Peltola, Heikki

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

1413Kollegat Sari Atula, Anne Pesonen ja Markus Färkkilä käsittelevät an­siokkaasti lannepiston teknistä suo­rittamista ja mahdollisia komplikaa­tioita (1). Yksi oleellinen kysymys jää kuitenkin vastaamatta: kuinka vaarallista on tehdä lannepisto päivystys poliklinikkaan saapuneelle potilaalle, jolla epäillään meningiit­tiä?Bakteerimeningiitti on roko­tusten myötä toki harvinaistunut, mutta erilaisia meningiittejä esiin­tyy edelleen. Ainakin sairaalassa päivystävien lääkäreiden on lanne­pisto osattava, kysymyshän voi olla elämästä ja kuolemasta.Asiasta on taitettu peistä vuosi­kymmeniä, eivätkä vaarat liene ai­van olemattomia. Omassa 200 suo­malaislapsen bakteerimeningiitti­aineistossamme menehtyi yhdek­sän potilasta, taudin tappavuus oli 4,5  % ja kaikille menehtyneille tehtiin ruumiinavaus (2). Aivoku­doksen herniaatio todettiin kolmel­la potilaalla, mutta olisi yksioikoista väittää näiden olleen lannepiston aiheuttamia. Paras näkemäni selvitys on aust­ralialainen 445 lapsen takautuva tutkimus (3). Selvityksessä tode­tuista 21 herniaatiosta kahdeksan (38 %) havaittiin kolmen tunnin kuluessa lannepiston jälkeen. Yh­teys oli vain ajallinen, mutta kir­joittajat katsovat senkin viittaavan syy­yhteyteen. Toisaalta yhtä tärkeä oli tieto siitä, ettei tietokonetomo­Aivo-selkäydinnesteen ottoon liittyvä vaara  meningiitin yhteydessägrafia paljon auttanut – se oli tehty neljässätoista tapauksessa ja osoit­tautunut löydöksiltään normaaliksi viidessä (36 %).Australialaiskollegat päätyivät suosittamaan lannepiston tekemis­tä saman tien, mikäli lapsi on niin hyväkuntoinen, että hänet toden­näköisesti kotiutettaisiin aivo­selkä­ydinnestetutkimuksen osoittaudut­tua normaaliksi. Sairaalaan joka tapauksessa otettavan huonokun­toisen potilaan tilanne olisi ensin rauhoitettava muun muassa mik­robilääkehoidolla, ja lannepistoon tulisi mahdollisesti edetä vaikkapa 1–2 vuorokauden kuluttua, jos se katsotaan tarpeelliseksi.Oma yli nelikymmenvuotinen kokemukseni on, että lannepiston vaaroja liioitellaan suuresti. Edel­lä mainittu suositus on silti varsin hyvä. Siihen ei pidä mennä – vaikka sellaista tendenssiä olenkin jo ha­vainnut – että lumbaalipunktioon ei uskaltauduta ennen kuin ”lupa” on käyty hakemassa tomografiasta. Silmänpohjia olen tihrustellut mon­ta monituista kertaa, mutta hyötyä en ole siitä havainnut meningiitin kaltaisessa akuutissa tilanteessa. Kahta muuta tutkimusta sen sijaan kannatan kovasti: fokaalisten oirei­den etsiskelyä ja seerumin CRP­pitoisuuden nopeaa määrittämistä. Nauliintunut katse niskajäykällä po­tilaalla ja kovasti suurentunut CRP­arvo ovat vaaran merkkejä. ■KIRJALLISUUTTA1. Atula S, Pesonen A, Färkkilä M. Aivo-selkäydinnestenäytteen ottaminen ja siihen liittyvät komplikaatiot. Duodecim 2019; 135:772–80.2. Anttila M, Anttolainen I, Ellmén J, ym. Las-ten bakteerimeningiitin antimikrobihoito – suomalaisen monikeskustutkimuksen tulokset. Duodecim 1991;107:149–57.3. Rennick G, Shann F, de Campo J. Cerebral, herniation during bacterial meningitis in children. BMJ 1993;306:953–5.HEIKKI PELTOLA, emeritusprofessori, infektiolääkäriKIRJEITÄ JA MIELIPITEITÄDuodecim 2019;135:1413

Aivo-selkäydinnesteen ottoon liittyvä vaara meningiitin yhteydessä

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/320925/1/duo15019.pdf

Aivo-selkäydinnesteen ottoon liittyvä vaara meningiitin yhteydessä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto