Raulo, Jyrki

Jukuri

A 10 METSÄNTUTKIMUSLAITOS METSÄNVILJELYN  KOEASEMAN  TIEDONANTOJA 10 JYRKI RAULO RAUDUSKOIVUN TAIMILAJIN  1A + 1A TUOTTAMINEN Suonenjoki  1974 METSÄNTUTKIMUSLAITOS METSÄNVILJELYN KOEASEMAN  TIEDONANTOJA  10 Jyrki  Raulo  RAUDUSKOIVUN  TAIMILAJIN 1A + 1A TUOTTAMINEN Suonenjoki  1974 Sisällysluettelo  Sivu JOHDANTO 1 KYLVÖ 2 - Kylvettävän  siemenen  valinta 2  - Kylvöalustan  valmistaminen 2  - Kylvöaika  ja -tiheys 3 - Kylvön  tekniikka 3 - Siementen  peittäminen 4 - Kylvösten  hoito 4 KOULINTATAIMIEN  NOSTO, LAJITTELU  JA TALVIVARASTOINTI 5 KOULINTA 6  - Koulinta-alan  valmistaminen 6 - Koulinta-aika  ja -tiheys 7 - Koulinnan  tekniikka 7 - Koulittujen taimien  hoito 8 KOULITTUJEN  TAIMIEN NOSTO JA LAJITTELU 8 KOULITTUJEN  TAIMIEN TALVIVARASTOINTI  JA LÄHETYS 9 RIKKARUOHOJEN  JA TUHOJEN  TORJUNTA 9 1 JOHDANTO Koivun taimia kasvatettiin  joillakin maamme taimitarhoilla jo 1930-luvulla.  Yleisimmät  taimilajit olivat tällöin 2A + 1A ja 2A + 2A. Rauduskoivun  taimien kasvatustekniikan  kehittämistä  tehostettiin  1960-luvun  alussa Suomen  Vaneriyhdistyksen  metsän  tutkimuslaitokselle  myöntämän  apurahan turvin. Tällöin kehitet  tiin yhteistyössä  Metsänjalostussäätiön  kanssa  nimenomaan  taimi  lajin 1M  + 1A  tuotantomenetelmää.  Kertyneiden tutkimustulosten  ja havaintojen  perusteella  laadittiin vuonna 1968 ohjeet taimi  lajin 1M + 1A tuottamisesta.  Suonenjoen  metsänviljelyn  koeaseman  taimitarhan valmistuminen  vuonna 1969 tarjosi  entistä  paremmat edellytykset  metsäntutkimus  laitoksessa  tehtäville taimitarhatutkimuksille.  Koeaseman  taimi  tarhalla on kehitetty mm. rauduskoivun  taimilajin 1A + 1A tuotan  tomenetelmää. Tämän  työn tuloksena  voidaan  nyt esittää  nämä tai  milajin 1A + 1A tuottamista koskevat  ohjeet.  Tässä  yhteydessä  on korostettava,  että yhdellä taimitarhalla  kehitettyä menetelmää  ei aina  sellaisenaan  voida soveltaa  toisel  la taimitarhalla. Tähän  vaikuttavat  monet taimitarhakohtaiset  te  kijät. Näistä mainittakoon  mm. taimitarhan sijainti, taimitarhan yleinen varustetaso,  työvoimatilanne,  pohjamaan  ja käytettävän  turpeen laatu  sekä  tuotettava  taimimäärä.  Näiden ohjeiden  perustana olevien  taimitarhakokeiden  ja käy  tännön  mittakaavassa  tehtyjen koekasvatusten  järjestelyissä  ovat  kirjoittajaa  monin  tavoin  avustaneet  metsäteknikot  Leo  Tervo  ja Antti  Niemelä.Esitän  heille parhaat  kiitokseni.  2 KYLVÖ  Kylvettävän  siemenen  valinta  Valittaessa  siementä  rauduskoivun  kylvöjä varten on kiinni  tettävä huomiota  siemenen  rodulliseen  tasoon, alkuperään  ja itä  vyyteen. Useimmiten  voidaan  suositella  käytettäväksi  sellaista  siementä,  joka on  kerätty  metsäntutkimuslaitoksen  hyväksymistä  plusmetsiköistä.  Pohjois-Suomessa  on käytettävä  ainoastaan  poh  joissuomalaisia  alkuperiä.  Keski-Suomessa  on  tarkoituksenmukaista  käyttää  keskisuomalaisia  alkuperiä  ja Etelä-Suomessa  vastaavasti  eteläsuomalaisia.  Siemenen  grammataimimäärän tulisi olla yli 800.  Erityistä huomiota  on kiinnitettävä  siemenen  itämistarmoon. Ylei  senä  vaatimuksena  voidaan  pitää itämistarmoa 60  %/7 vrk.  Tämä  tarkoittaa, että ainakin  60 % itämiskykyisistä  siemenistä  itää seitsemässä  vuorokaudessa  idätysmaljassa  huoneenlämmössä.  Kvlvöalustan  valmistaminen Rauduskoivun  avomaakylvöjä  varten on taimitarhalta varattava  sellainen  lohko, joka on varustettu  tasaista  kastelua  antavilla  laitteilla tai joka on helposti  täten  varustettavissa.  Mikäli  alueella ei  ole turvetta,  pohjamaa tasataan  ja alueelle  levite  tään 15-20 cm paksuinen  jyrsinturvekerros,  jonka maatumisaste  von POST'in  mukaan  on 3-5. Turvekerros  lannoitetaan  käyttämällä  kuutiometriä  kohden  2-3 kg dolomiittikalkkia  ja 1,5-2 kg turpeen  super-Y-lannoitetta.  Lannoitteiden  levityksen  jälkeen maa muoka  taan  huolellisesti, jotta lannoitteet  sekoittuisivat  tasaisesti  kasvualustaan.  Tämän  jälkeen muotoillaan  kylvöpenkit,  joiden le  veys  määräytyy  traktorin ja käytettävien  muiden laitteiden raide  leveyden  mukaan.  Kunkin  penkin  molemmille  puolille  tehdään  käytä  3 vät, jotka ovat  20 cm penkin  kylvöpintaa  alempana. Edellä selos  tetut kylvön  valmistavat  toimenpiteet on pyrittävä tekemään  jo kylvöä  edeltävänä  syksynä.  Keväällä  kuohkeutetaan  penkkien kylvö  pinnat varovasti  haravalla  ennen  varsinaista  kylvöä ja poistetaan  kylvöpinnalta  turpeessa  mahdollisesti  olevat kokkareet,  oksat,  varvut jne. Kylvöaika  .ia -tiheys  Sopivin kylvöaika  avomaalla  on Etelä- ja Keski-Suomessa  yleen  sä toukokuun  loppu tai kesäkuun  alku. Tällöin maa on useimmiten  jo riittävästi lämmennyt. Roudan  sulamisessa  ja maanpinnan  lämpe  nemisessä  on kuitenkin  suurta  vaihtelua, joten tarkkaa  kylvöajan  kohtaa  ei voida  esittää. Kylvöt on pyrittävä  aloittamaan  viimeis  tään  silloin,  kun ilman lämpösumma  on kohonnut  120 d.d.:en ja saattamaan  loppuun  ennen kuin  lämpösumma on kohonnut  150 d.d.:en. p Sopiva  kylvötiheys  on 0,6 g/m grammataimimäärän  ollessa  1 000.  Kylvön  tekniikka Ennen  kylvön  aloittamista on kasvatusalusta  kasteltava  perus  teellisesti  ja käytettävissä  oleva  siemenerä  sekoitettava  huolel  lisesti.  Siemenpussin  pohjalla on näet usein  siemeniä  tilavuus  yksikköä  kohden  huomattavasti  enemmän  kuin  pussin  pinnalla.  Mikä  li siemenet  kylvetään  käsin, on tarkoituksenmukaista  jakaa kylvö  alue lohkoihin  ja annostella  siemen  lohkoittain.  Näin päästään  parempaan  tulokseen  kuin  antamalla  koko  kylvöalalle  käytettävä  siemen kylväjille  yhtenä eränä. Siemenet  voidaan  myös kylvää  ko  neellisesti.  Tähän  tarkoitukseen  soveltuu mm. nurmikoiden  kylvöön  suunniteltu  kylvökone  "Lawn-Beauty" . Kone  on aina ennen käyttöä  testattava,  jotta haluttu tiheys  saavutettaisiin.  4  Siementen  -peittäminen  Kylvetyn  siemenen  peittäminen ei ole välttämätöntä, ja usein  päästään  ilman peittoakin hyviin  tuloksiin.  Peittoa käytettäessä  saavutetaan  kuitenkin seuraavat  edut:  - Siemenet  eivät  lennä  kylvöpenkistä  pois  tuulisellakaan  säällä.  - Sateiden  tai liiallisen kastelun  aiheuttama  siementen kulkeutu  minen  ja kasautuminen  estyy.  - Kylvöalustan  pinnan  kuivahtamisesta  itäville siemenille  ja sirk  kataimille aiheutuva  haitta vähenee.  Peittoaineeksi  soveltuu  sekä  turve  että hiekka.  Peiton  pak  suus ei kuitenkaan  saa olla yli 5 mm. Mikäli siementä  ei peitetä, on kylvöalusta  tarkoituksenmukaista  jyrätä kevyesti  heti kylvön  jälkeen, jotta siemenet  kiinnittyisivät  kasvualustaan.  Kylvösten  hoito Rauduskoivun  avomaakylvösten  kehittyminen  voidaan  jakaa itä  mis-, kasvamis-  ja puutumisjaksoihin.  Itämisjakso alkaa  silloin,  kun siemen  kylvetään  ja päättyy,  kun  taimet ovat  saavuttaneet  ns.  "nelilehtiasteen".  Jakson  pituus riippuu  olennaisesti  lämpötilasta. Tavallisesti  se  kestää  2-3 viikkoa.  Tänä aikana  on huolehdittava  siitä,  että  kasvualusta  on jatkuvasti kostea.  Kylvöstä  onkin  kasteltava  3-4  kertaa vuorokaudessa.  Veden  määrän ei tarvitse kuitenkaan  olla suuri  ja kylvöalustan  liiallista kastelua  on vältettävä. Kastelun  tarve riippuu ensi  sijassa  sateista,  vallitsevasta  lämpötilasta  ja tuulen  voimakkuudesta.  Tästä syystä  ei tarkkaa ohjetta kastelu  määrästä  voida antaa. Itämisjakson aikana  ei kylvöstä  tarvitse lannoittaa.  5  Kasvamisjakso  alkaa  itämisjakson  päätyttyä, ja sen kestoaika  riippuu siitä, minkä mittaisia taimia halutaan  kasvattaa.  Tuotettaessa  IA-taimia  koulintaa  varten voidaan  kas  vamisjakson  katsoa  päättyneen  taimien  saavutettua  10-15 cm:n pi  tuuden. Kasvamisjaksoon  olennaisesti  kuuluva  hoitotoimenpide on taimien lannoittaminen.  Käytettäessä  edellä  kylvöalustan  valmis  tamisen  yhteydessä  esitettyä  peruslannoitusta,  on taimia lannoi  tettava kasvamisjakson  aikana  3 kertaa  noin 10 vrk:n välein.  Sopiva kertalannoitus  on 250  kg  oulunsalpietaria/ha ja 300  kg  klooritonta  super-Y-lannoitetta/ha.  Lannoitteiden  levityksen  jäl  keen  huolehditaan  esim. kastelun  avulla  siitä, ettei lannoitteita  jää kiinni taimien  lehtiin. Kasvamisjakson  aikana on taimia kas  teltava  yleensä 1-3 kertaa  viikossa.  Puutumisjakso alkaa  kasvamisjakson  päätyttyä ja  loppuu silloin, kun  taimet hyvin  puutuneina nostetaan  maasta  tai ne jäävät  paikalleen  talvehtimaan.  Puutumisjakson hoitotoimen  piteisiin kuuluu  olennaisena  osana kastelun  vähentäminen  ja typ  pilannoituksen  lopettaminen. Puutumisjakson  alkuvaiheessa  anne  taan  taimille 200  kg  kaliumsulfaattia/ha.  KOULINTATAIMIEN  NOSTO, LAJITTELU  JA TALVIVARASTOINTI  Avomaalla  kasvatetut  yksivuotiaat  taimet on  pyrittävä  nosta  maan jo syksyllä.  Työ voidaan  aloittaa heti kun taimien lehdet  ovat  selvästi  kellastuneet.  Taimien  irroittamisessa  käytetään  apuna traktoriin asennettua  tärytintä tai talikkoa. Usein  on tar  koituksenmukaista  lajitella taimet noston  yhteydessä. Mikäli sää  6 olosuhteet  ovat  huonot  nostetaan  taimet lajittelemattomina ja kuljetetaan ne muovihuoneisiin  tai  muihin  sisätiloihin  lajitel  taviksi.  Koulintamateriaalia  lajiteltaessa  kiinnitetään  erityistä  huomiota  taimien elinvoimaisuuteen  ja koon  tasaisuuteen.  Saman  koulintaerän  taimien  pituuden tulisi olla x + 5 cm. Lajittelun jälkeen siirretään taimet kylmävarastoon  tai valeistutetaan  tai  mitarhaan. Valeistutuspaikka  on valittava sellaiselta  alueelta, jonne ei keräänny  pintavesiä  ja jossa maa on helposti  vettä lä  päisevää,  esim. hiekkaa.  Tällaisilta aloilta voidaan  taimet nos  taa keväällä  ennen niiden  lehtien  puhkeamista.  Turvealustalle  valeistutettujen taiminippujen riittävän aikainen  nostaminen  ke  väällä on usein  tuottanut  vaikeuksia.  Kylmävarastossa  on taimet syytä  säilyttää  suljetuissa  muovipusseissa  -1°...-3°  C lämpöti  lassa. Mikäli taimia ei syystä  tai toisesta  voida  nostaa  syksyl  lä, on ne nostettava  keväällä  ennen kuin niiden silmut ovat  auen  neet. Kevätnoston  jälkeen on taimet välittömästi siirrettävä kyl  miin tiloihin  odottamaan  koulintaa,  ellei niitä voida koulia  vä  littömästi  noston  jälkeen. KOULINTA  Koulinta-alan  valmistaminen Hyvin  vettä läpäisevän  hieta- tai hiekkamaan  päälle  levite  tään  10-15 cm:n vahvuinen  kasvuturvekerros,  joka sekoitetaan  jyr  simellä  kivennäismaan  kanssa  koulintatyön  helpottamiseksi.  Tämän jälkeen alueelle  levitetään  2-3 kg  dolomiittikalkkia  ja 1-1,5 kg  turpeen  super-Y-lannosta  turvekuutiometriä  kohti  ja lannoitteet  sekoitetaan  kasvualustaan  jyrsimällä. 7 Koulinta-aika  ja -tiheys  Pieniä  ja hyvin  puutuneita avomaalla  kasvatettuja  yksivuotisia  rauduskoivun  taimia voidaan  koulia  sekä  syksyllä  että keväällä.  Syyskoulintoihin  jää kuitenkin  taimitarhalla  usein  hyvin  vähän  aikaa.  Näin  ollen työ joudutaan tekemään  pääosiltaan  keväällä.  Mikäli koulintamateriaalia  ei ole voitu säilyttää kylmässä  tilas  sa,  on taimet pyrittävä koulimaan  ennen kuin  lämpösumma on kohon  nut 150 d.d.:en. Kylmävarastossa  säilytettyjä taimia voidaan  koulia  aina kesäkuun  loppupuolelle  asti. Koulintatiheys  määräytyy  sen mukaan, mitä taimityyppiä kysees  sä olevasta  koulintaerästä  aiotaan  kasvattaa.  Seuraavassa  taulu  kossa  on esitetty eri  taimityyppien kasvatuksessa  käytettävät rivi- ja taimivälit koulinta-alalla.  Taulukko  1. Eri taimityyppien  kasvatuksessa  käytettävät  rivi- ja  taimivälit  koulinta-alalla.  Koulinnan  tekniikka  Taimet  koulitaan  koneella  (Acord  6-rivinen  koulintakone).  Koulinnassa  voidaan  käyttää  myös  lautakoulintaa  tai  Lindell*in  laitetta. Taimityyppi  Riviväli,  Taimien välit riveissä,  cm cm I 20  10  II 20  15  III 20 20  IV 20 25  8 Koulittu.ien  taimien hoito  Koulittujen rauduskoivun  taimien kehitys  voidaan  jakaa juur  tumis-, kasvamis-  ja puutumisjaksoihin.  Juurtumisjakso alkaa  taimien  koulintahetkellä  ja päättyy  silloin,  kun  taimet ovat  kasvaneet  pituutta n. 2 cm. Useimmiten  tämä kestää 7-10 päivää. Tänä aikana maa on pidettävä  kosteana,  muttei kuitenkaan  liian märkänä. Taimien lannoittaminen  juurtumisjakson  aikana  ei ole suositeltavaa.  Kasvamisjakso alkaa  juurtumisjakson  päätyttyä  ja loppuu,  kun  ilman lämpösumma  on kohonnut  800  d.d.:en. Tämän  jakson aikana  taimia on kasteltava  yleensä  vain  poutakausina.  Tällöin kastelun  on oltava  niin runsasta,  että maa kastuu  taimien  koko  juuriston alalta. Taimille annetaan  kasvamisjakson  aikana oulunsalpietaria  200  kg/ha 3-5 kertaa  viikon  välein sekä  kloori  tonta  super-Y-lannosta  250  kg/ha  3  kertaa  viikon  välein  kasvamis  jakson loppuvaiheessa.  L  mnoitteiden  levityksen  jälkeen huolehdi  taan siitä,  ettei lannoitteita  jää  kiinni  taimien lehtiin. Puutumisjakson aikana  taimille annetaan  1-2 ker  taa  200  kg  kaliumsulfaattia/ha  ennen kuin  ilman  lämpösumma  on  kohonnut  950  d.d.:en. Tämän  jakson aikana  ei taimia yleensä tar  vitse  kastella.  KOULITTUJEN  TAIMIEN NOSTO JA LAJITTELU  Koulitut  koivun  taimet nostetaan  jo syksyllä.  Työ voidaan  9  aloittaa  heti,  kun taimien  lehdet  ovat  selvästi  kellastuneet.  Taimet irroitetaan kasvualustasta  traktoriin asennetulla  täryt  timellä tai  käsin  talikolla  ja lajitellaan sääolosuhteista  riip  puen  joko koulinta-alalla  tai katetuissa  suojissa. KOULITTUJEN  TAIMIEN TALVIVARASTOINTI  JA  LÄHETYS  Syksyllä  taimitarhasta  nostetut  koulitut  taimet on  pyrittävä lähettämään  viljelijöille jo syksyllä,  jolloin ilmastolliset olo  suhteet  ovat  taimien  kuljettamiselle  edulliset.  Näin  ei kuitenkaan  voida aina tehdä, vaan taimet on varastoitava  yli talven  taimi  tarhassa.  Terveet  ja hyvin  puutuneet rauduskoivun  taimet kestävät  hyvin  taivivarastointia  sekä  valeistutettuina  että kylmävaras  tossa.  Valeistutuspaikaksi  on taimitarhasta  valittava  hyvin  vettä  läpäisevä  hiekkalohko,  minne  ei kasaannu  pintavesiä.  Säilytettä  essä  taimia  yli  talven kylmävarastossa  (lämpötila  -1°...  -*3°£)  xsn  ne pakattava  suljettuihin muovisäkkeihin.  Valeistutettuina  tal  vehtineet  taimet on toimitettava istuttajille mahdollisimman  var  hain keväällä.  Kylmävarastossa  talvehtineita  taimia voidaan  toi  mittaa istuttajille huomattavasti  myöhemminkin.  RIKKARUOHOJEN  JA TUHOJEN TORJUNTA  Rikkaruohojen  torjunnassa  on koivun  koulinta-aloilla  käytetty  menestyksellisesti  Gesaprim  50:tä, jota on  levitetty varovasti  koulinta-alalle  heti koulinnan jälkeen.  Kokemuksia  tämän  aineen  käytöstä  rauduskoivun  avomaan kylvöaloilla  ei toistaiseksi  ole. 10 Tästä syystä  on avomaakylvöt  keskitettävä  taimitarhan sellaisille  lohkoille,  joilla rikkaruohoja  esiintyy  mahdollisimman vähän. Ti  heissä  kylvöksissä  esiintyy loppukesällä usein  hometta. Tällöin  on taimet käsiteltävä  jollakin Tiram  -valmisteella,  esim. Pomarsolilla.  Koivuruosteen  torjunnassa käytetään  Plantvax'ia.  

Rauduskoivun taimilajin 1A + 1A tuottaminen

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Jukuri