Kirja-arvostelu: Koulumenestyjät : tutkimus laudaturylioppilaiden koulutus- ja työurasta / Markku Vanttaja. Turku, 2002

Tolonen, Tarja

Julkari

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA67 (2002): 6614Lyon joka tapauksessa korostaa,että valtiollinen valvontakoneisto onsamanaikaisesti yksilön oikeuksientoteutumista laajentava mutta myösvapautta rajoittava kokonaisuus.Esimerkiksi yleinen sosiaaliturva jaterveydenhuolto ovat selkeitä osoi-tuksia järjestelmistä, joiden toimi-vuus rakentuu yksilöistä kerättyjenhenkilöhistoriallisten ja usein arka-luonteisten tietojen varaan. Vaikkayksityiskohtaiset asiakasrekisteritvarmistavat hyvinvointijärjestelmienkattavuuden, ne toisaalta kaventa-vat yksityisyyden aluetta ja mahdol-listavat valtiovallan interventionkansalaisten elämään.Valtionhallinnollisen byrokratianohella myös kuluttaminen on hyväesimerkki valvonnan pureutumisestayhä syvemmälle yhteiskunnallisiinrakenteisiin. Markkinointitarkoi-tuksia varten kerättävät tiedon sirpa-leet muodostavat meistä sähköisenmielikuvan, jonka perusteella eri ku-luttajaryhmistä on räätälöitävissä hy-vinkin yksilöllinen profiili. Elämän-tavan, varallisuuden ja luottokelpoi-suuden mukaan rakennetun kulu-tusprofiilin perusteella markkinointion kohdennettavissa yhä tarkemminjuuri sinne, minne yritys haluaa tuot-teensa tai palvelunsa suunnata. Toisinsanoen kuluttaminenkin voidaannähdä pyrkimykseksi ohjata ja kont-rolloida käyttäytymistämme valvon-nan avulla.Kokonaisuudessaan SurveillanceSociety on pohdintaa herättävä kat-saus nyky-yhteiskuntien vapautta jayksilöllisyyttä korostavan liberalis-min pimeään puoleen. Lyon onnis-tuu varsin kiitettävästi tasapainoile-maan alueella, joka useimmille lie-nee tuttu lähinnä tieteiskirjallisuu-den fantasioista. Lyonia tulkiten eri-tyisesti kulutuksesta on muodostu-nut orwellilainen raja etuoikeutettu-jen ja vähäosaisten välille. Keski-luokkaisesta valtavirrasta poikkea-minen johtaa sosiaaliseen leimautu-miseen, koska yhteiskunnan hallin-tobyrokratian ja muiden valvonta-mekanismien tuolle puolen ei voipaeta. Tästä johtuen valvontayhteis-kunnan synnyttämiin patologioihinparas lääke lienee edelleen mahdolli-simman suuri sosiaalinen tasa-arvo.PASI  PYÖRIÄDAVID LYONSURVEILLANCE SOCIETYMONITORING EVERYDAY LIFEBUCKINGHAM: OPENUNIVERSITY PRESS, 2001Markku Vanttaja tutkii väitöskirjas-saan kuuden laudaturin ylioppilai-den urapolkuja. He edustavat tutki-muksessa oman sukupolvensa kou-lumenestyjiä. Aineistona Vanttajallaon tilastollista materiaalia kuusi lau-daturia kirjoittaneista vuosilta 1971,1975, 1981, 1985, 1991 ja 1995 se-kä elämäntarinoita, joita hän on ke-rännyt lehti-ilmoitusten avulla. Tut-kimuksen suurin anti on koulu-menestyjien urapolkujen tutkimi-nen eri aineistojen valossa. Tutkimus lähtee käyntiin pohti-malla älykkyyden, lahjakkuuden jakoulumenestyksen välisiä ongelmal-lisiakin oletuksia ja kohdistaa no-peasti katseensa koulumenestyksensosiaaliseen luonteeseen. Tutkimuk-sen juuret ovat koulutussosiologi-sessa keskustelussa, jossa perintei-sesti on mietitty, kuinka sosiaalisestiperiytyviä koulutus- ja ammattiuratovat suomalaisessa tasa-arvoa tavoit-televassa yhteiskunnassa. Tämä tun-tuukin olevan Vanttajan vankka läh-tökohta ja näkökulma, joka vahvas-ti hallitsee hänen aineiston tulkin-taansa. Koulu- ja ammattimenestyksenyhteiskunnallinen uusintaminen onvuosien mittaan ollut tutkimuksessakiistelty aihe. Myös Vanttaja haluaaottaa kantaa tähän visaiseen kysy-mykseen, mutta ottaa etäisyyttä se-litysmalleista, joissa oletetaan suh-teellisen suora suhde oppilaiden ko-titaustan ja koulumenestyksen välil-le. Hän kuitenkin olettaa kotitaus-talla tai pikemminkin ”kodin re-sursseilla” olevan merkitystä oppi-laan koulumenestykselle. Kodin re-surssit hän on muokannut Bour-dieun tavasta tarkastella perheenkulttuurisia, taloudellisia ja sosiaali-sia pääomia. Vanttaja kuitenkin kri-tisoi Bourdieun käsitteistöä; samas-ta lähtökohdista ei aina päädytä sa-KUUDEN ÄLLÄN ELÄMÄNKULKUJA615YHTEISKUNTAPOLITIIKKA67 (2002): 6manlaisiin yhteiskunnallisiin ase-miin. Toiseksi hän kritisoi Bour-dieun pääomien operationaalistami-sen vaikeutta ja ottaa omaa tilastol-lista analyysiään varten huomioonmonipuolisen muuttujakimpun, jo-ka koostuu mm. laudaturylioppilai-den asuinpaikasta, omista ja van-hempien (lue: isän) ammatista,verotuloista ja jatkokoulutuksesta.Lisäksi kvalitatiivisen aineiston ana-lyysissä hän pohtii toisinaan tapaus-kohtaisestikin eri pääomien vaiku-tusta laudaturylioppilaiden elämän-kulkuun. Hänen eritelty käsityksen-sä sallii hänen asettaa kysymyksenkotitaustasta/kodin resursseista esiinhyvin avoimena. Varsinaisesti tut-kija tarkastelee, miten kaksi keske-nään erityyppistä tutkimusaineistoavalottaa tätä tutkimuskysymystä. Tutkimuksen tulokset ja aineis-ton kuvaukset ovat mielenkiintoi-sia, joskaan lukija ei juuri ylläty var-sinkaan tilastollisen aineiston tulos-ten esittelyn kohdalla. Tuloksista eikuitenkaan voi syyttää tutkijaa. Eiole hänen vikansa, jos jotkut yhteis-kunnalliset ”lainalaisuudet” näyttä-vät toistavan itseään: koulutettujenperheiden lapset jatkokouluttavat it-seään todennäköisemmin kuintyöntekijä- tai maanviljelijäperhei-den lapset. Tätä pidetään myös sel-viönä, josta on vaikea poiketa. Kor-keammin koulutettujen perheidenlapsilla on usein myös perheen pe-rinne ja sosiaalinen tuki takanaan.Vanttaja kirjoittaa:”Tulokset osoittavat, että hyvätu-loisten ja korkeasti koulutettujentoimihenkilöiden jälkeläiset ovat ol-leet kaikkina tarkasteltavina vuosinaselvästi yliedustettuina [koulu-menestyksen suhteen].” Ja: ”Koulu-tusmahdollisuuksien lisääntymisestähuolimatta kaikkein selvimmin ali-edustettuina ovat jatkuvasti olleettyöntekijäperheiden jälkeläiset.” Ja:”Toisaalta tulokset osoittavat myössen, että tilastollisesta aliedustuk-sesta huolimatta koulumenestyjienjoukossa on monia pelkän perus-koulutuksen saaneiden työntekijöi-den lapsia. Kotitausta ei ole estänytheitä menestymästä koulussa.”  Kuuden laudaturin ylioppilaat ei-vät siten poikkea yleisestä yhteis-kunnallisesta trendistä, vaikka Vant-taja toteaakin, että koulutuksessamenestyminen kaventaa eroja tai ai-nakin tekee mahdolliseksi raja-aito-jen ylittämisen ja saattaa tasoittaatietä myös työuralla. Vanttaja tarkastelee tutkimuksen-sa kvantitatiivisessa osuudessa myössukupuolen merkitystä mm. koulu-menestyksen, työelämänkulun ja tu-lotason suhteen. Itse asiassa Vantta-ja toteaa, että sukupuoli on sosiaali-luokkaa ja perheen resursseja mer-kittävämpi selittäjä kuuden ällänylioppilaiden tulotasolle sekä pär-jäämiselle työelämässä. Tämä mer-kitsee sitä, että erityisesti nk. hyvienkotien sosiaaliset pääomat omaavakuuden ällän ylioppilas pärjää hy-vin työelämässä, jos on mies. Vant-taja päätyy siten jo työelämän janais-/sukupuolitutkimuksesta tut-tuihin tutkimustuloksiin: niin am-mattiaseman kuin tulotason suh-teen koulutusta ja perhetaustaa mer-kittävämpää tuntuu olevan työn-tekijän sukupuoli. Vanttaja pyörit-telee tätä tulosta tutkimuksessaan,mutta ei pääse tulkinnan tasolla ko-vin pitkälle. Päinvastoin aloittaes-saan kvalitatiivisen aineiston ana-lyysin hän tuntuu suorastaan unoh-tavan tämän tilastollisen osuuden.Tämän osalta olisi odottanut toisin,dialogisuus eri aineistojen välillätuntuukin tässä dramaattisesti kat-keavan.  Tulkinta sukupuolen osalta jäävarsin ohueksi ja viittaukset naistut-kimuksesta ammentaneisiin koulu-tussosiologisiin tarkasteluihin liianharvinaisiksi (joitain toki löytyy).Esimerkiksi kouluttautumista tilas-tollisesti tarkastelleen Elina Lahel-man ja naisten tutkijanuraa haastat-teluaineiston avulla tutkineen OutiRaehalmeen tutkimukset puuttui-vat tutkimuksen lähdeluettelosta.Vanttaja olisi jo näiden kotimaistenlähteiden avulla  päässyt analyysis-sään pidemmälle. Tämä ei ole vain”fem.lat.huom.”, vaan tuntuu ai-dosti siltä, että eri tutkimus-menetelmien sallima dialogi kärsiipahasti muuten hyvässä tutkimuk-sessa. Lukija (ei vain feministinenlukija) olisi odottanut kvalitatiivi-sen tarinan jatkuvan siitä, mihinkvantitatiivinen tarina jäi.Jakaessaan kvalitatiivisen aineis-tonsa eli kuuden laudaturin ylioppi-laiden elämäkerrat kuuteen luokkaantai elämänuraan Vanttaja päätyy luo-kittelevaan analyysitapaan. Analyy-sissä on mukana 226 tarinaa, ja onepäilemättä järkevää järjestää aineis-toa erilaisiin urapolkuihin ja elämän-kulkuihin alkuperäisten tutkimusky-symysten inspiroimana. Aineistoa lu-kiessa Vanttajalle hahmottuikin sel-västi toisistaan poikkeavia elämän-kulun tyyppejä, jotka hän jakoi aluk-si kuuteen päätyyppiin ”ydintarinoi-neen” sekä myöhemmin nämä kuusialatyyppiä vielä alatyyppeihin. Pää-tyyppien nimityksiä olivat Suoriutu-jat, Selviytyjät, Etsijät, Sinnittelijät jaPoikkeuksellisen uran kulkijat. Vant-tajan mukaan suoriutujilla ja selviy-tyjillä oli vakaa urapolku, etsijöillä jasinnittelijöillä epävakaa urapolku, jaindividualistien ja ajautujien urapol-kuja hän nimittää poikkeuksellisiksiurapoluiksi. Tarinoiden tyypittely toimii kyllätutkimuksessa, vaikka lukijalle ainaei ollut aivan selvää, miten tutkijaluokat oli valinnut. Huomasin lu-kiessani palaavani ja vertailevani eriuratyyppejä ja joskus pohtivani, mi-tä toisenlainen luokittelu tai esimer-kiksi enemmän joihinkin tapauksiinperustuva lukutapa olisi antanutanalyysille. Toisaalta en missään ta-pauksessa halua väittää, etteikö ana-lyysi olisi ollut kylliksi syvää tai us-kottavaa, jopa nautittavaa ja innos-tavaa luettavaa. Toisinaan huomasinYHTEISKUNTAPOLITIIKKA67 (2002): 6616väitteleväni Vanttajan kanssa jois-tain tulkinnan kohdista, esimerkik-si joidenkin nk. kilttien tyttöjenkoulutuskokemusten tulkinnasta.Tässä viittaan jälleen kotimaiseen jaulkomaiseen feministiseen koulu-tustutkimukseen, johon tutustumi-nen olisi mahdollisesti herkistänytVanttajaa lukemaan kyseisten nais-ten elämäntarinan hieman toisin. Myönnän, että myös yhteen-vedossa petyin siihen, että hän olipysynyt niin uskollisesti uratyyp-pien tarkastelussa suhteessa oppilai-den kotitaustoihin, eikä juuri pa-neutunut sukupuolen problematiik-kaan. Tämä kertoo tietenkin luki-jan odotushorisontista, mutta myösmuusta: Vanttaja oli saanut minuttarinansa koukkuun ja virittänyttutkimuksen kvantitatiivisessaosuudessa ansan, johon empimättälankesin. Vanttajan kvantitatiivinentulos siitä, että sukupuoli on koti-taustaa merkittävämpi tekijä ura-tyyppien muodostumisessa, jääedelleen odottamaan kvalitatiivistatulkitsijaansa. Näistä muutamista arvosteluunkirvoittaneista kommenteista huo-limatta nostan hattua Markku Vant-tajalle siitä, että hän tutkimukses-saan yhdistää kvantitatiivista ja kva-litatiivista tarkastelua, sitä on paikkapaikoin herkullista seurata. Helppoatällaisen tutkimuksen tekeminen eiole, sen lisäksi että hallitsee erilaisiatutkimusmenetelmiä, pitäisi vieläkeskusteluttaa eri menetelmin saa-tuja tuloksia keskenään. Tässä Vant-taja onnistuukin varsinkin sosiaali-sen taustan osalta. TARJA TOLONENMARKKU VANTTAJAKOULUMENESTYJÄTTUTKIMUS LAUDATURYLIOPPILAI-DEN KOULUTUS- JA TYÖURISTATURKU: SUOMEN KASVATUS-TIETEELLINEN SEURA, 2002294 s. liitteineenSata vuotta sitten ”Lapin kesän” sä-keissä Eino Leino aneli, etteivät suu-ret aatteet Suomen karuja ja kylmiärantoja hylkäisi: ”Tekoja luokaa,maita valaiskaa! / Mut talven pois-tuneen kun täältä näätte, / ma ru-koilen, ma pyydän: palatkaa!” En-nen ”Lapin kesää” ja varsinkin senjälkeen suuria aatteita on Suomessakyllä riittänyt. Ainakin 1800-luvus-ta on ymmärryksessämme muotou-tunut aatteiden siivittämä suurivuosisata. Tuo epookki on ollutliiankin yksinkertaista ymmärtäämuutaman suuren maailmanjäsen-nyksen kautta. Historian virrassa se-kä nationalismia että sosialismia ni-too toisiinsa juuri historian väistä-mättömyys. Taistojensa ja voitto-jensa teillä niin Hegelin, Snellma-nin kuin Marxinkin perilliset ovathanakasti hakeneet oikeutustaan yk-sittäisen ihmisen toimintaa suurem-masta voimasta: historialta saadustaoikeutuksesta. ”Suuressa linjassaan” Raoul Palm-gren kirjoitti Suomelle menneisyy-den, jossa tuo historian väistämät-tömyys vaivatta asetti sosialisminkansallisuusaatteen avaamalle jatku-molle. Liekö sitä paljon puhuttuahistorian viekkautta, että vapaaher-ra Lars Gabriel von Haartmanin(1789–1859) tuskin olisi kovin vai-kea tätä peruslinjausta ymmärtää taihyväksyä. Hänen syntymävuodes-taan huolimatta von Haartmaninmaailmankuvan pahan akselin muo-dosti kokonaisuus, johon yhtäläisinäuhkina kuuluivat demokratia, na-tionalismi, fennomania, kommunis-mi ja liberalismi.Lars Gabriel von Haartman oliautonomian ajan alun Suomen kes-keisimpiä valtiollisia vaikuttajia.Elämäkertatutkimus kasvattaa tietä-mystämme 1800-luvun alkupuolis-kon Suomesta ja sen hallitsemisenkäytännöistä. von Haartman tavoit-teli Suomelle asemaa, joka olisi ollutoma taloudellinen kokonaisuus,mutta joka kuitenkin ainakin hal-linnon ylimmällä tasollaan olisi ol-lut saumattomasti yhtä keisarikun-nan kanssa. ”Hän työskenteli toi-saalta Suomen hyvinvoinnin, toi-saalta Suomen ja Venäjän valtio-yhteyden vakauttamisen hyväksi”,tiivistää Kristiina Kalleinen. vonHaartman oli talousasioissa joustavaHÄVINNEIDEN HISTORIAA – VAPAAHERRAN ELÄMÄÄ

Kuuden ällän elämänkulkuja

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101620/026tolonen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kuuden ällän elämänkulkuja

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari