Arvaniti, Efthalia

Belinskij, Antti

Camarena Gómez, Teresa

Kostamo, Kirsi

Lähteenmäki-Uutela, Anu

Piiparinen, Jonna

Spilling, Kristian

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Kuva 1. Rakkohauru (Fucus vesiculosus).1 GRASS Policy Brief 1Merilevät ovat yksinkertaisia, kasvikuntaan kuuluvia eliöitä. Niitä kasvaa kaikkialla maa-ilmassa, etenkin rannikoilla, mutta myös ma-keassa vedessä kuten järvissä ja joissa.Yleisim-mät lajiryhmät ovat punalevät, ruskolevät ja viherlevät.MERILEVÄTEOLLISUUDEN arvo maailmanlaajuisesti on tällä hetkellä noin 6 miljardia dollaria (FAO 2019). Tästä arvosta 85 % tulee elintarvikkeista (FAO 2018). Viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvatetun me-rilevän tuotanto maailmassa kaksinkertaistui ja on nyt 32 miljoonaa tonnia vuodessa (tuore paino). Kerätyn merilevän määrä on pysynyt noin miljoonassa tonnis-sa. (FAO 2019). Seaweed Europe (2020) näkee, että merilevän tuotannon Euroopassa tulisi nopeasti laaje-ta nykyisestä 300 000 tonnista 8 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä. Tällöin eurooppalainen tuo-tanto kattaisi 30 % eurooppalaisen merileväteollisuu-den tarpeista. Eurooppalaisen merileväteollisuuden potentiaaliseksi markkina-arvoksi vuonna 2030 näh-dään 9 miljardia euroa (Seaweed Europe 2020).Levän käyttö ja hyödytMERILEVIEN BIOMASSA sisältää runsaasti bioaktiivi-sia yhdisteitä. Levien ainesosia voidaan käyttää lääk-keissä, elintarvikkeissa (sellaisenaan, ainesosana, ra-vintolisissä, elintarvikelisäaineena), rehuissa ja rehun lisäaineissa, kosmetiikassa, biomuovissa, lannoitteissa ja biostimulanteissa sekä biopolttoaineena/biokaasu-na. Korkean proteiinipitoisuuden, suotuisan rasvahap-pokoostumuksen, antioksidanttien ja vitamiinien an-siosta merilevän käytöstä on kuluttajille useita hyötyjä (SAPEA 2017).Levänkasvatuksessa ei tarvita maata, lannoitteita ei-kä makeaa vettä. Leväntuotanto sitoo ravinteita ja voi siten estää rehevöitymistä. Leväntuotanto torjuu il-mastonmuutosta, koska yhteyttäessään levät sitovat hiilidioksidia. Seaweed Europen (2020) mukaan esi-merkiksi 27 300 hehtaarin kokoiset leväfarmit Euroo-passa sitoisivat 20 000 tonnia typpeä, 2 000 tonnia fosforia ja 5,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Levän-tuotannolla voi siten sinisen kasvun ohella olla mer-kitystä useamman eri kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamisessa liittyen ruokaturvaan, ihmisten ter-veyteen ja planeetan terveyteen.Tämänhetkinen merilevätuotanto Euroopassa ml. ItämerelläEUROOPASSA MERILEVÄN  keräämisellä on pitkä historia, ja kerätyn merilevän tuotantomäärä on täl-lä hetkellä vielä suurempi kuin kasvatetun. Merile-vää on kerätty erityisesti yhdisteiden kuten alginaa-tin eristämistä varten. Rannalle ajatunutta merilevää ja villejä merileväpopulaatioita on hyödynnetty myös tuoreena ruokana, eläinten rehuna ja lannoitteena se-kä potaskan, jodin ja polysakkaridien eristämiseksi. Tällä hetkellä terveelliset ”superfoodit” ovat nopeim-min kasvava merilevätuotteiden ryhmä. Merilevää si-sältäviä ravintolisiä on yhä enemmän ruokakaupoissa. Myös kosmetiikkateollisuuden kiinnostus merilevästä GRASS project – Growing algae sustainably in the Baltic SeaMerileväliiketoiminnan edistäminen Suomessa ja EU:ssaPolicy BriefLähteenmäki-Uutela, A., Camarena Gómez, T., Kostamo, K., Belinskij, A., Piiparinen, J., Spilling, K., Arvaniti, E.2 GRASS Policy Brief 1eristettyjä ainesosia kohtaan on kasvussa. Euroo-pan markkinoilla olevista merileväelintarvikkeis-ta suurin osa on tuontituotteita (FAO 2019), mutta kiinnostus Euroopassa luontaisesti kasvavia merile-viä kohtaan on kasvussa (Barbier et al. 2019). Kiin-nostus merilevää kohtaan on saanut eurooppalaiset kasvuyritykset ja perinteiset kalankasvatustoimijat kiinnostumaan merilevän kasvattamisesta. Korkeas-sa suolapitoisuudessa viihtyviä leviä kuten Sacchari-na latissima, Laminaria digitata, Laminaria hyperbo-rea ja Ascophyllum nodosum kerätään ja kasvatetaan mm. Ranskassa, Skotlannissa, Norjassa, Tanskassa ja Ruotsin länsirannikolla. Mainitut levät ovat ruskoleviä.Useimmat Itämerenkin maat mainitsevat jo levät sini-sen biotalouden strategioissaan. Lupaavimpina levi-nä Itämeren pääaltaalla kasvatettaviksi nähdään Fur-cellaria lumbricalis (haarukkalevä, punalevä), Fucus spp. (rakkohauru, ruskolevä) ja Ulva spp. (suolilevä, viherlevä). Nämä levät viihtyvät murtovesiolosuhteis-sa. Haarukkalevää kerätään Virossa sakeuttamisai-neen valmistukseen, ja lupaa sen kasvattamiselle on haettu. Rakkohaurun kasvatuspilotteja on tehty Etelä- Suomessa ja suunnitteilla on rakkohaurua raaka- aineena hyödyntävä biojalostamo. Saksassa ja Tans-kassa rakkohaurua testataan kosmetiikkatuotteissa ja silmälääkkeissä. Tanskan salmien lähellä kasvatuk-seen soveltuvat parhaiten Saccharina latissima (ma-kealapakelppi) ja Laminaria digitata (sormilapakelppi). Tutkimus- ja sääntelytarpeetLEVIÄ KOSKEVAA  tutkimus- ja kehitystoimintaa tarvitaan lisää. Eri levälajien potentiaaliset hyödyt ja käyttötarkoitukset tulee selvittää. Viljelytekniikoita tu-lee kehittää sekä tuoteturvallisuuden takaamiseksi et-tä kuluttajien toiveisiin vastaamiseksi. Levänkasvatus tulee nähdä sekä lisäarvoa tuottavien raaka-aineiden tuotantona että ympäristönsuojelutoimena. Kaikkien Itämeren maiden tulisi sitoutua YK:n Global Compac-tin alaisen merilevämanifestin toimeenpanoon (UN Global Compact Seaweed Manifesto 2020).Merilevän kasvatusta ja merilevätuotteita koske-va eurooppalaisen ja kansallisen lainsäädännön tu-lee suojella kuluttajia ja ympäristöä sekä samal-la kannustaa innovatiivisia yrityksiä. Levänkasvatus on uutta toimintaa Itämerellä. Erikseen sitä koskevaa lainsäädäntöä ei ole laadittu eikä välttämättä ole tar-peenkaan laatia. Keskeinen sääntelykysymys on toi-minnan luvanvaraisuus. Vesialueilla tapahtuvaa lii-ketoimintaa koskee vesi- ja ympäristölainsäädäntö. Keskeiset EU-säädökset ovat merialuesuunnittelu- direktiivi 2014/89/EU, vesipuitedirektiivi 2000/60/EY, meristrategiapuitedirektiivi 2008/56/EC ja luonto- direktiivi 92/43/EEC. Päinvastoin kuin kalankasvatus, merilevän kasvatus tyypillisesti parantaa veden laa-tua vähentäessään ekosysteemin ravinnekuormaa. Ministeriöt ja lupaviranomaiset voivat tukea toimialaa selventämällä tulkintansa siitä, minkälaiseen levän-kasvatukseen tarvitaan Suomessa vesilupa ja min-kälaiseen myös ympäristölupa.Yhden luukun periaate on yrittäjän kannalta hyvä. Sääntelyssä voidaan käyt-tää hyväksi globaalia merilevästandardia (ASC-MSC Seafood Standard, Aquaculture Stewardship Council and Marine Stewardship Council 2018).Kuva 2. Merilevän keräämisellä on pitkä historia.Kuva 3. Haarukkalevä (Furcellaria lumbricalis) sekä ruskeaa rih-malevää.3 GRASS Policy Brief 1Merilevätuotteita koskeva lainsäädäntö on toinen kriittinen asia. Tuotelainsäädäntö kuuluu pääasias-sa EU:n toimivaltaan. Kaikkien potentiaalisten levien uuselintarvikestatusta (asetus 2015/2283/EU) ei ole vielä arvioitu. Raskasmetalleja ja toksiineja elintarvik-keissa koskevat selkeät säännöt ovat tarpeen. Kalas-tustuotteiden merkintäsäännöt (asetus 2013/1379/EU) eivät tunnu soveltuvan kovin hyvin merilevätuot-teisiin, ja terveysväitteiden hyväksymisprosessi (ase-tus 2006/1924/EU) on vaativa.Merilevätuotteiden markkinoihin vaikuttavat merkit-tävästi myös yleisempi lainsäädäntö, joka koskee tuo-tantoa ja kuluttamista. Merilevätuotteiden lisäarvo on usein siinä, että ne korvaavat tuotteita, joiden tuotan-to vaatii paljon resursseja, joilla on korkea hiilijalan-jälki ja jotka ovat epäterveellisiä. Kestävyyskriteereitä painottava sääntely-ympäristö hyödyttää merilevä-sektoria: • Merilevän kasvattamisen ja keräämisen näkemi-nen ravinne- ja hiilikompensaationa kannustaa ke-hittämään eri lajien kasvatusta yhdistäviä järjestel-miä. Levän myynnin lisäksi tuottaja voi saada tuloa kompensaation myynnistä.* • Ympäristökriteerien painottaminen julkisissa han-kinnoissa luo markkinoita ekoinnovaatioille. Hankin-talainsäädäntöä on sekä EU-tasolla että kansallisel-la tasolla, mutta konkreettisista hankintakriteereistä päätetään kussakin hankintayksikössä.• Verojärjestelmä voi tukea kestäviä tuotteita. EU on asettanut enimmäismäärän eri arvonlisäverokan-noille ( jäsenvaltiolla voi olla kolme). Eri tuotteiden arvonlisäverokannat päätetään jäsenvaltioissa.• Kauppasopimuksiin EU:n ja muiden alueiden tai maiden välillä voidaan sisällyttää kestävyyskritee-rejä, mikä johtaa vähemmän kestävien tuotteiden kaupan vähenemiseen.• Tukien poistaminen korkean hiilijalanjälken tuotan-nolta johtaa kestävämpien tuotteiden suhteellisten hintojen alenemiseen.* Kun EU:ssa ei vielä ole markkinoita ravinnekompensaatioille ja hiilinieluille, kansallisia järjestelmiä voidaan käyttää kestä-vää biotaloutta tukemaan. Kompensaatiolla tarkoitetaan lisäistä päästövähennystä vastaavaa varmennettua ja rekisteröi-tyä yksikköä. Levätuotannon ottaminen osaksi kompensaatiojärjestelmiä vaatii lisätutkimuksia ja -laskelmia (Kostamo et al. 2020).Kuva 4. Rakkohauru (Fucus vesiculosus).4 GRASS Policy Brief 1Lähteet ASC-MSC Seaweed (Algae) Standard (v1.01 2018). ht-tps: //www.asc-aqua.org/what-we-do/our-standards/seaweed-standard/Barbier, M., Charrier, B., Araujo, R., Holdt, S., Jacque-min, B., Rebours, C. (2019) PEGASUS - PHYCOMOR-PH European Guidelines for a Sustainable Aquaculture of Seaweeds, COST Action FA1406 (M. Barbier and B. Char-rier, Eds), Roscoff, France. Belinskij, A., Iho, A., Kauppila, J., Kymenvaara, S. (2018) Nut-rient Offsets – a potential tool to reconcile growing economy with strict water quality standards. NutriTrade Policy Brief No 3. Available at: https://nutritradebaltic.eu/wp-content/uploads/2018/05/NutriTrade-Policy-Brief-3-Nutrient-Off-sets.pdf FAO (2019) Online query panels for aquaculture and cap-ture production of seaweeds. Both accessed 13 August 2020. Available at: http://www.fao.org/fishery/statistics/glo-bal-aquaculture-production/query/en  http://www.fao.org/fishery/statistics/global-capture-production/query/en FAO (2018) The global status of seaweed production, tra-de and utilization. FAO Globefish Research Programme Vol. 124. Available at: http://www.fao.org/in-action/globefish/publications/details-publication/en/c/1154074/ Kostamo, K., Kymenvaara, S., Pekkonen, M. & Belinskij, A. (2020) Nutrient compensation for aquatic coastal envi-ronment - legal, ecological and economic aspects in develo-ping an offsetting concept. Available at: https://www.rege-ringen.ax/sites/www.regeringen.ax/files/attachments/page/seabased_concept_for_nutrient_compensation_kostamo_et_al._2020.pdfSAPEA, Science Advice for Policy by European Academies (2017) Food from the oceans: how can more food and bio-mass be obtained from the oceans in a way that does not deprive future generations of their benefits? Berlin: SA-PEA.  https://ec.europa.eu/research/sam/pdf/topics/food_ocean_sapea_report.pdf Seaweed for Europe (2020) Hidden champion of the ocean. Seaweed as a growth engine for a sustainable European fu-ture. https://www.seaweedeurope.com/hidden-champion/United Nations Global Compact (2020) Seaweed Revo-lution. A manifesto for a sustainable future. http://www.seaweedmanifesto.comGRASS-hanketta (2019–2021) rahoittaa EU:n Interreg Baltic Sea Region -ohjelma. https://submariner-network.eu/grassKuva 5. Vihreää, punaista ja ruskeaa rihmalevää. Metsähallitus, 2010, Julia Nyström.

Merileväliiketoiminnan  edistäminen Suomessa  ja EU:ssa

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/343416/1/GRASS_PolicyBrief-1_FIN.pdf

Merileväliiketoiminnan edistäminen Suomessa ja EU:ssa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto