Hankkeen päätavoite oli tutkia poronhoidon tuottavuutta ja kannattavuutta sekä ekologista ja taloudellista kestävyyttä bioekonomisen tutkimuksen avulla. Poronhoidon dynaamiseen systeemimalliin sisällytettiin laitumiin, laidunympäristöön, porokantaan ja poronhoitoon liittyvät keskeiset biologiset, poronhoidolliset ja taloudelliset muuttujat sekä niiden väliset riippuvuudet. Mallin avulla analysoitiin talvilaidunten, poromäärien, porotokan rakenteen, poronhoitokäytäntöjen sekä erilaisten menojen ja tulojen vaikutusta poronhoidon tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Samalla tarkasteltiin optimaalisia ratkaisuja ja sopeutumisprosesseja erilaisiin laidun‐ ja lähtötilanteisiin poronhoidossa. Hankkeen toisessa osiossa selvitettiin poronhoitoon vaikuttavia lumi‐ ja kaivuolosuhteita sekä analysoitiin SNOWPACK‐mallin ja säähavaintoaineistojen avulla lumipeitteen rakenteen vuosivaihtelua. Analyysit osoittavat, että tilanteessa, jossa porot saavat talviravintonsa vain jäkäliköiltä, vuodenaikainen laidunkierto on käytössä ja diskonttokorko on 0 %, optimaalinen jäkäläbiomassa jäkälälaitumilla on noin 1200 kg/ha. Laidunkierron puuttuminen, jäkäliköiden tuottavuuden lasku ja diskonttokoron nousu pudottavat optimaalista jäkäläbiomassaa (pienimmillään n. 600 kg/ha) ja myös poronhoidon nettotuloja. Porojen laiduntaessa talvella jäkäliköiden ohella luppolaitumia optimaalinen poromäärä kasvaa ja jäkäläbiomassa pienenee, mutta poronhoidon nettotulot pysyvät suurempina kuin pelkästään jäkäliköitä laidunnettaessa. Luppolaitumet myös tasaavat laidunsysteemin epävakautta ja tuottavuuden vuosivaihtelua. Optimitilassa olevilla talvilaitumilla porojen ruokinta ei ole kannattavaa nykyisillä ruokintakustannuksilla (arvioidut kustannukset 0,4€/kg rehua). Ruokintakulujen pudotessa riittävän pieniksi ruokintaan perustuva poronhoito voi muuttua taloudellisesti kannattavaksi, jolloin jäkäliköt ylilaidunnetaan. Myös diskonttokoron nousu sekä elo‐ ja teurasporoille maksetut tuet edistävät porojen ruokintaan siirtymistä. Jos luontaista talviravintoa on vähän, eikä laidunten tilaa pystytä parantamaan, ruokinta on myös kannattavaa. Tällöin poronhoidon nettotulot jäävät kuitenkin pienemmäksi kuin optimitilassa olevilla talvilaitumilla. Sopeutumisprosessin pituus ja poromäärän vähentämistarve kuluneiden jäkäliköiden elvyttämiseksi optimitilaansa osoittautuivat suuremmiksi kuin on arvioitu. Porojen ruokinta sopeutumisprosessin alkuvaiheessa on kannattavaa. Optimaalinen teurastus painottuu vasoihin, vaatimet teurastetaan 9,5 ja hirvaat 5,5 vuoden ikäisinä eli sen jälkeen kun niiden lisääntymisarvo ja paino alkavat pudota. Samalla hirvaita on porokarjassa porojen lisääntymisen kannalta vain vähimmäismäärä, eloporoista 93 % on naaraita ja ikäluokkarakenne sukupuolen osalta tasainen. Parhaassa lisääntymisiässä olevan hirvaan taloudellinen arvo (varjohinta) on korkeampi kuin vastaavan vaatimen arvo. Mallin avulla voitiin arvioida myös jäkälälaidunhehtaarin taloudellista arvoa. Lumi‐ ja kaivuolosuhteista tehdyt analyysit osoittivat, että syvä ja tiivis lumipeite, jääkerrokset sekä myöhäinen lumen sulaminen vaikeuttavat porojen ravinnon saantia ja pudottavat vasatuottoa. SNOWPACK‐mallilla ennustettu lumen tiheys eri talvina korreloi merkitsevästi SYKE:n mittauslinjoilta saatuihin lumen tiheysarvoihin. SNOWPACK‐malli kykeni arvioimaan suhteellisen luotettavasti myös muita poroille vaikeita lumen rakenteellisia ominaisuuksia. Poronhoidon bioekonomisella mallilla tehdyt analyysit selventävät poronhoidossa ja laitumilla tapahtunutta kehitystä Suomessa. Ne auttavat myös hahmottamaan nykytilannetta ja siihen johtaneita syitä. Mallilla voitiin tarkastella myös niitä sopeutumisprosesseja, joita poronhoidossa olisi teh‐tävä, mikäli talvilaidunten tilaa ja porohoidon kannattavuutta haluttaisiin parantaa. Hankkeen tulokset osoittivat myös, että lumen rakenteen vuosivaihtelun ennustaminen SNOWPACK‐mallin avulla tuo hyödyllistä tietoa poronhoidolle.201
