Renz, Bettina

English

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

https://helda.helsinki.fi"Hybrid Warfare" as a Quasi-theory of Russian Foreign Policy?/ Sopivatko Venäjän ulkopolitiikan analyysi ja hybridisotakäsite yhteen?Renz, Bettina2016-04-22Renz , B 2016 , ' "Hybrid Warfare" as a Quasi-theory of Russian Foreign Policy? / SopivatkoVenäjän ulkopolitiikan analyysi ja hybridisotakäsite yhteen? ' , Aleksanteri Insight -Snapshots of Eurasia , no. 2/2016 . <http://www.helsinki.fi/aleksanteri/english/insight/AI_16_2.pdf >http://hdl.handle.net/10138/175696publishedVersionDownloaded from Helda, University of Helsinki institutional repository.This is an electronic reprint of the original article.This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail.Please cite the original version.ALEKSANTERI INSIGHT22 April 2016 / Issue  2The concept of ‘hybrid warfare’ originated in US military thinking in order to draw attention to specific changes in contemporary warfare. According to such thinking, what makes a war ‘hybrid’ is the extensive use of non-military tools, such as psychological op-erations and information, including social media, in addition to conventional military force. Following the Crimea annexation, the concept gained widespread prominence in the West as it appeared well suited to explain Russia’s almost bloodless achievement of objectives in this military campaign, which stood in stark contrast to the wars it pursued in Chechnya and Georgia by conventional military means. There clearly is some mileage in the ‘hybrid warfare’ concept for the evaluation of Russia’s military operation in Crimea. However, the concept is now often used to describe not only a military operational approach, but Russian foreign policy behaviour in general. Arguably, such a use of the ‘hybrid warfare’ label obscures more than it can explain.Today it is not uncommon to encounter the idea that Russia is engaged in a campaign of hybrid war-fare against the West. What such comments tend to refer to are first of all Russian attempts to use various information channels to shape international opin-ion, but also actions as diverse as cyber-attacks and cyber-espionage, flying military aircraft close to other countries’ borders, encouraging refugees to enter from Russia into neighbouring states, and even the decision to launch airstrikes in Syria. Many of these actions had already been happening long before the Crimea crisis and it was only the rising prominence of the ‘hybrid warfare’ label that has caused some analysts to see a pattern in past and current Russian actions that they did not see before. The evaluation of almost every Russian foreign policy decision as part of a coordinat-ed hybrid warfare campaign oversimplifies the coun-try’s foreign policy aims and intentions and will make it difficult to decide on adequate responses.Russian actions, such as the use of informa-tion and disinformation to influence public opinion abroad, undoubtedly present significant challenges to the West. However, the implication that the use of information as a foreign policy tool will inevitably lead to military action as it did in Russia’s ‘hybrid’ campaign in Crimea is misleading and risky. First, it neglects at least a full decade of Russian attempts to use information to improve its image internationally and to question what it sees as a US and European interpretation of the world order, universal values and norms. Second, it unnecessarily blurs war and peace and ignores the fact that the use of information to seek influence abroad is often an end in itself, depending on its purpose and intended political outcome. Using the concept of ‘hybrid warfare’ as a quasi-theory of Russian foreign policy militarises the West’s language regarding its relations with Russia in an already tense situation.‘Hybrid warfare’ as a concept has perhaps served an important purpose, inasmuch as it has highlighted Russian strengths in using various foreign policy instruments, such as information and public diplomacy, that were not assessed systematically as potential security challenges to the West before the Crimea crisis. However, as a quasi-theory of Russian foreign policy serving as a basis for Western policy-making vis-à-vis Russia, it is simply unsuitable.‘HYBRID WARFARE’ AS A QUASI-THEORY OF RUSSIAN FOREIGN POLICY?The evaluation of almost every Russian foreign policy decision as part of a coordinated hybrid war-fare campaign oversimplifies the country’s foreign policy aims and intentions, writes Bettina Renz.Dr. Bettina Renz is Associ-ate professor at University of Nottingham and Principal Investigator in the “Russia and Hybrid warfare” project funded by the Finnish Prime Minister’s Office.Publisher: Aleksanteri Institute, P.O.Box 42, FI-00014 University of HelsinkiThe views and opinions expressed in the article are solely those of the original author and do not necessarily represent those of the Aleksanteri Institute.Editors: Katja Lehtisaari & Hanna Smith, published online at www.helsinki.fi/aleksanteri/english/insightPhoto: Niina IntoALEKSANTERI INSIGHT22. huhtikuuta 2016 / Numero 2Julkaisija: Aleksanteri-instituutti, PL 42, 00014 Helsingin yliopistoArtikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä vastaa Aleksanteri-instituutin näkemyksiä.Päätoimittajat: Katja Lehtisaari & Hanna Smith, ilmestyy osoitteessa www.helsinki.fi/aleksanteri/insightKäsite ”hybridisodankäynti” syntyi Yhdysvaltain sotilaal-lisessa ajattelussa tarpeesta kiinnittää huomiota nyky-ajan sodankäynnissä tapahtuneisiin muutoksiin. Tässä ajattelussa se, mikä sodasta tekee ”hybridisodan”, on laa-jamittainen ei-sotilaallisten työkalujen käyttö perinteisen sotilaallisen voiman ohella. Tällaisia työkaluja voivat olla esimerkiksi psykologiset operaatiot ja informaation le-vittäminen muun muassa sosiaalisessa mediassa. Krimin miehityksen jälkeen hybridisodankäynnin käsite nousi merkittävään asemaan lännessä, koska se näytti sopi-valta selittämään sitä, kuinka Venäjä onnistui saavutta-maan sotilasoperaationsa tavoitteet lähes täysin ilman verenvuodatusta. Tämä muodosti jyrkän vastakohdan Tšetšenian ja Georgian sodille, jotka käytiin perinteistä sotilasvoimaa käyttäen. Hybridisodankäynnin käsite on selvästi hyödyllinen, kun arvioidaan Venäjän sotilasope-raatiota Krimillä. Käsitettä käytetään kuitenkin nykyisin usein kuvaamaan paitsi sotilaallista toimintatapaa, myös Venäjän ulkopoliittisia toimia ylipäätään. Voidaan olet-taa, että hybridisodankäynnin käsitteen käyttö tällaisessa yhteydessä pikemminkin hämärtää asioita kuin selittää niitä.Nykyisin ei ole epätavallista törmätä ajatukseen, että Venäjä käy hybridisotaa länttä vastaan. Nämä kommentit pyrkivät viittaamaan ennen kaikkea Venäjän pyrkimyksiin hyödyntää eri tiedonvälityskanavia kan-sainvälisen mielipiteen muokkauksessa. Lisäksi sillä kui-tenkin viitataan muihin, erittäin monenkirjaviin toimiin, esimerkiksi tietoverkkohyökkäyksiin ja kybervakoiluun, sotilaslentokoneilla lentämiseen lähellä muiden maiden rajoja, pakolaisten ohjaamiseen Venäjältä naapurimaihin sekä jopa päätökseen käynnistää ilmaiskut Syyriassa. Monet näistä toimista olleet käytössä jo kauan ennen Kri-min kriisiä. Hybridisodankäynnin käsitteen nouseminen yleiseen keskusteluun sai kuitenkin jotkut analyytikot nä-kemään Venäjän aikaisemmassa ja nykyisessä toiminnas-sa sellaista järjestelmällisyyttä, jota he eivät ennen olleet nähneet. Venäjän lähes jokaisen ulkopoliittisen pää-töksen arviointi osana koordinoituja hybridisotatoimia yksinkertaistaa liikaa Venäjän ulkopoliittisia tavoitteita ja pyrkimyksiä, ja tämän vuoksi päätöksenteko niihin vastaamisesta asianmukaisella tavalla on hankalaa.Venäjän toimet, kuten paikkansapitävän ja paik-kansapitämättömän informaation käyttö ulkomaisessa mielipidevaikuttamisessa, asettavat kiistatta merkittäviä haasteita lännelle. Kuitenkin sellainen johtopäätös, että informaatiovaikuttamisen käyttö ulkopolitiikan työkalu-na väistämättä johtaisi sotilaalliseen toimintaan, samaan tapaan kuin Krimin hybridioperaation tapauksessa, on sekä harhaanjohtava että vaarallinen. Ensinnäkin johtopäätös jättää huomiotta Venäjän ainakin vuosikym-menen jatkuneet pyrkimykset parantaa kansainvälistä imagoaan sekä kyseenalaistaa sitä, mitä se pitää Yhdys-valtojen ja Euroopan tulkintana maailmanjärjestyksestä ja yleisesti hyväksyttävistä arvoista ja normeista. Toiseksi se hämärtää tarpeettomasti sodan ja rauhan rajaa ja jät-tää huomiotta sen, että ulkomaisen vaikutusvallan hank-kiminen informaation avulla on usein tavoite itsessään, hieman vaikuttamisen tarkoituksesta ja toivotusta po-liittisesta tuloksesta riippuen. Kun hybridisodankäynnin olemassaolosta muodostetaan Venäjän ulkopolitiikkaa selittävä kvasiteoria, länsi militarisoi Venäjää koskevaa kielenkäyttöään muutenkin jo kireässä tilanteessa.Hybridisodankäynnin käsite on varmaankin palvellut tärkeää tarkoitusta, koska sen avulla on voitu nostaa esiin Venäjän vahvuuksia sellaisissa erilaisissa ulkopolitiikan keinoissa, kuten informaation ja julki-suusdiplomatian hyödyntämisessä, joita ei ollut arvioitu järjestelmällisesti länteen kohdistuvina turvallisuus-haasteina ennen Krimin kriisiä. Venäläisen ulkopoli-tiikan selittäminen kvasiteorialla ei kuitenkaan sovellu länsimaiden Venäjän suhteisiin liittyvän päätöksenteon lähtökohdaksi.SOPIVATKO VENÄJÄN ULKOPOLITIIKAN ANALYYSI JA HYBRIDISOTAKÄSITE YHTEEN? Venäjän lähes jokaisen ulkopoliittisen päätöksen arviointi osana koordinoituja hybridisotatoimia yksinkertaistaa liikaa Venäjän ulkopoliittisia tavoitteita ja pyrkimyksiä, kirjoittaa Bettina Renz. Tohtori Bettina Renz on Nottinghamin yliopiston apulaisprofessori ja toimii tutkijana valtioneuvoston kanslian rahoittamassa Venäjän hybridisotaa käsittelevässä hankkeessa.Kuva:Niina Into

"Hybrid Warfare" as a Quasi-theory of Russian Foreign Policy? / Sopivatko Venäjän ulkopolitiikan analyysi ja hybridisotakäsite yhteen?

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/175696/1/renz_hybrid_warfare.pdf

"Hybrid Warfare" as a Quasi-theory of Russian Foreign Policy? / Sopivatko Venäjän ulkopolitiikan analyysi ja hybridisotakäsite yhteen?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto