The Meanings of Victimhood 'From Below' : How Victims of Mass Atrocity Use the Category of Victim in Colombia and its Relevance for Victims at the International Criminal Court

Abstract

This dissertation focuses on victims of mass atrocities, subjects who are often portrayed in international law discourses as disempowered, passive, defenceless and docile. This portrayal prevents international law operators from evaluating the potential of domestic practices that are not only agentic, but may contribute to the development of international law. In focusing on victims of mass atrocities moreover, this thesis connects international law with domestic practices of victims of mass atrocities that resort to the category of ‘victim’ as well as other categories from international law in their struggles. The main contention of the dissertation is that domestic practices of those who use the language of international law, such as victims of mass atrocities, do not merely adopt such language as it is. Instead, they infuse this language with meanings that support their particular struggles and, through their actions, they also influence the formation of an identity associated with the category of victim. The dissertation consists of four articles and a summarising report. It has two main focal points: first, it focuses on the practices of the International Criminal Court (ICC) with regard to victims of mass atrocities; second, it focuses on cases of victims of mass atrocities that resort to the category of victim and other categories from international law, in Colombia. By contrasting these two, I suggest that there are varied and rich contributions through which victims of mass atrocities themselves can influence not only the shaping of legal categories, but more importantly, their own representations and identity. In Article I, I refer to the work of Jacques Rancière on politics, to reflect on victims of mass atrocity and their participation in the International Criminal Court. In practice, despite including a framework for victims’ participation, the International Criminal Court does not really provide victims with any spaces for self-representation. The reason is that this framework is based on an understanding of these victims as essentially disempowered individuals that must, therefore, be represented by others. This exclusion, I conclude, perpetuates the limited depiction of victimhood. Article II deals with the Peace Community of San José de Apartadó and its use of the category of victim. I show the group has a complex identity that challenges the representations of victims as defenceless and disempowered. I suggest that the group does not simply embrace international law, but attempts to develop it further in creative ways. Article III deals with the Movement of Victims of State Crimes (MOVICE). I show that through the category of victim, Movice attempts to introduce an alternative narrative of the internal armed conflict. I suggest that Movice is an example of how a movement of victims can adopt categories of international law to frame their struggles, and in doing so, infuse them with new meanings. While still focusing on Colombia, Article IV zooms out to include actions that are considered as agentic, as well as those that support the stereotype of the passive and defenceless victim. I suggest that the different actions of both victims and the government contribute to the formation of an identity of the victim, an identity that is never fully realised but always in dispute. Finally, in the summarising report, I reflect upon how the method of this dissertation combines a critical approach to law with an approach from below that considers domestic practices as relevant for international law. Moreover, I discuss three concepts that represent three different perspectives from which I consider the victims of mass atrocities, namely as political subjects, as subalterns, and as a disputed identity. I conclude by reflecting on the possibility of emancipation through the struggles that utilise the language of the law.Tämä väitöskirja käsittelee vakavien kansainvälisten rikosten uhreja. Kan-sainvälisen oikeuden diskursseissa uhrit esitetään usein voimattomina, passi-ivisina, puolustuskyvyttöminä ja alistuvina. Uhrien esittäminen tällä tavalla estää kansainvälisen oikeuden toimijoita arvioimasta potentiaalia sellaisissa kansallisissa käytännöissä, jotka korostavat toimijuutta ja voivat osallistua kan-sainvälisen oikeuden kehittämiseen. Keskittymällä kansainvälisten rikosten uhreihin väitöskirja yhdistää kansainvälisen oikeuden kansallisiin käytäntöihin, joissa uhrit käyttävät ’uhrin’ kategoriaa ja muita kansainvälisen oikeuden kate-gorioita. Esitän, että kansainvälisen oikeuden kieltä käyttävät uhrit eivät aino-astaan omaksu kansainvälisen oikeuden kieltä sellaisenaan. Sen sijaan uhrit kyllästävät kansainvälisen oikeuden kielen merkityksillä, jotka tukevat heidän kamppailujaan. Uhrit myös vaikuttavat oman toimintansa kautta kan-sainvälisen oikeuden uhri-kategoriaan liittyvän identiteetin muodostumiseen. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista ja tiivistelmästä. Väitöskirja keskit-tyy kahteen kontekstiin. Ensinnäkin väitöskirja keskittyy kansainvälisen rikos-tuomioistuimen kansainvälisten rikosten uhreihin liittyviin käytäntöihin ja oikeuskäytäntöön (Artikkeli I). Toiseksi väitöskirja käsittelee Kolumbiaan si-joittuvia esimerkkejä, joissa kansainvälisten rikosten uhrit hyödyntävät uhri-kategoriaa ja muita kansainvälisen oikeuden kategorioita (Artikkelit II, III ja IV). Rinnastamalla nämä kaksi kontekstia esitän, että kansainvälisten rikosten uhreilla on useita ja rikkaita tapoja vaikuttaa omaan identiteettiinsä, oikeudellisten kategorioiden muodostumiseen sekä siihen, miten uhrit esitetään kansainvälisessä oikeudessa sekä kansallisissa yhteyksissä. Väitöskir-jan yhteenvedossa käsittelen lisäksi väitöskirjan metodia. Metodi yhdistää kriittisen lähestymistavan oikeuteen sekä ’alhaalta ylös’-lähestymistavan (ap-proach from below), joka pitää kansallisia käytäntöjä relevantteina kan-sainväliselle oikeudelle. Käsittelen kansainvälisten rikosten uhreja kolmesta eri näkökulmasta käyttäen apuna poliittisten subjektien, alistettujen (subalterns) ja kiistellyn identiteetin käsitteitä. Lopuksi pohdin emansipaation mahdollisuutta oikeuden kieltä käyttävien kamppailujen kautta