Facial fractures are a common problem worldwide. They are often caused by falls, falls from heights, motor vehicle accidents, and violence. In Studies I-IV, we retrieved all 2413 emergency room physicians’ multidetector computed tomography (MDCT) requests for facial injury during a 62-month time period. These were categorized by etiology: 155 cases of fall-from-height accidents, 500 cases of falling accidents, 727 cases due to violence, and 374 cases following a motor vehicle accident. The fractures were divided into groups: nasal bone, orbital, naso-orbito-ethmoid, zygomatic complex, zygomatic arch, Le Fort I, II, and III, frontal bone, maxillary, mandibular, and skull base fractures. These were further classified into different subtypes. Paranasal sinus effusions were noted as well. Further, the age, gender, and a more precise injury mechanism were registered.
When taking into account the patients with a fracture, males predominated in all our studies (I-IV). In falls, the difference between genders was the smallest and most distinctive in falls from heights. In falls from heights, nasal bone and zygomatic arch fractures were seldom solitary fractures, but were indicators of a more severe fracture. There was a slight increase in the number and severity of fractures with increasing height. However, there was considerable overlap in heights, and thus, falling height cannot be the only predictor of injury probability. In falls, the most common fracture was the zygomatic complex fracture, whereas in violence-related fractures nasal and orbital fractures predominated. In motor vehicle accidents, Le Fort, frontal bone, and zygomatic arch fractures were always accompanied by other fractures. We also found that a clear sinus sign is a valuable aid in detecting facial fractures, but it might be less reliable than previously thought. Le Fort fractures were often asymmetric or unilateral.
Postoperative maxillofacial imaging has earlier been somewhat challenging due to the artifacts caused by metal. In Study V, we compared different devices and protocols by scanning a phantom with a 64-slice computed tomography, cone-beam computed tomography, and a high-definition multislice computed tomography with dual-energy scan and iterative reconstruction methods. For postoperative maxillofacial imaging, cone-beam computed tomography was not optimal. Multidetector computed tomography with adaptive statistical iterative reconstruction offers fast image volume reconstruction with good image quality.Kasvomurtumat ovat maailmanlaajuisesti yleisiä vammoja. Ne syntyvät usein kaatumisen, putoamisen, moottoriajoneuvo-onnettomuuden tai väkivallan seurauksena. Osatöitä I-IV varten kävimme läpi 62 kuukauden ajalta Töölön sairaalassa suoritettujen kasvojen monileiketietokonetomografiakuvausten lähetetekstit, ja tapaukset lajiteltiin vammamekanismin perusteella. Kuvauksista 155 tehtiin putoamisten, 500 kaatumisten, 727 väkivallan ja 374 moottoriajoneuvo-onnettomuuksien herättämän kasvomurtumaepäilyn vuoksi. Digitaaliseen kuva-arkistoon tallennetut kuvat tulkittiin murtumien havaitsemiseksi. Murtumat jaoteltiin ryhmiin sijainnin perusteella ja luokittelua jatkettiin vielä murtumien eri alatyyppeihin. Nenän sivuonteloiden effuusiot kirjattiin. Lisäksi potilaiden ikä, sukupuoli sekä vammautumisen tarkempi mekanismi huomioitiin.
Kaikissa tutkimissamme ryhmissä murtumapotilaista enemmistö oli miehiä, ero naisiin oli pienin kaatumis- ja suurin putoamistapaturmissa. Putoamisten yhteydessä todettiin, että nenämurtumat ja zygomakaaren murtumat olivat harvoin yksittäisiä löydöksiä, vaan ne viittasivat usein vakavampaan murtumaan. Putoamiskorkeus ei myöskään yksinään määrittänyt vammojen todennäköisyyttä. Kaatumisten yhteydessä yleisin murtumatyyppi oli zygomakompleksin murtumat, kun taas väkivallan seurauksena yleisimmät vammat olivat nenän ja orbitan murtumat. Moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa Le Fort -murtumat, frontaaliluun murtumat ja zygomakaaren murtumat eivät koskaan esiintyneet yksittäisinä murtumina. Tutkimuksissa havaitsimme, että Le Fort -murtumat olivat usein epäsymmetrisiä tai toispuolisia. Lisäksi totesimme, että vaikka nenän sivuonteloiden effuusioiden huomioiminen on hyvä apu murtumien havaitsemisessa, se saattaa kuitenkin olla aiemmin ajateltua epäluotettavampi apukeino.
Kasvomurtumien leikkauksen jälkeinen kuvantaminen on ollut aiemmin melko haastavaa metallin aiheuttaman artefaktan vuoksi. Osatyössä V vertasimme eri tietokonetomografialaitteita ja protokollia kuvaamalla fantomia. Kartiokeilatietokonetomografia ei ollut optimaalinen kasvomurtumien postoperatiiviseen kuvantamiseen. Sen sijaan monileiketietokonetomografia ASiR:lla (adaptive statistical iterative reconstruction) tuottaa nopeasti hyvälaatuista kuvaa ja soveltuu hyvin kasvovammojen postoperatiiviseen kuvantamiseen
