Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract
Tavoitteet. Lukivaikeuksia diagnosoidaan nykyään aikaisempaa enemmän kehittyneiden testimenetelmien ansiosta.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että lukivaikeuksiset opiskelijat eivät yleensä hakeudu korkeampaan koulutukseen.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät ovat mahdollistaneet joidenkin lukivaikeuksisten opiskelijoiden
hakeutumisen yliopistoon lukivaikeudesta huolimatta ja miten lukivaikeuksiset opiskelijat saataisiin integroitua
koulutusjärjestelmään paremmin. Tutkimuksessa selvitettiin, miten lukivaikeuksisten opiskelijoiden koulutuspolut ovat
muodostuneet, mitkä resurssit ovat kannatelleet opiskelijoita sekä miten opiskelijoiden toimijuus on kehittynyt opintopolun
aikana. Lisäksi resurssien yhteyttä toimijuuteen tutkittiin. Toimijuutta tutkittiin opintohistorian, vallitsevan ympäristön sekä
tilannekohtaisen toimijuuden näkökulmista. Resurssit jaettiin käytännön, symbolisiin ja tapojen resursseihin.
Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä suomalaista lukivaikeustaustaista yliopisto-opiskelijaa, jotka
suorittivat peruskouluna 1997–2011 välisenä aikana. Haastatteluilla kerätyt kertomukset sijoittuivat narratiivisen periaatteen
mukaisesti opiskelijoiden koulun aloituksen ajankohdasta tämänhetkiseen yliopisto-opintojen vaiheeseen. Aineiston keruussa
yhdistyi narratiivinen haastattelu ja teemahaastattelu. Kerronnallisen haastattelun tuottamat kertomukset eli narratiivit
analysoitiin mukaillen holistista sekä temaattista narratiivien analyysiä.
Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että opiskelijoiden opintohistoriat erosivat toisistaan, vaikka kaikkien opiskelijoiden
koulutuspolku on kulkenut pääpiirteittäin samansuuntaisesti. Myös lukivaikeuksisten opiskelijoiden toimijuus muuttui ja kehittyi
koulutuspolulla edetessä, etenkin toimijuuden osa-alueiden merkitys ja keskinäinen suhde vaihteli. Resursseilla havaittiin olevan
suora yhteys opiskelijoiden toimijuuteen, kun resurssien määrä tai suuruus oli kasvanut, myös toimijuus oli vahvistunut sekä
päinvastoin. Opiskelijat olivat onnistuneet kääntämään lukivaikeuden resurssiksi vahvistuneen itsetunnon,
lukivaikeusmyönteisyyden ja selkeän oman elämänkaaren sekä vahvuuksiensa ja heikkouksiensa tuntemisen avulla.
Johtopäätökseksi laadittiin neliosainen toimintalista, jolla pystyttäisiin integroimaan lukivaikeuksiset opiskelijat osaksi
koulujärjestelmäämme. Lukivaikeus tulisi diagnosoida mahdollisimman aikaisin, jotta opiskelijan tarvitsemaa tukea osattaisiin
kohdistaa hänelle jo koulutuspolun alusta lähtien. Opiskelijoita tulisi rohkaista myös paljastamaan lukivaikeutensa opintopolulla,
jotta heidän ottaminen osaksi kouluyhteisöä onnistuisi paremmin. Lisäksi lukivaikeutta koskevan tiedon määrää tulisi lisätä
kaikilla koulutusasteilla, jolloin myös sen diagnosointi helpottuisi ja lukivaikeuden paljastaminen olisi opiskelijalle helpompaa,
kun lukivaikeuteen suhtauduttaisiin myönteisemmin. Lisäämällä tietoa lukivaikeudesta ja sen vaikutuksista, voitaisiin
lukivaikeusmyönteisyyttä kasvattaa. Viimeiseksi, koulumaailmaan tulisi luoda yhteiset toimintaohjeet, sekä niiden ja käytännön
toteutuksen välistä suhdetta tulisi valvoa ja arvioidaAim of the study. Nowadays, dyslexias are diagnosed more often compared to previous times due to advanced test
methods. According to previous studies, dyslexic students are not often applying for higher education. The aim of this
work was to define features that have made it possible for few dyslexic students to get in university despite the dyslexia
and how dyslexic students could be integrated better into education system. In this study, it was determined, how the
pathways of dyslexic students are composed, which resources of students had assisted them and how the agency of students
had developed through school pathway. Further, the connection between resources and agency was investigated. The
agency was investigated from the point of views of education history, prevailing environment and active agency.
Resources were classified into practical resources, resources of meanings and symbols as well as resources of habits and
practices.
Used methods. The research data was collected by interviewing five Finnish dyslexic university students, who attended
comprehensive school between years 1997 and 2011. Narrations, collected with interviews, included the school pathway
from starting school to current period in university. Narrations were analyzed with holistic and thematic narrative research
method.
Results and conclusions. It was found that the education histories of students differed, though the pathways of students
were mostly similar. In addition, the agencies of dyslexic students changed and developed through their pathways,
especially the meaning and relation of different pieces of agencies varied. It was found that resources had dependency on
the agency of students, since the increase in amount or volume of resources resulted in enhanced agency, and contrariwise.
The students were able to turn their dyslexia into resource due to their strengthen self-esteem, pro-dyslexia, clear
knowledge of their career as well as their strengths and weaknesses.
As conclusions, quadripartite activity guide was formed in order to integrate dyslexic students into our education system.
Dyslexia should be diagnosed as early as possible in order to provide students with required support already from the start
of their pathways. Further, dyslexic students should also be encouraged to reveal their dyslexia in order to integrate them
better into school society. Additionally, knowledge of dyslexia should be increased in every school stage in order to ease
diagnosing of dyslexia and revealing of it, when the attitude towards dyslexia would be more positive. By increasing
knowledge of dyslexia and its effects, pro-dyslexia could be enhanced. Finally, general action guides should be created as
well as the relation of action guide and their actions in practice should be supervised and evaluate
