Wartiovaara, Anu

Wartiovaara, Kirmo

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

KUVA 1.  “Vielä yksi solulinja”.2329 Duodecim 2018;134:2329–31JOULUNUMERO 2018 | TEEMA: Motivaatio Kirmo Wartiovaara ja Anu WartiovaaraTutkijan motivaatioHimmeä valo siintää tutkimuslaitoksen ikkunasta illan pimetessä. Laboratoriossa valkotakkinen hahmo siirtää uutta kasvatusliuosta maljoille ja käy välillä kääntämässä huoneen valot uudelleen päälle, kun ne automaattisesti yötä vasten sammuvat. ”Vielä tämä kontrollisolulinja...” Toimiston puolella toinen henkilö selaa kuumeisesti internetistä aivoissa ilmentyvien geenien karttaa ja etsii vihjeitä tuntemattoman proteiinin tehtävistä. Puhelin vilkkuu, kun puoliso kyselee, onnistuuko yhteinen illallinen. ”Vielä hetki, ihan kohta”. Ulkona myrskyää, mutta vasta ovesta ulos astuessaan, tuulen pyyhkäistessä hiukset kasvoille, tutkija huomaa sään laadun.Kirmo Wartiovaaran motivaa- tiona on yrittää ymmärtää, miten  pienen pienet DNA-molekyylit voivatkaan  saada aikaan niin monimuotoisia vaiku- tuksia – niin hyvässä kuin silloinkin,  kun jokin menee vikaan.Anu Wartiovaara on potilaiden vaikeiden tautien motivoima molekyylilääkäri. Hänen missionaan on selvittää, miten mitokondriot, nuo solujen monitaitoiset asukit, ohjaavat solujen ja kudosten toimintaa ja sairauk-siemme etenemistä sekä käyttää tätä täsmätietoa hoitojen kehittämiseen.M ikä ajaa intensiivistä keskittymistä ja uteliaisuutta uuden selvittämiseen? Mikä saa ihmisen kysymään yhä uu-delleen ”miksi?”, kuin kyselykauteen ikuiseksi vangiksi jäänyt ylikasvuinen lapsi? Mistä nou-see välitön innostus uuden hypoteesin muo-dostamiseen, kun vastaus on päinvastainen kuin oletettu? Mistä nousee motivaatio nousta yhä uudelleen, kun koejärjestely epäonnistuu? Yritys, epäonnistuminen, uusi yritys, sitkeä puskeminen, tulosten raportointi, argumen-tointi arvioijien kanssa, turhautuminen. On-nistumisen lempeä autuus, tai riehakas riemu. Samppanjaa! Tutkijoiden sisimmässä asuvat innoituk-sen lähteet lienevät monimuotoisia, ja osittain henkilökohtaisia, vaikka sisältävätkin samoja elementtejä. Nuori lääkäri saattaa hakeutua hermoston tutkimuksen alalle, koska hänen vanhempansa sairastaa Parkinsonin tautia. Toi-nen intoutuu tutkijanmieliseksi jo lapsena tut-kaillessaan mikroskoopilla järvivettä ja löytä-essään uusia mikromaailmoja. Kolmannen saa innostumaan karismaattinen yliopisto-opettaja, jonka opetuslapseksi aloittava tutkija haluaa ja jää pikkuhiljaa koukkuun tutkimustyöhön. Neljäs halusi ymmärtää, mistä potilaan tauti johtui, mikä juuri tällaisen ilmiasun takana oli ja miten siihen voisi vaikuttaa. Motivaatioita on monia, mutta hyvää tutkijaa ajaa uteliaisuus. Tämän hiukan yksinkertaistetun väitteen takaa voi löytää erilaisia osa-alueita: uteliaisuuden herättämän innoituksen taakse kätkeytyy luul-tavasti useimmilla jaloja arvoja, kuten totuuden etsiminen, ajatuksen vapaus ja yhteisen hyvän edistäminen.Tämän joulunumeron aiheena oleva mo-tivaatio on melko vaativa kaikenkattavan kir-joituksen aihe, ja keräsimmekin eri tutkijoilta vastauksia valottaaksemme asian eri puolia. 2330Artikkelissa olevat sitaatit ovat siis eri tutki-joilta saatuja vastauksia tutkimustyön suurista ja pienistä ajatuksista. Aihetta pohtiessaan tut-kijat pääsivät välillä varsin perustavanlaatuisiin elämänfilosofisiin kysymyksiin. ” Elettiin lääkärityöttömyyden aikaa. Väitöskirja piti saada,  jotta pääsin erikoistumaan.  Erikoistuminen jäi.”  (suomalainen lääkäritutkija)Lääketieteen alalle ryhtyminen heijastellee kiinnostusta siihen, kuinka elävät olennot toi-mivat. Perustutkija ihmettelee, miten tämä kehoksi kutsuttu solurykelmämme on saatu kasaan sekä kuinka sen rakenne ja toiminta on ohjelmoitu ja järjestetty. Tästä seuraa heti kysy-mys: mitä tapahtuu, kun systeemin jokin osa ei toimi? Kliinisempien alojen kollegat ovat ute-liaita tutkimaan, minkälaisin keinoin ihmisen toimintaa ja toiminnallisuutta voidaan ylläpi-tää, korjata ja palauttaa. Ihmishenkilö sisältää kehon lisäksi jo sa-nanakin hengen, osan aineetonta maailmaa ja vuorovaikutusta muiden kanssa osana yhteisöä. Ajattelun, aivojen ja käyttäytymisen parempi ymmärtäminen on tärkeää monille joko tiedon takia tai koska mielikin voi vaatia huoltoa tai parantamista. Perustavanlaatuinen kysymys on muun muassa se, kuinka pienet biologiset yk-siköt, solut, toimivat moitteettomasti yhteen ja vielä muodostavat yhteistyön emergenssillään aivan toisen tason toimijan, kokonaisen eliön. Lääketieteellisiä kysymyksiä voidaankin loista-vasti pohtia nano-, mikro- tai makrotasolta sekä tutkia melko monelta suunnalta, mutta lääkärin tai sairauksien näkökulmasta taustalla ja kes-keisenä yksikkönä on melko usein solu ja sen toiminta. ” Koulussa en ymmärtänyt,  kuinka solu toimii.  En ymmärrä vieläkään.”  (venäläinen biologian dosentti)Mikäli tutkija on saanut lääkärikoulutuksen ja mahdollisesti vielä toimii kliinisessä työssä, eräs suurimmista motivaatiotekijöistä ovat ne potilaat, joiden vaivana olevaa haittaa tutkimus koskee. Useimmat potilaat ovat kiinnostuneita tutkimuksesta ja seuraavat kehityksen kulkua sekä osallistuvat mielellään keskusteluihin ja tarjolla oleviin tutkimusprojekteihin, vaikka ei-vät itse niistä suoraan hyötyisikään. Potilaiden kanssa toimimiseen voi liittyä hoitotutkimusta tai opetusta, järjestöjen kanssa tehtävää yhteis-työtä tai viestintää, ja kaikilla näillä on oma tärkeä tehtävänsä. Henkilökohtaiset potilas-kontaktit ja ihmisten tarinat tekevät tutkimuk-sen arvon näkyväksi ja tuovat sille merkitystä. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, kuinka jokin bioke miallinen reaktio toimii tai on toimimat-ta, jos on nähnyt, kuinka hankalaksi se tekee toisen ihmisen elämän.Potilaiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäk-si oman tutkimusaiheen asiantuntijapiirin ul-kopuolella tehtävä työ ja vuorovaikutus antaa tutkijalle usein poikkeuksellisen paljon positii-vista palautetta. Mediaviestintä herättää usein mielenkiintoa, mikä voi entisestään kannustaa eteenpäin ja saada työn tuntumaan merkityk-selliseltä. Ammattipiireissä työhön liittyvä pa-laute keskittyy usein asiaan, ja joskus siitä puut-tuu se suuri henkilökohtainen palkitsevuus, jota tavallisten kansalaisten tai sidosryhmien palautteesta usein välittyy.KUVA 2. ”Sohva voisi olla pehmeämpi”.K. Wartiovaara ja A. WartiovaaraJOULUNUMERO 2018 | TEEMA: Motivaatio2331Tutkimus on usein kilpailua, mikä on yleen-sä hyvä asia. Aivan kuten urheilussakin, kilpa-kumppanit voivat otteluiden ulkopuolella olla hyvinkin ymmärtäväisiä ja yhteistyökykyisiä, vaikka tutkimustulosten julkaisussa kisaisivat-kin tiukasti keskenään. Tutkijat jakavat samat onnistumisen ja pettymyksen tunteet sekä osaavat asettua kilpakumppanin asemaan esi-merkiksi rahoitusvaikeuksien yhteydessä. Ver-taistukea on mahdollista löytää niin epäonnen hetkellä kuin jonkin suuren keksinnön kauneu-den ihastelussa, sillä kollegat tietävät, kuinka paljon työtä jokin saavutus on vaatinut. Silti kun tutkijat – tai kilpaurheilijat – asettuvat vas-takkain, tavoitteena on usein voitto, vaikka ava-rammin ajateltuna kilpailun suurin hyöty lienee kuitenkin tulosten kirittäjänä toimiminen. Kil-pailu, tai ainakin kilvoittelu ja omien ajatusten testaaminen, voi myös olla hauskaa, palkitsevaa ja jopa jännittävää. ” Parasta oli, kun tiukin  arvioija 2 kommentoi vain  lyhyesti: ’Ei enää kysyttävää. ’ ” (keskieurooppalainen tutkijatohtori)Tutkimustyöhön kuuluu olennaisena osana opetus ja tiedon välittäminen eteenpäin. On riemastuttavaa seurata, kuinka nuoret innok-kaat opiskelijat kehittyvät ja kasvavat, oppivat kysymään hankalia kysymyksiä ja löytämään niihin vastauksia. Parhaimmillaan tutkimustyö onkin yhdistelmä nuoruuden intoa ja avara-katseisuutta, keväisen varsan villiä ja vallatonta menoa niityllä, missä mikä vain on mahdollista. Harha-askelia toki tulee, ja oppilaat tarvitsevat ohjausta suunnasta, johon edetä, mutta innos-tus, joka nuorisosta välittyy, on hyvin tarttuvaa ja motivoivaa ja hyvää vastalääkettä ”aikuisten” yhteiskunnan kyynistymistä vastaan. Opetta-jana oleminen on myös hyvin palkitsevaa, sillä siinä pääsee vuorovaikutukseen muiden kanssa ja palautteen saa nopeasti. Lähes kaikki tutkijat osaavat myös nimetä itselleen tärkeitä opetta-jia ja mentoreita, mikä kertoo siitä, että hyvät opettajat muistetaan. Filosofiaan taipuvainen elämän tarkoituksen etsijä voi ajatella tutkimustyön olevan Senecan kaltaisten sofistien ohjeistamaa hyvän elämän sisältämää itsensä toteuttamista mielekkään tekemisen kautta. Tutkimuksessa voi haastaa itsensä ajattelemaan, kuinka tieto saadaan jär-jestettyä maailmankuvan malliksi ja miten se sopii osaksi kokonaisuutta. Varsinkin kokeel-lisissa tieteissä tutkija saa käyttää luovuuttaan ja miettiä erilaisia keinoja ja metodeja, joiden avulla omia hypoteeseja voi yrittää horjuttaa ja todistaa vääriksi. Jos tässä ei onnistu, koe ei ehkä ollut tarpeeksi älykäs tai menetelmällises-ti vahva, ja joskus voi käydä niinkin, että hypo-teesi oli oikea ja maailmamme on taas hiukan vähemmän epäjärjestyksessä.Kuten muissakin tehtävissä, myös tutki-muksessa motivaatiota ylläpitävä tekijä on se, että työ tuntuu mielekkäältä ja siihen voi itse vaikuttaa. Tutkimustyössä varsinkin ajankäyt-tö ja työajat ovat pitkälti itse päätettävissä. Vapaaseen tutkimukseen kuuluvat toki myös epäonnistumiset, ja niitä koetaan paljon. Tut-kimus vaatii usein pitkäjänteisyyttä ja sitä, että monet asiat opitaan kantapään kautta, yritysten ja erehdysten myötä. Jos tämä tuntuu raskaalta, voi yrittää ajatella kuin asian sanoiksi pukenut positiivinen nuori tutkijanalku:” Ajattele, että saan kerätä  oppia joka päivä, ja siitä  vielä maksetaan!”  (eteläamerikkalainen väitöskirjaoppilas)Laboratorion kokousnurkkauksen sohvalle nu-kahtanut väitöskirjatyöntekijä heräsi aamulla, kun ohjaaja saapui. ” Meni vähän myöhään,  ja halusin olla aikaisin  katsomassa, toimivatko  virukset kuten ajattelin.”   (suomalainen, nyt jo  ulkomaille       siirtynyt väitellyt biologi)KIRMO WARTIOVAARA, tutkija, potilastyötä tekevä perinnöllisyyslääkäriANU WARTIOVAARA, akatemiaprofessori, ylilääkäriTutkijan motivaatio

Tutkijan motivaatio

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/307729/duo14626.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tutkijan motivaatio

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto