Lanki, Timo

Siponen, Taina

Yli-Tuomi, Tarja

Julkari

Ympäristö ja Terveys-lehti 5 • 2018, 49. vsk.58Ilmansaasteet on yhdistetty lukemat-tomissa tutkimuksissa pahentuneisiin sairauksiin ja ennenaikaisiin kuole-mantapauksiin. Lisäksi tiedetään, että jo lyhytaikainenkin altistuminen voi olla terveydelle haitallista. Kaupunkiympä-ristöissä yksi keskeisimmistä hiukkas-maisten ilmansaasteiden aiheuttajista on autoliikenne. Liikenteen aiheuttamia päästöjä halutaan vähentää ja siksi ihmisiä kannustetaan pyöräilyn lisäämiseen sekä yksityisautoilun vähentämiseen. Pyöräily liikkumismuotona nähdään houkutteleva-na, terveyttä edistävänä ja ilmastomyön-teisenä vaihtoehtona moottoroituihin kul-kuneuvoihin verrattuna, sillä se ei tuota pakokaasupäästöjä eikä lisää katupölyn määrää merkittävästi keväisin. Pyöräilijän lisääntyneen liikkumisen kautta saatavat terveyshyödyt puhuvat myös pyöräilyn puolesta. Tiheään asutuissa kaupunkiym-päristöissä pyöräilyn hyötyjä varjostavat Tutkija Taina Siponen 1 Erikoistutkija Tarja Yli-Tuomi 1  Johtava tutkija Timo Lanki 1,2  1 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ympäristöterveys 2 Itä-Suomen yliopisto, Lääketieteen laitosPyöräilijän mahdollisuudet vähentää ilmansaasteille altistumistaanIlmansaasteiden terveysvaikutuksista tiedetään, että jo lyhytaikainenkin altistuminen voi olla haitallista. Liikenneväylillä ja niiden lähellä esiintyy usein korkeampia pitoisuuksia kuin muualla kaupungissa. Pyöräily nähdään ilmansaasteita vähentävänä ja terveyttä edistävänä liikkumismuotona. Pyöräilijä kuitenkin altistuu pyöräillessään muun liikenteen tuottamille ilmansaasteille. Tässä artikkelissa kerrotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, jossa tutkittiin reittivalinnan vaikutusta pyöräilijän altistumiseen.Ympäristö ja Terveys-lehti 5 • 2018, 49. vsk. 59kuitenkin moottoroitujen ajoneuvojen tuot-tamat päästöt kaupunki-ilmaan. Pyörätiet sijaitsevat usein ajoratojen läheisyydessä ja paikoin pyöräily tapahtuu ajoradalla muun ajoneuvoliikenteen seassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) aikaisemmassa pääkaupunkiseu-dulla tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että pyöräilijä altistuu suuremmille pi-toisuuksille kuin autossa ikkunat kiinni matkustavat ihmiset (Okokon ym. 2017). Tämän tutkimustuloksen myötä haluttiin selvittää pyöräilijän mahdollisuuksia vai-kuttaa omaan altistumiseensa valitsemalla vähäliikenteisempi reitti. Lisäksi haluttiin selvittää pyöräilijän liikenteessä kokemaa lisäaltistusta kaupunkiympäristössä ylei-sesti vallitsevaan pitoisuuteen verrattuna. Näitä tutkittiin ”Ilmansaasteille altistumi-nen pyöräiltäessä pääkaupunkiseudulla (SATULA)” -tutkimuksessa, minkä tuloksia kuvataan tässä artikkelissa.Tutkimuksen toteutusSATULA-tutkimus toteutettiin pääkau-punkiseudulla kolmena vuodenaikana (loka-marraskuu 2016, maalis-huhtikuu 2017 ja kesäkuu 2017). Tutkimukseen va-littiin yhteensä seitsemän reittiparia, jot-ka sijoittuvat eri puolille Helsinkiä, yksi reiteistä jatkui Espoon puolelle. Ensim-mäiset reittiparin reiteistä kulkivat pitkin vilkasliikenteisiä katuja (”liikennereitti”) ja toiset hiljaisempien teiden ja viheralueiden kautta (”vihreä reitti”). Kullekin reittipa-rille lähdettiin samasta lähtöpisteestä ja ne päättyivät samaan loppupisteeseen. Kaikki seitsemän reittiparia pyöräiltiin jokaise-na vuodenaikana vähintään neljä kertaa aamupäivisin ja iltapäivisin. Mittauksia tehtiin niin ruuhka-aikoina kuin ruuhka-aikojen ulkopuolella. Tutkijat kuljettivat pyöräillessään selkä-repussa mittauslaitteistoa, jolla mitattiin Tiheään asutuissa kaupunkiympäristöissä pyöräilyn hyötyjä varjostavat ajoneuvojen tuottamat päästöt kaupunki-ilmaan.Ympäristö ja Terveys-lehti 5 • 2018, 49. vsk.60halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin ko-koisten pienhiukkasten pitoisuutta (PM2.5), ultrapieniä hiukkasia kuvaavaa hiukkasten kokonaislukumäärää sekä nokipitoisuutta kuvaavaa mustaa hiiltä. Mittaukset tehtiin fotometrisilla kannettavilla pienmitta-laitteilla (TSI DustTrak DRX 8533, Oxility Nanotracer XP, Magee microAeth AE51). Pyöräilymittausten kanssa samanaikaisesti mitattiin kaupunkiympäristössä vallitsevaa ilmansaasteiden taustapitoisuutta Helsingin Kalliossa. Tällä kiinteällä kaupunkitausta-asemalla mitattiin samojen ilmansaasteiden pitoisuuksia kuin reittipareilla tehdyissä reppumittauksissa. Hiukkaslukumäärän ja mustan hiilen pitoisuuksia mitattiin vas-taavilla pienmittalaitteilla kuin repuissa käytetyt. Tausta-aseman PM2.5 pitoisuus-mittauksissa käytettiin TEOM 1400 AB (A tapered element oscillating microba-lance) analysaattoria. Repuissa olleiden PM2.5-mittalaitteiden arvot standardisoitiin vastaamaan tausta-aseman pitoisuuksia, jotta pitoisuudet olisivat vertailukelpoisia keskenään. Reittien välisiä eroja verrattiin toisiinsa Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä (Wilcoxon signed rank test).Pyöräilijän altistuminen  SATULA-tutkimuksessaLiikennereitti oli keskimäärin 4,8 km pitkä (vaihteluväli 3,9–5,8 km), kun taas hieman pidemmän vihreän reitin keskimääräinen pituus oli 5,6 km (vaihteluväli 4,7–6,7 km). Vihreän reitin pyöräileminen kesti keski-määrin 1,5 minuuttia kauemmin kuin lii-kennereitin.Yhdensuuntaisten reittikohtaisten ajojen aikana mitattujen pitoisuuksien mediaaneis-ta laskettu keskimääräinen PM2.5-pitoisuus oli liikennereitillä vihreää reittiä suurempi (Taulukko 1). Vastaavina ajankohtina mitat-tu kaupungin taustapitoisuus oli pyöräi-lyreittejä pienempi, ero oli erityisen selvä verrattuna liikennereittiin. Mustan hiilen pitoisuudet olivat keskimäärin suurimmat liikennereitillä ja pienimmät kaupungin tausta-asemalla. Hiukkaslukumäärä oli puolestaan kaupungin tausta-asemalla keskimäärin suurempi kuin pyöräiltävillä reiteillä.Pyöräilijä altistui liikennereitillä keski-määrin 1,3-kertaisille pienhiukkasten ja mustan hiilen pitoisuuksille vihreään reit-Taulukko 1.  Yhdensuuntaisten reittikohtaisten ajojen aikana mitattujen pitoisuuksien mediaa-neista lasketut tunnusluvut pyöräilyreiteillä ja kaupungin tausta-asemalla.N=yhdensuuntaisten ajojen lukumääräPM2.5=pienhiukkaset (halkaisija < 2,5 µm)Ympäristö ja Terveys-lehti 5 • 2018, 49. vsk. 61tiin verrattuna (Taulukko 2). Liikennerei-tillä lukumääräpitoisuus oli keskimäärin 1,4-kertainen vihreään reittiin verrattuna. Ruuhka-aikana liikennereitin ja vihreän reitin välinen ero oli suurempi kuin muina aikoina. Verrattaessa pyöräilijän altistumista lii-kennereitillä ja vihreällä reitillä Kallion kaupunkitausta-aseman pitoisuuksiin ha-vaittiin, että mustan hiilen pitoisuustaso oli liikennereitillä selvästi suurempi (Suhdelu-ku = 1,6) kuin kaupungin taustapitoisuus. Mustan hiilen pitoisuus oli myös vihreällä reitillä kaupungin taustapitoisuutta suu-rempi (Suhdeluku = 1,2). Samansuuntai-nen, joskin pienempi ero pitoisuustasoissa havaittiin myös pienhiukkasilla. Mitattu hiukkasten lukumäärä oli sekä liikennerei-tillä että vihreällä reitillä kaupungin tausta-pitoisuutta pienempi. Kaikki tarkastellut pitoisuuserot eri reittityyppien ja kaupun-kitausta-aseman välillä olivat tilastollisesti merkitseviä.PohdintaTässä tutkimuksessa havaittiin, että pyö-räilijä altistui vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla selvästi korkeammille pitoisuuk-sille kuin pyöräilijä, jonka reitti kulki pitkin hiljaisempia sivukatuja ja puistomaisia alu-eita. Saastelähteen läheisyydellä tiedetään olevan huomattava merkitys koettuihin altistumistasoihin. Liikenteessä pitoisuusta-sot ovat korkeampia lähempänä ajoratoja, ja tasot laskevat vähitellen tiestä kauemmaksi siirryttäessä (Kaur ym. 2007; Kollanus ym. 2015). Jopa sillä voi olla merkitystä, kävel-läänkö jalkakäytävän ajoradan puoleista reunaa vai rakennusten vieressä. Reittien Taulukko 2. Liikennereitin ja vihreän reitin pitoisuuksien vertailu toisiinsa sekä kaupunkitausta-asemaan.N=yhdensuuntaisten ajojen lukumääräPM2.5=pienhiukkaset (halkaisija < 2,5 µm)Ympäristö ja Terveys-lehti 5 • 2018, 49. vsk.62välinen ero korostui ruuhka-aikana verrat-tuna ruuhka-ajan ulkopuolella tehtyihin mittauksiin nähden. Ruuhka-aikana liiken-nemäärät voivat moninkertaistua erityisesti pääväylillä, jolloin myös pitoisuustasot nou-sevat muihin aikoihin verrattuna.Altistuminen pienhiukkasille ja mustalle hiilelle oli sekä liikennereitillä että vihreällä reitillä suurempi kuin kiinteällä kaupun-kitausta-asemalla mitatut pitoisuudet. Ero oli selvästi suurempi liikennereitillä. Sekä liikennereitillä että vihreällä reitillä nähtiin lisäksi varsin mielenkiintoinen tulos, kun hiukkasten lukumäärä oli molemmilla rei-teillä kaupungin tausta-asemalla mitattuja hiukkaslukumäärän pitoisuuksia pienempi. Tämä voi selittyä ainakin osittain laitteen havaintorajalla, sillä hiukkaskoko ei ole vä-littömästi pakoputken pään jälkeen ehtinyt kasvaa tarpeeksi tullakseen rekisteröidyksi laitteessa. Myös reittien ja tausta-aseman sijainnin välinen ero oli joillakin reiteillä useita kilometrejä, jolloin alueiden ilman-laadut voivat poiketa hyvinkin merkittä-västi toisistaan. Lisäksi alle puolen kilo-metrin päässä tausta-asemasta sijainneen kahvipaahtimon toiminta on mahdollisesti vaikuttanut hetkellisesti tuulen suunnasta riippuen lukumääräpitoisuuksiin.Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2011 pääkaupunkiseudulla teke-mässä tutkimuksessa havaittiin, että pyö-räilijä altistuu korkeammille pitoisuuksille kuin ihmiset ikkunat kiinni olevassa hen-kilöautossa (Okokon ym. 2007). Tästä on kuitenkin ristiriitaisia tuloksia, sillä auton ei ole aina todettu suojaavaan kuljettajaa ja matkustajia vaan auton sisällä esiinty-vien pitoisuustasojen on havaittu joissakin tapauksissa olevan jopa muita liikkumis-tyyppejä korkeampia (Kaur ym. 2007). Myös busseissa altistutaan korkeille pitoisuuksil-le, johtuen muun muassa ovien jatkuvasta aukomisesta pysäkeillä.Pyöräilijöiden ilmansaasteille altistumisen vähentämiseen tulisi kiinnittää huomioita myös kaupunkisuunnittelussa. Ympäristö ja Terveys-lehti 5 • 2018, 49. vsk. 63Ihmisiä kannustetaan yhä enenevässä määrin suosimaan aktiivisia liikkumismuo-toja, kuten kävelyä ja pyöräilyä, ympäristö- ja terveyssyistä. Aktiiviset liikkumismuodot ovat vähäpäästöisiä erityisesti polttomoot-toroituihin kulkuneuvoihin verrattuna. Liikunta auttaa terveyden ylläpidossa, en-naltaehkäisee sairauksien syntymistä ja hi-dastaa niiden pahenemista. Ei sovi unohtaa myöskään ilmastonmuutoksen torjunnan kautta saatavia epäsuoria terveyshyötyjä.Liikkumisen aikana sydämen syke nou-see ja hengitystiheys kasvaa. Hengityksen nopeutuminen lisää sisään hengitettävän ilman määrää ja johtaa sitä kautta myös en-tistä suuremman ilmansaastemäärän pääty-miseen keuhkoihin. Liikenteessä vietettävä aika voi kävelijällä ja pyöräilijällä lisäksi olla pidempi muihin liikkumismuotoihin verrattuna johtuen hitaammasta vauh-dista, mikä kasvattaa kokonaisaltistusta. Yleensä tutkimukset ovat osoittaneet, että aktiivisten liikkumismuotojen mukanaan tuomat terveyshyödyt kuitenkin voittavat ilmansaasteiden haittavaikutukset myös kaupunkien vilkasliikenteisillä alueilla, ja siten pyöräily ja kävely kannattavat ilman-saasteista huolimatta. Terveyshyötyjen mak-simoimiseksi liikkuminen kannattaisi tehdä mahdollisimman puhtaassa ympäristössä ja tehdä reittisuunnittelu sen mukaisesti. Tämä on erityisen tärkeää riskiryhmille kuten hengityselin- ja sydänsairaille. Pyöräilijöiden ilmansaasteille altistu-misen vähentämiseen tulisi kiinnittää huomioita myös kaupunkisuunnittelussa. Autot ja kevyt liikenne kannattaisi ohjata mahdollisuuksien mukaan etäämmäksi toisistaan esimerkiksi keskittämällä ne eri väylille. Ajoneuvojen pakokaasupääs-töt ehtivät laimentua jonkin verran ennen kulkeutumistaan pyörätielle, kun kevyt liikenne on erotettu ajoradoista esimer-kiksi viherkaistaleella. Keskusta-alueilla kevyelle liikenteelle voi varata myös koko-naan omia katuosuuksia. Lisäksi kevyelle liikenteelle suunnatut erilliset yhtenäiset väylät ilman tarvetta pysähtyä risteyksissä lyhentävät kokonaismatka-aikaa ja siten pienentävät myös pyöräilijän kokonaisal-tistumista. YhteenvetoSATULA-tutkimuksessa hiukkapitoisuu-det olivat matalampia hiljaisemmilla sivu-kaduilla ja viheralueilla pyöräilevillä kuin vilkkaasti liikennöityjen katujen varsilla ja läheisyydessä pyöräilevillä. Tuloksen perusteella pyöräilijän on mahdollista vaikuttaa reittivalinnalla merkittävästi altistumiseensa ilmansaasteille. Altis-tuksen minimointi on tärkeää erityisesti ilmansaasteiden vaikutuksille herkille riskiryhmille. Pyöräilijän altistumisen vä-hentämiseen ilmansaasteille tulisi pyrkiä myös kaupunkisuunnittelussa. KirjallisuusKaur S, Niewenhuijsen MJ, Colvile RN. Fine particulate matter and carbon monoxide exposure concentrations in urban street transport microenviron-ments. Atmospheric Environment 2007;41:4781–4810.Kollanus V, Lanki T, Taimisto P, Yli-Tuomi T, Kousa A, Aarnio P, Niemi J. 2015. Ilmansaasteiden terveysriskit teiden ja katujen varsilla (LILA-raportti). HSY:n julkaisuja 2/2015. Helsingin seudun ym-päristöpalvelut-kuntayhtymä, Helsinki. Isbn (nid.): 978-952-6604-93-0 Isbn (pdf): 978-952-6604-91-6Okokon E, Yli-Tuomi T, Turunen A,  Taimisto P, Pennanen A, Vouitsis I,  Samaras Z, Voogt M, Keuken M, Lanki T. Particulates and noise exposure  during bicycle, bus and car commuting: A study in three European cities.  Environmental Research 2017;154: 181–189.         

Pyöräilijän mahdollisuudet vähentää ilmansaasteille altistumistaan

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136839/YT5-2018_s58-63.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pyöräilijän mahdollisuudet vähentää ilmansaasteille altistumistaan

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari