Yrjönen, Pentti

Julkari

434          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 71 (2006):4tut suomalaiset biotekniikan yri-tykset olivat tappiollisia, kertoi yrityksen viimeksi julkistettu ti-linpäätös. Syvimmälle on va-jonnut eniten tuettu pörssiyri-tys Biotie, joka teki 4,5 miljoo-nan euron liikevaihdolla 7 mil-joonan euron tappion. Silti Aho uskoo, että ala luo tulevaisuuden työpaikat.Meillä on vähän yli sata bio-tekniikka-alan yritystä, jotka työllistävät vuosituhannen alus-sa n. 4 000 ihmistä. Lisäksi mel-kein kaikki lupaavat yritykset on jo ostettu amerikkalaiseen omis-tukseen. Koko biotekniikka-alaan liittyy myös melkoisia eet-tisiä ja yhteiskunnallisia riskejä. Vaikka biotekniikka on aloitta-nut kehitystoimintansa Yhdys-valloissa, ei sen työllistävä vaiku-tus ole kovin mittavaa. Yhdys-valloissa oli vuonna 1998 noin 1 300 biotekniikka-alan yritys-tä ja vähän yli 150 000 työnte-kijää. Euroopassa oli yhteensä 1 200 yritystä ja 45 000 työnte-kijää, joten massatyöttömyyden poistajaksi alasta ei taida olla.Ahon johtama työryhmä on syystä huolissaan, että isot eu-rooppalaisyritykset sijoittavat tutkimus- ja tuotekehittelytoi-mintaansa kasvavassa määrin Euroopan ulkopuolelle. ”Vaik-ka se kuulostaa julmalta, tosi-asia on, että nämä globalisoitu-neet eurooppalaiset yritykset ei-vät välttämättä tarvitse Euroop-paa, mutta Eurooppa tarvitsee niitä”, toteaa Aho. Entiseltä po-liitikolta tällainen lausunto on vastuutonta. Ensin on ideologi-sin syin vapautettu pääomat ja markkinat ymmärtämättä pää-tösten seurauksia ja sitten nos-tetaan kädet pystyyn. Hyväksy-tään luonnonlakina katastrofaa-linen kehitys ja sanotaan, että se on ”ainoa” vaihtoehto.Suomessa on tähän asti kan-nettu ensisijaista huolta siitä, et-tä tehdastyö karkaa halpatuon-timaihin. Paljon vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että niin sanottua valkokaulustyötä, esimerkiksi suunnittelua ja tuo-tekehitystä, voidaan tietoverk-kojen avulla hajauttaa muualle maailmaan. Suomen tärkein tut-kimus- ja tuotekehittäjä, Nokia, on entistä selvemmin lähtemäs-sä tälle tielle. Jo aiemmin Nokia on perus-tanut uusia tutkimuskeskuksia esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan, mutta nyt se aikoo siirtää verk-koyksikkönsä jo olemassa ole-vaa tuotekehitystä Suomesta ul-komaille, varsinkin Aasiaan. Sil-ti ”köyhä” Nokia saa ylivoimai-sesti eniten tutkimus- ja tuote-kehittelytukiaisia yhteiskunnal-ta ja mm. Ahon johtamalta lai-tokselta. Nokia ei perustele siir-totarvetta kustannussäästöil-lä vaan sillä, että sen pitää olla lähellä asiakkaita. Se on perus-teltu syy, mutta tuskin yhtiö pa-nee pahakseen, vaikka tuoteke-hitys tällä keinolla halpenisikin. Samalla Nokian kurssinnousu ja johtajien optiot ja bonukset tu-levat varmistetuiksi.Aikoinaan väitettiin Suomen toistavan Ruotsin virheratkai-sut muutaman vuoden viiveel-lä huolimatta median ja kansan mielipiteistä. Nykyisin voidaan väittää pienempien kuntien toistavan Helsingin mokat, jopa niiden vielä viihtyessä otsikois-sa. Pääkaupunkiseudun huono-maineisin yritys lienee nykyään Korsisaari Oy, joka yhdessä kau-pungin kanssa on organisoinut vanhusten ja vammaisten kulje-tuspalvelut. Nyt tuo Helsingis-sä kokeiluna alkanut seikkailu ja vammaisten oikeuksien härs-ki polkeminen muuttuvat käy-tännöksi koko maassa. Vanhasta taksikäytännöstä siirrytään näi-hin, luultavasti jopa perustusla-kimme vastaisiin, ”ryhmäkulje-tuksiin”.Samalla suoritetaan mitä härs-kein tulonsiirto rehellisiltä suo-malaisilta taksiyrittäjiltä ahneel-le tanskalaisyhtiölle (TDC Song Oy), jolla on suhteita rakkaa-seen (ja vieläkin ahneempaan) Elisaamme. Varmasti muutama taksikeskus tässä maassa kaa-tuu ja kilometritehtaalle joutu-vat ne pitkään alalla olleet, jotka osaavat vielä palvelun jalon tai-don. Epävarmuus tulevaisuudes-ta on jo nyt pysäyttänyt muuta-mien pyörien pyörimisen täällä APUA! Meiltä viedään yksityisyysPENTTI YRJÖNENsivut.indd   434 21.8.2006   12:53:31YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 71 (2006):4          435Etelä-Savossakin. Luulisi maam-me päättäjillekin olevan jo sel-vää, että jokainen välistä vetäjä lisää kustannuksia. Nimellisesti kyytivälityksen hoitaa Etelä-Sa-von matkapalvelukeskus, mutta tokko kukaan ihmettelee toimi-pisteen sijaintia pohjoisimmas-sa Pohjois-Savossa eli Iisalmessa. Seuraava vaihe varmasti onkin sitten Espanjan aurinkorannik-ko, jonne Elisan ”virkailija pää-see ansiolomalle”.Invataksit ovat olleet toimi-va palvelulaitos. Monelle on varmasti muodostunut kanta-asiakassuhde tietyn kuljettajan kanssa, ja tämä on usein hoi-tanut myös muita asioita kuin kuljetuksen. Hän on jonottanut apteekissa ja auttanut kaupois-sa, hoitanut asioinnin pankki-automaatilla, jonne (pyörätuo-lia käyttävä tai pienikokoinen) vammainen ei monesti itse edes ylety. Jonkin pikkuasian kuljet-taja on hoitanut ilman asiak-kaan mukanaoloakin, kuten re-septivapaat lääkkeet apteekis-ta kotiin, apuvälineitä tai vaat-teita sairaalaan tai kyläpaikkaan. Olisi voinut tuoda vaikka puh-taan paidan tai kalsarit kaupas-ta, vaikka tätä en kokeillutkaan. Nämä palvelut on nyt muisto vain, tuntemattomalle kuljetta-jalle en ainakaan minä tule an-tamaan pankkitunnuksia enkä kotiavaimia. Rasittavaa on var-masti myös kerta toisen jälkeen opettaa, mistä minua saa ottaa kiinni ja mitä apua tarvitsen.Nyt ”ryhmäkuljetusten” alka-essa auto soitetaan ennakkoon vähintään tuntia ennen satojen kilometrien päässä olevalta tans-kalaisoperaattorilta. Kuljettajana saattaa olla henkilö, jonka ajo-taitoon en luota (olen ennen-kin pelännyt taksissa), ja kyy-dissä ”pokia”, joista joku menee kirkkoon, toinen kapakkaan ja ilmapiiri autossa niin sakea, et-tei sekaan tunnu sopivan. Kum-pikaan ei tietenkään haluaisi toi-sen tietävän matkansa kohdetta. Takaisintulomatkasta puhumat-takaan, silloin konfl ikti on ajau-tunut varmasti asteelle, jossa kuski suorittaa ulosmarssin. En taatusti ole ainut vammainen, jolla on allergioita, ja jos kanssa-ni samaan autoon astuu hajus-teilla hölvätty mummeli, lakoilla kutrinsa kiinnittänyt pimuli tai partavetensä (vaikka oikeinkin) nauttinut ukkeli, jatkuu matka-ni ambulanssilla pillit päällä ja se sitten niistä säästöistä.Säästöjä menetelmästä syn-tyykin vain vammaisten ja van-husten jättäessä palvelut käyttä-mättä. Helsingissä ei ole suuri-kaan ongelma, vaikka poikkeai-sit invataksilla sosiaalitoimistos-sa. Täällä Mikkelin Otavassa si-nua osoitellaan sormella kuu-kausi ja kuiske kaupan jonos-sa selän takana on melkoinen. Stadissa voin käydä vaikka su-kupuolitautien klinikalla, kos-ka tutun sattuminen paikalle on epätodennäköistä, täällä pelk-kä terveyskeskuskäyntikin aihe-uttaa palaverin viisasten kivellä, koska kaikki tuntevat toisensa. Intimiteettisuojaa vammaisella ei ole, tästedes tiedämme, mitä toinen syökin. Tuleekohan näi-hin kyyteihin vielä pukeutumis-pakkokin, solmiolla vai ilman? Vai onko seuraava vaihe se ”kor-keelaitanen”, se jolla ennen kus-kattiin mulleja Karjakuntaan?Mielestäni yleisenä käytäntö-nä olevassa 18 invataksimatkaa kuukaudessa on 2/3 liikaa. Jos säästöjä halutaan saada, rajoite-taan matkojen määrä tarpeelli-siin, mutta ei tehdä palveluita käyttökelvottomiksi. Henkilö-kohtaisesti olen käyttänyt yleen-sä matkaoikeudestani vajaan neljänneksen. Silloin olen suun-nitellut ostokset ja käynnit niin, että ne ovat tapahtuneet taksin odottaessa tai hoitaessa asian ja poistuessa, jos jossakin kuluu aikaa pidempään. Nytkö minun pitäisi tilata aina tuntia ennen uusi taksi siirtyessäni kaupas-ta toiseen, lääkäristä apteekkiin ja kaverin luota toisen luo. No, tulisihan tuo matkamäärä käy-tettyä päivässä, hyödyn korjaisi tuo tanskalaisoperaattori. Kun-nille ja kaupungeille ei säästöä missään tapauksessa tule muo-dostumaan, vaan kuluja monin-kertaisesti, sillä avustajien tarve lisääntyy progressiivisesti. Mut-ta kun näihin tehtäviin ei ole tahtonut löytyä tekijöitä niiden huonosta arvostuksesta johtuen nykyisessäkään määrin. Jos taksitolpalla on jonon keu-lassa vanha Lada, on asiakkaal-la oikeus odottaa sen lähtöä ja hypätä seuraavana olevaan Mer-suun, mikäli asiakkaita ei ole jo-noksi asti. Siirtymällä jonossa viimeiseksi saan varmasti valit-tua haluamani auton ja kuljetta-jan, joka myös usein on se var-sinainen ongelma. Mamma, jol-la taustapeilistä roikkuu se iha-na vihreä Wunderbaum tai jokin muu ns. raikastin, ei saa minua kyytiinsä kilon kappaleinakaan, koska tiedän tarvitsevani lääkin-nällistä apua jo muutaman mi-nuutin kuluttua. Mutta sanopa tämä kuljettajalle. Puhun koke-muksen syvällä rintaäänellä, sillä tuollainen kyyti on jo kahdesti päättynyt poliisilaitokselle (Hel-singissä). Miksi en saa soittaa suoraan omalle tutulle ja turvalliselle kuskilleni, miksi minun pitää lahjoittaa tanskalaiselle TDC Songille, ja miksi taksinkin pi-tää hyväksyä tämä uusi kirkol-lisvero? Minkä lain mukaan kai-killa suomalaisilla on pakko olla kännykkä, vimpain, jolla paluu-sivut.indd   435 21.8.2006   12:53:32436          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 71 (2006):4kyyti ainoastaan järjestyy? Kuka maksaa tuon operaattorin vaati-man takuumaksun luottohäiri-öisten kohdalla ja hankkiiko sos-su kännyn? Avoimia kysymyksiä on paljon. Tietoa projektista on kuulemma ollut saatavilla kuu-kausia. Minulle se tuli ”pyytä-mättä ja täydellisenä yllätykse-nä”, kun vakiokuljettajani kysyi, miksi en ole ottanut kantaa asi-aan. Ilmeisesti myöskään muille tiedotusvälineiden kanssa toimi-ville ei tätä kuljetustarvekyselyä lähetetty kuin pyynnöstä ja vii-me tipassa, jotteivät nämä todel-lakin ottaisi siihen kantaa ja sai-si muita palvelun tarvitsijoita le-vottomiksi. Huvittavinta tässä tilanteessa onkin, että henkilöt, jotka mi-nulta tätä kannanottoa ovat pyy-täneet, kuuluvat ryhmään vam-maisten ja vanhusten asioista päättävät ja niitä hoitavat hen-kilöt. Joukossa on pari lääkä-riä, pari sairaalasosiaalityönte-kijää ja jopa oikeita sosiaalivir-kailijoita, jotka ovat itse osallis-tuneet päätöksen tekoon. ”Pe-na, jonkun on pakko kirjoittaa tästä”, minulle sanottiin. Olisi-ko heidän ollut liian uskallettua esiintyä omilla nimillään meil-le myönteisessä hengessä? Minä vaan kysyn.Viimeksi kuluneen neljännes-vuosisadan aikana Suomi on jäl-leen kerran kokenut rajun raken-nemuutoksen. 1980-luvun nou-sukautta, jota kasinotaloudeksi-kin kutsuttiin, seurasi poikke-uksellisen syvä taantuma. Vuo-sina 1991–1993 bruttokansan-tuote romahti ja työttömyys aste moninkertaistui. Muun muas-sa rahamarkkinoiden hallitse-mattoman vapauttamisen, idän-kaupan kuihtumisen ja pankki-kriisin seurauksena Suomi ajau-tui täystyöllisyydestä historian pahimman työttömyyden kuri-mukseen.Toisaalta lama pakotti välttä-mättömiin rakenteellisiin uu-distuksiin työ- ja talouselämäs-sä, mutta toisaalta sen varjol-la oikeutettiin kyseenalaisiakin poliittisia ratkaisuja, joiden kus-tannuksia maksetaan edelleen pitkäaikaistyöttömyyden ja sosi-aalisen syrjäytymisen muodossa. Yhteiskunta jakautui uudella ta-valla kahtia A- ja B-luokan kan-salaisiin. Syvin kuilu repesi työl-listen ja ei-työllisten välille, vaik-ka helppoa ei ole pätkätyöläisil-läkään. Laman seurauksena pit-käaikaistyöttömyys näyttää jää-neen pysyväksi ongelmaksi. Ti-lastot myös kertovat, että työs-sä käyviä köyhiä on aikaisempaa enemmän.Kenties vielä työelämän kort-tipakan uusjakoakin suurempi muutos on tapahtunut asentei-den ja kulttuurisen ilmaston ta-solla. Nykyistä ajan henkeä il-mentää hyvin se, että kilpailu-talouden retoriikalta ei voi vält-tyä juuri missään. Muistan vie-lä, kun 1980-luvulla ala-asteen luokanopettajani peitti musteel-la paikallisen säästöpankin ni-men koululle lahjoitetuista lu-kujärjestyksistä. Nykyisin kou-lujen ja yritysten yhteistyö on arkipäivää ja yrittäjyyskasvatus haluttaisiin osaksi perusopetus-ta ja jopa päivähoitoakin.Taloudellinen kilpailu ja yrit-täjyys sinänsä eivät toki ole on-gelma. Päinvastoin yhteinen hy-vä syntyy elinkelpoisesta yritys-toiminnasta ja tuottavuuden kasvusta. Ongelman ydin on siinä, että kilpailutaloudesta on muodostunut kyseenalaistama-ton mantra sielläkin, missä mui-den kuin taloudellisten arvojen pitäisi ratkaista. Yrittäjyyden kä-site on laajentunut liiketalouden rajojen ulkopuolelle. Esimerkik-Kilpailutalouden kritiikkiäPASI PYÖRIÄRisto Heiskala & Eeva Luhtakallio (toim.)Uusi jako. Miten Suo mesta tuli kilpailukyky-yhteiskunta?Helsinki: Gaudeamus, 2006255 s.Kati Rantala & Pekka Sulkunen (toim.)Projektiyhteiskunnan kääntöpuoliaHelsinki: Gaudeamus, 2006246 s.sivut.indd   436 21.8.2006   12:53:32

APUA! : meiltä viedään yksityisyys

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100738/064yrjonen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

APUA! : meiltä viedään yksityisyys

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari