Kannel, Risto

Sivonen, Olli

Valkeajärvi, Pentti

Vesikko, Ilkka

Jukuri

  RKTL:n työraportteja 18/2011        Laukaan Simunankosken taimen-kannan hoito 2011   Tekijät: Pentti Valkeajärvi, Risto Kannel, Olli Sivonen ja Ilkka Vesikko                      Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki 2011                                             Julkaisija: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Helsinki 2011  ISBN 978-951-776-571-8 (Verkkojulkaisu)  ISSN 1796-8917 (Verkkojulkaisu)  RKTL  2011 Kuvailulehti Tekijät Pentti Valkeajärvi, Risto Kannel, Olli Sivonen ja Ilkka Vesikko Nimeke Laukaan Simunankosken taimenkannan hoito 2011 Vuosi 2011 Sivumäärä 12 ISBN 978-951-776-866-5 (PDF) ISSN ISSN 1799-4756 (PDF) Yksikkö/tutkimusohjelma Kalantutkimus/kalavesien tila Hyväksynyt Martti Rask  Tiivistelmä Vuonna 1996 alkanutta Simunankosken taimenkannan hoitoohjelmaa toteutettiin aiempien tavoitteiden mukaisesti. Taimenen poikastuotannon kehitystä seurattiin sähkökoekalastamalla vakioalueet ja etsimällä ja mittaamalla kutu-pesät. Istutukset rajoittuivat tällä kertaa pyyntikoisiin taimeniin saalisvarmuuden lisäämiseksi.  Kesänvanhojen taimenten tiheys 13,3 yks/100 m2 oli seurantahistorian alhaisin. Poikastiheys on ollut keskimää-rin 35,7 yks/100 m2. Kalaston kokonaistiheys oli 19,2 yks/100 m2. Vallitseva saaliskala sähköpyynnissä oli taimen (75 %). Sen lisäksi saattiin mateita (21 %), ahvenia (3 %) ja yksi särki. Kivisimput puuttuivat kokonaan, ja niiden tiheys onkin laskenut jo pitemmän aikaa. Mateiden suhteellinen osuus on myös pienentynyt. Taimenen tiheys (0+) on laskenut neljänä vuotena peräkkäin. Syynä parin viime vuoden alhaisiin poikastiheyksiin on voinut olla kuumat kesät, jolloin lämpötila on saattanut kohota jopa letaalille tasolle. Lisäksi kutupesien määrä oli syksyllä 2010 edellisestä edellistä syksyä alhaisempi (14 vs. 10). Marraskuussa 2011 sitä vastoin kutupesiä löydettiin ennätysmäärä (30). Pesien pituus oli keskimäärin 190 cm (vuonna 2010 167 cm). Yli kahden metrin pesiä oli 12, joista pisin oli 340 cm. Joukossa on todennäköisesti järvivaeltajia, vaikka pääosa kutukannasta onkin paikallista kalaa. Kehi-tys näyttää tässä suhteessa pitkästä aikaa positiiviselta. Villien taimenten osuus saaliissa oli 75 % (vuonna 2010 38 %). Istutusten vähentyminen on nostanut luonnonkalojen osuutta.   Asiasanat Kutupesä, poikastiheys, Simunankoski, taimen Julkaisun verkko-osoite Julkaisun verkko-osoite http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tyoraportit/laukaansimunankoski_2011.pdf  Yhteydenotot Pentti Valkeajärvi, pentti.valkeajarvi@rktl.fi Muita tietoja Hanke toteutettiin pääosin M-real Oyj:n rahoituksella.  Sisällys   Kuvailulehti 3 1. Tausta ja hoidon periaate 5 2. Istutukset vuosina 1996—2011 6 3.  Tutkimusmenetelmät 7 4.  Tulokset 8  4.1. Taimenen poikastiheys pohjalukemissa 8  4.2. Kutupesiä ennätysmäärä 10 5. Päätelmiä 11 Kiitokset 11 Viitteet 11 RKTL:n työraportteja 18/2011 Laukaan Simunankosken taimenkannan hoito 2011   5  1. Tausta ja hoidon periaate M-real Oyj ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos jatkoivat vuonna 1996 aloitettua Simunankosken taimenkannan hoito-ohjelmaa, jonka tavoitteena on kunnostetun kosken taimenkannan monipuoli-nen hoito, sitä kautta luontaisen lisääntymisen vahvistaminen ja myös taimenkannan kehityksen seuranta.  Tässä raportissa käsitellään vuonna 2011 tehtyjä hoitotoimenpiteitä ja tutkimuksia sekä tarkas-tellaan seurannan antia pitemmältäkin aikaväliltä. Vuonna 2011 toiminta oli istutusten osalta pieni-muotoista, mutta poikastiheydet arvioitiin normaaliin tapaan ja kutupesät laskettiin.  Hoito-ohjelman keskeiset periaatteet ovat seuraavat: - istutuksissa käytetään reitin alkuperäistä, geneettisesti monimuotoista taimenkantaa - istutusmateriaali on tervettä ja hyväkuntoista - taimenkantaa pyritään vahvistamaan samanaikaisesti eri-ikäisten taimenten istutuksilla - mätiä ja jokipoikasia istuttamalla pyritään luomaan koskeen leimautunut ja sinne kudulle pyrkivä taimenkanta - kookkailla istukkailla parannetaan saalisvarmuutta nopealla aikavälillä - taimenen luontaista lisääntymistä arvioidaan vakiokoealojen poikastiheyksien avulla - kutukannan vahvuutta arvioidaan kutukuoppien määrän perusteella Vuosittaisen hoito-ohjelman suunnittelu perustuu edellisvuosina saatuihin tuloksiin ja kokemuksiin sekä mahdollisiin uusiin tietotarpeisiin. Resurssien vähentyessä viime vuosina toimintaa on jouduttu rajaamaan lähinnä luontaisesti lisääntyvän kannan vahvistamiseen ja poikastiheyksien sekä kutukan-nan arviointiin.    Järvitaimenen menestymiseen vaikuttaa suuresti koskialueen ulkopuoliset kalastusjärjestelyt. Verkkokalastuksen ja taimenen alamitan säätely kuuluu kalastusalueen toimivaltaan. Simunankosken taimenkannan ja kalastuksen seuranta täydentää Rautalammin reitin taimenkannan seurantaohjel-maa ja on osa maakunnallista Keski-Suomen järvitaimenhanketta (Valkeajärvi ym. 2011).     RKTL:n työraportteja 18/2011 L A U K A A N  S I M U N A N K O S K E N  T A I M E N K A N N A N  H O I T O  2 0 1 1    6  2. Istutukset vuosina 1996—2011  Vuosina 1996—2011 Simunankoskeen on istutettu 225 000 mätimunaa, 10 000 kesänvanhaa, 23 200 yksivuotiasta, 700 kaksivuotiasta ja 950 onkikokoista (keskipaino 1,2 kg) taimenta sekä 92 sukukypsää emotaimenta. Vuonna 2011 Simunankoskeen istutettiin vain pyyntikoisia taimenia (taulukko 1). Kalat olivat istutettaessa 1038 gramman painoisia ja iältään neljä vuotiaita. Istukkaat olivat peräisin Lau-kaan kalanviljelylaitoksen laitosemokaloista. Mäti-istutukset ovat olleet keskeinen keino leimauttaa poikasia Simunankoskeen ja siten pyrkiä lisäämään kutukantaa. Vuoden 1999 jälkeen vain vuosina 2004 ja 2005 ja nyt 2011 mätiä ei ole istu-tettu. Mäti-istutusten puuttuminen merkitsee sitä, että kaikki kesänvanhat poikaset olivat syksyllä 2011 villejä luonnonkaloja.  Taulukko 1.  Simunankosken taimenistutukset vuosina 1996—2011.   Vuosi Mäti 1-vuotiaat kevätistutus 1-kesäiset syysistutus 2-vuotiaat Onkikokoiset kevätistutus Emokalat syysistutus  kpl kpl  á g   kpl á g kpl a´ g Kpl á g kpl á g 1996 - 1 000 23,3 6 000 9,8 - - 29 1 720 37 2 162 1997 - 3 480 25,1 - - - - 42 1 198 29 3 462 1998 - 4 000 18,4 4 000 10,5 -  54 1 380 26 2 884 1999 30 000 2 000 26,3 - - - - 68 1 461 - - 2000 30 000 2 000 18,1 - - - - 69 1 449 - - 2001 11 350 2 000 22,2 - - - - 83 1 202 - - 2002 15 000 2 000 20,2 - - - - 73 1 388 - - 2003 10 000 2 000 21,0 - - - - 108   927 - - 2004 - 1540 18,8 - - 350 159 89 1 125 - -  2005 - 1 000 24,1 - - 350 244 100 1 101 - - 2006 26 000 2 199 20,1  - - - - - - - - 2007 20 010 - - - - - - - - - - 2008 23 839 - - - - - - 120 946 - - 2009 35 400 - - - - - - - - - - 2010 23 600 - - - - - - 61 823 - - 2011 - - - - - - - 50 1038 - -  RKTL:n työraportteja 18/2011 Laukaan Simunankosken taimenkannan hoito 2011   7  3. Tutkimusmenetelmät Sähkökoekalastukset tehtiin Simunankoskella vakioruuduilla 5.9.2011. Kalastettu ala oli yhteensä 380 m2. Työssä käytettiin Dega Lord -merkkistä  akkukäyttöistä sähkökalastuslaitetta. Ulostulojännite oli 600 V. Koealat kalastettiin kolmen poistopyynnin menetelmällä kuten on tehty vuodesta 2007 lähtien (aiemman kaksi poistoa). Jos taimenia ei tullut toisella pyyntikerralla, kolmas pyynti jätettiin tekemättä. Tiheysarviot on esitetty koealoittain korjattuina arvoina. Korjauslaskennassa on vuodesta 2007 lähtien käytetty Jungen ja Lipovarskyn (1965) menetelmää (aiemmin Bohlin ym. 1989). Pyytä-vyysarvona (p) käytettiin yksikesäisille taimenille (0+) 0,55 ja vanhemmille taimenille 0,40. Mateille, kivisimpuille, ahvenille ja särjille käytettiin pyytävyysarvoa 0,5. Kivisimpun tiheysarvio on lähinnä suuntaa antava. Saaliskalojen pituudet mitattiin ja lukumäärät laskettiin.  Lajikohtainen kokonaispai-no punnittiin pyyntikerroittain. Taimenen kutupesät (kutukuopat) kartoitettiin ja mitattiin 16.11.2011. Kaikki potentiaaliset ku-tusoraikot kahlattiin, pohjia tarkasteltiin vesikiikarin avulla ja kaiveltiin varovaisesti kepillä mätimuni-en löytämiseksi.  Sähkökalastuksen aikaan syyskuussa vedenpinta oli vajaat 10 cm keskiarvoa ylempänä ja kutupe-siä inventoitaessa noin 25 cm ylempänä (kuva 1). Vedenkorkeuden erot syksyjen välillä heijastuvat poikastiheysarvioihin. Yleensä korkea vesi vaikeuttaa kalastusta. Kutupesien etsiminen onnistui kor-keasta vedenpinnasta huolimatta varsin hyvin, koska kartoitettavat alueet ovat keskimääräisellä vir-taamalla melko matalia.     Kuva 1. Simunankosken yläpuolisen Leivonveden vedenkorkeuden kehitys vuonna 2011 Keski-Suomen ELY-keskuksen mukaan.  RKTL:n työraportteja 18/2011 L A U K A A N  S I M U N A N K O S K E N  T A I M E N K A N N A N  H O I T O  2 0 1 1    8  4. Tulokset ja tarkastelu 4.1. Taimenen poikastiheys pohjalukemissa Kalaston kokonaistiheys oli pudonnut puoleen vuoden 2010 tiheydestä ja kesänvanhojen taimenten kohdalla muutos oli lähes sama. Viiden vakiokoealan sähkökoekalastuksissa (380 m2) syksyllä 2011 saatiin saaliiksi 50 taimenta (74,6 %), 14 madetta (20,8 %), kaksi ahventa (3,1 %) ja yksi särki (1,5 %). Saaliskaloja oli yhteensä 67 yksilöä. Lajien yhteistiheys oli 19,8 yks/100 m2 (vuonna 2010 40,9 yks/100 m2). Yksikesäisiä taimenia tavattiin 13,3 yks/100 m2 (vuonna 2010 24,1 yks/100 m2). Kaksi-kesäisten (1+) taimenten osuus oli kymmenesosa nollikkaitten (0+) määrästä (taulukko 2).   Suurin muutos viime vuodesta tapahtui kivisimppujen kohdalla. Kun niitä syksyllä 2010 oli 8 yks/100 m2, nyt ei havaittu ainoatakaan simppua.  Punnitukseen päätyneen kalaston biomassa oli koealoilla yhteensä 1466 g, josta taimenia oli 819 g (59 %). Karanneet 1+ -taimenet on otettu mukaan arvioimalla niiden (4) painoksi 600 g. Taulukko 2. Simunankosken kalatiheys sähkökalastetuilla koealoilla 5.9.2011.   Alue Ala      Taimen 0+       Taimen 1+          Made      Särki          Ahven           Kaikkim2 kpl kpl/100 m 2 kpl kpl/100 m 2 kpl kpl/100 m2 kpl kpl/100 m2 kpl kpl/100 m2 kpl kpl/100 m2Alue 1 65 3 5,8 4 9,6 5 10,3 0 0,0 2 4,1 14 29,8Alue 2 70 1 1,8 0 0,0 1 1,9 0 0,0 0 0,0 2 3,7Alue 3 35 2 7,2 0 0,0 5 19,0 0 0,0 0 0,0 7 26,2Alue 4 110 33 33,0 0 0,0 1 1,0 0 0,0 0 0,0 34 34,0Alue 5 100 7 8,8 0 0,0 2 2,7 1 1,3 0 0,0 10 12,8Yhteensä 380 46 13,3 4 1,3 14 4,2 1 0,3 2 0,6 67 19,8  Taimenen poikastiheydessä oli jälleen suurta vaihtelua koealojen välillä. Vain koealalla 4 poikastiheys kasvoi selvästi viime vuodesta, muilla aloilla pudotus oli huomattava. Voimakasta vaihtelua esiintyy samalla koelalalla myös vuosien välillä (kuva 2). Koealat 4 ja 5 Koskisaaren rannoilla ovat olleet kes-kimäärin parhaat, mutta koeala 5 on tuottanut ajoittain yllättäviä pettymyksiä. Keskimääräiset poi-kastiheydet ja keskihajonnat (yks/100 m2) koko tarkkailuajalta ovat alueittain seuraavat:   A1: 22,2 (14,2), A2: 32,6 (22,8), A3: 14,8 (12,3), A4: 57,7 (45,3) ja A5: 54,2 (30,6).   Vuosina 1996—2011 taimenen kesänvanhojen poikasten (0+) tiheys oli keskimäärin 35,7 yks/100 m2 (vaihtelu 13,3—58,2 yks/100 m2) (kuva 3). Nyt havaittu poikastiheys on tutkimushistorian alhaisin. Kehitys on mennyt alaspäin jo neljänä vuotena peräkkäin, myös niinä vuosina, jolloin on istutettu mätiä. Simppujen suhteellisessa osuudessa on havaittavissa vähenemistä jo pitemmältä ajalta. Myös mateiden kohdalla suhteellisen osuuden laskua on tapahtunut, joskin vuoteen 2010 verrattuna muu-tosta ei juuri ollut.      RKTL:n työraportteja 18/2011 Laukaan Simunankosken taimenkannan hoito 2011   9      Kuva 2. Simunankosken taimentiheydet (yks/100 m2) koealueittain vuosina 1996—2009 (0+ =kesänvanhat ja 1+ = vähintään yksivuotiaat).   Vuonna 2011 taimenenpoikasten (0+) keskipituus oli 79 mm (vaihtelu 57—103). Joukossa oli harvi-naisen pieniä poikasia. On kuitenkin huomattava, että kasvukausi oli vielä kesken syyskuun alussa. Mateiden keskipituus oli 185 mm (vaihtelu 137—250).   Kuva 3. Taimenen poikastiheys Simunankoskessa ennen kunnostusta vuosina 1989 ja 1990 (Eloranta ym. 1992) ja kunnostuksen jälkeen vuosina 1996—2011. 0+ = kesänvanhat (keskiarvo merkitty viival-la) ja 1+ = kaikki vähintään yksivuotiaat. Mäti-istutuksia on tehty vuodesta 1999 lähtien lukuunotta-matta vuosia 2004, 2005 ja 2011. RKTL:n työraportteja 18/2011 L A U K A A N  S I M U N A N K O S K E N  T A I M E N K A N N A N  H O I T O  2 0 1 1    10  4.2. Kutupesiä ennätysmäärä  Kutupesien kartoitus onnistui marraskuun alussa hyvin, vaikka vedenpinta olikin keskimääräistä kor-keammalla. Jokseenkin kaikki potentiaaliset kutusoraikot pystyttiin tutkimaan lukuun ottamatta vuo-laimpia ja syvimpiä keskivirran ja niska-alueitten osuuksia. Vesikiikarin avulla löydettiin ennätysmäi-set 30 kutupesää (kuva 4). Vuonna 2010 pesiä löytyi 10 ja vuotta aiemmin 14. Sitä aiemmin pesiä oli etsitty visuaalisesti ilman vesikiikaria, jolloin oli havaittu vain 2—6 pesää vuosittain. Kutupesiä löytyi Simunankosken molemmista haaroista, eniten kuitenkin Koskisaaren luoteisrannan läheltä.  Kutupesien keskipituus oli 190 cm (vaihtelu 85—340). Vuonna 2010 keskipituus oli 167 cm. Yli kaksimetrisiä pesiä havaittiin 11 ja yhden pesän pituus ylitti kolme metriä (340 cm). Kahtena edellise-nä vuotena kumpanakin vain yksi pesä oli ylittänyt kaksi metriä. Suurin pesä on todennäköisesti järvi-vaeltajan tekemä, mutta joissakin 2—3 metrin pesissä lienee vaeltavan järvitaimenen mätiä. Kook-kaan järvivaeltajan kutupesän minimikokona pidetään noin kolmea metriä (Crisp ja Carling 1989, Valkeajärvi ja Syrjänen 2008).     Kuva 4. Taimenen kutupesien sijainti Simunankoskessa marraskuussa 2009.    RKTL:n työraportteja 18/2011 Laukaan Simunankosken taimenkannan hoito 2011   11  5. Päätelmiä  Taimenen poikastiheys oli syksyllä 2011 seurantakauden (1996—2011) alhaisin (13,3 yks/100 m2) ja selvästi alle koko seurantakauden (1996—2011) keskiarvon (35,7 yks/100 m2). Mätiä ei oltu istuetttu, joten poikastuotanto oli luonnonvaraista. Poikastiheys on laskenut jo neljänä vuotena peräkkäin, vaikka mätiäkin on istutettu. Tämän ja edellisen vuoden alhaisen poikastiheyden syyksi on arveltu yleisemminkin korkeita kesän lämpötiloja (Valkeajärvi ym. 2011).  Poikastuotannon kannalta on oleellista kutevan kannan vahvuus. Kutukanta oli syksyllä 2010 edellistä syksyä pienempi kutupesien lukumäärän (10) perusteella, joten poikastiheyden aleneminen on suhteessa siihen. Lisäksi kutupesät olivat pieniä ilmeisesti paikallisten tammukoitten tekemiä. Syksyllä 2011 kutupesien määrä sitä vastoin yllätti suurella määrällä, lukuhan kolminkertaistui (30) edellisestä syksystä. Lisäksi kookkaita kutupesiä oli aiempaa enemmän. Sama kala saattaa tehdä usei-ta kutupesiä, joten kutupesien lukumäärä ei välttämättä ole sama kuin kutevien emojen määrä. Kehi-tys on kutupesien osalta joka tapauksessa edennyt parempaan suuntaan. Syksyn 2012 poikastiheys-tietoja odotamme mielenkiinnolla.    Istutusten vähentyessä Simunankoskessa villien taimenten osuus saaliissa on kasvanut. Sähköka-lastuksen ja perhokalastuksen yhteydessä tarkastettujen rasvaevien perusteella villejä taimenia oli saaliissa 75 %, kun luku vuonna 2010 oli 38 %. Vertailun vuoksi todettakoon, että Konneveden Siika-koskessa villien taimenten osuus vuonna 2010 oli 89 % (Valkeajärvi ym. 2011).   Vuoden 2012 seurantaohjelmaa pohdittaessa oleellista on aikasarjojen jatkaminen eli poikasti-heyksien arviointi sähkökoekalastamalla ja kutupesien kartoitus. Molemmat ovat selkeitä taimen-kannan tilan mittareita, jotka on mainittu myös Keski-Suomen järvitaimenkannan hoitostrategiassa (Airaksinen ym. 2006). Kutupesien suuren määrän vuoksi voisi olla järkevää jättää kevään 2012 mäti-istutus tekemättä, jotta nähdään luontainen poikastuotanto tällä kutukannalla.  Yksivuotiaitten ja pyyntikokoisten taimenten istuttaminen on suositeltavaa. Luonnollisesti myös saaliin tulastointia on syytä jatkaa ja samalla tarkastaa taimenten rasvaevät. Luonnollisesti villien taimenten vapauttaminen on suositeltavaa koosta riippumatta.  Kiitokset Simunankosken hoitotutkimusta avustivat istutusten osalta Päivi Anttonen ja Antero Toikka-nen ja sähkökalastuksessa oli mukana Markku Raatikainen. M-real Oyj:n edustaja hankkees-sa oli toimitusjohtaja Timo Frilander sekä paikan päällä vartija Kimmo Kauppinen, joka avusti kaikissa toimissa. Heille kiitokset hyvin toimineesta yhteistyöstä.         RKTL:n työraportteja 18/2011 L A U K A A N  S I M U N A N K O S K E N  T A I M E N K A N N A N  H O I T O  2 0 1 1    12  Viitteet  Airaksinen, M., Valkeajärvi, P., Honkanen, V. & Syrjänen, J. 2006. Järvitaimen Keski-Suomessa – elämyksestä elinkeinoksi. Kala- ja riistaraportteja 386, 57 s. Bohlin, T., Hamrin, S., Heggberget, T.G. Rasmussen, G. & Saltveit, S.J. 1989. Electrofishing – Theory and practice with special emphasis on salmonids. Hydrobiologia 173, p. 176-187. Crisp, D.T. & Carling, P.A. 1989. Observation on siting, dimensions and structure of salomonid redds. J. Fish Biol.  34: 119–134. Eloranta, A., Huovinen, M. & Jokinen, A. 1992. Simunankosken (Laukaa) kalataloudellinen kunnos-tussuunnitelma. Keski-Suomen vesi- ja ympäristöpiiri.  Junge, C.O. & Libosvarsky, J. 1965. Effect of size selectivity on population estimates based on suc-cessive removals with electric fishing gear. Zool. Listy. 14, s. 171-178. Valkeajärvi, P. & Syrjänen, J. 2008. Villit järvitaimenet vähissä Rautalammin reitillä. Suomen kalas-tuslehti 8/2008: 8-11. Valkeajärvi, P., Syrjänen, J., Sivonen, K. & Vesikko. I. 2011. Vieläkö on villejä järvitaimenia – Keski-Suomen järvitaimenhanke 2010. RKTL:n työraportteja 2/2011. 14 s.  

Laukaan Simunankosken taimenkannan hoito 2011

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Jukuri