Sanayhdistelmät ovat useamman sanan kombinaatioita, jotka ovat jollakin tavalla jähmeitä ja/tai idiomaattisia. Tutkimuksessa tarkastellaan suomen kielen verbaalisia idiomeja sanaupotusmenetelmän (word2vec) avulla. Työn aineistona käytetään Gutenberg-projektista haettuja suomenkielisiä kirjoja.
Työssä tutkitaan pääosin erityisesti idiomeja, joissa esiintyy suomen kielen sana ‘silmä’. Niiden idiomaattisuutta mitataan komposiittisuuden (kuinka hyvin sanayhdistelmän merkitys vastaa sen komponenttien merkitysten kombinaatiota) ja jähmeyttä leksikaalisen korvaustestin avulla. Vastaavat testit tehdään myös sanojen sisäisen rakenteen huomioonottavan fastText-algoritmin avulla. Työssä on myös luotu Gutenberg-korpuksen perusteella pienehkö luokiteltu lausejoukko, jota lajitellaan neuroverkkopohjaisen luokittelijan avulla. Tämä lisäksi työssä tunnustellaan eri ominaisuuksien kuten sijamuodon vaikutusta idiomin merkitykseen.
Mittausmenetelmien tulokset ovat yleisesti ottaen varsin kirjavia. fastText-algoritmin suorituskyky on yleisesti ottaen hieman parempi kuin perusmenetelmän; sen lisäksi sanaupotusten laatu on parempi. Leksikaalinen korvaustesti antaa parhaimmat tulokset, kun vain lähin naapuri otetaan huomioon. Sijamuodon todettiin olevan varsin tärkeä idiomin merkityksen määrittämiseen.
Mittauksien heikot tulokset voivat johtua monesta tekijästä, kuten siitä, että idiomien semanttisen läpinäkyvyyden aste voi vaihdella. Sanaupotusmenetelmä ei myöskään normaalisti ota huomioon sitä, että myös sanayhdistelmillä voi olla useita merkityksiä (kirjaimellinen ja idiomaattinen/kuvaannollinen). Suomen kielen rikas morfologia asettaa menetelmälle myös ylimääräisiä haasteita.
Tuloksena voidaan sanoa, että sanaupotusmenetelmä on jokseenkin hyödyllinen suomen kielen idiomien tutkimiseen. Testattujen mittausmenetelmien käyttökelpoisuus yksin käytettynä on rajallinen, mutta ne saattaisivat toimia paremmin osana laajempaa tutkimusmekanismia
