Tutkimuksessa tarkasteltiin lääkekorvausjärjestelmien lääkkeiden saatavuuteen vaikuttavia piirteitä, erityisesti korvattavuuden ehtoja, disinsentiivejä, korvattavaa valikoimaa ja universalismia, suhteessa lääkeomavastuiden jakautumiseen ja hoitojen käyttämättä jättämiseen kustannussyistä. Aineistoina käytettiin tuote- ja hinnastotietoja, kulutustutkimusaineistoa, postikyselyaineistoa ja apteekkien ostorekistereitä. Yhtäläisyydet liittyivät universalismiin ja korvattavuuden ehtoihin. Korvauksia kohdennettiin molemmissa maissa tarpeeseen liittyvillä mekanismeilla, omavastuukaton avulla sekä korvattavuusrajoituksilla. Erot liittyivät valikoimaan ja disinsentiiveihin. Suomessa korvattiin enemmän hoidollisesti toisiaan lähellä olevia vaihtoehtoja ja uusien lääkeinnovaatioiden määrä markkinoilla oli laajempi, mutta omavastuutaso korkeampi. Uudessa-Seelannissa kokonaan korvattavia lääkkeitä oli saatavissa useimpiin terveysongelmiin. Korvattava valikoima oli kuitenkin kontrolloidumpi ja sisälsi enemmän vanhempia lääkkeitä. Suomessa omavastuilla oli regressiivisiä vaikutuksia. Pienemmät tulot ja huonompi terveydentila olivat yhteydessä palveluiden käyttämättä jättämiseen kustannussyistä, mikä vastasi aiemmassa kirjallisuudessa Uudesta-Seelannista julkaistuja tuloksia. Omavastuiden jakautumisen perusteella Uudessa-Seelannissa ikääntyneet henkilöt käyttivät vain harvoin muita kuin kokonaan korvattavia lääkkeitä eivätkä korkeat omavastuut olleet yhteydessä potilaan sosioekonomiseen asemaan. Korkeammasta sairastavuudestaan huolimatta maoreilla (alkuperäiskansa) kuitenkin korkeat omavastuut olivat harvinaisempia, ja he myös ostivat vähemmän lääkkeitä eurooppalaistaustaisiin nähden. Kumpikin järjestelmä sisältää riittävyyteen liittyviä heikkouksia ja vahvuuksia eikä kumpikaan kykene täysin suojaamaan potilaita omavastuiden haitallisilta vaikutuksilta. Sosioekonomisten ja etnisten lääkkeiden käyttöön liittyvien erojen syiden ja seurausten selvittäminen vaatii vielä lisää tutkimusta. - Englanninkielinen julkaisu.30,00 euro
