Vaura, Ilkka

Finnish

Journal.fi

TUTKIMUSSELOSTEET JA KOMMENTITILKK A VAURAVALTIO-OPIN KOLMANNET NEUVOTTELUPÄIVÄT  TURUSSA IL— 12. 12. 1970Kolmansilla valtio-opin neuvottelupäivillä oli aikaisempiin päiviin verrat­tuna viisi poikkeavaa piirrettä:1. päivät järjestettiin Helsingin ulkopuolella2. osanottajia oli enemmän kuin aikaisemmin, mukana myös ilahduttavan paljon opiskelijoita sekä muiden tieteenalojen edustajia3. joukkotiedotusvälineet huomioivat päivät laajasti4. yleisistuntojen lisäksi työskentely tapahtui myös työryhmissä5. valtio-oppineet keskustelivat oman aineensa tilasta, merkityksestä ja pää­määristä.1. Päivät pidettiin Turussa Turun Yliopiston valtio-opin laitoksen toimiessa isäntänä. Vaikka päivien järjestely aika jäi melko lyhyeksi, onnistuivat päivät järjestelyiltään kuitenkin niin, että seuraavat neuvottelupäivät järjestettäneen myös Helsingin ulkopuolella. Tamperelaiset saanevat niskoilleen seuraavien päivien järjestelyn; tähän heillä onkin aikaa, sillä päivät järjestettäneen tästä lähtien joka toinen vuosi.2. Päivien yleisteemoja oli kuuntelemassa noin 60 henkilöä, mutta työryh­mätyöskentely nosti osanottajien yhteismäärän lähelle 90:tä. Vaikka informaa­tion levitys opiskelijoiden keskuuteen ei ollut kovinkaan intensiivistä, oli päi­villä mukana aikaisempaa huomattavasti enemmän opiskelijoita (kaikki tur­kulaisia) niin yleisteemoja kuuntelemassa kuin työryhmissäkin. Opiskelijain oma panos jäi kuitenkin vielä tällä kerralla lähinnä kuuntelun asteelle.Informaatiota päivistä muiden oppiaineiden edustajien keskuuteen oli levi­tetty aivan satunnaisesti; silti mukana oli myös muiden yhteiskuntatieteiden edustajia sekä kiinnostuneita oikeustieteilijöitä ja historiatieteiden edustajia. Perinteisesti, jos näin jo voidaan sanoa, valtio-opin neuvottelupäiviä on pidetty valtio-oppineitten ikiomina kokoontumisina. Tätä perinnettä voitaisiin muut­taa seuraavia päiviä silmällä pitäen ja laajentaa päivien osanottajakaartia rohkeasti myös muiden aineiden edustajien suuntaan. Päivät eivät varmasti­58 Tutkimusselosteet ja kommentitkaan tästä kärsisi vaan tulisivat päinvastoin tarkoituksenmukaisemmiksi ja hyödyllisemmiksi.Väkisinkin tulee mieleen ajatus, onko kovin paljon järkeä siinä, että sosio­logeilla on omat päivänsä, psykologeilla omansa, valtio-oppineilla omansa jne. Olisikohan syytä harkita yhteisten yhteiskuntatieteiden päivien järjestämistä, joissa yleiskeskustelujen lisäksi voitaisiin pohtia myös eri aineiden omia eri­tyisongelmia. Tällaisten päivien merkitys olisi laajakantoisempi ja varsin »ter­veellistä» olisi yhteiskuntatieteilijöille tutustua toisten aineiden edustajiin, aineiden aikaansaannoksiin ja ongelmiin —  ja herra paratkoon, yhteiskunta­tieteilijöillä olisi varsinkin tällä hetkellä tärkeitä yhteisiä ongelmia ratkot­tavana. Viittaan vain filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten aineiden tutkin­nonuudistukseen, valtion tiedeneuvoston ns. runkosuunnitelmaan ja yhteis­kuntatieteellisen tutkimuksen runko-ohjelmaan. Eräs mahdollinen ratkaisu saattaisi olla se, että yhteiset ja erityisneuvottelupäivät voisivat vuorotella, ts. joka toinen vuosi järjestettäisiin yhteiset yhteiskuntatieteen neuvottelu­päivät ja aina välivuosina oppiaineiden erillisiä omia neuvottelupäiviä.3. Julkisen sanan kiinnostus päiviä kohtaan oli järjestäjille jonkinmoinen yllätys. Eniten joukkotiedotusvälineitä kiinnostivat ajankohtaisimmat aiheet —  ja ehkä myös populaareimmat —  valtiosääntöuudistus ja populismi. Tämä on melko kuvaavaa; politologeilta odotetaan jotain, mutta mitä? Tätä polito­logien pitäisi vakavasti ajatella.Seuraavia neuvottelupäiviä ajatellen oli melko rohkaisevaa se, että julkista sanaa varten saatiin päivien alustuksista referaatit. Ehkä jo Tampereen päi­villä toteutuu se toive, että kaikki esitelmät saadaan etukäteen monistettuina, nyt näin ei käynyt kuin yhden esitelmän osalta.4. Ensi kerran neuvottelupäivien historiassa ryhmätyöskentelylle oli annettu ohjelmassa tärkeä merkitys. Päivät koostuivat kahdesta yleisteemasta, jotka olivat:Valtiosääntöuudistus valokeilassa, alustajina professorit Sven Lindman ja Jaakko NousiainenValtio-oppi ja yhteiskunta, alustajina f il. kand. Hannu Nurmi ja valtiot, yo. Erkki Berndtson, valmistettu puheenvuoro ap. prof. Ilkka Heis­kanensekä kolmesta erityisteemasta, joista yksi käsitteli valtio-opillista tutkimus­ongelmaa ja kaksi muuta analyysimenetelmiä (ensi kerran myös kansainväli­sen politiikan edustajilla oli oma aihe neuvottelupäivillä):Populismi poliittisena liikkeenä, alustajina vt. prof. Risto Sänkiaho ja valtiot, lis. Voitto Helander, valmistettu puheenvuoro VTK, B. A. Dave MathesonRoolianalyysi kansanedustuslaitosten tutkimuksessa, alustajina vt. prof. Martti Noponen ja yhteiskuntat, kand. Matti Oksanen, valmistettu puheenvuoro VTK Jussi TurtolaTutkimusselosteet ja kommentit 59Rakenteellinen analyysi kansainvälisen politiikan tutkimuksessa, alusta­jina yhteiskuntat, lis. Raimo Väyrynen ja f il. lis. Peter Wallensteen (Uppsala).Päivien jakaminen yleisteemoihin ja erityisteemoihin osoittautui melko käyttökelpoiseksi ratkaisuksi, jota käytäntöä kannattaa jatkaa ja kehittää. Var­sinkin voitaisiin erityisteemojen kohdalla lisätä työryhmätyöskentelyn luon­netta, joskin jo nyt valmistellut puheenvuorot olivat tähän suuntaan. Työ­ryhmien aiheet pitää kuitenkin muodostaa niin, etteivät ryhmät tule määräl­lisesti kovin epäsuhtaisiksi.Valtiosääntöuudistus-teeman käsittely päivillä osoitti kuinka tärkeätä on paneutua aiheitten käsittelyn suunnitteluun, jotta keskusteluista olisi myös konkreettista tulosta. Vaikka puheenvuoroja valtiosääntöuudistuksesta käy­tettiin yli kaksikymmentä jäi asia hyvin puolinaisesti käsitellyksi; se jäi ikään kuin roikkumaan ilmaan, kesken. Vähän keskusteltiin ja hyvin omin tun­noin voidaan asia sitten unohtaa. Ilkka Heiskasen kiitettävän hyvin suori­tetusta etukäteisprovosoinnista huolimatta (ks. Heiskanen: Politiikan tutkija ja lainsäädännön kautta tapahtuva poliittinen uudistus. Politiikka 2/1970) ollaan tämänkertaisen keskustelun jälkeen jokseenkin samassa pisteessä kuin ennenkin: valtiosääntöuudistuskomitean työtä ei asian käsittely auttanut, eivätkä päätöksentekijät tai asiasta yleensä kiinnostuneet kansalaiset saaneet osviittoja. Heiskasen pessimistinen ennustus politologien roolista tässä uudis­tustyössä näyttää toteutuvan.Asian käsittelyä olisi voinut parantaa valtiosääntö]uristien ja komitean jäsenten mukaan ottaminen, valmistettujen puheenvuorojen käyttö sekä työs­kentelyn jatkaminen työryhmässä. Paikallaan olisi ollut, kuten Esko Riepula totesi, jo asian käsittelyn alussa selvittää, mitä käytännöllistä merkitystä ko. keskustelulle asetetaan ja miten valtio-oppineet parhaiten voisivat komitean työtä auttaa.5. Mikäli tämänkertaisille neuvottelupäiville olisi Susiluodon ja Berndt- sonin ehdotuksen (ks. Politiikka 2/1970) mukaisesti palkattu joku tieteen sosio­logi tutkimaan päivillä jaettuja sosiaalisia palkintoja ja rangaistuksia, olisi kyseinen tutkija kohdannut vaikeuksia havainnoidessaan politologien valtio- sääntöuudistuskeskustelua ja varsinkin päivien päätöskeskustelua, valtio-oppi ja yhteiskunta. Lisäksi alussa luetellut päivien poikkeavat piirteet olisivat saattaneet heikentää tutkimuksen yleistettävyyttä. Todella politologien onneksi ei ketään tieteen sosiologia tätä tutkimusta ollut tekemässä, sillä varsinkaan valtio-oppi ja yhteiskuntakeskustelussa ei kukaan politologi sosiaalisia pal­kintoja itselleen hankkinut; pikemminkin tuomio olisi kuulunut: »joukkoran- gaistus kaikille».Politologien oma pesä osoittautui tällä hetkellä melkoisen konkurssikyp­säksi, niin hapuileva ja hajanainen ote jäi mieleen tästä keskustelusta. Alus­60 Tutkimusselosteet ja kommentittusten esiin tuomat kaikki keskeisimmät kysymykset jäivät ilman vastausta. Vaikka eräät henkilöt tässäkin julkaisussa (esim. Veronica Stolte Heiskanen: Tieteen yhteisön funktionaalisista perusongelmista sosiaalitieteissä, no 4/1968 ja Ilkka Heiskasen em. artikkeli) ovat pyrkineet virittämään keskustelua poli- tologian peruslähtökohdista, on tulos ollut heikko. Politologit tuntuvat ole­van kovin vastahakoisia oman aineensa nykyisen tilan, sen tehtävien analy­sointiin, vaikka se tälläkin hetkellä olisi tärkeää, koska menossa on yhteis­kuntatieteiden tutkinnonuudistus (FYTT) ja julkisuuteen on saatettu tiedeneu- voston runkosuunnitelma ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen runko- ohjelmaluonnos. Kun lähdetään rakentamaan yhteiskuntatieteellisten tutkin­tojen uudistusta ja asettamaan painopistealoja yhteiskuntatieteelliselle tutki­mukselle ei tätä tehtävää voida tehdä tarkastelematta ensin yhteiskuntatietei­den, myös politologian, nykyistä tilaa, miten näiden tieteiden tehtävät nykyisin yleisesti nähdään ja miten ne ehkä pitäisi nähdä.Melkoisen hämmennyksen valtaan jätti päivien päättökeskustelu paikalla olleet. Tämä hämmennys ei saisi johtaa asian hautaamiseen, sillä näiden kes­keisten kysymysten selvittelyssä päästiin kuitenkin jonkinmoiseen alkuun. Kes­kustelua pitäisikin jatkaa mahdollisimman pian, sillä näitä kysymyksiä eivät politologit voi sivuuttaa; vallitsevasta »päivä kerrallaan-asenteesta» olisi pääs­tävä. Tämänkin takia on valitettavaa, jos seuraavat neuvottelupäivät pide­tään vasta joskus ensi vuonna.

Valtio-opin kolmannet neuvottelupäivät Turussa 11.-12.12.1970

https://journal.fi/politiikka/article/download/149886/95894

Valtio-opin kolmannet neuvottelupäivät Turussa 11.-12.12.1970

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi