Pihlajamäki, Heikki

Finnish

Ghent University Academic Bibliography

  biblio.ugent.be  The UGent Institutional Repository is the electronic archiving and dissemination platform for all UGent research publications. Ghent University has implemented a mandate stipulating that all academic publications of UGent researchers should be deposited and archived in this repository. Except for items where current copyright restrictions apply, these papers are available in Open Access.  This item is the archived peer-reviewed author-version of: Title Trapped in Equality: Women as Legal Persons in the Modernisation of Finnish Law AuthorsHeikki Pihlajamäki In: Journal, Volume (Issue), pages,  year. Oikeus 4/2012, 617-618 Optional: link to the article   To refer to or to cite this work, please use the citation to the published version: Authors (year). Title. journal Volume(Issue)  page-page. Doi   Tasa-arvon loukussa?  Arvostelu teoksesta Anu Pylkkänen, Trapped in Equality: Women as Legal Persons in the Modernisation of Finnish Law (Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: 2009), 277 s. Anu Pylkkänen avaa teoksensa Trapped in Equality sukupuolten välisen tasa-arvon nykytilan tarkastelulla. Miten on mahdollista, Pylkkänen kysyy, että huolimatta vuosikymmeniä jatkuneesta tasa-arvotyöstä tasa-arvo on edelleen vasta ”melkein” toteutunut? Mistä esimerkiksi palkkoja koskeva tasa-arvovaje johtuu? Pohjoismainen hyvinvointivaltio on tuottanut  sukupuolten välistä tasa-arvoa jo noin sadan vuoden ajan. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisten joukossa äänioikeuden vuonna 1906 ja ensimmäisenä maailmassa vaalikelpoisuuden parlamenttivaaleissa. Avioliittolaki tasavertaisti sukupuolet 1920-luvulla, mikä on kansainvälisesti vertaillen varhain. Kehitys on kuitenkin Pylkkäsen mukaan keskittynyt muodollisen tasa-arvon toteuttamiseen, kun taas lainsäätäjä on ollut vähemmän kiinnostunut aineellisesta tasa-arvosta.  Siksi myös diskriminaation käsite on ollut pitkään suomalaisille keskusteluille vieras. Suomalaisen tasa-arvohistorian voisi tietenkin esittää myös menestystarinana. Kirjoittajan lähtökohta on kuitenkin hänen feministisistä lähtökohdistaan toinen – sinänsä yhtä legitiimi.  Kuten Pylkkänen toteaa, ”vaikka oikeus näyttäytyy puolueettomana, sitä leimaavat kuitenkin syvästi sukupuolittuneet henkilörakenteet, jotka ovat sedimentoituneet sen moniin historiallisiin kerrostumiin” (s. 10; tämä ja muut käännökset tässä HP:n). Ongelman avaaminen edellyttää siis väistämättä oikeushistoriallista tutkimusotetta. Pylkkäsen tutkimuskohteena ovat ”tavat, joilla henkilöt ja heidän suhteensa näyttäytyvät voimassaolevaa oikeutta tai oikeuslähteitä edustavissa teksteissä sekä myös miten kulttuurinen ja yhteiskunnallinen  ympäristö vaikuttavat oikeudelliseen tulkintaan” (s. 13).  Lähestymistapa on postmodernin diskurssianalyyttinen: ”totuus” sinänsä ei kirjoittajaa kiinnosta, vaan tasa-arvoa koskevat ”diskurssit”.  Teos edustaa feministisestä oikeusteoriaa eli kuten Pylkkänen muotoilee, ”oikeus ei ole niin muodollinen, puolueeton ja suljettu järjestelmä kuin millaisena se esitetään” (s. 20). Oikeuden lähtökohtana siis on esimerkiksi, että muodollisesti tasa-arvoiset yksilöt tekevät valintoja. Sen sijaan oikeutta ei kiinnosta, onko yksilöillä tosiasiallisesti tasa-arvoiset mahdollisuudet tehdä lain mahdollistamia valintoja.  Feministisen oikeusteorian tiiviit yhteydet muihin 1800-luvulla kehittynyttä liberaalia oikeutta arvosteleviin liikkeisiin tulevat kirkkaasti esiin. Sama peruslähtökohta oli esimerkiksi vapaalla oikeuskoululla, oikeusrealisteilla sekä Critical Legal Studies- ja Law and Economics -koulukunnilla. 1800-luvun lopulta lähtien yksi länsimaisen oikeuden kantavia teemoja on ollut liberaalia oikeutta koskeva arvostelu. Kritiikistä huolimatta modernin oikeuden runko on silti edelleen pystyssä, vaikka joiltakin osin pahoin kolhittuna.  Vaikka Pylkkästä kiinnostavat enemmän totuutta koskevat diskurssit kuin itse totuus, kirja antaa paljon myös tasa-arvon historiasta kiinnostuneelle.  Pylkkänen on tunnustettu oikeushistorioitsija,  ja ammattitaito näkyy kautta linjan. Teoksen ensimmäinen pääluku käsittelee esimodernin yhteiskunnalle ominaisen ”patriarkaalisen oikeuden” korvautumista 1800-luvun toisella puoliskolla modernille ominaisella muodollisella tasa-arvolla ja yleisellä oikeussubjektiudella. Kirjoittaja lähestyy tasa-arvon tematiikkaa monipuolisesti mm. elinkeinovapauden, perintö-oikeuden ja kunnallisoikeuden näkökulmasta.  Kehitys oli kuitenkin, kuten suuret murrokset tapaavat olla, hidas,  ja muodollinen tasa-arvo toteutui varsinaisesti vasta 1920-luvulla. Orastava sosiaalioikeus ja vero-oikeus, edellä mainittujen oikeudenalojen lisäksi, toimivat muodollisen neutraalisti.  Ongelmaksi jäi kuitenkin Pylkkäsen mukaan, että samalla avioliitto- ja perhemoraalia koskevat asiat eristettiin oikeudesta, niistä tuli perheen sisäisiä yksityisasioita.  Moraali tiukkeni, eikä tosiasiallinen tasa-arvo välttämättä edistynyt.  Kuten Pylkkänen osoittaa luvussa 3, 1960- ja 1970-luvuilla luvulla muodollisen tasa-arvon vaatimus laajeni käsittämään työelämän – taustalla olivat mm. laajentuneet kouluttautumismahdollisuudet sekä aikakaudelle tyypillinen radikalismi.  Aikakauden murros vaikutti johti myös jaettua vanhemmuutta koskeviin vaatimuksiin ja lasten oikeuksien kehitykseen.  Pylkkäsen mukaan ”naiset on läpi 1900-luvun esitetty vahvoina ja tasa-arvoisina kansalaisina ja toimijoina, mikä on muokannut tasa-arvokäsityksiämme jopa niin, että tosiasiallinen epätasa-arvo  on tullut vaikeaksi havaita” (s. 137). Näin varmaan on, mutta eikö toisaalta juuri muodollisen tasa-arvon ole välttämättä pitänyt tulla ensin? Tällä tavalla ainakin 1900-luvun feministit itse näyttävät ajatelleen. Lukija ei voi olla ajattelematta, että juuri tämän marssijärjestyksen ansiosta suomalaiset naiset ovat  poikkeuksellisen tasa-arvoisia sekä muodollisesti että tosiasiallisesti.  On tietenkin totta, kuten Pylkkänen kirjansa loppuluvuissa osoittaa, että impulssi kohti tosiasiallista tasa-arvoa tuli suomalaiseen keskusteluun vasta maamme kansainvälisten sitoumusten myötä 1990-luvulla. Ne toivat ihmisoikeusnäkökulman lopullisesti myös tasa-arvokeskusteluun. Teos osoittaa havainnollisesti, miten oikeus on riippuvainen historiastaan. Oikeus  ja laajemmin oikeuskulttuuri koostuvat sarjasta historiallisia kerrostumia, joista edes  modernin positivismin ideologialle perustuva oikeusjärjestys ei pääse yhdessä yössä eroon.  Kirja jättää viimeistellyn vaikutelman. Pylkkänen kirjoittaa sujuvaa ja miellyttävää englantia, jota on ilo lukea. Teoksesta tulee epäilemättä tasa-arvon historiaa koskeva perusteos, jolle on varmasti käyttöä myös maamme rajojen ulkopuolella.  Heikki Pihlajamäki  

Trapped in equality: women as legal persons in the modernisation of Finnish law

https://biblio.ugent.be/publication/3038953/file/3038957

Trapped in equality: women as legal persons in the modernisation of Finnish law

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Ghent University Academic Bibliography