The aims of the present study were to identify the characteristics of facial fractures in geriatric patients and to compare them with younger adults. The hypotheses were that the causes and resulting types of facial fractures are different, and that geriatric patients are more severely injured than younger controls.
The present study focused on three different patient populations, diagnosed and treated for facial fractures at a level I trauma center and at the Department of Oral and Maxillofacial Diseases, Helsinki University Hospital, Helsinki, Finland. The study included patients with all types of facial fractures (Studies I and II), with a unilateral orbital fracture (Study III), and with a unilateral ZMO fracture (Study IV).
The commonest cause of facial fractures in geriatric patients was falling on the ground, whereas younger adults commonly sustained their injuries due to assault (Studies I to IV). Midfacial fractures were significantly more common in geriatric than younger adult patients (Study I). Orbital fractures were significantly more often extensive among geriatric than younger adult patients (Study III). Associated injuries (AIs) in general, multiple AIs, and mortality were significantly more frequent among the elderly when compared to younger controls (Study II). In patients diagnosed with isolated ZMO fractures, AIs in general and traumatic brain injuries (TBI) in particular were significantly more frequent among the geriatric than the younger control group (Study IV).
The causes and resulting types of facial injuries differ between geriatric patients and younger adults, and midfacial fractures need to be meticulously excluded in geriatric patients. The frequency and severity of AIs in geriatric facial trauma requires systematic trauma assessment, repeated examination of patient’s condition, and care in collaboration with several specialties.Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vanhuspotilailla diagnosoitujen kasvomurtumien erityispiirteet sekä verrata kasvomurtumien eroavaisuuksia ikääntyneiden ja nuorten aikuispotilaiden välillä. Tutkimuksen oletuksena oli, että ikäryhmien välillä on eroavaisuuksia niin kasvomurtumien kuin vammojen vakavuuden suhteen.
Tämä tutkimus analysoi kolmea eri potilasaineistoa, joita oli hoidettu kasvomurtumien takia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, suu- ja leukakirurgian päivystyspisteessä ja suu- ja leukakirurgian osastolla.
Tutkimus osoitti että ikääntyneiden, vähintään 65 -vuotta täyttäneiden, potilaiden yleisin kasvomurtuman syy oli maan tasalla kaatuminen, kun taas nuorten aikuisten kasvomurtumat syntyivät väkivallan seurauksena. Vanhuspotilailla todettiin merkitsevästi enemmän keskikasvojen murtumia nuoriin aikuisiin verrattuna, jonka lisäksi silmäkuopan murtumat olivat merkitsevästi vakavampia vanhuksella kuin nuorella aikuisella. Kasvomurtuman yhteydessä todetut muita kasvojen ulkopuolisten kehon osien oheisvammoja esiintyi vanhuksella merkitsevästi useammin kuin nuorella aikuisella, jonka lisäksi oheisvammat olivat vakavampia ja vanhukset kuolivat useammin vammoihinsa sairaalahoidon aikana.
Tutkimus osoittaa, että ikääntyneiden potilaiden ja nuorten aikuisten välillä on merkitsevä ero kasvomurtumien mekanismin, todettavien kasvomurtumien ja kasvomurtuman vakavuuden suhteen. Kasvomurtumien diagnostiikka ja hoito vaativat monialaista yhteistyötä, erityisesti vanhuspotilaiden osalta
