Helle, Pekka

Wikman, Marcus

Jukuri

1Riistantutkimuksen tiedote 210:1-13. Helsinki 7.9.2006Metsäkanalintukannat vahvistuivatpääosassa SuomeaPekka Helle ja Marcus WikmanMetsäkanalintujen kokonaiskanta kasvoi edellisvuodesta, joskin eri lajienkehityssuunnissa oli eroja. Metsokanta vankistui viidenneksen ja teerikantalähes kolmanneksen; pyykanta oli edellisvuoden tasolla, ja riekkokantapieneni viidenneksen. Kannanmuutoksissa oli myös alueellisia eroja:metson, teeren ja pyyn kannat kasvoivat edellisvuodesta Etelä-Suomealukuun ottamatta, mutta riekko väheni melkein koko Pohjois-Suomenesiintymisalueellaan. Hyvään poikastuottoon ja suotuisiin kannan-muutoksiin vaikuttivat todennäköisesti eniten kesän otolliset sääolot.Riistantutkimuksella oli syyskuun alkuun mennessä käytettävissään 751riistakolmion havainnot. Aineisto käsittää noin 8648 maastossa kuljettuakilometriä, ja tutkitun laskentakaistan pinta-ala on noin 520 km2. Metsä-kanalintuja tavattiin yhteensä 12087 yksilöä, keskimäärin 16,1 yksilöäriistakolmiolla, mikä on noin 15 % enemmän kuin elokuussa 2005 ja 5 %enemmän kuin vuosina 1988–2005 keskimäärin. Riistakolmiolaskentojentulokset on luettavissa myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksenkotisivuilla osoitteessa www.rktl.fi sekä osoitteessa www.riistaweb.riista.fi.Erikoistutkija Pekka Helle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkijantie 2 E,90570 Oulu, puh. 0205 751410, suunnittelija Marcus Wikman, Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos, PL 2, 00791 Helsinki, puh. 0205 751272.2Kuva 1. Laskettujen riistakolmioiden lukumäärä riistanhoitopiireittäin sekälaskentojen ajoittuminen kesällä 2006. Viikonloput on esitetty tummennettuina.146918830481065595841222124399Laskettuja kolmioitaElokuu5 10 15 20 253 31 020406080100Metsänriistan nykyisen runsaudenarviointiohjelman, riistakolmiolaskennantoteutuksesta vastaavat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Metsästä-jäin Keskusjärjestö. Tämän vuoden kesälaskenta oli koko maan kattavanajärjestyksessä kahdeksastoista ja osassa maata jo yhdeksästoista. Riista-kolmio on 12 kilometrin mittainen, tasasivuisen kolmion muotoinen reitti,joka on pysyvästi maastoon merkitty. Kolmioita on perustettu yhteensä noin1700, joista osaa ei tosin ole kierretty joka vuosi; viime vuosina laskenta onpystytty toteuttamaan hieman alle 800 kolmiolla. Elokuun laskenta tehdäänlinjalaskentana, jossa kolmihenkinen ryhmä kulkee maastossa rintamana20 metrin välein, ja havainnot kirjataan 60 metrin laskentakaistalta metsä-kanalinnuista, lehtokurpasta ja metsäjäniksestä; myös kaikki karhuun liitty-vät havainnot kirjataan – jäljet ja jätökset. Kolmiolaskenta on säilynyt sa-manlaisena koko olemassaolonsa ajan, ja sama linjalaskentamenetelmä olikäytössä riistakolmioiden edeltäjässä, ns. poikuearvioinnissa, vuosina 1963–88. Metsästyssaaliin suunnittelun tehostamiseksi kolmiolaskentoja on hie-man aikaistettu kahtena viime vuonna.Riistantutkimuksella oli syyskuun alkuun mennessä käytettävissään tiedot751 riistakolmiolta. 12087 havaitusta kanalinnusta metsoja oli 20 %, teeriä40 %, pyitä 35 % ja riekkoja 5 %. Laskentaan osallistui 4800 henkilöä,joiden yhteenlaskettu työtuntimäärä nousi yli 15200. Keskimäärin yhdenkolmion laskemiseen osallistui 6,4 henkilöä. Lähes puolet kolmioista lasket-tiin kolmen laskentaryhmän eli yhdeksän laskijan voimin. Kahden ja yhdenlaskentaryhmän toimesta kierrettyjä kolmioita oli yhtä monta.3Kuvassa 1 esitetään elokuussa 2006 laskettujen riistakolmioiden lukumää-rä riistanhoitopiireittäin (1.9. tilanteen mukaisena). Lukumäärä on tuntu-vasti pienempi kuin seurannan alkuvuosina, jolloin enimmillään laskettiin1132 (vuonna 1992). Tämänvuotisella tasolla laskettujen kolmioiden määräon ollut viisi vuotta.Tämän tiedotteen esitystapa on perinteinen. Yleiskatsauksen lisäksi jokai-sesta metsäkanalintulajista esitetään kartake kannantiheydestä kolmioalueilla50 x 50 km ruuduittain sekä tiheydenvaihtelu grafiikkakuvana riistan-hoitopiireittäin 1988–2006. Piireittäin esitetään lisäksi taulukot koko-naistiheydestä, suhteellisesta tiheysmuutoksesta edellisvuodesta, poikastenosuudesta ja keskimääräisestä poikuekoosta.Aikaistettu laskentaMetsäkanalintumetsästyksen mitoitus kuluvan vuoden kantoja vastaavaksion ollut riistakolmiolaskennan keskeisiä tavoitteita. Tämän takia riistakolmio-laskentaa on aikaistettu siten, että alustavat tulokset olisi käytettävissä jometsästysseurojen kesäkokouksissa elokuussa. Aikaistamista kokeiltiinvuonna 2004 Pohjois-Karjalassa rohkaisevin tuloksin, ja vuonna 2005 ke-hotettiin aikaistamiseen valtakunnallisesti. Riistakolmion kesälaskennanlaskentakausi kattaa edelleen koko elokuun, mutta suositelluin laskenta-aika tänä kesänä oli 29.7.–10.8.Keskeisimpiä pulmia tulosten käsittelyn nopeuttamisessa on ollut viivelaskennasta siihen hetkeen kun tulokset on tallennettu järjestelmään. Pos-tin kulkua ei juuri voi nopeuttaa, ja lisäksi tuloksia ei yleensä heti saadapostin kuljetettavaksi. Ratkaisuksi on luotu mahdollisuus palauttaa laskenta-tulokset verkkoselaimen kautta. Tarkoitusta varten Riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksen kotisivuille on tehty kolmiolaskentoja varten lomakepohja,jolle havainnot voidaan täyttää ja lähettää. Lomakkeen tiedot eivät siirrysuoraan tietokantaan, sillä havaintojen kirjaamiskäytännöissä esiintyy siinämäärin kirjavuutta että välitulkinta on välttämätön. Tämä ei kuitenkaan olemainittava ongelma, sillä kaikki palautetut laskentatulokset on voitu viedätietokantaan saapumispäivän aikana. Tavoitteena on ollut käsitellä päiväntulokset aina aamupäivän aikana.Verkkopalvelun kautta palautui tänä vuonna joka seitsemäs laskentatulos.Osuus ei ole kovin suuri, mutta se on silti hyvin merkittävä tuloskäsittelyn4nopeuden kannalta. Näistä runsas kolmannes palautettiin jo laskentapäivänä,ja kolmen päivän kuluessa yli 90 % tuloksista oli järjestelmässä. Postinkautta palautetut laskentatulokset viipyivät matkalla vähintään kaksi päi-vää.Aikaistuksen mahdollinen vaikutus tuloksiinVielä loppukesälläkin kanalintujen poikasten kuolleisuus on melkoista. HartoLindén selvitti laskenta-ajankohdan vaikutusta laskentatulokseen poikue-arviointiaineistoista vuosina 1967–76 (julkaistu mm. Suomen Riistan niteessänro 30 vuonna 1983). Tarkastelujakso oli kolme viikkoa, elokuun 10.–31.päivä. Metsopoikueen keskikoko pieneni jakson kuluessa 5 % jateeripoikueen 7 %. Lisäksi poikueellisten naaraiden osuus kaikista naaraistaaleni. Laskennan antama metsotiheys pieneni kolmen viikon kuluessa kes-kimäärin noin 7 % ja teeritiheys noin 11 %.Vastaava analyysi tehtiin tämän vuoden aineistosta; nyt käsillä oleva ai-neisto kattaa ajanjakson 29.7.–30.8. eli noin neljä viikkoa. Kolmiokohtaistatiheyttä ja poikuekokoa verrattiin lajeittain suhteessa laskenta-ajankohtaan.Analyysi tehtiin riistanhoitopiireittäin ja jakamalla Suomi kahteen osaan(Kainuu, Oulu, Lappi sekä muu Suomi). Laskenta-ajankohdan vaikutustiheyteen ja poikuekokoon oli heikko; se oli lähes yhtä usein negatiivinenkuin positiivinen. Etelä–Pohjois-Suomi -aineistossa yksikään korrelaatio eiollut tilastollisesti merkitsevä; lähimpänä merkitsevyyttä oli Etelä-Suomenpyytiheys – sekin positiivisena eli myöhemmissä laskennoissa tavattiin enem-män pyitä kuin aikaisemmissa laskennoissa. Tämän perusteella aikaistetullalaskentahetkellä ei ole ainakaan mainittavaa vaikutusta laskennan tulok-seen. Muistettava toki on, että yhden vuoden aineisto on riittämätön var-mojen johtopäätösten tekemiseen. Unohtaa ei sovi sitäkään, että kulunutkesä oli sääsuhteiltaan sangen epätyypillinen.Kannat vahvistuivatMetsäkanalintujen kokonaistiheys kasvoi koko maassa aivan eteläisintäSuomea lukuun ottamatta. Se oli laajalla alueella keskisessä Suomessa yli25 yksilöä metsämaan neliökilometrillä. Pohjois- ja Itä-Suomen riistanhoito-piireissä tiheys oli 18-vuotisen kolmiojakson parhaita. Sitä vastoin Etelä- jaKeski-Suomessa kokonaistiheydet olivat lähellä jakson keskiarvoja.5Koko kolmiojakson aineiston tarkastelu paljastaa mielenkiintoisia piirteitä.Kaikkien neljän metsäkanalintulajin kokonaistiheydessä (lineaarisesti tar-kastellen) on aleneva suuntaus, joskaan tämä ei ole tilastollisesti merkitse-vä. Sitä vastoin poikastuotantoa kuvaava poikasosuus (metsolla ja teerellämyös poikueellisten naaraiden osuus) on lievästi parantunut vajaan 20 vii-me vuoden aikana.Metsäkanalintujen kokonaiskanta siis keskiarvoisesti kohosi edellisvuodes-ta, mutta eri lajien kehityssuunnat vaihtelivat. Metsokanta vankistui viiden-neksen ja teerikanta lähes kolmanneksen; pyykanta oli edellisvuotisella ta-solla, mutta riekkokanta pieneni noin viidenneksen. Kolmiolaskentojen ai-kakaudella lintukantojen säännönmukainen, jaksoittainen vaihtelu on pää-osasta maata kadonnut, eikä kulunut vuosi tuonut muutosta asiaan. Pikem-minkin päinvastoin: Lapissa tietynasteista syklisyyttä on edelleen ollut näh-tävissä, ja ennusmerkkien mukaan siellä varauduttiin kantojen laskuun –toisin kuitenkin kävi (paitsi riekko).OlosuhteetKanalintujen runsastuminen edellisvuodesta voidaan yhdistää hyvään, pai-koin erinomaiseen, lisääntymistulokseen. Totutusti tämä on puolestaan lii-tetty kesän sääoloihin. Kevät olikin pohjoisessa kanalintujen kannalta suo-tuisa ja lämmin, Etelä-Suomessa tilanne oli toinen. Kesä oli poikkeukselli-sen lämmin. Keskilämpötiloissa ja hellepäivien lukumäärissä monilla paik-kakunnilla kirjattiin pitkän aikavälin ennätyksiä. Kesä oli myös ennätyksel-lisen kuiva, sadesumman osalta jopa kuivin sataan vuoteen. PääosassaSuomea olosuhteet poikasten kuoriutumisen ja pienpoikasvaiheen kannaltaolivat erinomaiset: ilma oli lämmin, eikä sade ollut haitaksi. Keski- ja Poh-jois-Suomessa alkukesäksi maastossa riitti kosteutta, mutta Etelä-Suomes-sa kuivuutta oli äärimmäisyyteen saakka. Tämä on saattanut vaikuttaa sii-hen, että muusta maasta poiketen lounaassa kanalintujen poikastuotanto –ja sitä tietä tiheydet – olivat aikaisempia vuosia alhaisemmat. Myös muitasyitä voidaan esittää. Myyräkannat romahtivat syksyn 2005 ennätyksellisistätiheyksistä suurimmassa osassa eteläistä Suomea kevättalvella 2006. Näissätilanteissa otaksutaan myyriä ravinnokseen käyttävien petojen siirtyvänvaihtoehtoisen ravinnon, kuten maassa pesivien lintujen munien ja poikas-ten, käyttöön. Lounais-Suomen heikkoa poikastuotantoa voi siten osittainselittää se, että riistakolmion talvilaskennoissa sikäläiset kettutiheydet oli-vat huomattavan korkeat.6Metso1,6 - 3,03,1 - 4,54,6 - 6,06,1 - Lintuja/km²      - 1,5Tiheys Poikas- Poikue-Riistanhoitopiiri Yks./km² osuus (%) kokoEtelä-Häme 1,8 – – 21 3,0Etelä-Savo 2,6 – – 26 2,9Kainuu 5,6 + 53 4,1Keski-Suomi 5,6 ± 53 3,6Kymi 6,0 + + 51 3,8Lappi 5,5 + 48 3,8Oulu 4,6 + + 54 3,9Pohjanmaa 4,6 + + 44 3,4Pohjois-Häme 5,9 + + 49 3,7Pohjois-Karjala 5,3 ± 55 3,5Pohjois-Savo 3,1 + + 45 3,0Ruots. Pohjanmaa 3,6 + + 36 3,0Satakunta 3,0 + + 37 4,5Uusimaa 3,1 ± 42 3,0Varsinais-Suomi 2,0 – – 50 4,4Koko maa 4,7 + 49 3,8MetsoMetsokanta vahvistui edellisvuodesta muutamaa Etelä-Suomen riistanhoito-piiriä lukuun ottamatta (kuva 3). Korkeimmat metsotiheydet havaittiinriistakolmioilla Kaakkois-Suomessa, Pohjois-Hämeen/Pohjanmaan alueel-la ja Kainuussa; myös Oulun ja Lapin riistanhoitopiirien länsiosissa tiheydetolivat ilahduttavan korkeat (taulukko 1). Lounais-Suomi on totutustialhaisemman metsotiheyden aluetta (kuva 2), samoin tänä vuonna Keski-Pohjanmaan sisäosat. Kesän pesimismenestystä kuvaavat tunnusluvut –poikasosuus ja poikueellisten naaraiden osuus kaikista naaraista – olivatpääosassa maata selvästi riistakolmiolaskentojen keskiarvojen paremmallapuolella: mm. Oulun riistanhoitopiirissä poikasten osuus oli korkeampi kuinkertaakaan aikaisemmin.Taulukko 1. Metson tiheys, kannanmuutos edellisvuo-desta, poikasosuus sekä poikuekoko riistanhoito-piireittäin elokuussa 2006. Kannan muutos on ilmaistu+ ja – -merkein (± muutos <15 %, + ja – muutos 15-30 %,++ ja – – muutos >30 %).Kuva 2. Metson keskimääräinentiheys (yksilöä/km² metsämaata)50 x 50 km:n ruuduittain elouussa2006.72468102468102468102468102468101990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005KainuuVarsinais-SuomiUusimaaSatakuntaR. PohjanmaaPohjois-SavoPohjois-KarjalaPohjois-HämePohjanmaaOuluLappiKymiKeski-SuomiEtelä-SavoEtelä-HämeLintuja / km² metsämaataKuva 3. Metson keskimääräinen tiheys (lintuja/km² metsämaata) riistanhoito-piireittäin vuosina 1988-2006.8TeeriTeeri runsastui edellisvuodesta koko maassa Uuttamaata ja Varsinais-Suo-mea lukuun ottamatta (kuva 5). Riistanhoitopiirikohtaiset keskitiheydetkolmioalueilla olivat yli 13 yksilöä neliökilometrillä Kainuussa, Keski-Suo-messa ja Pohjois-Hämeessä (taulukko 2). Etelä-Suomessa samoin kuin Lapinpohjoisosissa tiheys oli alle 5 lintua ja paikoin alempikin. Kainuussa, Lapis-sa ja Keski-Suomessa nyt todettu teeritiheys oli riistakolmiojakson (1988–2006) korkein. Erityisesti vahvimpien kannankasvujen alueilla teerenpoikastuotto oli erinomainen, ja myös lintujen elossasäilyvyys talven yli ontäytynyt olla todella hyvä. Tietyillä alueilla kannankasvu edellisvuodesta onollut niin voimallista, että – mikäli kolmiolaskennan tulokset olisivat täysinharhattomat – se olisi edellyttänyt tuntuvia teeren talviaikaisia siirtymiä.Tiheys Poikas- Poikue-Riistanhoitopiiri Yks./km² osuus (%) kokoEtelä-Häme 4,3 ± 24 2,3Etelä-Savo 5,9 ± 42 4,0Kainuu 16,1 + + 60 4,6Keski-Suomi 14,4 + + 38 3,2Kymi 5,9 + + 54 4,6Lappi 5,9 + + 60 4,6Oulu 11,8 + 57 4,7Pohjanmaa 11,8 + + 52 4,6Pohjois-Häme 13,1 + + 57 4,0Pohjois-Karjala 10,0 ± 53 4,2Pohjois-Savo 10,0 ± 36 2,7Ruots. Pohjanmaa 7,5 ± 43 3,9Satakunta 7,5 + + 36 3,8Uusimaa 5,9 – 33 2,7Varsinais-Suomi 4,0 – – 59 4,8Koko maa 9,6 + + 54 4,4Taulukko 2. Teeren tiheys, kannanmuutos edellisvuo-desta, poikasosuus sekä poikuekoko riistanhoitopii-reittäin elokuussa 2006. Kannan muutos on ilmaistu + ja– -merkein (± muutos <15 %, + ja – muutos 15-30 %, ++ja – – muutos >30 %).Kuva 4. Teeren  keskimääräinentiheys (yksilöä/km² metsämaata)50 x 50 km:n ruuduittain elouussa2006.Teeri3,1 - 6,06,1 - 9,09,1 - 12,012,1 -       - 3,0Lintuja/km²951015252030510152520305101525203051015252030510152520301990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005KainuuVarsinais-SuomiUusimaaSatakuntaR. PohjanmaaPohjois-SavoPohjois-KarjalaPohjois-HämePohjanmaaOuluLappiKymiKeski-SuomiEtelä-SavoEtelä-HämeLintuja / km² metsämaataKuva 5. Teeren keskimääräinen tiheys (lintuja/km² metsämaata) riistanhoito-piireittäin vuosina 1988-2006.10PyyPyyn kannanmuutos edellisvuodesta oli selvän kaksijakoinen: Lapissa, Ou-lussa ja Kainuussa kannat kasvoivat selvästi mutta tämän alueen eteläpuo-lella tiheydet alenivat, aivan erityisesti lounaassa (taulukko 3). Aluekohtaisetkeskitiheydet olivat korkeimmat Pohjois-Hämeessä ja Pohjois-Savossa, niinkuin melkein aina aikaisempinakin vuosina (kuva 7). Lapin ja Kainuun pyy-kannat ovat vahvimmillaan koko riistakolmiolaskennan 18-vuotisen histori-an aikana. Useimmilla alueilla pyytiheydet olivat pitkäaikaiskeskiarvojentuntumassa, Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla sitä vastoin selvästi nii-den alapuolella. Pohjois-Suomessa pyyn poikastuotto oli erinomainen: La-pissa poikasosuus oli kolmiohistorian korkein ja Kainuussakin kolmanneksikorkein.Taulukko 3. Pyyn tiheys, kannanmuutos edellisvuodesta,poikasosuus sekä poikuekoko riistanhoitopiireittäinelokuussa 2006. Kannan muutos on ilmaistu + ja – -merkein (± muutos <15 %, + ja – muutos 15-30 %, ++ ja– – muutos >30 %).Tiheys Poikas- Poikue-Riistanhoitopiiri Yks./km² osuus (%) kokoEtelä-Häme 9,4 ± 33 3,3Etelä-Savo 10,1 ± 38 3,5Kainuu 10,2 + 61 3,7Keski-Suomi 11,4 ± 41 3,9Kymi 9,9 ± 33 3,9Lappi 3,7 + + 56 4,3Oulu 6,2 + + 57 4,2Pohjanmaa 4,7 ± 32 3,7Pohjois-Häme 13,8 – 49 3,9Pohjois-Karjala 10,2 ± 47 4,0Pohjois-Savo 12,0 ± 52 2,0Ruots. Pohjanmaa 3,7 – – 8 3,4Satakunta 8,6 ± 45 3,4Uusimaa 8,6 – – 55 3,3Varsinais-Suomi 5,5 – 30 4,6Koko maa 8,0 ± 48 3,9Kuva 6. Pyyn  keskimääräinentiheys (yksilöä/km² metsämaata)50 x 50 km:n ruuduittain elouussa2006.Pyy3,1 - 6,06,1 - 9,09,1 - 12,012,1 -       - 3,0Lintuja/km²11510152051015205101520510152051015201990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005KainuuVarsinais-SuomiUusimaaSatakuntaR. PohjanmaaPohjois-SavoPohjois-KarjalaPohjois-HämePohjanmaaOuluLappiKymiKeski-SuomiEtelä-SavoEtelä-HämeLintuja / km² metsämaataKuva 7. Pyyn keskimääräinen tiheys (lintuja/km² metsämaata) riistanhoito-piireittäin vuosina 1988–2006.12RiekkoLapin riekkotiheys pieneni neljäntenä vuonna peräkkäin; keskitiheys on nytnoin puolet huippuvuoden 2002 tiheydestä (kuva 9). Ylä-Lapin kolmioaineistoon niukka, mutta vaikuttaa siltä, että korkeimmat riekkotiheydet ovat nytSuomen Pään alueella (kuva 8), kun vuosi sitten Käsivarren tiheydet olivatkorkeammat. Lapin riekkokanta ei vaikuta muuttuneen riistakolmio-laskentojen aikana, mutta voimakkaasti vaihteleva se on ollut. Sitä vastoinOulussa ja Kainuussa riekon keskitiheys on laskenut tasaisesti kolmio-laskentojen ajan. Oulussa nyt todettu huomattava suhteellinen kasvu edel-lisvuodesta on voinut myös olla sattuman vaikutusta. Riekon poikastuottokesällä 2006 oli samansuuruinen kuin riistakolmiolaskennoissa keskimää-rin.Taulukko 4. Riekon tiheys, kannanmuutos edellisvuo-desta, poikasosuus sekä poikuekoko Lapin, Oulun jaKainuun riistanhoitopiireissä elokuussa 2006. Kannanmuutos on ilmaistu + ja – -merkein (± muutos <15 %, +ja – muutos 15-30 %, ++ ja – – muutos >30 %).Kuva 8. Riekon keskimääräinentiheys (yksilöä/km² metsämaata)50 x 50 km:n ruuduittain elo-kuussa 2006.Tiheys Poikas- Poikue-Riistanhoitopiiri Yks./km² osuus (%) kokoKainuu 1,0 – – 61 5,3Lappi 2,7 – 62 4,7Oulu 1,7 + + 53 5,0Koko maa 0,9 – 59 4,7Riekko1,6 - 3,03,1 - 4,54,6 - 6,06,1 - Lintuja/km² - 1,513Syksyn 2006 metsästysHieman aikaistetun kolmiolaskennan tavoite on saada ensimmäiset tiedotloppukesän lintukannoista metsästysseuroille kesäkokouksiin, joissa pääte-tään mm. saalissuosituksista. Tämän vuoden ensimmäiset alustavat tulok-set annettiin RKTL:n kotisivuilla 10.8., jolloin käytettävissä oli 300 riista-kolmion tiedot. Sen jälkeen tuloksia on ajantasaistettu lähes jokaisena arki-päivänä. Olisi hyödyllistä koota tietoa siitä, miten seurat ovat tätä mahdol-lisuutta käyttäneet hyväksi.Kanalintukantojen syklisyyden hämärtyessä riistantutkimuksella ei ole ollutedellytyksiä kovinkaan tarkkoihin numeerisiin suosituksiin metsästyssaaliinenimmäismääräksi. Laajoilla alueilla lintukannat kehittyivät suotuisasti edel-lisvuodesta, mutta mistään entisestä kannankasvun nousurinteestä ei voidapuhua. Kyse saattaa olla erinomaisten olosuhteiden mahdollistamasta ly-hytaikaisesta heilahduksesta parempaan suuntaan. Poikaslintujen osuudetovat kuitenkin hyvällä tasolla, joten enimmäissuositus voisi olla pääosaanmaata 8–10 % elokuun laskennan osoittamasta lintutiheydestä. Lounais-Suomessa, missä lintukannat laskivat edellisvuodesta, tulisi ilman muutametsästää huomattavasti pidättyvämmin. Myös riekon pienentyneitä kan-toja Pohjois-Suomessa tulisi metsästää varovaisesti.12345671990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005Kainuu OuluLappiLintuja / km²Kuva 9. Riekon keskimääräinen tiheys (lintuja/km² metsämaata) Lapin, Oulunja Kainuu riistanhoitopiireissä vuosina 1988-2006.

Metsäkanalintukannat vahvistuivat pääosassa Suomea

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Jukuri