Maaseutu tarjoaa hyvän toimintaympäristön myös lukuisille muille kuin perus maa- tai metsätalouteen pohjaaville yrityksille. Jotta yritystoiminnan edellytykset maaseutualueilla voitaisiin taata, nykyinen yrittäjyys säilyttää ja synnyttää uutta yritystoimintaa, on tärkeää pystyä luomaan yrittäjyyttä tukeva toimintaympäristö. Tämä tavoite on nostettu myös yhdeksi kansallisen maaseutupolitiikan kärjeksi. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2014-2020 tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä kasvattaa maaseudulla sijaitsevien yritysten määrää ja kilpailukykyä sekä vahvistaa yrittäjien liiketoimintaosaamista ja uskallusta uusiin investointeihin. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa on listattu 17 erilaista toimenpide-ehdotusta. Tämä selvityksen tavoitteena on ollut tarkentaa näitä yleisen tason toimenpide-ehdotuksia vahvemmin konkretian tasolle. Erityisesti tavoitteena on ollut tuoda esille kehittämistarpeita, joihin kansallinen Maaseudun Elinkeinot ja osaaminen (MESI) –verkosto voisi toimikautensa aikana tarttua. MESI-verkosto on yksi Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän seitsemästä teemaverkostosta, joiden tehtävänä on vastata maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toimeenpanosta ja pyrkiä edistämään sen tavoitteiden saavuttamista.
Koska maaseutuyrittäjyyden kirjo on varsin laaja, päästäkseen tarpeelliselle konkretian tasolle, selvitys suuntautui muutamalle erikseen valitulle toimialalle. Tyypillisesti nämä edustavat hieman uudempia ja potentiaalisia maaseudun elinkeinoja, joille ei ole vielä kehittynyt omia vahvoja etujärjestöjä tai puolestapuhujia, mutta joilla voidaan ennakoida olevan hyvät kasvunäkymät. Tähän selvitykseen toimialoiksi, joiden suhteen toimenpide-ehdotusten tarkennus on tehty, valittiin maaseutumatkailu, Green Care, eläintenhoitoala (erityisesti pien- ja harraste-eläimet), kalatalous, riista-ala, luonnontuoteala sekä elintarvikeala. Selvitys pohjautuu osittain voimassa oleviin toimialojen strategioihin ja toiminta-ohjelmiin ja niiden kokoamiseen yhteen. Lisäksi kehittämistarpeita selvitettiin avainhenkilöiden haastatteluilla maaliskuun 2015 aikana. Tämä raportti kokoaa yhteen ja tiivistää strategioista esillenousseet seikat sekä haastatteluiden tulokset niitä karsimatta tai suuremmin priorisoimatta. Tavoitteena on ollut nostaa esille kaikki aineistossa mainitut, hyvin eritasoisetkin kehittämistarpeet. Priorisointi on jätetty MESI-verkoston sisäisesti keskusteltavaksi.
Vaikka toimintaympäristöön liittyvät haasteet ja kehittämistarpeet ovat osittain hyvinkin toimialakohtaisia, joitakin yhteneväisyyksiä tarkasteltujen toimialojen suhteen kuitenkin löytyi. Yhtenä keskeisenä kehittämistarpeena lähes joka alalla nähtiin säädösten ja niihin liittyvien tarkastusten alueiden välisen vaihtelun harmonisointi. Tällä hetkellä säädöksissä on liikaa alueellista tulkinnan varaa, joka aiheuttaa epätietoisuutta ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta yrittäjäkunnassa. Täysin ”kiveenhakattuja” ja kankeita säädöksiä ja ohjeistuksia ei kuitenkaan kannata luoda, sillä niillä tuskin pystytään vastaamaan moninaisen yrittäjäkentän toimintaan. Tällöin varteenotettavana vaihtoehtona nousee esille lähinnä alueellisten valvojaviranomaisten koulutus yhtenäisten tulkintojen kehittämiseksi. Toisena selkeänä seikkana nousivat haastatteluista sekä myös olemassa olevista kehittämisohjelmista ohjeistuksen ja säädösten arkikieliset ohjeistukset. Mahdollisesti eri toimialojen järjestöt voisivat osallistua ohjeistuksen ”tulkkaamiseen” yrittäjän paremmin tavoittavaan muotoon, jolloin varmistettaisiin loppukäyttäjille mahdollisimman selkeät ohjeistukset.
Perinteistä yritysneuvontaa nähtiin olevan useimmilla toimialoilla hyvin saatavilla. Usein nähtiin, että tämä on myös riittävä taso. Joillakin aloilla kuitenkin toivottiin, että olisi olemassa kansallisesti muutama toimialan erityisosaaja, jonka kautta pystyisi helposti selvittämään erilaisia yritystoiminnan vaatimuksia ja edellytyksiä. Erityisesti tämä nousi esille uusilla nousevilla toimialoilla, kuten Green Care, eläintenhoitoala sekä luonnontuotteet. Samoin selkeitä, uudempien toimialojen haasteita oli koulutuksen yhtenäistäminen, ammattitaidon tunnustaminen ja tunnistaminen (mm. suojatut tutkintonimikkeet) ja toiminnan laadun varmistaminen (erilaiset laatuvaatimukset).
Monella alalla korostettiin myös keskeisenä kehitettävänä seikkana alan esilletuontia varteenotettavana ja ”oikeana” elinkeinona. Lisäksi erityisesti uudemmilla toimialoilla peräänkuulutettiin myös tunnustamista hallinnon tasolla eli toivottiin että toimialalla olisi oma selkeä hallinnonalansa, ministeriönsä, jonka alle alan kehittäminen osaltaan kuuluisi. Tällä hetkellä moni tarkastelussa olleista toimialoista on tavallaan usean hallinnonalan välimaastossa eikä näin ollen varsinaisesti ”kenenkään vastuulla”.
Periaatteessa suurin osa toimialoista oli sitä mieltä että alan koulutusta ja osaajia on löydettävissä. Toisinaan kuitenkin yrityksen sijainti saattaa asettaa haasteita erityisosaamisen hankkimiseksi sekä koulutuksen laadussa koettiin olevan melko suurta vaihtelua. Joillakin uudemmilla aloilla oli tosin puutteita eritasoisen (ammatillinen, amk ja yliopisto) koulutuksen olemassaolossa. Nähtiin kuitenkin myös, että sekä koulutuksen laajentamisen että yrittäjyyteen innostamisen kanssa on syytä olla realistinen potentiaalisten markkinoiden suhteen eikä suin päin lähdetä yltiöpäisesti luomaan uusia yrityksiä, jos markkinapohja ei ole tähän valmis.
Tutkimuksen osalta peräänkuulutettiin erityisesti yrittäjälähtöistä ja käytännönläheistä tutkimusta, jonka tuloksia pystyttäisiin välittömästi hyödyntämään sen sijaan, että tutkimus kulkee liian teoreettisella tasolla. Korostettiin, että tutkijan ja yrittäjän tarve tutkimukselle ei ole lähtökohtaisesti välttämättä sama ja tähän toivottiin uusia ratkaisuja. Yksi ratkaisu voisi olla yrityksissä tapahtuva ja yritykset osallistava tutkimus, jossa samalla kun toteutetaan tutkimusprojektia, ratkaistaan yrittäjän ongelmaa