab­CD19­depleetioon tarvittavan laitteiston ja osaamisen, ja tekninen valmius haploidenttisten kantasolusiirtojen toteuttami­seen käsitellyllä siirteellä saavutetaan HYKS:n lastenklinikassa alkuvuodesta 2017. Näiden kantasolusiirtojen aloittaminen täydentää mer­kittävällä tavalla kantasolujen siirtotoimintaa Suomessa ja parantaa valmiutta kehittää ja ot­taa käyttöön esimerkiksi muita kehittyneitä solusiirrekäsittelyitä. Näitä ovat modifioitui­hin T­soluihin (niin  sanotut chimeric antigen  receptor T­solut, CAR­T) perustuvat leukemia­hoidot tai monogeenisten perinnöllisten sai­rauk sien hoito geenikorjatuilla hematopoieetti­silla kantasoluilla. ■SAMPPA RYHÄNEN, LT, erikoislääkäriHYKS Lastenklinikka, Veri- ja syöpätautien sekä kantasolusiirtoyksikköHelsingin yliopistoJOHANNA NYSTEDT, FT, dosentti, osastonjohtajaSolutuotantokeskusSuomen Punainen Risti, VeripalveluHaploidenttisten  kanta solusiirtojen aloitus täydentää merkittävällä tavalla kantasolujen siirto­toimintaa  Suomessa.MATTI KORHONEN, dosentti, ylilääkäriSuomen Punainen Risti, VeripalveluKIM VETTENRANTA, dosentti, osastonylilääkäri HYKS Lastenklinikka, Veri- ja syöpätautien sekä kantasolusiirtoyksikköHelsingin yliopistoSIDONNAISUUDETSamppa Ryhänen: Korvaukset koulutus­ ja kongressikuluista (Pfizer)Johanna Nystedt, Matti Korhonen ja Kim Vettenranta:  Ei sidonnaisuuksia233KIRJALLISUUTTA1. Copelan EA. Hematopoietic stem­cell transplantation. N Engl J Med 2006; 354:1813–26.2. Passweg JR, Baldomero H, Bader P, ym. Hematopoietic stem cell transplantation in Europe 2014: more than 40 000 trans­plants annually. Bone Marrow Transplant 2016;51:786–92.3. Tiercy JM. How to select the best  available related or unrelated donor of hematopoietic stem cells? Haematologica 2016;101:680–7.4. Beatty PG, Mori M, Milford E. Impact of racial genetic polymorphism on the  probability of finding an HLA­matched donor. Transplantation 1995;60:778–83.5. Aversa F, Tabilio A, Terenzi A, ym.  Successful engraftment of T­cell­depleted haploidentical “three­loci” incompat­ible transplants in leukemia patients by  addition of recombinant human granulocyte colony­stimulating factor­mobilized peripheral blood progenitor cells to bone marrow inoculum. Blood 1994;84:3948–55.6. Bashey A, Solomon SR. T­cell replete haploidentical donor transplantation using post­transplant CY: an emerging standard­of­care option for patients who lack an HLA­identical sibling donor. Bone Marrow Transplant 2014;49:999–1008.7. Aversa F, Tabilio A, Velardi A, ym. Treat­ment of high­risk acute leukemia with T­cell­depleted stem cells from related donors with one fully mismatched HLA haplotype. N Engl J Med 1998;339:1186–93.8. Li Pira G, Di Cecca S, Montanari M, ym. Specific removal of alloreactive T­cells to prevent GvHD in hemopoietic stem cell transplantation: rationale, strategies and perspectives. Blood Rev 2016;30:297–307.9. Chaleff S, Otto M, Barfield RC, ym. A large­scale method for the selective depletion of alphabeta T lymphocytes from PBSC for allogeneic transplantation. Cytotherapy 2007;9:746–54.10. Bertaina A, Merli P, Rutella S, ym. HLA­haploidentical stem cell transplantation after removal of αβ+ T and B cells in  children with nonmalignant disorders. Blood 2014;124:822–6.11. Locatelli F, Bauquet A, Palumbo G, ym. Negative depletion of α/β+ T cells and of CD19+ B lymphocytes: a novel frontier to optimize the effect of innate immu­nity in HLA­mismatched hematopoietic stem cell transplantation. Immunol Lett 2013;155:21–3.12. Zecca M, Strocchio L, Pagliara D, ym. HLA­haploidentical T cell­depleted allogeneic hematopoietic stem cell transplantation in children with Fanconi anemia. Biol Blood Marrow Transplant 2014;20:571–6.13. Lang P, Feuchtinger T, Teltschik HM, ym. Improved immune recovery after transplantation of TCRαβ/CD19­depleted allografts from haploidentical donors in pediatric patients. Bone Marrow Trans­plant 2015;50(Suppl 2):S6–10.14. Balashov D, Shcherbina A, Maschan M, ym. Single­center experience of unrelated and haploidentical stem cell transplanta­tion with TCRαβ and CD19 depletion in children with primary immunodeficiency syndromes. Biol Blood Marrow Transplant 2015;21:1955–62.15. Airoldi I, Bertaina A, Prigione I, ym. γδ T­cell reconstitution after HLA­haploiden­tical hematopoietic transplantation de­pleted of TCR­αβ+/CD19+ lymphocytes. Blood 2015;125:2349–58.

Haploidenttisten kantasolujen siirrot lapsille alkavat Suomessa : Hematopoieesi perheenjäseneltä

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/237120/1/duo13538.pdf

Haploidenttisten kantasolujen siirrot lapsille alkavat Suomessa : Hematopoieesi perheenjäseneltä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto