Johdanto
Lasten aivojen valtimolaskimoepämuodostumista ei ole julkaistu juurikaan väestöpohjaista pitkän aikavälin seurantaa.
Tavoite
Selventää lasten valtimolaskimoepämuodostumien ominaisuuksia ja pitkän aikavälin toipuminen.
Menetelmät
Retrospektiivinen analyysi suoritettiin 805 perättäiselle potilaalle, jotka kirjautuivat Töölön sairaalan neurokirurgian klinikkaan vuosien 1942 ja 2014 välillä ja joilla oli aivojen valtimolaskimoepämuodostuma. Potilaat määriteltiin lapsiksi, jos he olivat alle 18-vuotiaita kirjautumisajankohtana. Lapsia verrattiin aikuiskohorttiin. Taudin muuttuvia ilmenemismalleja tarkasteltiin vuosikymmenittäin.
Tulokset
Potilaat koostuivat 127 lapsesta, joiden keski-ikä oli 12-vuotta. Keskiseuranta-aika oli 21-vuotta (0-62 välillä). Lasten valtimolaskimoepämuodostumat tulivat aikuisia useammin esille aivoverenvuotona, mutta harvemmin epilepsian takia. Tyvitumakkeen, pikkuaivojen ja posteriorisen aivokurkiaisen viereisen alueen valtimolaskimoepämuodostumat olivat lapsilla aikuisia yleisempiä. Otsalohkon ja ohimolohkon valtimolaskimoepämuodostumat olivat puolestaan aikuisilla yleisempiä. Kun sattumalöydöksinä ja epilepsian takia ilmitulleet valtimolaskimoepämuodostumat yleistyivät, aivoverenvuotojen esiintyvyys pieneni kummassakin kohortissa. Kokonaisuudessaan valtimolaskimoepämuodostuma aiheutti 22 (82%) lasten ja 108 (39%) aikuisten kuolemaa. Multivarianttianalyysin jälkeen valtimolaskimoepämuodostuman pieni koko ja sen kirurginen poisto korreloivat suotuisan pitkänajan tuloksen kanssa.
Johtopäätökset
Lasten valtimolaskimoepämuodostumat tulivat esille useammin aivoverenvuodon takia kuin aikuisilla. Tätä heijasteli myös epileptisen ilmenemisen pienempi prevalenssi lapsissa. Lasten valtimolaskomoepämuodostumat sijaitsivat aikuisia harvemmin lohkoissa tai kuorikerroksella, mutta useammin aivojen syvissä osissa ja pikkuaivoissa. Aivoverenvuotojen esiintyminen korreloi negatiivisesti sattumalta ja epilepsian takia löydettyjen valtimolaskimoepämuodostumien kanssa.Lapsissa valtimolaskimoepämuodostuma oli tärkein kuolleisuuden aiheuttaja, mutta aikuisissa kuolemat johtuivat useammin muista syistä.BACKGROUND:
Population-based long-term data on pediatric patients with cerebral arteriovenous malformations (AVMs) are limited.
OBJECTIVE:
To clarify the characteristics and long-term outcome of pediatric patients with AVM.
METHODS:
A retrospective analysis was performed on 805 consecutive brain AVM patients admitted to a single center between 1942 and 2014. The patients were defined as children if they were under 18 yr at admission. Children were compared to an adult cohort. Changing patterns of presentation were also analyzed by decades of admission.
RESULTS:
The patients comprised 127 children with a mean age of 12 yr. The mean follow-up time was 21 yr (range 0-62). Children presented more often with intracerebral hemorrhage (ICH) but less often with epilepsy than adults. Basal ganglia, cerebellar, and posterior paracallosal AVMs were more common in pediatric than in adult patients. Frontal and temporal AVMs, in contrast, were more common in adult than in pediatric patients. As the number of incidentally and epilepsy-diagnosed AVMs increased, ICH rates dropped in both cohorts. In total, 22 (82%) pediatric and 108 (39%) adult deaths were assessed as AVM related. After multivariate analysis, small AVM size and surgical treatment correlated with a favorable long-term outcome.
CONCLUSION:
Hemorrhagic presentation was more common in children than in adults. This was also reflected as lower prevalence of epileptic presentation in the pediatric cohort. Lobar and cortical AVM locations were less frequent, whereas deep and cerebellar AVMs were more common in children. Hemorrhagic presentation correlated negatively with incidentally and epilepsy-diagnosed AVMs. In children, AVM was a major cause of death, but in adults, other factors contributed more commonly to mortality
