Heinonen, Anna

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

236  PERhE- JA LÄhEISSUhTEET SATEENKAAREN ALLA • TIETOISKU •  KOMMUUNIEN LÄHEISSUHTEETAnna Heinonen”Eivät kaikki avioliitotkaan kestä niin kauan. Ihmisten polut voivat erkaantua.” Näin kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa hannele Junt-tila, joka oli laittanut osuutensa kommuunikodistaan myyntiin.1 hänen tapauksessaan yhteisasuminen oli kestänyt viisitoista vuotta, joista kol-metoista yhdessä omistetussa asunnossa. Lapsiakin yhteisössä oli ollut kolme. Kommuunielämä ei siis välttämättä kytkeydy pelkästään nuo-ruuteen ja opiskeluaikaan niin, että se päättyisi tulojen kasvamiseen ja lastenhankintaan.Millaisia ovat ne suhteet, joita kommuunikodeissa kehkeytyy, kun saman katon alla arkeaan elävien lasten ja aikuisten suhteet eivät jäsenny ainakaan pelkästään parisuhteen ja ydinperheen kautta? Sosiologi Sasha Roseneil kirjoittaa länsimaisten yhteiskuntien ”queereista virtauk-sista”, joilla hän viittaa sekä homoseksuaalisten suhteiden suurempaan institutionaaliseen ja sosiaaliseen hyväksyntään että heterosuhteiden monimuotoistumiseen. Yhdessä asuvaa ydinperhettä, joka koostuu hetero seksuaalisesta parista ja heidän biologisista lapsistaan, ei voida enää yksiselitteisesti pitää yhteiskunnan perusyksikkönä. Samaan aikaan ystä-vyyssuhteet ovat tulleet ihmisille yhä keskeisemmiksi tavalla, joka on jo pitkään ollut tuttua lesbo- ja homokulttuureista: siellä koteja on jaettu ystävien, rakastajien, elämänkumppaneiden ja muiden ”valitun perheen” jäsenten kanssa.2Väitöskirjatyössäni lähestyn kommuunikoteja tällaisena paikkana, jossa elämänkaaren heteronormatiivinen ja parisuhdekeskeinen logiikka kyseenalaistetaan. Olen kerännyt tutkimukseni haastatteluaineistoa T I ETOISKU · KOM MU U NI EN L Ä hEISSUhT EET 237vuosina 2018–2019. haastattelemilleni kommuunien asukkaille asuin-kumppaneiden kanssa eletty ystävyys on usein erityislaatuista ja syvää, ja he kertovat yhteisessä kodissa asumisen tuottavan tällaista muista ystä-vyyksistään eroavaa läheisyyttä ja ”perheen kaltaisuutta”.Kommuuneissa tai muissa yhteisöllisen elämän asumismuodoissa ydinperheen suljetun piirin avaaminen onkin ollut historiallisesti tärkeä tavoite. Näin on ollut monin paikoin Israelin kibbutseilta pohjois-maiseen yhteisöllisen asumisen kehittämiseen.3 1960- ja 1970-lukujen ”vaihto ehtoisiin elämänmuotoihin” liittyvän kommuuniliikehdinnän jälkeen kommuunielämän tutkimus on kuitenkin jäänyt useammaksi vuosikymmeneksi vähemmälle huomiolle.42010- ja 2020-luvun taitteessa kommuuniasujat pohtivat osin vanhoja, osin uusia kysymyksiä. Siinä missä 1960-luvun tanskalaiset kom-muuniasujat saattoivat nukkua kaikki samassa makuuhuoneessa estääk-seen yhteisön sisällä pariutumisen, tämänhetkisessä kommuunielämässä tavoitteena näyttää ennemminkin olevan sellaisten suhteiden luomi-nen, jotka täydentävät pari- ja perhesuhteiden palettia.5 Nykyisessä kom-muunielämässä on tärkeää, että asukkailla on omat huoneet, jonka oven avulla he voivat säädellä yksin ja muiden kanssa olemista, kuten haastat-telemani Aino kertoo: ”On tiettyjä koodeja, tässä ovessa, että miten ne toimii, että saaks häiritä vai eiks saa häiritä, vai onko hyvin suotavaakin häiritä.”Silti kommuunisuhteet haastavat ajattelemaan uudelleen perhe-elä-män ja kodin suhdetta sekä yhdessä asumiseen liittyviä ajallisia ja tilallisia näkökulmia. Suomessa yhteisöasumisen tutkijoiden mielenkiinnon koh-teena ovat olleet muun muassa ekokylät, ryhmärakennetut kerrostalot ja korttelimaiset yhteisöt, kuten Annikin puutalokortteli Tampereella.6 Tällaiset useista asunnoista ja erillisistä yhteistiloista koostuvat asuin-yhteisöt pyrkivät luomaan yksityisen ja julkisen tilan väliin mallin, jossa naapurit muodostavat keskenään kylämäisen yhteisön ja jakavat keske-nään tiettyjä aktiviteetteja.7Kommuunielämä, jossa koti jaetaan yhden yksityisen asunnon seinien sisällä, kyseenalaistaa kenties toisella tapaa tällaista yksityisen ja julki-sen tilan jaottelua. Suomessa monet kommuuneista, kimppakämpistä ja yhteisöistä rakennetaan asuntoihin, jotka on suunniteltu ydinperheen asuttavaksi. Asuntojen tilojen suunnittelu, muoto ja käyttö tuottavat ja pitävät yllä perhe-elämään ja sen jatkuvuuteen liittyviä käsityksiä. Esi-merkiksi huoneet on usein suunniteltu vanhempien makuuhuoneeksi ja 238  PERhE- JA LÄhEISSUhTEET SATEENKAAREN ALLAlasten huoneiksi. Myös asuntojen sisustus, kuten näytteille asetetut valo-kuvat, voivat jatkaa tätä kodin tilan kytkeytymistä parisuhde- ja ydin-perhekeskeisyyteen. Toisaalta kommuunien asukkaat voivat kuvitella tilaa uudelleen ja tuottaa sille uusia merkityksiä esimerkiksi innovatii-visilla huoneratkaisuilla, väliseinillä ja tilan jakamisella. Kommuunikoti voi myös käyttää vaikkapa valokuvia siihen, että se tekee näkyväksi omaa ”perhehistoriaansa”.8 Tuossa historiassa kommuuneista jo pois muutta-neet ihmiset saattavat asettua osaksi kommuunin tarinaa, jota siirretään eteenpäin uusille asukkaille.Tyypillisesti ajatellaan, että pitkäkestoisimmat ihmissuhteet ovat merkityksellisimpiä, vaikka näin ei välttämättä ole. Kommuunielämään liitetään usein ajatus paitsi sen kytkeytymisestä nuoruuteen tai pitkitet-tyyn nuoruuteen, myös sen vääjäämättömästä ”epäonnistumisesta” eli kommuuniasumisen päättymisestä.9 Pitkäkestoisuuden ja ylisukupol-visen jatkuvuuden arvostaminen liittyy käsityksiin toivotusta elämän-kulusta, jossa nuoruuden monimuotoisia suhteita ja ystävyyksiä seuraa ”aloilleen asettuminen” puolison ja mahdollisten lasten kanssa.10 Luvun alussa lainaamani pitkäaikaisen kommuunieläjän kommentti kuitenkin kyseenalaistaa tällaisen asetelman, jossa lupaus parisuhteen ja aviolii-ton lopullisuudesta uskotaan pitäväksi ja nämä ihmissuhdemuodot siten luotettavammiksi kuin kommuunisuhteet. Kommuunisuhteissa saate-taankin arvottaa suhteiden ajallista kestoa sillä tavalla toisin, ettei yhtei-söasumisen loppumista pidetä epäonnistumisena vaan osana elämän normaalia kulkua.Tutkimusta nykyaikaisista kommuunisuhteista kaivataan lisää. Eri-tyisesti tietoa tarvitaan kommuuni- ja yhteisöelämän suhteiden moni-muotoisuudesta ja kirjosta. huomiota tulisi kiinnittää niihin suhteisiin, jotka eivät noudata normatiivista elämänkaariajattelua ja rajoita kom-muuniasumista opiskeluajalle tai nuoruuteen. Näin voitaisiin saada uusia tapoja ajatella ja arvottaa elämänkaaria, sitoutumisia ja suhteiden ajal-lista kestoa. Väitöstutkimuksessani haastateltavat kertovat useimmin, että asuvat kommuunissa, koska haluavat olla yhdessä muiden ihmisten kanssa. Muita tärkeitä arvoja useille heistä ovat ekologisuus ja resurssien jaka-minen. Tällainen ajattelu saattaa vahvistua tulevaisuudessa esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä. Myös asumisen kallistuminen kaupungeissa tulee todennäköisesti kasvattamaan yhteisöasumisen suosiota. Tutki-malla kommuunikotien sisällä rakentuvia suhteita voidaan kyseenalaistaa T I ETOISKU · KOM MU U NI EN L Ä hEISSUhT EET 239totunnaisia käsityksiä kodeista ja samalla saada tietoa sellaisista käytän-nöistä ja sitoumuksista, jotka eivät perustu hetero- tai parisuhdenorma-tiivisille rakenteille. Lisäksi kommuunitutkimus auttaa osoittamaan, miten asunnot heijastelevat käsityksiä ihmissuhteiden muodoista ja miten tämä tulisi ottaa huomioon asuntojen rakentamisessa, jotta suh-teiden moninaisuutta voitaisiin vaalia ja tukea.292 PERhE- JA LÄhEISSUhTEET SATEENKAAREN ALLAKOMMUUNIEN LÄHEISSUHTEET1. Taipale 2018.2. Roseneil 2000; 2007b; Cook 2014;Weston 1991.3. Vestbro & horelli 2012.4. Rubin 2001.5. Anderssen, Andersen & Van Deurs1970; Rubin 2001.6. Eräranta, Moisander & Pesonen2009; Laine ym. 2018.7. horelli 1989.8. Wilkinson 2014; Smart 2007.9. heath 2004; Shey 1977.10. Wilkinson 2014; halberstam 2005;Roseneil 2006a.

Kommuunien läheissuhteet

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/327493/1/Heinonen_A_Kommuunien_l_heissuhteet.pdf

Kommuunien läheissuhteet

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto