VertaisarvioituNefroottisen oireyhtymän (NS) taustalla on epäyhtenäinen ryhmä munuaissairauksia, joita esiintyy kaiken ikäisillä. Steroidihoitoon reagoiva nefroottinen oireyhtymä on lapsuuden yleisin munuaiskeräsen sairaus. Ennuste on hyvä. Lääkehoito tehoaa huonosti noin 20 %:lla potilaista. Heistä pienellä osalla oireyhtymän aiheuttaa geenivirhe. Geenitutkimuksia suositellaan muun muassa potilaille, joilla ensimmäinen sairausjakso on todettu alle vuoden ikäisenä. Samoin, jos sairaus ei rajoitu munuaisiin tai suunnitellaan munuaisensiirtoa.Peer reviewe

Hölttä, Tuula

Jalanko, Hannu

Finnish

Nefroottisen oireyhtymän (NS) taustalla on epäyhtenäinen ryhmä munuaissairauksia, joita esiintyy kaiken ikäisillä. Steroidihoitoon reagoiva nefroottinen oireyhtymä on lapsuuden yleisin munuaiskeräsen sairaus. Ennuste on hyvä. Lääkehoito tehoaa huonosti noin 20 %:lla potilaista. Heistä pienellä osalla oireyhtymän aiheuttaa geenivirhe. Geenitutkimuksia suositellaan muun muassa potilaille, joilla ensimmäinen sairausjakso on todettu alle vuoden ikäisenä. Samoin, jos sairaus ei rajoitu munuaisiin tai suunnitellaan munuaisensiirtoa.Peer reviewe

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

TIETEESSÄ | katsausNefroottinen oireyhtymä: milloin geneettiset tutkimukset ovat tarpeen?•	Nefroottisen	oireyhtymän	(NS)	taustalla	on	epäyhtenäinen	ryhmä	munuaissairauksia,	joita	esiintyy	kaiken	ikäisillä.	•	Steroidihoitoon	reagoiva	nefroottinen	oireyhtymä	on	lapsuuden	yleisin	munuaiskeräsen	sairaus.	Ennuste	on	hyvä.	•	Lääkehoito	tehoaa	huonosti	noin	20	%:lla	potilaista.	Heistä	pienellä	osalla	oireyhtymän	aiheuttaa	geenivirhe.		•	Geenitutkimuksia	suositellaan	muun	muassa	potilaille,	joilla	ensimmäinen	sairausjakso	on	todettu	alle	vuoden	ikäisenä.	Samoin,	jos	sairaus	ei	rajoitu	munuaisiin	tai	suunnitellaan	munuaisensiirtoa.	Nefroottiseen oireyhtymään (NS) kuuluvat run-sas valkuaisvirtsaisuus, pienentynyt plasman al-bumiinipitoisuus, hyperlipidemia ja turvotuk-set sekä painon nousu. Oireyhtymän syynä voi olla akuutti tai krooninen munuaiskerästuleh-dus, vaskuliitti tai muu autoimmuunisairaus (1). Myös eräät infektiot, kuten HIV, toksoplas-moosi ja malaria altistavat oireyhtymän kehitty-miselle (2). Runsas proteinuria ja siihen liittyvä nefrootti-nen oireyhtymä on kuitenkin usein itsenäinen entiteetti. Lapsilla se on yleisin munuaiskeräs-ten toimintaan liittyvä sairaus, ja ilmaantuvuu-deksi on arvioitu 1–2/100 000 lasta (3). Lap-suusiän jälkeen oireyhtymä on harvinaisempi.Syntymekanismi tunnetaan huonosti. Valta-osalla potilaista taudin uskotaan olevan monite-kijäinen. Immunologisia mekanismeja pide-tään ainakin osasyynä, sillä tauti diagnosoidaan usein virusinfektion yhteydessä ja suuri osa po-tilaista reagoi glukokortikoidiin ja muuhun so-lunsalpaajalääkitykseen. Viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuo-den aikana on kuitenkin selvinnyt, että oireyh-tymä voi myös olla seurausta virheistä munu-aiskeräsen epiteelisolun (podosyytti) rakenne- tai säätelijäproteiinien geeneissä. Munuaiskerä-sen kapillaarien seinämä muodostaa suodatti-men, joka koostuu endoteelisoluista, tyvikalvos-ta ja epiteelisolujen jalkalisäkkeistä. Normaalis-ti se estää plasman proteiinien siivilöitymisen ympäröivään virtsatilaan (kuvio 1). Suodatti-men virheellinen rakenne tai vaurio aiheuttaa eriasteista valkuaisvirtsaisuutta. Proteinuriaa aiheuttavia geenivirheitä tunne-taan tällä hetkellä noin 60, ja uusia löytyy jatku-vasti lisää. Taulukossa 1 on lueteltu 10 keskei-sintä geeniä, periytymistapa sekä geenivirheen kliiniset ilmentymät. Milloin siis epäillä nefroottisen oireyhtymän olevan geneettistä alkuperää? Vinkkejä geeni-tutkimuksen aiheellisuudesta antavat muun muassa hoitovaste glukokortikoideille, potilaan ikä, munuaisen histologinen löydös sekä muut geneettiseen oireyhtymään viittaavat löydökset. HoitovasteNoin 80 % lapsuusiän nefroosia potevista poti-laista reagoi glukokortikoidihoitoon (steroidi-herkkä nefroottinen oireyhtymä, SSNS). Monil-la valkuaisvirtsaisuusjaksot uusivat, mutta ne ovat kuitenkin aina steroidikuureilla hoidetta-vissa. Näillä lapsilla on kuvattu useiden geenien polymorfioita, mutta niiden merkitystä ei tun-neta. Muiden kuin geneettisten tekijöiden kat-sotaan olevan merkityksellisempiä, eikä kliini-seen käyttöön soveltuvia geenitestejä ole toistai-seksi käytössä.   Jos hoitovastetta ei saada 2 kuukauden ku-luessa, kyse on steroidiresistentistä taudinmuo-dosta (SRNS). Lapsilla sen osuus on 10–20 %, mutta aikuisilla suurempi (4,5). Vaste solunsal-paajahoidoille (kuten siklosporiinille tai anti-CD20-vasta-aineille) saattaa olla suotuisa. Ste-roidiresistenttiä taudinmuotoa sairastavilla gee-nitestien käyttöä on syytä harkita. Mitä huo-Tuula HölTTä LT,	lastennefrologi	HUS	Helsingin	yliopistollinen	sairaala,	Uusi	lastensairaalaHannu Jalanko professori,	lastennefrologi	HUS	Helsingin	yliopistollinen	sairaala,	Uusi	lastensairaalaTauti diagnosoidaan usein virusinfektion yhteydessä.kirJallisuuTTa 1	 Honkanen	E,	Aaltonen	S,	Räisänen-Sokolowski	A,	Miettinen	A.	Glomerulonefriittien	arvoitus	on	ratkeamassa.	Duodecim	2012;128:1662–9.2	 Wang	JJ,	Mao	JH.	The	etiology	of	congenital	nephrotic	syndrome:	current	status	and	challenges.	World	J	Pediatr	2016;12:149–58.3	 Filler	G,	Young	E,	Geier	P	ym.		Is	there	really	an	increase	in	non-minimal	change	nephrotic	syndrome	in	children?	Am	J	Kidney	Dis	2003;42:1107–13.4	 Preston	R,	Stuart	HM,	Lennon	R.	Genetic	testing	in	steroid	resistant	nephrotic	syndrome:	why,	who,	when	and	how?	Pediatr	Nephrol	2019;34:195–210.5	 Santín	S,	Bullich	G,	Tazón-Vega	B	ym.	Clinical	utility	of	genetic	testing	in	children	and	adults	with	steroid-resistant	nephrotic	syndrome.	Clin	J	Am	Soc	Nephrol	2011;6:1139–48.	doi:	10.2215/CJN.052606106	 Sadowski	CE,	Lovric	S,	Ashraf	S	ym.	A	single-gene	cause	in	29.5%	of	cases	of	steroid-resistant	nephrotic	syndrome.	J	Am	Soc	Nephrol	2015;26:1279–89.	doi:	10.1681/ASN.20140504891806 LääkäriLehti 34/2019 vsk 74nompi vaste hoidoille, sitä perustellumpaa gee-nitestin tekeminen on. Tällöin geenivirheen löytymisen mahdollisuus on noin 10–20 %. Potilaan ikä Steroidiresistenttiä nefroottista oireyhtymää sai-rastavilla potilailla positiivisten geenilöydösten osuuden on todettu korreloivan käänteisesti ikään diagnoosihetkellä (6). Laajassa kansainvä-lisessä aineistossa geenitutkimus tuotti positii-visen tuloksen 69 %:lla alle 3 kk:n iässä sairas-tuneista, 50 %:lla 4–12 kk:n iässä sairastuneista, 25 %:lla 1–6-vuotiaana sairastuneista, 18 %:lla 7–12-vuotiaana sairastuneista ja 10–20 %:lla yli 12-vuotiaana sairastuneista (6). Positiivisten geenilöydösten osuus vaihtelee maailmanlaajui-sesti ollen suurempi kulttuureissa, joissa läheis-ten sukulaisten väliset avioliitot ovat yleisiä (6). Pienillä lapsilla autosomissa peittyvästi periy-tyvät mutaatiot ovat yleisempiä, myöhäisessä teini-iässä ja aikuisuudessa taas vallitsevasti pe-riytyvät mutaatiot. Teini-ikäisistä potilaista gee-nivirhe löytyy 10–25 %:lta ja aikuisista 12 %:lta (5,6). Kaikki ikäryhmät huomioiden tärkein geneet-tinen syy oireyhtymään ovat podosiinia koodaa-van NPHS2-geenin mutaatiot. Näissä tapauk-sissa taudinkuva on tyypillisesti hyvin erilainen eri genotyypeillä (7). Vaikeat mutaatiot aiheutta-vat lapsuudessa käynnistyvän fokaalisen seg-mentaalisen glomeruloskleroosin (FSGS), mut-ta lievemmät aiheuttavat proteinurian vasta kes-ki-iässä. Vastasyntyneillä yleisimpiä (40 %) ovat nefrii-niä koodaavan NPHS1-geenin mutaatiot, jotka aiheuttavat suomalaistyyppisen synnynnäisen 7	 Boyer	O,	Dorval	G,	Servais	A.	Hereditary	Podocytopathies	in	Adults:	The	Next	Generation.	Kidney	Dis	2017;3:50–6.	doi:	10.1159/0004772438	 Trautmann	A,	Schnaidt	S,	Lipska-Ziętkiewicz	BS	ym.	Long-Term	Outcome	of	Steroid-Resistant	Nephrotic	Syndrome	in	Children.	J	Am	Soc	Nephrol	2017;28:3055–65.	doi:	10.1681/ASN.20161011219	 Tryggvason	K,	Patrakka	J,	Wartiovaara	J.	Hereditary	Proteinuria	Syndromes	and	Mechanisms	of	Proteinuria.	NEJM	2006;354:1387–1401.10	Boyer	O,	Nevo	F,	Plaisier	E	ym.	INF2	mutations	in	Charcot-Marie-Tooth	disease	with	glomerulopat-hy.	N	Engl	J	Med	2011;365:2377–88.	doi:	10.1056/NEJMoa110912211	 Lusco	MA,	Najafian	B,	Alpers	CE,	Fogo	AB.	AJKD	Atlas	of	Renal	Pathology:	Pierson	Syndrome.	Am	J	Kidney	Dis	2018;71:e3–e4.	doi:	10.1053/j.ajkd.2018.02.001Kuvio 1.Munuaiskeräsen ja sen kapillaarin poikkileikkausNefroottisessa	oireyhtymässä	munuaiskeräsen	kapillaarien	seinämän	epiteelisolukerros	(podosyytit)	ja	tyvikalvo	”vuotavat”	plasman	proteiineja	ympäröivään	virtsatilaan.	Syynä	voi	olla	geneettinen	virhe	podosyytissä	tai	tyvikalvossa.	Virheitä	tunnetaan	useita	kymmeniä.	Tärkeimmät	niistä	on	kuviossa	lihavoitu.välihilaNPHS1NPHS2PLCE1CD2APTRPC6CRB2FAT1AktiiniverkkoACTN4iNF2MYo1EARHGDIAKANK1–4ANLNARHGAP24MitokondrioADCK4COQ2COQ6PDSS2MTTLTumaWT1LMX1BSMARCAL1WDR73TyvikalvoLAMB2LAMB5CoL4A3CoL4A4CoL4A5ITGA3ITGB4KEOPS	COMPLEXNUP93-205PodosyyttiVirtsatilaKapillaari1807LääkäriLehti 34/2019 vsk 74nefroosin (CNF). Suomessa NPHS1-mutaatiot ovat yliedustettuja: ne ovat syynä lähes kaikilla imeväisillä synnynnäiseen nefroottiseen oireyh-tymään, toisin kuin muualla maailmassa. En-simmäisen ikävuoden aikana muualla maail-massa suhteellisen yleisiä ovat myös LAMB2- ja PLCe1-geenien mutaatiot, mutta niiden merki-tys vähenee nopeasti imeväisiän jälkeen (6). Myös vallitsevasti periytyvän WT1-geenin mu-taatiot aiheuttavat oireyhtymän varhaislapsuu-dessa, kun taas INF2-geenin mutaatiot vasta ai-kuisuudessa (6).   Munuaisten histologiaMunuaisbiopsiaa käytetään diagnostiikan apu-na potilailla, jotka eivät reagoi steroidihoitoon, ovat steroidihoidosta riippuvaisia tai joilla nef-roosi uusii tiheästi. Steroidiresistentti nefrootti-nen oireyhtymä voidaan luokitella koepalan his-tologisen löydöksen perusteella alaryhmiin. Suurimmalla osalla todetaan fokaalinen seg-mentaalinen glomeruloskleroosi (FSGS), osalla diffuusi mesangiaalinen skleroosi (DMS) ja vä-hemmistöllä minimaaliset muutokset (minimal change nephrotic syndrome, MCNS). Steroidi-herkkää nefroottista oireyhtymää sairastavilla viimeksi mainittu on puolestaan tavallisin löy-dös (4). Perinteisesti on katsottu, että ennus-teen kannalta löydöksistä suotuisin on MCNS-löydös ja epäsuotuisimmat FSGS- ja DMS-löy-dökset (8).Viime vuosina tehty tärkeä havainto on, ettei histologian avulla voida päätellä, onko kyse ge-neettisestä vai muusta steroidiresistentistä oi-reyhtymästä. Riippuvuutta ei ole myöskään gee-nilöydösten ja histologian välillä, sillä saman 12	Funk	SD,	Lin	M-H,	Miner	JH.	Alport	syndrome	and	Pierson	syndrome:	Diseases	of	glomerular	basement	membrane.	Matrix	Biol	2018;71–2:250–61.	doi:	10.1016/j.matbio.2018.04.00813	Lehnhardt	A,	Karnatz	C,	Ahlenstiel-Grunow	T	ym.	Clinical	and	molecular	characterization	of	Patients	with	heterozygous	mutations	in	wilms	tumor	supressor	gene	1.	J	Am	Soc	Nephrol	2015;10:825–31.14	Finsterer	J,	Scorza	F.	Renal	manifestations	of	primary	mitochondrial	disorders	(Review).	Biomedical	Reports		2017;6:487–94.	15	Myllykangas	S,	Koskenvuo	JW,	Alastalo	TP.	Uuden	polven	sekvensointimenetelmät	geenidiagnostiikassa.	Duodecim	2013;129:141–8.16	Ding	WY,	Koziell	A,	McCarthy	HJ	ym.	Initial	steroid	sensitivity	in	children	with	steroid-resistant	nephrotic	syndrome	predicts	post-transplant	recurrence.	J	Am	Soc	Nephrol	2014;25:1342–8.TAuLuKKo 1. nefroottiseen oireyhtymään yleisimmin liittyvät geenitGeeni Viallinen	proteiini Periyty-minenNefroosin	ilmaantuminenFenotyyppi	(histologia)nPHs1 Nefriini AR Ensimmäiset	elinviikotSuomalaistyyppinen	synnynnäinen	nefroosi,	CNFOsalla	lapsuuden	SRNSnPHs2 Podosiini AR Kaiken	ikäiset Tärkein	SRNS:n	aiheuttaja	(FSGS)nPHs3 Fosfolipaasi	Cε1 AR Alle	kouluikäiset CNS	tai	varhainen	SRNS	(DMS,	FSGS)laMB2 Laminiini	β2 AR Vastasyntyneet Isoloitu	SRNS	tai	Piersonin	oireyhtymä;pienikokoiset	mustuaisetWT1 Wilms	tumor	protein	1AD <	6	kk:n	ikäiset Denys-Drashin	oireyhtymä;	SRNS,	genitaalien	kehityshäiriö,	XY-karyo-tyyppi	ja	Wilmsin	kasvainLapset Frasierin	oireyhtymä;	NS,	XY-karyotyyppi,	naisen	ulkoiset	genitaalit,	gonadoblastoomaKaiken	ikäiset Isoloitu	SRNS	(DMS)inF2 Inverted	Formin	2 AD Teini-ikäiset,	aikuisetIsoloitu	SRNS	tai	Charcot-Marie-Toothin	oireyhtymä;	proteinuria	ja	lihasheikkousTrCP6 Transient	receptor	potential	channel	C6AD Lapset,	aikuiset SRNS	(FSGS),	voi	myös	aiheuttaa	imeväisiän	SRNS:nsMar-Cal1SMARCA	–like	proteinAR Lapset,	aikuiset Schimke	immuno-osseus	dysplasia;	SRNS,	kasvuhäiriö	ja	immuuunipuu-tosCo-l4a3–5Kollageeni	4	(3,4,5) AR/AD Kaiken	ikäiset	 Alportin	oireyhtymä;	hematuria,	proteinuria,	kuulovaurio,	etenevä	munuaisten	vajaatoimintaX-krom. Aikuiset SRNS	(FSGS)SRNS	=	steroidiresistentti	nefroottinen	oireyhtymä,	CNS	=	synnynnäinen	nefroottinen	oireyhtymä,	FSGS	=	fokaalinen	segmentaalinen	glomeruloskleroosi,	DMS	=	diffuusi	mesangiaalinen	skleroosi,	AD	=	autosomaalisesti	dominantti,	AR	=	autosomaalisesti	resessiivinen1808 LääkäriLehti 34/2019 vsk 74histologisen löydöksen voi aiheuttaa useampi geeni ja toisaalta tietyn geenin virhe voi aiheut-taa erilaisia histologisia muutoksia (4,5). Histo-logiasta ei näin ollen ole hyötyä taudin geenivir-heen selvittelyssä, mutta se kertoo munuaisvau-rion asteesta. Koepalan ottaminen onkin perus-teltua hoidon ja ennusteen arvioimiseksi.     OireyhtymätOireyhtymä rajoittuu valtaosalla potilaista mu-nuaisiin. Mikäli munuaisen ulkopuolisia löy-döksiä todetaan, geneettisen taudin mahdolli-suus kasvaa huomattavasti. Tautiin voi liittyä erityisesti neurologisia, oftalmologisia ja uroge-nitaalisia oireita ja löydöksiä. Erityisen mielen-kiintoista on, että yhden geenin mutaatiot voi-vat johtaa pelkkään munuaisongelmaan mutta myös monimuotoiseen oireyhtymään (9). Esi-merkiksi aikuisiän nefrooseissa merkittävän INF2-geenin mutaatiot voivat aiheuttaa iso-loidun nefroottisen oireyhtymän lisäksi Char-cot-Marie-Toothin neuropatian, johon kuuluvat distaalisten lihasten heikkous ja atrofia sekä vai-mentuneet jänneheijasteet (10). LAMB2-geenin mutaatiot puolestaan saavat aikaan varhain al-kavan taudinmuodon ja osalla potilaista Pierso-nin oireyhtymän, jonka tyyppilöydös ovat pieni-kokoiset mustuaiset (11,12). Munuaisten ja genitaalien kehitystä säätele-vän transkriptiotekijä WT1:n dominantit mutaa-tiot taas voivat aiheuttaa isoloidun nefroottisen oireyhtymän tai Denys-Drashin oireyhtymän, johon kuuluu genitaalien kehityshäiriö ja Wilm-sin kasvain. Nämä mutaatiot voivat aiheuttaa myös myöhemmin elämässä ilmenevän Frasie-rin oireyhtymän (13). Tärkeä viime vuosina tehty havainto on, että munuaiskeräsen tyvikalvon kollageeni IV:n alpha 3, 4 ja 5 -ketjuja koodaavien geenien mu-taatiot aiheuttavat Alportin oireyhtymän lisäksi FSGS-tyyppistä nefroottista oireyhtymää. Periyty-mismalli voi tällöin olla autosomaalisesti peitty-vä, vallitseva tai X-kromosomiin kytkeytyvä. Nef-roottinen oireyhtymä voi myös liittyä primääri-seen mitokondriosairauteen, erityisesti jos tähän liittyy enkefalopatiaa ja laktaattiasidoosia (14).GeenitestitGeeniperäistä taudinmuotoa epäiltäessä voi-daan potilaan 1–2 millilitran kokoverinäytteestä tehdä neljänlaisia geenianalyyseja. Yhteen gee-niin kohdistetulla sekvensoinnilla voidaan osoittaa tunnetun mutaation olemassaolo tai sulkea se pois. Tämä tulee kyseeseen esimer-kiksi suomalaistyyppistä synnynnäistä nefroo-sia epäiltäessä. NPHS1-geenin valtamutaatioi-den (Fin-major ja Fin-minor) analyysit saadaan tutkittua vastasyntyneeltä muutamassa päiväs-sä. Tutkimus voidaan tehdä myös, kun perhees-sä on todettu geenivirhe ja halutaan selvittää, kantaako potilas sitä. Yleisempi lähestymistapa kuitenkin on pyr-kiä analysoimaan samanaikaisesti useita kandi-daattigeenejä (15). Tämä voidaan tehdä uuden sukupolven sekvensointimenetelmällä (NGS), jolla on mahdollista selvittää usean kymmenen ennalta määrätyn geenin mahdolliset mutaatiot (”nefroosipaneeli”) 3–4 viikossa. Mikäli kandi-daattigeenien tutkiminen ei tuota tulosta, voi-daan tehdä koko genomin eksomianalyysi (WES) tai viimeisenä mahdollisuutena genomi-analyysi (WGS).  Uuden sukupolven sekvensointimenetel-mään perustuvaa analytiikkaa on maassamme hyvin saatavilla, ja geenianalyysit ovat tulleet osaksi vaikeiden munuaissairauksien kliinisiä tutkimuksia. Kansainvälisissä potilasaineistois-sa noin 20–30 %:lta steroidiresistenttiä taudin-muotoa sairastavista on NGS-menetelmällä löy-detty sairauden aiheuttava geenivirhe (6,8). Mikä merkitys geenilöydöksillä on nefroottis-ta oireyhtymää sairastaville? Geenivirheen löy-tyminen varmentaa diagnoosin ja vähentää ”turhaa” lääkkeiden käyttöä, sillä geenivirheen aiheuttama taudinmuoto reagoi hyvin harvoin immunosupressiiviseen lääkitykseen. Toisaalta ”lievien” mutaatioiden löytyminen puoltaa pro-teinuriaa vähentävän lääkityksen, ACE:n estäji-en ja ATII:n salpaajien, käyttöä. Steroidiresistentti nefroottinen oireyhtymä aiheuttaa monilla potilailla väistämättä vaikean munuaisten vajaatoiminnan ja tarpeen munu-aisensiirrolle. Ongelmana kuitenkin on, että jos taudinmuoto ei ole geneettinen, sairaus usein uusii siirteessä (n. 20–30 %:lla) (16). Geenivir-heen aiheuttama taudinmuoto ei kuitenkaan tä-tä tee, ja niinpä sairauden osoittautuminen ge-neettiseksi on munuaisensiirron ennusteen kannalta hyvä uutinen. Mitä huonompi vaste hoidoille, sitä perustellumpaa geenitestin tekeminen on.1809LääkäriLehti 34/2019 vsk 74EnglISh Summary | www.laakarilehti.fi | in englishNephrotic syndrome: when is genetic testing indicated?sidonnaisuudeT Tuula	Hölttä	ja	Hannu	Jalanko:	Ei	sidonnaisuuksia.LopuksiGeenitestaus tulisi tehdä ensisijaisesti niille nefroottista oireyhtymää sairastaville potilaille, joilla geneettisen löydöksen todennäköisyys on merkittävä. Alle 1–2 vuoden ikäisillä geenivir-heen löytymisen mahdollisuus on huomattava ja testaus näin ollen perusteltua. Geenianalyysi tulisi tehdä myös lapsille, joilla oireyhtymään liittyy neurologisia, oftalmologisia ja/tai uroge-nitaalisia oireita ja löydöksiä tai joiden perhees-sä on oireyhtymää sairastava henkilö. Sen si-jaan hyvin steroidihoitoon reagoiville lapsille tai aikuisille geenianalyysiä ei toistaiseksi ole pe-rusteltua tehdä. Geenitestien löydökset ovat useimmiten ne-gatiivisia myös steroidiresistenteillä potilailla. Vaikeahoitoista tautia sairastavilla, kaikenikäi-sillä potilailla testaaminen kuitenkin yleensä selkiyttää tilannetta ja on perusteltua etenkin ennen munuaisensiirtoa. ● ›  AJASSA  ›  TIETEESSÄ  ›  TYÖSSÄ  ›  LIITOSSA  ›  MAAILMASSATeimme sinulle  oman kansionTähän artikkeliin pitää palata!  Lääkärilehden verkkosivulla avuksi tulee  sähköinen  leikearkistosi Oma kansio. Artikkelin saat talteen  klikkaamalla artikkelisivun  yläreunan harmaata sydäntä. Kansiossa olevat  artikkelit näet joko yläpalkin sydän-symbolin  kautta tai vierittämällä etusivua alaspäin  Oma kansio -kohtaan.Oma kansio on käytössäsi kaikilla laitteilla,  kun olet kirjautunut sivulle Fimnet-tunnuksillasi.1810 LääkäriLehti 34/2019 vsk 74EnglISh SummaryNephrotic syndrome: when is genetic testing indicated?Nephrotic	syndrome	(NS)	is	defined	as	proteinuria,	hypoalbuminaemia	and	oedema;	it	is	caused	by	a	heterogeneous	group	of	glomerular	diseases	diagnosed	at	any	age.	Steroid	sensitive	NS	is	the	most	common	childhood	glomerular	disease	with	favourable	outcome.	About	20%	of	cases	of	nephrotic	syndrome	are	resistant	to	steroid	treatment	(SRNS)	and	about	20–30%	of	cases	of	SRNS	are	explained	by	a	defect	in	genes	regulating	the	structure	and	function	of	podocytes	attached	to	the	glomerular	basement	membrane.	Genetic	examination	of	podocyte	genes	is	recommended	for	patients	with	a	first	NS	episode	diagnosed	during	the	first	year	of	life	or	in	adolescence,	for	patients	with	NS	associated	with	clear	syndromic	phenotype,	for	those	with	other	family	members	with	NS,	for	patients	with	NS	which	does	not	respond	to	steroids	or	other	immunosuppressive	treatment	such	as	cyclosporine	A,	and	for	those	requiring	renal	transplantation.Tuula HölTTä M.D.,	specialist	in	paediatric	nephrologyNew	Children’s	Hospital,	HUS	Helsinki	University	HospitalHannu JalankoLääkäriLehti 34/2019 vsk 74 1810a

Nefroottinen oireyhtymä : milloin geneettiset tutkimukset ovat tarpeen?

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/320097/1/SLL342019_1806.pdf

Nefroottinen oireyhtymä : milloin geneettiset tutkimukset ovat tarpeen?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto