”Varhaiskasvatus on lapsen oikeus” : kriittinen diskurssianalyysi varhaiskasvatuksesta ja sen määrittelystä varhaiskasvatuslain säätämisen yhteydessä

Abstract

Viimeaikaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on käyty diskurssia siitä, mitä varhaiskasvatus on ja kuinka se tulisi määritellä uudessa varhaiskasvatuslaissa. Varhaiskasvatus siirtyi 1.1.2013 alkaen sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen, joka oli ensi askel kohti varhaiskasvatuslakia. Vaalikaudella 2011–2015 päätettiin toteuttaa uusi varhaiskasvatuslaki kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe hyväksyttiin maaliskuussa 2015 ja toisen vaiheen on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2015. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka varhaiskasvatuksesta ja sen uudelleen määrittelystä puhutaan hallinnonalan muutoksen jälkeisenä aikana varhaiskasvatuslain säätämisen yhteydessä. Tutkimusaineistona oli hallituksen esitys eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi ja arvonlisäverolain 38 § muuttamisesta. Teoreettinen tausta muodostuu varhaiskasvatuksen määrittelystä tutkimuksen taustalla. Tutkimustehtävä ja -ongelmat: 1. Minkälainen kuva muodostuu varhaiskasvatuksesta valitussa asiakirjatekstissä? 1.1. Mitä ja miten puhutaan varhaiskasvatuksesta? 1.2. Miten ja millaisena kuvataan varhaiskasvatusta sekä minkälaisia merkityksiä luodaan varhaiskasvatuksesta? Tutkimus toteutettiin kriittisenä diskurssianalyysina. Aineisto jaettiin primääri- ja sekundääriaineistoon. Primääriaineisto on 21 sivuinen lakiehdotus varhaiskasvatuslaista ja sekundääriaineistossa ovat esityksen yleisperustelut ja yksityiskohtaiset perustelut. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa aineistoon tehtiin lingvistinen analyysi ja muodostettiin diskursseja. Toisessa vaiheessa tutkittiin diskurssikäytäntöjä. Kolmannessa vaiheessa puolestaan tutkittiin koko lakiehdotusta kokonaisuutena yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että lakiehdotuksessa varhaiskasvatuksesta ja sen säätämisestä puhuttiin yleisellä tasolla virallisesti ja muodollisesti. Aineistosta löytyi kahdeksan diskurssia, jotka olivat ”lapsen oikeus”, ”toimintaympäristö”, ”kasvatus- ja koulutusjärjestelmä”, ”hyvinvointipalvelu”, ”kasvatuskumppanuus”, ”monialainen yhteistyö”, ”yhteisöllisyys” ja ”laatu”. Primääri- ja sekundääriaineiston vertailussa aineistosta löytyi koulutuspoliittisia ja hyvinvointipoliittisia merkityksiä, joiden perusteella muodostui diskurssi ”varhaiskasvatus”. Lakiehdotuksessa annetaan ymmärtää, että kunnan, kuntayhtymän tai yksityisen palveluntuottajan tarjoama varhaiskasvatus on samankaltaista päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena. Varhaiskasvatus on aineistossa korvannut termin ”päivähoito” kokonaisuudessaan. Tämän perusteella varhaiskasvatus tarkoittaa kaikkea sitä, mitä päivähoito oli, mikä on ristiriidassa lakiehdotuksessa esitetyn varhaiskasvatuksen määritelmän kanssa. Tästä kertoo esimerkiksi se, ettei henkilöstön kelpoisuusvaatimuksiin otettu kantaa. Lakiehdotuksen taustalla oli havaittavissa koulutuspoliittista, hyvinvointipoliittista ja työmarkkinapoliittista vallankäyttöä. Tutkimus toteutettiin luotettavuuteen ja eettisyyteen pyrkien noudattamalla laadullisen tutkimuksen kriteerejä. Tutkimusprosessi kuvattiin tarkasti, jotta se mahdollistaisi tutkimuksen toistettavuuden. Yleistettävyyden kannalta ongelmaksi muodostuu se, että diskurssitutkimus on tutkimusmenetelmänä subjektiivinen ja tutkijan tulkinnat ja valinnat ovat merkittäviä tulkinnan kannalta. Tutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä yhteiskunnalliseen keskusteluun, sillä varhaiskasvatusta koskevassa keskustelussa nojataan arvovaltaisiin lakiteksteihin. Tässä tutkimuksessa tarkastelun alla on kuitenkin vain yksi lakiehdotus, eikä sen vuoksi anna täydellistä kokonaiskuvaa mielenkiinnon kohteena olevasta ilmiöstä. Jatkossa voitaisiin tutkia useampien varhaiskasvatusta käsittelevien tekstien välisiä vuorovaikutussuhteita. Tämä antaisi monipuolisemman kuvan varhaiskasvatuksesta ja sen määrittelystä