Tutkielman tarkoituksena on tarkastella Suomen holhoustoimijärjestelmää alaikäisen päämiehen edustamisen näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään minkälaisia velvoitteita holhoustoimesta annettu laki asettaa edunvalvojalle sekä holhousviranomaisena toimivalle maistraatille. Tämän lisäksi tarkastellaan lapsioikeuden alaa radikaalisti muuttaneen Yhdistyneiden kansakuntien sopimusta lapsen oikeuksista ja sitä minkälaisia velvoitteita sopimus asettaa sopijavaltioille. Lopuksi tarkastellaan holhousviranomaisen jäämistöoikeudellisten lupa-asioiden avulla sitä, kuinka Suomen lainsäädäntö sisältää tiettyjä ongelmakohtia lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta.
Lapsen oikeuksien sopimuksen tulkinta-aineistona käytetään laajasti Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean suosituksia ja yleiskommentteja. Vaikka sopijavaltiot eivät ole erikseen sopineet noudattavansa näitä suosituksia ja kommentteja, on lapsen oikeuksien komitea ylin kansainvälinen sopimusta tulkitseva elin, joten sen lausunnoille voidaan antaa merkittävää painoarvoa kun on kyse sopimuksen tulkinnasta.
Lopuksi maistraatin jäämistöoikeudellisia lupa-asioita käytetään esimerkin ominaisuudessa kun selvitetään sitä, minkälaisia ongelmakohtia Suomen holhouslainsäädäntö sisältää lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta. Tutkielmassa esitetyn perusteella ei kuitenkaan ole estettä etteikö näitä samoja argumentteja voisi soveltaa myös muihin lupa-asioihin ja laajemminkin holhousviranomaisen ja edunvalvojien toimintaan
