OECD-valtioiden yritysverokannat ovat laskeneet 1980-luvulta alkaen. Tässä tutkielmassa selvitetään tämän empiirisen ilmiön syitä ja seurauksia. Yhdenmukaisesti valtavirran kanssa tutkielma selvittää valtioiden välisen verokilpailun aiheuttavan verokantojen alenevan trendin. Verokilpailu tunnistetaan tutkielmassa tiedon ja poliittisen toiminnan ylläpitämäksi sosiaaliseksi prosessiksi, kun valtavirrassa verokilpailu selitetään ekonometristen mallien kautta yksiköiden väliseksi kilpailuksi liikkuvasta tuotannontekijästä.
Valtavirtatutkimukset analysoivat verotuksen vaikutusta pääoman liikkeeseen. Tutkimukset olettavat yleistä säännönmukaisuutta verokantojen ja investointien suhteelle, jossa verokanta liikuttaa pääomaa. Taustaoletuksena säännönmukaisuudelle on pääoman rajakustannuksen keskeisyys yritysten investointipäätöksille. Tämä tutkielma ei löydä empiiristä evidenssiä tällaisesta yleisestä säännönmukaisuudesta, eikä teoreettisella tasolla usko investointien stimulointiin pääoman rajakustannusta alentamalla. Tutkielman näkökulmasta investoinnit määräytyvät kokonaisuuden tasolla kokonaiskysynnän ja yritysten tulevaisuuden odotusten perusteella. Tämän takia tutkielma arvioi valtavirtatutkimusten esittämän verokantojen ja investointien välisen yleisen säännönmukaisuuden epäpäteväksi teoriaksi.
Poliittisen talouden kontekstissa hallitusten päätökset alentaa yritysverokantoja linkittyvät maailmantalouden usean vuosikymmenen stagnaatioon ja uusliberaalin poliittisen ohjelman globaaliin leviämiseen. Uusliberaalin poliittisen ohjelman taustalla oleva valtavirtatalousteoria on keskeistä myös verokilpailuprosessin ylläpitämisessä ja talousteorian tuottama tieto verokantojen ja investointien välisestä säännönmukaisuudesta leviää poliittiseen prosessiin osaltaan globaalien instituutioiden kautta. Kotimaan kontekstissa toimijan subjektiivinen usko asioiden tilaan ja siihen, kuinka maailma toimii, on välttämättä intentionaalisen toiminnan taustalla. Tällöin kokemukset ja tieto rakentavat poliittisten toimijoiden käsityksiä tarvittavista toimista investointien stimuloimiseksi.
Tutkielman argumentissa verokilpailu on tarpeetonta, koska investoinnit eivät lisäänny kokonaisuuden tasolla verokantoja alentamalla. Lisäksi voittojen siirtely valtiosta toiseen voidaan lopettaa valtioiden välisellä yhteistyöllä, ja tämän asian suhteen globaalit instituutiot ovat tehneet paljon työtä viimeisen vuosikymmenen aikana. Tutkielma perustelee verokilpailun haitalliseksi, koska hallitusten päätökset alentaa yritysverokantoja ovat hyödyttäneet vain (suur)yrityksiä, vähentäneet valtioiden tuloja ja osana uusliberaaleja reformeja hieman madaltaneet investointiasteita kokonaisuuden tasolla. Analyysin johtopäätöksenä tutkielmassa tunnistetaan verokilpailun peliasetelma vangin ongelmaksi, jossa valtiot toistavat egoistista ratkaisua tavoitteenaan saavuttaa hetkellinen suhteellinen etu pääomaan nähden. Peliasetelmaa ylläpitää globaalien instituutioiden ja valtavirtateorian tuottama legitiimi ja objektiivinen tieto verokantojen ja investointien suhteesta eikä pelin sosiaalinen konteksti suosi pelin ratkaisemista, koska keskeisten toimijoiden intresseissä on peliasetelman ylläpitäminen.
Viimeisenä tutkielma esittää kritiikin verokilpailua ylläpitävää kausaalikompleksia kohtaan. Johtopäätöksenä ideologiakritiikistä tutkielma toteaa verokilpailun lopettamisen vaativan rakenteellista muutosta sosiaalisessa toiminnassa. Käsitteellistettynä vangin ongelman kautta solidaarinen toiminta edellyttää uuden oppimista ja toimijoiden tietoisuuden kehitystä strategista rationaalisuutta korkeammalle tasolle. Muutoksen aikana verokilpailua ylläpitävä tiedollinen perusta muuttuu, jolloin toimijat ymmärtävät verokilpailun tarpeettomana ja haitallisena toimintana
