Tieteen tori: Metsäluonnon monimuotoisuus ja suojel

Leskinen, Leena A.

Rantala, Mirja

Mirja Rantala

Leena Leskinen

Crossref

Metsätieteen aikakauskirja

METSO-ohjelman yhteistoimintaverkostoilla hyviä tavoitteita mutta niukasti resursseja

Jukuri

146Metsätieteen aikakauskirja 2/2011 Tieteen torite e m aMirja Rantala ja Leena A. LeskinenMETSO-ohjelman yhteistoimintaverkostoilla hyviä tavoitteita mutta niukasti resurssejaEtelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjel-malle METSO 2008–2016 (METSO-ohjelma) on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet. Ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luon-non monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä. Ohjelma perustuu metsänomista-jien vapaaehtoisuuteen ja uusin toimintatapoihin. Aluetasolla ohjelmaa toimeenpanevat sekä metsä-keskukset että ELY-keskusten ympäristö- ja luon-nonvarayksiköt. Viranomaisten lisäksi ohjelmaa on toteuttamassa laaja joukko muita toimijoita kuten metsänhoitoyhdistyksiä, teollisuutta ja erilaisia järjestöjä. Ohjelmaa toteutetaan sekä pysyvän että määräaikaisen suojelun keinoin ja erilaisin toimen-pitein. Yhteistoimintaverkostot kokoavat osaltaan oman alueensa toimijoita yhteen metsien suojelun äärelle.METSO-ohjelma 2008–2016 ja vapaaehtoisuuteen perustuva metsien suojeluMETSO-ohjelmassa pyritään suojelemaan metsiä uusilla vapaaehtoisuuteen perustuvilla keinoilla. METSO-ohjelman kautta yksityiset metsänomis-tajat voivat suojella metsänsä monimuotoisuutta ja saada tästä korvauksen. METSO-ohjelman kokeilu-vaihe päättyi vuonna 2007, jonka jälkeen käynnistyi METSO 2008–2016.Yhteistoimintaverkostot ovat yksi METSO- ohjel-man toimenpiteistä. Verkostoilla sovitetaan yhteen metsien suojelu, hoito ja muu käyttö ja niiden tavoit-teena on metsien monimuotoisuuden ja siihen liitty-vän elinkeinotoiminnan kehittäminen. Jo METSO:n kokeiluvaiheessa yhteistoimintaverkostot olivat mu-kana yhtenä metsänsuojelun edistämisen keinona. Vuonna 2009 yhteensä seitsemän yhteistoimintaver-kostoa eri puolilta Etelä-Suomea sai rahoituksen toi-mintaansa. Hankkeet alkoivat vuosina 2009 ja 2010 ja päättyvät vuosina 2011–2013.METSO-ohjelman toimenpiteisiin kuuluu ohjel-man ja sen toimenpiteiden ekologisten, taloudellis-ten ja sosiaalisten vaikutusten seuranta. Metsäntutki-muslaitos toteuttaa METSO-tutkimusta ja seurantaa, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa ohjelman käytän-nön toteutuksesta ja vaikutuksista paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Yhteistoimintaverkostojen käytännön seuranta aloitettiin syksyllä 2009 ja sitä jatkettiin marraskuussa 2010. Seurannan toisella kierroksella keskityttiin sosiaalisten ja kulttuuris-ten vaikutusten seurantaan sekä seurannan kehittä-miseen.Yhteistoimintaverkostot uudenlaisena toimintatapanaMetsänomistajien yhteistyöhön perustuvien yhteis-toimintaverkostojen tavoitteena on, että vapaa-ehtoisesti osallistuvat metsänomistajat kehittävät Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja 2/2011147aktiivisesti toisiinsa kytkeytyvien metsien moni-muotoisuutta ja niiden hyödyntämiseen liittyvää elinkeinotoimintaa ja virkistyskäyttöä. Yhteistoi-mintaverkosto ei aina koostu toisiinsa rajoittuvista metsistä, eikä se edellytä yhtenäistä rajattua aluet-ta, vaan siinä on vapaaehtoisesti mukana metsien moni muotoisuudesta kiinnostuneita metsänomista-jia. Verkostoissa toimii metsänomistajien ja viran-omaistahojen lisäksi metsänhoitoyhdistyksiä, kun-tia, erilaisia järjestöjä ja yrityksiä.Yhteistoimintaverkostoissa voidaan yhdistää luon-nontieteellisiä ja yhteiskunnallisia suojelukohteiden valintaperusteita. Tämä voi kannustaa ennakkoluu-lottomaan metsäsuunnitteluun ja monipuolisiin met-sänhoitotoimiin. Kaikki käynnissä olevat verkostot pyrkivät metsien monimuotoisuuden suojeluun perinteisistä keinoista poiketen huomioimalla toi-minnassaan esimerkiksi paikallista elinkeinotoimin-taa tai virkistysarvoja metsänsuojelun edistämisen lisäksi. METSO:n kokeiluvaiheen yhteistoiminta-verkostot onnistuivatkin kehittämään vuoropuhelua ja yhteistyökulttuuria erityisesti metsä- ja ympäris-tösektorin välillä.Tällä hetkellä METSO-ohjelmassa toimii yhteensä seitsemän yhteistoimintaverkostoa. Niiden vetäjinä toimivat alueelliset metsäkeskukset (4 kpl), ELY-keskukset (2 kpl) ja Suomen luonnonsuojeluliitto (1 kpl). Hankkeet lähtivät pääosin käyntiin marras-kuussa 2009. Varsinaiset maastotyöt siirrettiin vuodelle 2010 rahoituspäätöksien viipymisen vuoksi. Useimmat hankkeet käynnistyivät ohjausryhmien kokouksilla, joiden jälkeen yleisin toimenpide oli verkostosta tie-dottaminen maanomistajille ja muille sidosryhmille. Useissa verkostoissa myös tiedottaminen lehdistölle oli tärkeä osa sen toiminnan aloittamista.Verkostoja rahoittavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Koko hankekauden ajalle verkostojen rahoitus vaihtelee 49 000 ja 99 000 euron välillä. Vuonna 2010 hankkeille on myönnet-ty yhteensä 209 000 euroa ja vuonna 2011 218 000 euroa.Yhteistoimintaverkostojen seurantaSeuranta aloitettiin verkostojen koordinaattorien haastatteluilla sekä osallistuvalla havainnoinnilla hankkeiden ohjausryhmien kokouksissa sekä ylei-sötilaisuuksissa. Seitsemästä verkostosta kuuden kanssa saatiin sovittua haastattelu. Haastattelut to-teutettiin marras-joulukuussa 2009.Haastattelujen tavoitteena oli selvittää verkostojen lähtötilanne, tavoitteet ja suunnitellut toimenpiteet. Seurannassa sovellettiin politiikan interventioketjun Taulukko 1. Yhteistoimintaverkostot ja niiden keskeiset ideat.Vetäjä Verkoston nimi Keskeinen ideaKeski-Suomen metsäkeskus Männikkömetsät ja rantojen raidat – Keski-Suomen yhteistoimintaverkostoMaisematason suunnittelu ja matkailun edistäminenPohjois-Savon metsäkeskus Tahkolta Kinahmin lehtoihin – lehto-keskuksesta vetovoimaa Tahkon matkailuunLehtojen suojelu ja matkailun edistämi-nenPohjois-Karjalan ELY-keskus Ilmastonmuutos metsässä – rupi-lisko huippumalliksi, METSO turva-verkostoiksiRupiliskon suojelu lajina ja ilmaston-muutoksen vaikutukset lähiluonnossaKaakkois-Suomen metsäkeskus Luonnonhoitoa liekillä Paloympäristöjen lisääminen ja kulotus kulttuurin elvyttäminenLounais-Suomen ELY-keskus Metsätalouden luonnonhoidon yleis-suunnitteluValuma-aluekohtaisen suunnittelun kehittäminen Rannikon metsäkeskus Samarbete i Storskogen Metsänomistajien yhteistoiminnan mallialueen kehittäminenSuomen luonnonsuojeluliitto Kuukkeli metsäluonnon suojelun moni-puolistajanaKuukkelimetsien suojelu148Metsätieteen aikakauskirja 2/2011 Tieteen torimallia, joka pyrkii selventämään käytettyjen resurs-sien ja saavutettujen tulosten suhteita ja tätä kautta kohdentamaan käytettävissä olevia voimavaroja tehokkaasti.Politiikan interventioketjuja voidaan käyttää toi-minnan arvioimisessa, mutta myös tutkimusaineis-ton keruussa ja oppimisessa. Interventioketjuilla pyritään vastaamaan kysymykseen, kuinka toiminta vaikuttaa kohteeseen tai kuinka sen oletetaan vaikut-tavan. Interventioketjuja onkin käytetty muun muas-sa politiikkakeinojen arvioimiseen. Parhaimmillaan interventioketju jäsentää syy-seuraussuhteita ja aut-taa täsmentämään toiminnan tavoitteita ja näihin tar-vittavia toimenpiteitä. Verkostojen seurantaan inter-ventioketjumalli soveltuu hyvin, sillä se selkeyttää verkostojen tavoitteita, eri toimijoiden vastuualueita ja todellisia käytännön toimenpiteitä, joilla tavoittei-siin pyritään. Interventioketjut mahdollistavat myös myöhemmän seurannan, jossa voidaan verrata läh-tötilannetta ja todellisuudessa saavutettuja tuloksia ja toteutuneita vaikutuksia.Tavoitteissa muun muassa METSO-työnäytöksiä sekä kaukomaiseman ja valuma-alueiden suunnitteluaYhteistoimintaverkostohankkeilla on keskenään jonkin verran samankaltaisia tavoitteita. Esimer-kiksi metsätalouden ja luonnonsuojelun eri osa-puolten keskinäisen luottamuksen parantaminen esiintyy usean hankkeen tavoitteissa. Uudenlaisia toimintamalleja tavoitellaan useimmissa hankkeissa, näistä esimerkkinä on idea maastossa tapahtuvista ”METSO-työnäytöksistä”, jotka ovat vastaavia kuin bioenergian korjuun näytökset.Tiedottaminen metsäluonnon monimuotoisuuden suojelusta, ilmastonmuutoksesta ja METSO-ohjel-masta sekä metsänomistajille että suurelle yleisölle kuuluu useimpien verkostojen tavoitteisiin. Metsän-omistajille pyritään lisäksi tiedottamaan vapaaeh-toisen metsän suojelun eri vaihtoehdoista sekä tästä saatavista korvausvaihtoehdoista. Juuri yleisessä tiedottamisessa ja METSO-ohjelman tunnetuksi tekemisessä kokeiluvaiheen yhteistoimintaverkos-tot kokivatkin onnistuneensa hyvin.Verkostot tavoittelevat myös metsänomistajien ak-tivoimista ja aitoa osallistumista. Esimerkiksi yhden verkoston tavoitteena on jonkin muun tahon kuin viranomaisten hallinnoiman luonnonhoitohankkeen aloittaminen. Kokeiluvaiheen yhteistoimintaverkos-toissa metsänomistajien rooli jäi kuitenkin enna-koitua pienemmäksi, eikä metsänomistajista tullut verkostojen aktiivisia toimijoita vaan lähinnä hallin-nollisten toimenpiteiden kohteita. Metsänomistajien aktivointi lieneekin haasteellista myös nyt käynnissä oleville verkostoille. Merkkejä aktiivisista metsän-omistajista on ainakin yhden verkoston alueelta, jos-sa muutama metsänomistaja on ottanut aktiivisen roolin muun muassa verkoston tiedotuksessa. Useiden hankkeiden tavoitteena on pysyvien toi-mintatapojen luominen ja suunnittelun kehittäminen. Verkostohankkeissa suunnitellaan niin kaukomaise-maa, valuma-alueita kuin kuukkelin tai rupiliskon kotimetsiäkin. Näitä kaikkia yhdistää uudenlaisen suunnittelukulttuurin luominen ja kokonaisvaltai-sempi suunnittelu. Useimmissa hankkeissa metsä-suunnittelu on tärkeällä sijalla ja paremman suunnit-telun kautta pyritään parantamaan niin luonnontilaa kuin suojelun sosiaalista kestävyyttä.Kehittämistarpeita ja haasteitaVerkostojen ongelmaksi näyttäisi muodostuvan se, ettei METSO-rahoitus ole riittävä asetettujen tavoit-teiden toteuttamiseen. Esimerkiksi yksi hankkeista tavoittelee luonnonhoitosopimusten kaksinkertais-tamista nykyisestä tasosta. Verkostohanke resursoi kyllä toiminnan markkinoinnin, mutta metsäkeskus-ten liian pienet määrärahat luonnonhoitohankkei-siin estävät luonnonhoitosopimusten resursoinnin tavoitetasolle. Erityisiä puutteita nähtiin olevan juuri metsäkeskusten kautta koordinoitavissa määräaikai-sen suojelun varoissa. Jotta hankkeet voisivat täysimittaisesti tuottaa hyö-tyä, olisi varattava riittävä toteutusrahoitus METSO-toimenpiteille muun muassa kestävän metsätalou-den rahoituslain (Kemera) kautta. Tämän lisäksi toimijat voisivat suunnata yhteistyötään ja ideoin-tiaan toimintaan, joka ei ole riippuvainen METSO-rahoituksesta. Tällaista toimintaa olisi esimerkiksi monimuotoisuuden huomioon ottavien hakkuu- ja puunkorjuutapojen kehittäminen ja tuotteistaminen (esim. metsälain § 6 mukaiset hakkuut). Haasteena verkostoille on luoda sellaisia toimintatapoja, jotka Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja 2/2011149jäävät eloon hankerahoituksen päätyttyä. Jotta uudet käytännöt toimisivat verkostohankkeen päätyttyä, olisi ne saatava osaksi toimijoiden organisaatioiden normaalia toimintaa ja käytäntöjä. Tämä lienee var-sin suuri haaste niin hankevetäjille kuin muillekin osallistujille. Verkostojen kunnianhimoisten tavoit-teiden saavuttaminen vaatii myös aitoa avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta kaikilta toimijoilta.KirjallisuuttaLeskinen, L.A., Nurminen, H., Kurttila, M. & Leskinen, P. 2009. Metsien suojelun sosiaalisesti kestävä toteut-taminen – Merestä metsäksi -yhteistoimintaverkosto-hankkeen tapaus. Metsätieteen aikakauskirja 1/2009: 5–19.Matveinen-Huju, K. 2010 ja 2011. Sähköpostikeskustelu huhtikuu 2010 ja maaliskuu 2011.Metsien monimuotoisuuden turvaaminen – keinot ja niiden kohdentaminen. Suomen ympäristö 17/2008. Ympäristöministeriö. Mickwitz, P. 2006. Environmental policy evaluation: concepts and practice. Commentationes Scientiarus Socialium 66. Finnish Society of Sciences and Let-ters, Helsinki. Mönkkönen, M. & Primmer, E. 2006. Uudet suojelun kei-not. Julkaisussa: Horne, P., Koskela, T., Kuusinen, M., Otsamo, A. & Syrjänen, K. (toim.). 2006. METSOn jäljillä – Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjel-man tutkimusraportti. Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Metsäntutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus. s. 86–98.Primmer, E. & Keinonen, E. 2006. Yhteistoimintaverkos-tot. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman kokeiluhanke. Suomen ympäristö 45/2006. Suomen ympäristökeskus.n MMM Mirja Rantala, Metsäntutkimuslaitos, Joensuun toimi-paikka; MMT Leena A. Leskinen, Rantalankuja 4, 80260 Joensuu Sähköposti mirja.rantala@metla.fi,  leenaanneli.leskinen@gmail.com

METSO-ohjelman yhteistoimintaverkostoilla hyviä tavoitteita mutta niukasti resursseja

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Crossref

Jukuri