This dissertation examines contrastive negation. Contrastive negation is a cover term for constructions that combine a negated and affirmed element that refer to the same state of affairs (e.g. not today but tomorrow). There are many ways to express contrastive negation across languages and even within one language. In my dissertation, I ask what the functions of contrastive negation are, what forms it takes, and what explains the variation between these forms. I investigate these questions both within one language – English – and cross-linguistically.
Previous research on contrastive negation has mostly resorted to introspectively constructed examples and its main focus has been on metalinguistic negation (e.g. not good but excellent). The main method used in this dissertation is corpus linguistics, i.e. the qualitative and quantitative study of electronically stored collections of naturally occurring texts. My aim has been to study contrastive negation as it actually appears in language use rather than focusing on artificially created ideal cases. I complement the corpus-linguistic perspective with interactional linguistics. In other words, I study how contrastive negation is used in casual conversation to create various socially relevant actions. The theoretical framework of the study is construction grammar, which starts with the assumption that language consists of constructions, i.e. pairings of form and function that language users learn from usage by using domain-general cognitive mechanisms.
According to the corpus analysis, contrastive negation favours argumentative and interactive genres, such as newspaper editorials and conversation. There are gradient and sometimes quite subtle functional differences among the constructional schemas that are used to express contrastive negation in English newspaper discourse. In conversation, a difference emerges between English and Finnish constructional straregies: English favours asyndetic combinations of a negative and an affirmative clause while in Finnish, constructions that employ corrective conjunctions are used relatively frequently. In both languages, the forms that contrastive negation takes are adapted to the interactional context and function, especially to whether the construction is used reactively or not. In the last study of the dissertation, a comparison of 11 European languages reveals differences especially in the extent to which corrective conjunctions are used in the languages studied.
The dissertation extends our understanding of contrastive negation. Instead of metalinguistic negation, which has dominated previous studies on the constructions, the central questions for this dissertation are whether the contrast is additive (not only Finland but also Sweden) or restrictive (not every day but merely at weekends), and whether the construction is used reactively or not.Tämä väitöskirja käsittelee kontrastiivista kieltoa. Kontrastiivisella kiellolla tarkoitetaan rakenteita, joissa yhdistyy samaa asiaintilaa kuvaava myönteinen ja kielteinen osa (esimerkiksi ei tänään vaan huomenna; ravistettuna, ei sekoitettuna). Kontrastiivisella kiellolla on monia ilmenemismuotoja eri kielissä ja myös saman kielen sisällä. Väitöskirjassani kysyn, mihin kontrastiivista kieltoa käytetään, mitä eri muotoja sillä on ja mikä niiden välistä vaihtelua selittää. Tutkin kontrastiivista kieltoa sekä yhdessä kielessä – englannissa – että kieltenvälisesti.
Aiempi tutkimus kontrastiivisesta kiellosta on painottanut keksittyjä lause-esimerkkejä ja erityisesti niin sanottua metalingvististä kieltoa (esimerkiksi ei hyvä vaan loistava). Tämän tutkimuksen metodina on korpuslingvistiikka eli sähköisessä muodossa tallennettujen aitojen tekstien kokoelmien analysointi sekä laadullisesti että määrällisesti. Tarkoituksena on kuvata kontrastiivista kieltoa sellaisena kuin sitä käytetään idealisoitujen esimerkkien sijaan. Täydennän analyysia vuorovaikutuslingvistiikalla eli tutkin myös, miten kontrastiivista kieltoa käytetään arkikeskustelussa luomaan erilaisia sosiaalisesti merkityksellisiä toimintoja. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytän konstruktiokielioppia, jonka mukaan kieli koostuu muodon ja merkityksen yhteenliittymistä eli konstruktioista, joita kielen puhujat oppivat yleisten kognitiivisten mekanismien perusteella kielenkäytön pohjalta.
Korpusanalyysin perusteella kontrastiivinen kielto on tyypillinen kielen piirre argumentatiivisissa ja vuorovaikutteisissa tekstilajeissa kuten pääkirjoituksissa ja arkikeskustelussa. Englanninkielisessä sanomalehtiaineistossa kontrastiivisen kiellon eri muotojen välillä on jatkumomaisia ja joskus hienovaraisiakin funktionaalisia eroja. Keskusteluaineistojen osalta englanti ja suomi eroavat toisistaan siinä, millaisia strategioita niiden puhujat käyttävät kontrastiivisen kiellon ilmaisemiseen: englannissa kontrastiivinen kielto ilmaistaan keskustelussa tyypillisesti kielteisen ja myönteisen lauseen asyndeettisenä rinnastuksena, kun taas suomessa myös korrektiivisten konjuntioiden (vaan ja kun) käyttö on suhteellisen tavallista. Kummassakin kielessä kontrastiivisen kiellon muoto motivoituu vuorovaikutustilanteesta ja -funktiosta, erityisesti siitä, käytetäänkö konstruktiota reaktiivisesti vai ei. Väitöskirjan viimeisessä osatutkimuksessa 11 kielen vertailu paljastaa kieltenävälisiä eroja erityisesti korrektiivisten konjunktioiden käyttöalassa.
Väitöskirjan tulokset laajentavat kuvaa kontrastiivisesta kiellosta. Aiempaa tutkimusta hallinneen metalingvistisyyden sijaan keskeiseksi nousee kysymys siitä, onko kontrasti korvaava (ei tänään vaan huomenna), lisäävä (ei vain Suomi vaan myös Ruotsi) vai rajaava (ei joka päivä vaan ainoastaan viikonloppuisin), sekä siitä, onko konstruktion käyttö reaktiivista vai ei
