Miklossy, Katalin

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

10  D E M O K R AT I A N K A R I KOTNIMIEN TAIKAEuroopan itäpuolella sijaitsevia maita on kutsuttu monella nimellä, joiden avulla niitä on asemoitu suhteessa länteen. ”Itä” on poliittisesti latautunut, mielikuvituksellinen, län-nessä keksitty termi, jonka tarkoituksena on ollut osoit-taa alueen kehityksen ja arvomaailman erilaisuus ja vähä-pätöisyys länteen verrattuna. Kylmän sodan vuosina idän ja lännen vastakkainasettelun maailmassa kommunistinen Itä-Eurooppa oli lännen edustaman demokratian kieltävä alue, jota kutsuttiin usein halventavasti itäblokiksi. Sillä viitattiin kasvottomien ja samankaltaisten maiden epämääräiseen porukkaan. 1980-luvulle tultaessa länsi alkoi saman logii-kan mukaisesti vallata Euroopan nimeä itselleen. Nimitys Itä-Eurooppa alkoi EU:n itälaajentumisen jälkeen tarkoittaa EU:n itärajan ja Venäjän välisiä maita, joista osa on mukana EU-kumppanuusohjelmassakin. Tällä nimellä haluttiin osoittaa, että EU on kiinnostunut edistämään alueen länsi-maista demokratiakehitystä. Kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen nimien muutos heijasteli sitä, miten länsi arvioi idän mai-den demokratiakehityksen vaiheita. 1990-luvun alkuvuo-sina käytettiin yleisesti käsitettä keskinen Itä-Eurooppa. Sen tarkoituksena oli viestittää, että alue alkoi lähestyä ”kes-kistä” Eurooppaa mutta oli vielä monella tavalla kiinni men-neisyydessä eli kommunistisessa idässä. Keski-Eurooppa on merkinnyt pitkään pääasiassa saksankielisten maiden hallit-semaa aluetta. Saksalainen poliitikko Friedrich Naumann ennusti vuonna 1915, että saksalaisesta Keski-Euroopasta (Mitteleuropa) kasvaa eurooppalaisen mantereen valtakes-kus. Tämä käsitys Keski-Euroopasta heräsi henkiin kylmän sodan jälkeen. 1990-luvun toisella puoliskolla otettiin käyttöön uusi käsite itäinen Keski-Eurooppa, joka viittasi siihen, että siir-tymäkausi oli edennyt länttä miellyttävällä tavalla. Toisaalta käsitteessä otettiin huomioon se, että alue oli taloudellisesti tärkeä Keski-Euroopan vahvalle valtiolle Saksalle. Saksa investoi alueelle voimakkaasti ja siirsi yrityksiään sinne enemmän kuin muut länsimaat. Siten se oli ikään kuin Saksan itäinen kolkka.J O H DA N TO  11Vuosisadan vaihteessa alkoi yleistyä nimitys Keski- ja Itä-Eurooppa, mikä vihjasi siihen, että alueella oli eri tah-dissa kehittyviä maita. Käsite kuvasti myös sitä keskinäistä kilpailua, joilla valtiot halusivat erottua toisistaan EU-liitty-misneuvotteluissa. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa ei ollut nimittäin selvää, miten unionin laajeneminen kan-nattaisi toteuttaa: otetaanko ensin vain hyvin suoriutuvia maita yksitellen tai pieninä ryhminä vai yhdellä kerralla laa-jempi joukko? Siten etuliitteellä ”keski-” tarkoitettiin niitä valtioita, jotka onnistuivat täyttämään lännen odotukset ja vastaavasti ”idällä” viitattiin niihin, joiden demokratisaatio-kehitys eteni huomattavasti hitaammin. 2010-luvulla yleistyi ilmaus Keski-Eurooppa, jota käy-tettiin Euroopan unioniin vuonna 2004 liittyneistä maista. Nimitys Itä-Eurooppa on tehnyt kuitenkin 2010-luvulla paluuta Puolassa ja Unkarissa ilmaantuneiden huolestut-tavien, autoritaarisen suuntaan viittaavien kehityspirteiden vuoksi. Nimityksen käytöllä halutaan vihjata, että alue alkaa erkaantua EU:n arvoista. Romania ja Bulgaria (EU:n jäseniä vuodesta 2007 lähtien) haluavat itseään kutsuttavan Kaakkois-Euroopaksi, ja vuonna 2013 EU:n jäseneksi tullut Kroatia näkee itsensä osana Keski-Eurooppaa. Nimityksillä halutaan tehdä lopullinen ero kommunistiseen menneisyy-teen ja osoittaa yhteys lännen arvoihin. Geopoliittisesti ja historiallisesti Kaakkois-Eurooppa on luokiteltu Balkaniin kuuluvaksi. Nimeen liitettiin viime vuosisadalla kielteisiä mielleyhtymiä, esimerkiksi hajanaisuus, sotaisuus, kiihko-nationalismi ja jälkeenjääneisyys, minkä vuoksi Bulgaria, Romania, Kroatia ja erityisesti Slovenia ovat pyrkineet nimestä eroon. Edellä mainittujen käsitteiden lisäksi tutkimuksessa on käytetty ilmausta väli-Eurooppa, jolla yleensä viitataan vyöhykkeeseen saksankielisten maiden ja Venäjän välissä. Entisten valtiososialististen maiden ohella siihen luetaan yleensä mukaan myös Suomi ja Kreikka, mutta ei kuiten-kaan muita Skandinavian maita. Alueiden nimityksillä on näin ollen poliittinen merkityssisältö, joka muuttuu ajan saatossa. Nimen vaihtuminen vihjaa aina laajoista muutok-sista alueiden kansainvälisessä asemassa ja liittolaisuuksissa.Katalin Miklóssy

The magic of naming

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/309798/1/Miklossy_K_Nimien_taika.pdf

The magic of naming

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto