Assinen, Pauli

Koskinen, Kimmo

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Kirjastojen data avautuu ja linkittyy verkkoon– SWIB12 kokoontui KölnissäPosted on 18.12.2012 by helehiltSemanttinen web ja linkitetty avoin data on ollut tapetilla viime vuosina ja herättänyt kiinnostustaja kehityshankkeita monella sektorilla, esimerkkinä vaikkapa monimuotoiset FinnONTO-projektit.Kirjastomaailma on hidasliikkeisempi kuin web keskimäärin, mutta nyt näyttää siltä, ettäheräämistä on tapahtunut myös tällä sektorilla. Oireellista tässä suhteessa on se, että tänä vuonnaon IFLA:aan on perustettu semanttisen webin special interest group -työryhmä.Saksassa kirjastojen semanttisen webin kehityshankkeista on vaihdettu kokemuksia vuodesta 2009alkaen, mutta kokoukset olivat alkuaikoina pääosin saksankielisiä. Tänä syksynä konferenssi vaihtoikokouskielen englanniksi, mikä näkyi siinä, että osallistujia oli nyt 23 maasta. Jostain syystäkonferenssin lyhenteenä on kuitenkin säilynyt SWIB, Semantic Web in Bibliotheken.Lisää URIaAvoimen linkitetyn datan erityispiirteenä, riippumatta siitä millä tekniikalla datan avaus toteutetaan,on datan linkittäminen muualle avoimeen verkkoon, ja erityisesti johonkin Linked Open Data -pilven tietoaineistoon. Tyypillinen linkityksen kohde on Wikipedia, jota tarjoaa hyödyllistälisätietoa monesta asiasta, kirjastojen sovelluksissa esimerkiksi tekijöistä, aihealueista, teoksista taipaikannimistä. Sen sijaan, että linkitys tehtäisiin perinteisen Wikipedian sivuille, kohteena näissäsovelluksissa käytetään usein RDF-muotoon siirrettyä DBpediaa. Tästä on se etu, että yhdellälinkillä saadaan kootusti monikielinen kuvaus asiasta, esimerkkinä Alvar Aallon sivu tässämuodossa: http://dbpedia.org/page/Alvar_Aalto.Niille, joita arveluttaa Wikipedian tietojen luotettavuus, on lohduksi se tosiseikka, että kenentahansa on mahdollista parantaa ja korjata Wikipedian tietoja, toisin kuin kirjastojenauktoriteettitietojen puutteita ja virheitä. Wikipediaa ei ole tarkoitettu ensisijaiseksijulkaisufoorumiksi, vaan sinne kootaan tietoja muualla julkaistuista lähteistä.Kirjastodatan rikastaminen linkityksillä tehdään mieluiten käyttämällä URI-tunnisteita, jotka ovattyypillisesti pysyvämpiä kuin webin verkko-osoitteet keskimäärin. Käytännössä nämä ovat useintavallisia URL-osoitteita, joilla asiasanoja täydennetään tai korvataan linkittämällä soveltuvanontologian käsitteisiin. Linkitys voi myös olla tekijätietojen tarkentamista linkittämälläauktoriteetitietokantoihin kuten VIAF, tai paikannimien tarkentamista linkittämällä vaikkaGeoNames-palveluun. Esimerkiksi Espanjan kansalliskirjaston projektissa bibliografista dataa onlinkitetty RDF-muodossa aukoriteettitietokantoihin (VIAF, GND),  yhteisluettelotietokantoihin(Sudoc, Libris), wikipediaan (DPpedia) sekä jatkossa myös Saksan, Ranskan ja Britanniankansallisbibliografioihin.Tavoitteena tässä kaikessa datan linkityksessä on, että kirjastojen tarjoamat tietoaineistot eivät olisienää erillisiä siiloja, joita voi käyttää vain kirjaston tarjoaman käyttöliittymän kautta, vaan aineistoolisi osa eri suuntiin rönsyävää verkkomaista tietorakennetta, joka tunnetaan myös nimellä GGG,Giant Global Graph.API vai dumppiAvoimen linkitetyn datan yhteydessä nousee aina keskusteluun erilaisia näkemyksiä siitä mitendatan avaamista on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa. Tässä kohden on kaksi pääkoulukuntaa, joistatoinen korostaa sitä, kuinka keskeistä on, että koko aineisto on saatavilla yhtenä tai useampanatietokantadumppina jossain yleisesti käytetyssä formaatissa. Tilastodatan osalta tiedostomuoto voiolla esimerkiksi CSV ja kirjastodatan osalta esimerkiksi MARCXML.Tällöin datan avaaja ei teeetukäteen valintaa siitä mikä osa datasta voisi olla käyttäjän kannalta kiinnostavaa ja mikä ei.Käyttäjä tässä yhteydessä voi olla sovelluskehittäjä, joka yhdistää kirjastodataa omaansovellukseensa.Tätä filosofiaa noudattaa Oslon kaupunginkirjaston palvelu data.deichman.no, jossa kokokirjastoluettelo tarjotaan RDF-muodossa. Kirjasto on myös kehittänyt ja ja julkaissut työkalunmarc-datan muuntamiseen RDF-muotoon (marc2rdf). Harmi vain, että norjalaiset ovat pysyneetomassa kansallisessa NORMARC-formaatissaan, minkä vuoksi työkalun käyttö Suomessa vaatiisen sovittamista MARC21-formaattiin.Vaihtoehtona tietokantadumpeille tai niiden rinnalla tarjotaan usein API-ohjelmointirajapintaa, jokakautta data on saatavilla. Tämä on sinänsä toimiva ratkaisu, mutta usein rajapinta on suunniteltujotain tiettyä käyttötapausta silmallä pitäen, eikä API:n toimintatavan muuttaminen ole datansoveltajille yleensä mahdollista . Myös ohjelmointirajapintojen toteutuksissa jahelppokäyttöisyydessä sovelluskehittäjän kannalta on suuria eroja. Saksalaisten kokemustenperusteella parhaaseen tulokseen päästään tarjoamalla yleisesti käytetty rest/json -rajapinta sensijaan, että tarjottaisiin puhdasoppista sparql-rajapintaa, joka on monille kehittäjille vieras.MARCille seuraajaKongressin kirjastosta esiteltiin Skypen välityksellä uutta Bibliographic Framework Initiative -hanketta, jossa tavoitteena on määritellä MARC-formaatin seuraaja ja strategia, jolla tähänvoitaisiin siirtyä vaiheittain. Esityksen aikana kuitenkin ääniyhteys pätki niin pahasti, että tähänasiaan on helpointa tutustua vastikään aiheesta julkaistusta raportista.Tutkimusdataa RDF-muodossaTaloustieteellinen tutkimusdata on tyypillisesti tilastodataa, jota saksalaisessa hankkeessa ollaanmyös muuntamassa RDF-muotoon. Tässä ei kovin pitkälle riitä se, että laajat tilastoaineistotkuvaillaan koko datajoukon tasolla, vaan ideaalitilanteessa taulukkomuotoisen aineiston jokainensolu saa oman URI:n, ja siihen voidaan viitata suoraan muualta, esimerkiksi julkaisuista. Tämäkäänei vielä riitä tutkimuksen toistettavuuden näkökulmasta, vaan lisäksi omasta URI-osoitteestaanpitäisi löytyä ne skriptit ja parametrit, joita datan analysointiin ja visualisointiin on käytetty.Haasteita tällä saralla riittää myös kirjastoille.Kädet savessa RDF:n kimpussaKonferenssiin liittyvässä työpajassa pääsivät kaikki osanottajat kirjoittamaan RDF:ää, ja tuotoksetjulkaistiin muidenkin nähtäville asiankuuluvalla avoimella lisenssillä. Kun luomukset vielä ajettiinvalidaattorin lävitse ja lisättiin puuttuvat pisteet ja välilyönnit, voitiin saada näkyviin kiinnostaviataustatietoja työpajaan osallistuvista, ja tähän joukkoon voitiin kohdistaa kyselyitä sparql-muodossa.Työskentely oli hyvin antoisaa, kun käytännössä näki miten RDF-tiedot muodostuvat jamahdollistavat tietojen yhdistämisen ja jakelun. Samalla myös tietojen laatuun liittyvät ongelmatkonkretisoituivat. Pienessä mittakaavassa tehty harjoitus auttoi näkemään yhdistetyn tiedonmahdollisuuksia ja sudenkuoppia. Suosittelemme käytännön harjoittelua muillekin.Mitä jäi mieleen?Konferenssin pääviesti oli selvä. Yhdistetyn tiedon työkalut, RDF ja SPARQL, ovat käyttökelpoisiatiedon yhdistämiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen konekielisesti. Ne eivät kuitenkaan korvaatiedon tuottamisessa ja tallennukseen käytettäviä järjestelmiä.Tiedon muuttaminen RDF-muotoon onnistuu eri formaateissa olevasta tiedosta, mutta muunnos eiparanna tiedon laatua. Sama tietysti pätee muihinkin tiedon esitystavan muutoksiin. Virheellisten taipuutteellisten tietojen osalta lähtökohtana on, että korjaukset tehdään alkuperäisiin tiedon lähteisiin.Tosin ongelmana tietojen korjaamisessa voi olla useiden käsittelyjen, esimerkiksi tietojenyhdistäminen ja rikastaminen, ja linkitysten takana olevien tietojen alkuperän tunnistaminen javiestiminen korjaustarpeesta. Toinen ongelma ovat samaa asiaa koskevat ristiriitaiset versiottiedosta.Esityksissä ja keskusteluissa tuli esille standardien ja auktoriteettitietojen kaipuu sekä niidentoteuttamisen ja käytön vaikeudet, esimerkkinä erilaisten sanastojen sisältämien samojen termien erikäyttötarkoitusten tunnistaminen myös koneellisesti. Tärkeäksi todettiin käsitteiden määrittely jaerityisesti se, miten edetään käsitemallista konkreettiseen järjestelmien sisältämien tietojenkäsittelyyn. Esimerkiksi Library of Congressin BIBFRAME-projektissa on edetty RDF-muotoisentiedon tuottamiseen ja törmätty käytännön ongelmiin  (kalvo 38).Jos konferenssin anti pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, yksi hyvä ehdokas on lainaus LukasKosterin (Amsterdamin yliopisto) esityksestä: ”Don’t think systems – Think data”Konferenssipaikka Kölnissä oli monitoimitalo Bürgerhaus Stollwerck.SWIB12-konferenssin esitykset on taltioitu tänne.Teksti ja kuvatPauli AssinentietojärjestelmäpäällikköVerkkopalvelutHelsingin yliopiston kirjastoKimmo KoskinenkehityspäällikköVerkkopalvelutHelsingin yliopiston kirjasto

Kirjastojen data avautuu ja linkittyy verkkoon : SWIB12 kokoontui Kölnissä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto