Self-esteem can be regarded as an essential component of mental health. Research has also shown that self-esteem is associated with happiness and life satisfaction as well as other indicators of well-being, including educational attainment for example. Research on self-esteem and its development has traditionally focused on child and adolescent samples, but during the last decade studies have begun to shed light on the life-span development of self-esteem. Finnish studies on self-esteem employing life course approach are relatively scarce, however.
The present study examines the developmental trajectory of self-esteem from adolescence to mid-adulthood and its correlates. The study is part of a larger research project called Stress, development and mental health, conducted in National Institute for Health and Welfare. The original target population included all Finnish-speaking ninth-grade pupils attending secondary school in the spring of 1983 in Tampere. In 1983, 2194 pupils completed a questionnaire during school hours. Participants in the 1983 baseline study have been followed up by postal questionnaires at ages 22 (n = 1656), 32 (n = 1471) and 42 (n = 1334).
The results showed that in this study cohort self-esteem developed favorably from adolescence to adulthood: the growth was linear between ages 16 and 32, but it stopped thereafter. Males had a higher self-esteem throughout the study period, while the growth rate was faster among females. Better school achievement and higher parental socioeconomic status were associated with a high self-esteem in adolescence, although the association relating to parental socioeconomic status was explained by adolescent s school achievement. Parental divorce among females and daily smoking among males were associated with poorer self-esteem in adolescence. Daily smoking in adolescence predicted also slower self-esteem growth rate among males from adolescence to adulthood.
Among females higher and increasing body mass index (BMI) was associated with lower and more slowly increasing self-esteem. Among females also the negative association between self-esteem and BMI got stronger in adulthood, whereas among males the (negative) association between the two emerged only in the last measurement point at age 42. Among both females and males those who reported constantly low numbers of interpersonal conflicts throughout the study period had the most favorably developing self-esteem trajectory, whereas those with an increasing number of interpersonal conflicts had the slowest self-esteem development. As to the directionality of effects between interpersonal conflicts and self-esteem, the results indicated effects from low self-esteem to later conflicts, although they were relatively weak and observed among males only. No effects were observed in the opposite direction. Higher socioeconomic status at ages 22 and 32 was associated with higher self-esteem and among females higher socioeconomic status at age 22 predicted more favorably developing self-esteem from age 22 to 32 years. Positive change in self-esteem also buffered the negative effects of lower socioeconomic status on psychosomatic symptoms.
The results of this study indicate that self-esteem develops positively from adolescence to adulthood, but this development stops somewhere between ages 30 and 40. Males was shown to have higher self-esteem than females. Daily smoking among males, more rapidly increasing BMI among females and increasing number of interpersonal conflicts among both genders, were the factors that were associated with more slowly developing self-esteem. These factors are thus possible focal points of effective interventions to promote favorable self-esteem development from adolescence to adulthood. However, also factors that are associated only with the level of self-esteem, not with its growth rate, may reflect mechanisms of persistent disparities in well-being. Regarding such factors it is important to gain knowledge on the exact mechanism that produce the disparities to begin with as well as to study means for reducing such disparities. Favorably developing self-esteem is likely to have beneficial effects on other measures of well-being, both directly but also indirectly through its buffering mechanisms, for example in the context of low socioeconomic status and poor health. However, it is important to recognize that healthy self-esteem should be cherished in its own right, as one of the key components of good mental health.Hyvä itsetunto on osa hyvää mielenterveyttä. Hyvän itsetunnon on todettu olevan yhteydessä onnellisuuteen ja elämäntyytyväisyyteen, mutta myös muihin hyvinvoinnin tekijöihin, kuten esimerkiksi parempaan koulutukseen. Itsetuntoa ja sen kehitystä on tyypillisesti tutkittu lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana myös itsetunnon koko elämänaikaista kehitystä on alettu enenevässä määrin kartoittaa. Suomalaisia, elämänkaaritutkimuksen otetta soveltavia tutkimuksia aiheesta on kuitenkin vähän.
Tämä tutkimus tarkastelee itsetunnon kehitystä nuoruudesta keski-ikään ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Stressi, kehitys ja mielenterveys tutkimusprojektia, jossa on seurattu yhtä tamperelaisnuorten kohorttia, joka koostui keväällä 1983 Tampereella peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyneistä, keskimäärin 16-vuotiaista nuorista. Vuoden 1983 koululaiskyselyyn osallistuneita (n = 2194) on seurattu postikyselyin 22-vuotiaina (n = 1656), 32-vuotiaina (n = 1471) sekä 42-vuotiaina (n = 1334).
Tulosten mukaan itsetunto kehittyi positiivisesti nuoruudesta aikuisuuteen: kasvu oli suoraviivaista ikävuosien 16 ja 32 välillä, minkä jälkeen se pysähtyi. Miesten itsetunto oli koko tarkasteluajanjaksolla parempi kuin naisten, vaikka naisilla itsetunnon kasvuvauhti oli nopeampaa. Hyvä koulumenestys ja vanhempien korkeampi sosioekonominen asema olivat yhteydessä parempaan itsetuntoon nuoruudessa, joskin sosioekonomiset erot itsetunnossa selittyivät korkeamman sosioekonomisen aseman ja hyvän koulumenestyksen välisellä yhteydellä. Naisilla vanhempien avioero ja miehillä päivittäinen tupakointi olivat yhteydessä huonompaan itsetuntoon nuoruudessa. Miehillä tupakointi nuorena ennusti myös keskimääräistä hitaampaa itsetunnon kehitystä.
Naisilla korkeampi ja nopeammin kasvava painoindeksi (BMI) oli yhteydessä matalampaan ja hitaammin kehittyvään itsetuntoon. Naisilla myös ylipainon ja heikomman itsetunnon välinen yhteys vahvistui iän myötä, miehillä vastaava yhteys ilmeni vasta 42 vuoden iässä. Yhteydet painon ja itsetunnon välillä eivät kuitenkaan olleet kovin voimakkaita. Itsetunto oli yhteydessä ihmissuhteissa ilmeneviin konflikteihin: sekä miehillä että naisilla itsetunnon kehitys oli suotuisinta ryhmässä, jossa oli keskimääräistä vähemmän ihmissuhdevaikeuksia. Hitainta itsetunnon kehitys puolestaan oli ryhmässä, jossa ihmissuhdevaikeudet lisääntyivät ajan myötä. Tuloksissa oli lisäksi viitteitä siitä, joskin vain miehillä, että huono itsetunto ennustaa myöhempiä ihmissuhdevaikeuksia. Päinvastaiseen suuntaan meneviä, so. ihmissuhdevaikeuksista myöhempään huonoon itsetuntoon johtavia vaikutuksia ei löytynyt. Tutkittavien oma korkeampi sosioekonominen asema oli yhteydessä parempaan itsetuntoon sekä 22 että 32 vuoden iässä. Naisilla korkeampi sosioekonominen asema 22 vuoden iässä myös ennusti parempaa itsetunnon kehitystä ikävuosien 22 ja 32 välillä.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella itsetunto kehittyy positiivisesti nuoruudesta aikuisuuteen, mutta kehitys näyttää pysähtyvän jossain 30 ja 40 ikävuoden välillä. Miehillä todettiin naisia parempi itsetunto. Tekijät, jotka olivat yhteydessä itsetunnon hitaampaan kehitykseen, olivat miehillä tupakointi nuoruudessa, naisilla nopeammin kasvava painoindeksi sekä molemmilla sukupuolilla lisääntyvät ihmissuhdevaikeudet elämänkulun aikana. Nämä tekijät ovat siten asioita, jotka itsetunnon suotuisaa kehitystä turvaavissa interventioissa on syytä ottaa huomioon. Toisaalta tekijät, jotka ovat yhteydessä itsetunnon tasoon, mutta eivät sen kehityskulkuun (tässä tutkimuksessa esim. koulumenestys), voivat heijastella pysyviä eriarvoisuutta ylläpitäviä mekanismeja tällaisten tekijöiden kohdalla on syytä pohtia, miten erot itsetunnossa ovat syntyneet, mikä niitä ylläpitää, ja minkälaisin toimin eriarvoisuutta voitaisiin vähentää. Vaikka itsetunnon suotuisalla kehityksellä voi olla positiivinen vaikutus myös muun hyvinvoinnin kannalta, tulisi hyvä ja nuoruudesta aikuisuuteen suotuisasti kehittyvä itsetunto kuitenkin nähdä itsessään tärkeänä tavoitteena, osana hyvää mielenterveyttä
