Desmoid-type fibromatosis, also known as aggressive fibromatosis or desmoid tumors, are very rare neoplasms, accounting for 0.03% of all newly diagnosed neoplasms and less than 3% of all soft tissue tumors. Desmoid tumors occur in different anatomic locations in musculoaponeurotic tissues and may be painful, although they are seldom fatal. Approximately 10% of desmoid tumors are associated with an inherited condition called familial adenomatous polyposis (FAP) while the majority of desmoid tumor patients harbor a somatic mutation in the CTNNB1 gene. Indolent tumors are surveilled; however, progressing and symptomatic desmoid tumors are managed with surgery, radiotherapy, or systemic therapy. Different systemic approaches include non-steroidal anti-inflammatory agents, endocrine therapy, tyrosine kinase inhibitors, and chemotherapy.
This thesis evaluated the outcome of oncological treatments at Helsinki University Hospital. We tried to seek novel molecular markers to identify different risk groups. We also aimed to illuminate the underlying pathobiological mechanisms in desmoid tumors.
The patients were treated at Helsinki University Hospital between 1987 and 2010 in study I (49 radiotherapies) and until 2011 in studies III (n = 76) and IV (n = 83). The patterns of recurrences after radiotherapy were analyzed using image co-registration. Response Evaluation Criteria in Solid Tumors (RECIST) 1.1. were utilized for response evaluation in studies I and II; additionally, World Health Organization (WHO) criteria were used in study II. Study II examined the effect of cyclin-dependent kinase inhibitor ribociclib together with endocrine treatment in a patient with multifocal desmoid tumors and FAP. A tissue microarray was built of the formalin-fixed paraffin-embedded desmoid tumor specimen. The slides were immunohistochemically stained with Ki67, cyclin D1, cyclin A, and estrogen receptor β antibodies. Digitally assisted evaluation of the slides was carried out using Pannoramic Viewer software (3DHistech, Budapest, Hungary).
Radiation dose was independently associated with time to progression in patients treated with surgery combined with radiotherapy or radiotherapy alone (hazard ratio 0.71, p = 0.02). Local control rate was 75% at five years. The majority of recurrences after radiotherapy occurred at the margin of radiotherapy target (82%, 9/11), two were in-target (18%, 2/11), but none was out-of-target. Ribociclin, goserelin, and letrozole reduced symptoms and stabilized multiple desmoid tumors in a patient with treatment-resistant multiple desmoid tumors for ten months. High expression of cyclin A predicted poor outcome after surgery (hazard ratio 1.9, p = 0.02) whereas Ki67 or cyclin D1 expression rate did not reach statistical significance. Estrogen receptor β expression level had a positive association with proliferation.
This thesis is a comprehensive investigation of a rare disease entity. The results demonstrate that radiotherapy is an effective treatment in desmoid tumors. High cyclin A expression is a novel risk factor for recurrence after surgery.Desmoidit ovat erittäin harvinaisia kasvaimia, jotka kasvavat eri ruumiinosissa lihaksissa ja kalvojänteissä. Ne voivat aiheuttaa kipua, mutta johtavat vain harvoin kuolemaan. Noin 10%:lla desmoidipotilaista on familiaalinen adenomatoottinen polypoosi (FAP), kun suurimmalla osalla potilaista on somaattinen geenimutaatio. Rauhallisesti käyttäytyviä kasvaimia seurataan, mutta kasvavia ja oireisia desmoideja voidaan hoitaa leikkaamalla, sädehoidolla tai lääkehoidoilla. Käytettyihin lääkehoitoihin kuuluvat tulehduskipulääkkeet, hormonaalinen hoito, tyrosiinikinaasin estäjät ja solunsalpaajat.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli arvioida onkologisten hoitojen tuloksia Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Pyrimme etsimään uusia biomerkkiaineita, joiden avulla voisimme erotella ennusteellisia ryhmiä. Lisäksi tarkoituksemme oli valaista desmoidien kehittymisen ja kasvun taustalla vaikuttavia patologisia ja biologisia tapahtumia.
Potilaat hoidettiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa vuosien 1987 ja 2011 välillä. Sädehoitovasteet arvioitiin ja sädehoidon jälkeiset uusiutumat analysoitiin yhdistämällä kuvantamistutkimukset uusiutumista sädehoitosuunnitelmiin. Solusyklin estäjä ribosiklibin vaikutusta yhdessä hormonaalisen hoidon kanssa tutkittiin potilaalla, jolla oli FAP:iin liittyen useita desmoideja. Kudossirukokoelman desmoidikudosnäytteet värjättiin immunohistokemiallisesti Ki67-, sykliini D1-, sykliini A- ja estrogeenireseptori β -vasta-aineilla. Näytteet arvioitiin tietokoneavusteisesti.
Korkeampi sädehoitoannos oli itsenäisesti yhteydessä pidentyneeseen etenemättömyysaikaan leikkauksen ja sädehoidon jälkeen tai yksin sädehoidon jälkeen. Paikalliskontrolli oli 75% viiden vuoden kohdalla. Sädehoidon jälkeen suurin osa uusiutumista ilmaantui hoitokohteen reunalle, kaksi oli sädehoitokohteessa, mutta yksikään ei kasvanut täysin kohdealueen ulkopuolella. Ribosiklibi, gosereliini ja letrotsoli vähensivät oireita ja vakauttivat monipesäkkeiset desmoidit kymmeneksi kuukaudeksi. Korkea sykliini A:n immunopositiivisuus ennusti nopeampaa uusiutumista leikkauksen jälkeen, kun taas Ki67:n tai sykliini D1:n ilmentymisellä ei havaittu merkittävää vaikutusta desmoidien uusiutumiseen. Estrogeenireseptori β:n korkeampi immunopositiivisuus oli yhteydessä solujen jakautumisnopeuteen.
Tämä väitöskirja sisältää perusteellisen selvityksen harvinaisesta kasvaintyypistä. Tuloksemme selvästi osoittavat, että sädehoito on desmoidien tehokas hoitomuoto. Korkea sykliini A:n immunopositiivisuus on uusi lisääntynyttä uusiutumisriskiä ennustava tekijä leikkauksen jälkeen
