Stolt, Suvi

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Suvi Stolt, Logopedian ja Lapsen kielen kehityksen dosentti, logopedian yliopistonlehtori Logopedian oppiaine, Psykologian ja logopedian osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopistoSANASEULA – UUSI VARHAISEN  SANASTON SEULONTAMENETELMÄPienen, kaksivuotiaan tai sitä nuoremman, lapsen kielenkehityksen arviointi voi olla haasteellista lapsen mahdollisen ujostelun ja kieltäytymisen takia. Varhaisen kielen- kehityksen huomattava yksilöllinen variaatio lisää arvioinnin haasteellisuutta. Varhaisen sanaston arviointiin tarvitaan normitettuja ja validoituja arviointimenetelmiä, joita  voidaan käyttää erityyppisissä tilanteissa. Sanaseula kuuluu MacArthur Com-municative Development Invento-ries -menetelmäperheeseen (nk. CDI- tai MCDI-menetelmä; Fenson ym., 1992 & 2007; ks. myös Fenson ym., 1994), johon sisältyy erilaisia ja eri-ikäisille lapsille suunnattuja arviointimenetelmiä. Menetel-mäperheen tunnetuin sekä runsaasti kliini-sessä työssä ja tutkimuksessa käytetty jäsen on niin kutsuttu pitkä versio, joka Suomessa tunnetaan nimellä Varhaisen kommunikaa-tion ja kielen kehityksen arviointimenetelmä (Lyytinen, 1999). CDI-menetelmän pitkäl-lä versiolla pystytään arvioimaan pienten, 8–30 kuukauden ikäisten lasten kielen ja kommunikaation kehitystä kattavasti. Se on muokattu, normitettu ja validoitu suoma-laiseen aineistoon psykologian professori Paula Lyytisen toimesta. Menetelmästä on käytettävissä kaksi versiota, nuorempien lasten versio (Lapsen kommunikaation ke-hitys: Sanat ja eleet) ja vanhempien lasten versio (Lapsen kommunikaation kehitys: Sanat, taivutukset ja lauseet). CDI-menetelmäperheeseen kuuluu myös varhaisen sanaston kehitystä arvioi-va seula (Fenson et al., 2000). Tämä niin kutsuttu CDI-menetelmän lyhyt versio on tarkoitettu pienten lasten sanaston kehi-tyksen arviointiin ikävälillä 8–30 kuukautta. CDI-menetelmän lyhyt versio on muokattu, normitettu ja validoitu suomalaiseen aineis-toon tutkimuskokonaisuudessa, jonka nimi on MacArthur Communicative Development Inventories -menetelmän lyhyen suomalaisen version normitutkimus - Sanaseula-tutkimus (tutkimuksen vastuullinen johtaja, VT: dos. S. Stolt). CDI-menetelmäperheen suoma-lainen lyhyt versio, Sanaseula, on normi- ja validiteettitietoineen julkaistu Niilo Mäki Instituutin kustantamana keväällä 2018. Sa-naseula-tutkimus on alkanut vuonna 2010, ja tutkimuksessa lasten kielen kehitystä on seurattu viiden vuoden ikään saakka. San-aseula-tutkimuksessa on ollut mukana useita opinnäytetyöntekijöitä (kandidaatin-/pro gradu-/väitöskirjatyö). Vuoden 2019 alkaessa Sanaseula-tutkimuksesta on tekeillä kaksi Kuva Krister StoltPUHETERAPEUTTI 1/2019    25väitöskirjatyötä. Lyhyen seulatyyppisen me-netelmän lisäksi CDI-menetelmäperheeseen kuuluu kolmantena jäsenenä leikki-ikäisten (2;6–4;0) lasten kielenkehitystä arvioiva me-netelmä, CDI III -menetelmä (Fenson ym., 2007, Eriksson, 2017), jonka suomalaisen version normitutkimus on alkanut syksyllä 2017 (LEINIKKI-tutkimus; VT: dos. Stolt). Kaikille CDI-menetelmän eri versioille on yhteistä vanhempien arviointien hyö-dyntäminen. Menetelmäperheen eri versi-ot ovat strukturoituja arviointimenetelmiä, joissa vanhemmille kerrotaan, mitä taitoja heidän tulisi oman lapsensa kehityksestä arvioida. Menetelmäperheen eri versioiden avulla tehtävä arviointi pohjaa nykyhetken taitojen tarkasteluun, ei muistiin. Kumman-kin edellä mainitun tekijän (so. strukturoitu arviointi, nykyhetkeen pohjaava arviointi) on osoitettu olevan olennaisia, kun halutaan saada luotettavaa tietoa varhaisen kielen ja kommunikaation kehityksestä vanhempien arviointien kautta. CDI-menetelmien luo-tettavuutta on tutkittu runsaasti (ks. esim. yhteenveto Fenson et al., 2007). Tutkimus on osoittanut, että kun edellä mainitut kak-si tekijää otetaan arvioinnissa huomioon, CDI-menetelmien avulla saadaan varsin luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa varhai-sen kielen ja kommunikaation kehityksestä. Esimerkiksi suomalaisessa tutkimuksessa, jossa aineistona oli 153 kaksivuotiasta lasta, CDI-menetelmän pitkän version (ilmaistun sanaston kehitys) ja psykologin tekemän lap-sen kognitiivista kehitystä arvioivan testin (Bayley II testi, Mental Developmental Index -arvo) tulosten välinen korrelaatiokerroin oli r= 0.73, p<0.001 (Stolt et al., 2007). Menetel-mät antoivat siis hyvin samankaltaista tietoa lapsen kehityksestä. Vastaavia tuloksia on raportoitu suomalaisesta aineistosta myös muista tutkimuksesta, esimerkiksi CDI-me-netelmän pitkän version normitutkimukses-sa (Lyytinen, 1999). Vanhempien arvioon pohjaavien me-netelmien avulla on mahdollista saada laa-ja-alaista tietoa lapsen kehityksestä, sillä vanhempien on mahdollista arvioida omaa lastaan kotitilanteissa, jolloin lapsi ei jänni-tä tai vierasta outoa tutkijaa. Kotitilanteissa on myös mahdollista arvioida lapsen taitoja arjen eri kommunikointitilanteissa, kun taas kliinisissä tutkimustilanteissa arviointipaik-ka ja -aika ovat rajatut. Kotitilanteissa saata-va tieto voi näin olla erityisesti ujostelevien ja tavallista enemmän aikaa tutustumiseen tarvitsevien lasten kohdalla edustavampaa kuin yksittäisessä kliinisessä tutkimustilan-teessa oudon arvioijan keräämä tieto.     Sanaseulan kuvaus ja muokkaaminenSanaseula sisältää kaksi eri versiota, Vauveli- (tarkoitettu 9–18 kk ikäisten lasten taitojen arviointiin) ja Taapero-version (tarkoitettu 18–24 kk ikäisten lasten taitojen arviointiin). Vauveli-version avulla on mahdollista arvioi-da sekä ymmärretyn että ilmaistun sanaston kehitystä, kun taas Taapero-version avulla kartoitetaan ainoastaan ilmaistun sanaston kehitystä. Sanaston kehitystä arvioivan osion lisäksi Taapero-versio sisältää kysymyksen lapsen lauseilmaisujen kehityksestä. Kumpikin Sanaseulan versio sisältää sanalistan, johon vanhemmat merkitsevät mitä sanoja heidän lapsensa ymmärtää ja/tai ilmaisee. Kuten CDI-menetelmän pitkän version sanaston kehitystä kartoittavat osiot, myös lyhyen version sanalistat sisältävät eri-tyyppisiä sanoja: ensisanoina omaksuttavia sosiaalis-pragmaattisia sanoja (so. onoma-topoeettiset äännähdykset, vanhempien ja lähi-ihmisten nimet, rutiinitoimintoihin liittyvät sanat), substantiiveja, verbejä, ad-jektiiveja sekä niin kutsuttuja sulkeisen luo-kan sanoja (esim. pronominit, prepositiot, konjunktiot, määrän ilmaisut). Sanaseulan kummassakin versiossa on erityyppisiä sa-noja suunnilleen samassa suhteessa kuin menetelmän pitkässä suomalaisessa versi-ossa, Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmässä. CDI-menetelmien eri kielille muokat-tuja versioita valvova taho, CDI Advisory Board, ohjeistaa CDI-menetelmien muok-kaajia niin, että menetelmät eivät saa olla alkuperäisten englanninkielisten versioi-den suoria käännöksiä. Uudet versiot tulee muokata ja sovittaa kuhunkin kyseessä ole-vaan kieli- ja kulttuuriympäristöön sopivik-si. Tämä haluttiin ottaa huomioon Sanaseulaa muokattaessa. Sanaseulan sanalistat ovat syntyneet huo-lellisen muokkaus- ja adaptointipro-sessin kautta (ks. kuvaus tarkemmin Sanaseulan manuaa-li; Stolt & Vehkavuori, 2018). Tässä prosessis-sa käytettiin hyväksi aiem-masta tutkimuksesta saatua yksityiskohtaista tietoa suomea omaksuvien lasten varhai-sen sanaston kehityksestä (Stolt ym., 2007, 2008, 2009). Sanaseulan manuaaliin on liitetty tieto yksittäisten, Sana- seulaan sisällytettyjen sanojen käytöstä (prosentuaaliset osuu-det) kussakin ikäpisteessä sekä Sanaseulan normiaineistossa että aiemmassa pitkittäisseu-rannassa (Stolt ym., 2008). Eri aineistosta saatujen osuuksien vertailu osoittaa, että Sanaseu-la-tutkimuksessa saatu tieto on hyvin rinnasteista aiemman pitkit-täistutkimuksen tuloksiin verrattuna. Li-säksi osuudet osoittavat, että Sanaseulan sanalistoihin on sisällytetty edustava otos pienten lasten käyttämiä sanoja: menetel-män sanalistat sisältävät sekä usein että vähemmän käytettyjä sanoja kussakin ar-vioitavassa ikäpisteessä. Näin menetelmän avulla on mahdollista saada yksittäisten las-ten kehitystä erottelevaa tietoa.   Sanaseulan normitus ja validiteettiJotta lasten taitoja olisi mahdollista arvioida luotettavasti kliinisessä työssä, arviointiin käytettyjen menetelmien tulee olla normi-tettuja ja validoituja. Normituksella tarkoi-tetaan sitä, että menetelmällä on kerätty tietoa riittävän suurelta lapsijoukolta. Tähän tietoon voidaan kliinisessä työssä peilata yk-sittäisen lapsen suoriutumista. Sanaseulan normittamista varten seurattiin runsaan 80 lapsen varhaisen sanaston kehitystä viidessä ikäpisteessä yhdeksän kuukauden ja kahden vuoden iän välillä. Normiaineistoa kerättäes-sä kiinnitettiin huomiota siihen, että lapset olivat täysiaikaisena (>37 raskausviikkoa) syntyneitä ja terveitä (so. ei CP-, kehitys- tai kuulovamman, tai autismikirjon häiriön diagnoosia tai sen epäilyä). Sanaseulan nor-miaineiston lapset edustavat siis tyypillistä, tavallista kehitystä. Normiaineistossa on tyttöjä 55 prosenttia ja poikia 45 prosenttia. Tyttöjen ja poikien mahdollisimman tasai-nen jakauma on tärkeää, sillä varhaisvaiheen sanaston kehityksessä on havaittu usein ole-van sukupuoliero tyttöjen hyväksi, mikä on 26   PUHETERAPEUTTI 1/2019tullut esiin myös suomalaisissa aineistois-sa (esim. Laakso ym., 2011; Stolt ym., 2007 ja 2008). Sanaseulaa käytettäessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota niihin lapsiin, joiden suoriutuminen jää normipopulaation heikoimman 10 prosentin persentiiliarvon (nk. huoliraja) alapuolelle arvioitavassa ikä-pisteessä. Tämä tarkoittaa sitä, että 90 pro-senttia normipopulaation lapsista (so. ikä-tovereista) suoriutuu Sanaseulalla arvioiden kyseessä olevaa lasta paremmin. Menetelmän validiteetin käsitteellä vii-tataan siihen, tutkitaanko menetelmällä sitä, mitä on tarkoitus mitata (Metsämuuronen, 2006). Validiteetti voidaan jakaa ulkoiseen ja sisäiseen. Ulkoinen validiteetti kertoo, kuinka yleistettävää menetelmällä saatava tieto on. Normipopulaation piirteet liittyvät läheisesti tähän käsitteeseen. Menetelmän normitiedon tulisi perustua riittävän suureen ja edustavaan otantaan, jotta sen voidaan ajatella edustavan kohdepopulaatiota riit-tävän hyvin. Sanaseulan normipopulaation voidaan todeta olevan riittävän suuri yleis-tysten tekemiseen. Menetelmän sisäistä validiteettia voi-daan tarkastella eri tavoin (Metsämuuronen, 2006). Voidaan esimerkiksi pohtia, ovat-ko menetelmässä käytetyt käsitteet teorian mukaiset ja kattavatko käsitteet riittävän laajasti tutkittavan ilmiön (nk. sisällön va-liditeetti). Sanaseulan sisällön validiteetti on hyvä. Se mittaa aiempiin tutkimuksiin ja olemassa olevaan tietoon perustuen pie-nen lapsen keskeistä varhaista sanastoa, jo-ta sen on tarkoituskin mitata. Validiteettia tarkasteltaessa menetelmällä saatavaa tietoa voidaan verrata myös muiden samaa tai lähes samaa taitoa mittaavien menetelmi-en arvoihin joko samanaikaisesti tai jonkin ajan kuluttua (nk. yhtäaikais- ja ennusteva-liditeetti). Sanaseulan yhtäaikaisvaliditeetti on erittäin hyvä. Esimerkiksi vuoden iässä Sanaseulan ja Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmän välinen Spearmanin korrelaatiokerroin ym-märretyn sanaston kehitykselle oli normiai-neistossa 0.89 (p<0.001). Kahden vuoden iässä vastaava kerroin ilmaistun sanaston kehityksen osalta oli 0.92 (p<0.001). Myös Sanaseulan ennustevaliditeetti on hyvä tai erittäin hyvä erityisesti 15 kuukauden iästä eteenpäin tällä hetkellä saatavilla olevan tie-don mukaan ainakin kahden vuoden ikään saakka (ks. tarkemmin Sanaseula-menetel-män manuaali). Erityisen hyvä Sanaseulan yhtäaikais- ja ennustevaliditeetti on toisen ikävuoden loppupuolella. Esimerkiksi Sana- seulan Taapero-version kaikkien sanojen määrän ja lapsen kielellisen kokonaistason (Reynellin koko testin tulos) välinen Spear-manin korrelaatiokerroin oli normiaineis-tossa kaksivuotiailla lapsilla 0.65, siis erittäin merkitsevä (p<.001).Sanaseulan käyttömahdollisuudet,  rajoitteet ja ennustearvo myöhempään kielenkehitykseen Sanaseula on nimensä mukaisesti tarkoi-tettu varhaisen sanaston seulontaan, ja si-tä voidaan hyödyntää eri tavoin. Kliinises-sä työssä työskentelevälle puheterapeutille Sanaseula tarjoaa nopean mahdollisuuden saada normiaineistoon pohjaavaa tietoa pie-nen lapsen sanaston kehityksestä. Neuvolan terveydenhoitajalle menetelmä antaa mah-dollisuuden tunnistaa varhaisessa sanaston kehityksessään heikosti kehittyvät lapset. Sa-naseula voi toimia neuvolatyössä rinnakkain toisen varhaisen kielen ja kommunikaation seulontamenetelmän, Esikko-menetelmän kanssa (Laakso, Eklund & Poikkeus, 2011). Esikko-menetelmä antaa laaja-alaista tietoa lapsen varhaisen kielen ja kommunikaation kehityksestä, mutta sen sanaston kehitystä kartoittavat osiot ovat väljät. Sanaseula voi helposti ja nopeasti täytettävänä menetel-mänä täydentää Esikko-menetelmällä saa-tavaa tietoa. Sanaseula sopii käytettäväksi myös Yliopistosairaaloiden korkean riskin keskoslasten kehitysseurantapoliklinikoil-la. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa Sanaseula on sisällytetty uuteen sähköiseen kehitysseurantasovellukseen, Kaiku-sovel-lukseen, jota ryhdytään käyttämään alle 34 raskausviikolla syntyneiden keskoslasten ke-hitysseurannassa vuoden 2019 alusta lähtien. Sanaseulaa käytettäessä on huomioi-tava, että menetelmä on tarkoitettu seu-lontaan. Sillä ei siis ole mahdollista saada yksityiskohtaista tietoa sanaston koosta tai koostumuksesta. Tähän soveltuu Sanaseu-laa paremmin CDI-menetelmän pitkä ver-sio, Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä. Lisäksi on huomioitava, että Sanaseula antaa toisen ikävuoden lopulla tietoa vain ilmaistun sa-naston kehityksestä (vrt. Vehkavuori & Stolt, 2018). Ymmärretyn kielen hallintaa olisi klii-nisessä työssä tärkeää kartoittaa toisen ikä-vuoden loppupuolella jonkin muun mene-telmän avulla. Sanaseulan voidaan todeta antavan varsin edustavaa tietoa sanaston kehityksestä. Esimerkiksi Sanaseulan nor-miaineistossa oli yhdeksän lasta, joilla oli kaksivuotiaana hyvin pieni, alle 50 ensisanan sanasto Varhaisen kommunikaation ja kie-len kehityksen arviointimenetelmän avulla mitattuna. Näistä kahdeksan lapsen tulos jäi Sanaseulan huolirajan (<12 ilmaistua sanaa kaksivuotiaana) alle, ja myös yhdeksännen lapsen sanaston hallinta oli varsin heikkoa verrattuna muiden normipopulaation las-ten suoriutumiseen Sanaseulalla arvioituna. Sanaseula-tutkimuksessa on seurat-tu normiaineiston lasten kielenkehityksen etenemistä viiden vuoden ikään saakka. Osa tutkimuksen aineistosta on vielä ana-lysoimatta. Meneillään oleva tutkimus tulee antamaan lisää tietoa erityisesti Sanaseulan ennustevaliditeetista. Alustavien tulosten mukaan Sanaseula antaa mielekästä tie-toa myös lapsen myöhemmästä kielenke-hityksestä. KiitoksetLämmin kiitos kaikille Sanaseula-tutkimuk-seen osallistuneille perheille, Jenny ja Antti Wihurin rahastolle tutkimuksen rahoittami-sesta sekä kaikille, jotka ovat edesauttaneet Sanaseula-tutkimuksen etenemistä. LähteetEriksson, M. (2017). The Swedish Communicative Development Inventory III: Parent reports on language in preschool children. Interna-tional Journal of Behavioral Development, 41, 647–654.Fenson, L., Dale, P., Reznick, J., Bates, E., Thal, D. & Pethick, S. (1994). Variability in early commu-nicative development. Monographs of the So-ciety for research in child development. Serial no. 242, vol. 59, no. 5. Fenson, L., Dale, P., Reznick, J., Thal, D., Bates, E., Hartung, J. Pethick, S. & Reilly, J. (1992). MacArthur Communicative Development In-ventories. User’s guide and technical manual. Baltimore: Brookes Publishing. Fenson, L., Marchman, V., Thal, D., Dale, P., Rez-nick, J. & Bates, E. (2007). MacArthur-Bates Communicative Development Inventories. User’s guide and technical manual. 2. painos. Baltimore: Brookes Publishing. Fenson, L., Pethic, S., Renda, C., Cox, J. Dale, P. & Reznick, J. (2000). Short-form versions of the MacArthur Communicative Development In-ventories. Applied Psycholinguistics, 21, 95–116.Laakso, M-L., Eklund, K. & Poikkeus, A-M. (2011). Esikko. Lapsen esikielellisen kommunikaation ja kielen ensikartoitus. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti. Lyytinen, P. (1999). Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä. Jyväsky-lä: Niilo Mäki Instituutti.         Metsämuuronen, J. (2006). Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Helsinki: International Methelp ky. Stolt, S., Haataja, L., Lapinleimu, H. & Lehtonen, L. (2008). Early lexical development of Finnish children – a longitudinal study. First Language, 28, 259–279.                                                                    Stolt, S., Haataja, L., Lapinleimu, H. & Lehtonen, L. (2009). The early lexical development of pre-maturely born very-low-birth-weight children, and its predictive value to language skills at 2;0. Journal of Communication Disorders, 42, 107–123.Stolt, S., Klippi, A., Launonen, K., Munck, P., Leh-tonen, L., Lapinleimu, H., Haataja, L. & the PIPARI Study Group (2007). Size and compo-sition of lexicon in prematurely born very low birth weight and full-term Finnish children at two years of age. Journal of Child Language, 34, 283–310. Stolt, S. & Vehkavuori, S. (2018). Sanaseula.  MacArthur-Bates Communicative Development Inventories –arviointimenetelmän lyhyt, s uomalainen versio. Jyväskylä: Niilo Mäki  Instituutti.Vehkavuori, S. & Stolt, S. (2018). Screening langua-ge skills at 2;0. Infant Behavior & Development, 50, 174–179.PUHETERAPEUTTI 1/2019    27

Sanaseula - uusi varhaisen sanaston seulontamenetelmä

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/308583/Stolt_Puheterapeutti_2019.pdf?sequence=3&isAllowed=y

Sanaseula - uusi varhaisen sanaston seulontamenetelmä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto