Ebeling, Freja

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

Pääkirjoitus | tiedeYksi perusverenkuvassa usein mietityttävistä löydöksistä on mikrosytoosi (1), ja silloin on pohdittava, onko kyseessä raudanpuute ja onko rautalääkitys tarpeen. Tätä kysymystä pohditaan tässä Lääkärilehden numerossa anemian, mu­nuaisten vajaatoiminnan, tulehduksellisten suolistosairauksien, reumasairauksien sekä iäk­kään potilaan näkökulmista.Rauta on elimistölle välttämätön. Toisaalta liiallinen rauta elimistössä on haitallista, eikä esimerkiksi talassemiapotilaan mikrosytoosiin pidä antaa rautahoitoa, ellei ole osoitettu sa­manaikaista raudanpuutetta. Rautastatuksen ar­vioimiseksi tarvitaan muitakin mittareita kuin hemoglobiinilukema ja punasolujen keskitila­vuus. Tällaisia työkaluja ovat esimerkiksi plas­man transferriinin rautasaturaatio, transferrii­nireseptori (TfR) ja ferritiini (2).Raudanpuutteen syy on aina selvitettävä (s. 2251–4) (3). Tavallisimmat syyt ovat imeyty­mishäiriö ja ruoansulatuskanavan verenvuodot. Elimistön kokonaisrautamäärän ollessa nor­maali voi matalan hemoglobiini tason syy olla raudan käyttöhäiriö, joka aiheuttaa tulehdus­anemiaa eli kroonisen taudin anemiaa. Siihen viittaa ja raudanpuutetta vastaan puhuu mikro­sytoosin ja pienentyneen transferriinisaturaa­tion yhteydessä korkeahko plasman ferritiini­taso ja se, ettei TfR­taso ole suurentunut. Tulehduksellisten suolitautien anemiassa on yleisimmin kyseessä absoluuttinen raudanpuu­te, mutta usein myös raudan käyttöhäiriö (s. 2261–4) (4). Rautakorvaus voi olla parempi antaa suoneen, jos tulehtunut suoli ei siedä tablettimuotoisia valmisteita. Kroonista munuaistautia sairastavienkin ane­mian taustalla voi olla sekä absoluuttinen että toiminnallinen raudanpuute sen ohella, että toi­mivan munuaiskudoksen väheneminen pie­nentää erytropoietiinin tuotantoa (s. 2265–8) (5). Raudan anto suoneen voi korjata hemoglo­biinitasoa, vaikka absoluuttista raudanpuutetta ei olisikaan, ja se on olennainen EPO­hoidon vasteen varmistamiseksi. Myös reumasairauksiin liittyvä anemia on tyypillisesti sekä raudankäyttöhäiriön että maha­suolikanavan vuodoista johtuvan raudanpuut­teen aiheuttamaa (s. 2269–74) (6). Tulehdus­anemia lievittyy reumasairautta rauhoittavalla hoidolla, mutta itsepintaisissa tapauksissa voi­daan lievitystä saada antamalla rautaa suoneen.Anemian vaikutukset elämänlaatuun koros­tuvat vanhuksilla (s. 2257–60) (7), ja heille sen diagnosointi on vähintään yhtä merkityksellistä kuin nuoremmille. Vanhuksen raudanpuutteen ensisijaisena syynä on pidettävä ruoansulatus­kanavan verenvuotoa. Endoskopia tai kuvanta­mistutkimukset ovat perusteltuja, jos potilas on niin hyväkuntoinen, että niissä mahdollisesti löytyvä kasvain voidaan leikata. Vanhuksen ane­mia on tyypillisesti monitekijäinen, ja myös ko­konaislääkityksen arviointi on tarpeen.Raudanpuute voidaan yleisesti kroonisessa inflammaatiossa katsoa riittävällä varmuudella poissuljetuksi vasta ferritiinitason ylittäessä 100 µg/l. Ferritiinin ohella plasman transferrii­nireseptori TfR on hyvä, mutta toistaiseksi liian vähän käytetty työkalu, sillä sen pitoisuus on suurentunut raudanpuutteessa tulehduk­sesta riippumatta (2). On kuitenkin muistet­tava, että TfR­pitoisuus suurenee yleisesti eryt­ropoieesin vilkastumistilanteissa, kuten hemo­lyysissä. Raudanpuuteanemian hoitoa on tärkeää jat­kaa hemoglobiinitason korjautumisen jälkeen kolmen kuukauden ajan rautavarastojen täyttä­miseksi. Vaste voi olla jopa parempi, kun rautaa annetaan suun kautta totuttua pienemmin ja pa­remmin siedetyin 40–80 mg:n annoksin kerran päivässä (8,9). Nykyiset suoneen annettavat rau­tavalmisteet ovat yleensä hyvin siedettyjä. Rau­dalle saattaa myös olla tulossa uusia käyttöaihei­ta; esimerkiksi sydämen vajaatoiminnassa rau­danpuutteen korjaus anemiasta riippumatta on korjannut suoriutumista kävelytestissä (10). ●Raudanpuutteen syy on aina selvitettäväRaudalle saattaa myös olla tulossa uusia käyttöaiheita.Freja ebelingLKT, sisätautiopin dosentti, osastonylilääkäri, HUS Syöpäkeskus, hematologian klinikkafreja.ebeling@hus.fiKirjallisuutta 1 DeLoughery TG. Microcytic anemia. N Engl J Med 2014;371:1324–31.2 Lopez A, Cacoub P, MacDougall IC ym. Iron deficiency anemia. Lancet 2016;387:907–16.3 Sinisalo M, Collin P. Raudanpuute­anemian syyt ja diagnostiikka. Suom Lääkäril 2016;71:2251–4.4 Haapamäki J. Anemia ja raudanpuu­te tulehduksellisissa suolistosai­rauksissa. Suom Lääkäril 2016;71:2261–4.5 Mäkelä S, Saha H. Raudanpuute kroonisessa munuaistaudissa. Suom Lääkäril 2016;71:2265–8.6 Pettersson T. Reumasairauksiin liittyvä anemia ja raudanpuute. Suom Lääkäril 2016;71:2269–74.7 Koskela K, Wuorela M. Vanhuksen raudanpuuteanemia. Suom Lääkäril 2016;71:2257–60.8 Rimon E, Kagansky N, Kagansky M ym. Are we giving too much iron? Low­dose iron therapy is effective in octogenarians. Am J Med 2005;118:1142–7.9 Moretti D, Goede JS, Zeder C ym. Oral iron supplements increase hepcidin and decrease iron absorption from daily or twice­daily doses in iron­depleted young women. Blood 2015;126:1981–9.10 Cooper TJ, Anker SD, Comin­Colet J ym. Relation of longitudinal changes in quality of life assessments to changes in functional capacity in patients with heart failure with and without anemia. Am J Cardiol 2016;117:1482–7.2235Suomen LääkäriLehti 37/2016 vSk 71

Raudanpuutteen syy on aina selvitettävä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto