Väitöskirjassani tutkin 2010-luvun suomenkielistä underground-rap-musiikkia ja siinä ilmeneviä autenttisuuden, uushenkisyyden ja ateismin diskursseja. Tutkimuksen kohteena on neljä suomalaista rap-artistia (Ameeba, Khid, Julma Henri, sekä RPK, joka Julma Henrin kanssa muodostaa Euro Crack -duon), ja heidän ilmaisussaan rakentuvat maailmankatsomukset ja audiovisuaalinen estetiikka. Tutkimuksessa tarkastellaan myös laajempia kysymyksiä liittyen länsimaiseen uskontokehitykseen sekä artistien suhteeseen yleisöön ja musiikkialaan. Tutkimuksen aineisto koostuu kenttätutkimuksesta (10 haastattelua, havainnointi konserteissa ja sosiaalisessa mediassa 2013–2017) sekä äänellisestä ja audiovisuaalisesta materiaalista (äänitteet, kolme musiikkivideota). Tutkimuksen teoreettinen viitekehys hyödyntää uskontotieteen teorioita koskien länsimaista uushenkisyyttä ja ateismia, populaarimusiikintutkimusta, hiphop-tutkimusta, sekä teorioita autenttisuudesta. Menetelmällisesti tutkimus nojaa etnografisiin aineistonkeruumetodeihin sekä diskurssianalyysiin ja lähilukuun. Tutkimus osoittaa, että vaikka artistien maailmankatsomukset painottavat yksilöllisyyttä, ne heijastavat myös laajempia nykyhetken länsimaisessa uskontokentässä toisiinsa sekoittuvia ideoita ja traditioita. Näihin kuuluvat erityisesti non-dualistiset itämaiset uskonnot, New Age -vaikutteinen ympäristötietoisuus, sekä tiedeuskoon nojaava ateismi. Artistit myös rakentavat omaa sekä underground rapmusiikkia koskevan estetiikan ihannetta rap- ja pop-musiikin sekä musiikkialan normeja vastustavana, itsenäisenä, sekä elektronisista genreistä ammentavana, ja josta löytyy myös syvällisempää, filosofista sisältöä. Artistit rakentavat autenttisuutta argumentoidessaan musiikkinsa perustuvan heidän henkilökohtaisiin maailmankatsomuksiinsa ja esteettisiin mieltymyksiinsä. Yleisemmin väitöskirja lisää ymmärrystä rap-musiikin ja postmodernien maailmankatsomusten välisestä suhteesta ja edistää populaarimusiikin ja uskonnon yhteyksien tutkimusta
