Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan moniammatillista yhteistyötä ja siihen vaikuttavia tekijöitä terveyssosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkielma on toteutettu yhteistyössä HUS:n sisätaudit ja kuntoutus -yksikön kanssa ja siinä on keskitytty kyseisen yksikön terveyssosiaalityöntekijöiden kokemuksiin sekä näkemyksiin moniammatillisuudesta. Tutkimusaineistona ovat sosiaalityöntekijöiltä kyselytutkimuksella kerätyt laadulliset sekä määrälliset vastaukset ja tutkimusmenetelmänä aineiston analysoinnissa on käytetty temaattista sisältöanalyysia.
Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten moniammatillista työtä erikoissairaanhoidossa tehdään terveyssosiaalityön näkökulmasta, millaisia haasteita terveyssosiaalityöntekijät kohtaavat työssään liittyen moniammatilliseen yhteistyöhön sekä mitkä tekijät terveyssosiaalityöntekijän näkökulmasta edistävät moniammatillisen yhteistyön toteutumista erikoissairaanhoidossa. Moniammatillisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä ei ole terveyssosiaalityöntekijöiden näkökulmasta aikaisemmin HUS:n toimintaan liittyen tutkittu. Moniammatillisen yhteistyön tutkiminen on merkityksellistä ja tärkeää, koska eri ammattiryhmien välisen yhteistyön merkitys sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee tulevaisuudessa olemaan entistä suurempi.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa on käytetty aiempaan tutkimukseen perustuvaa teoriaa, jossa moniammatillisen yhteistyön perustekijät on jaettu kolmeen eri osioon; 1) systeemiset determinantit 2) organisaatiokulttuuri ja 3) tiimin interaktio.
Tulosten mukaan sosiaalityöntekijät kokevat moniammatillisen yhteistyön vahvasti potilaille annettavan kokonaisvaltaisen hoidon perustana. Avoin kommunikaatio, yhdenvertainen kohtelu ja työyhteisön jäsenten ammattitaidon arvostaminen sekä henkilökohtainen mahdollisuus vaikuttaa yksiköiden moniammatillisiin käytäntöihin nähdään moniammatillisen yhteistyön onnistumisen keskeisinä edellytyksinä. Avoimuus ja parempi kommunikaatio myös hallinnollisella tasolla auttavat edistämään sosiaalityöntekijöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta suhteessa niihin työyksiköihin, joissa nämä työskentelevät.
Keskeisin moniammatillisen yhteistyön onnistumiseen tai vaihtoehtoisesti toimimattomuuteen vaikuttava tekijä on sosiaalityöntekijöiden oma-aloitteisuus ja henkilökohtaisen tekemisen merkitys. Yksilötason vaikuttaminen koettiin tehokkaimpana tapana edistää moniammatillista yhteistyötä ja ammattihenkilön oma-aloitteisuus, avoimuus, motivaatio, ammattitaito sekä kommunikaatiotaidot ja näiden esille tuominen työyhteisössä nähtiin moniammatillisen työskentelyn tärkeimpänä edellytyksenä. Koska moniammatillinen yhteistyö on lopulta ennen kaikkea yksilöiden yhteistyötä, on oikealaisten ja toistensa ominaisuuksia täydentävien henkilöiden löytäminen osaksi työyhteisöä keskeisin tapa organisaatiotasolla edistää moniammatillisen yhteistyön toimivuutta
