Raulo, Jyrki

Tervo, Leo

Jukuri

METSÄNTUTKIMUSLAITOS METSÄNVILJELYN KOEASEMAN TIEDONANTOJA 32 JYRKI RAULO JA LEO TERVO RAUDUSKOIVUN TAIMILAJIN 1 (Lk  +  A)  TUOTTAMINEN ETELÄ - SUOMESSA SUONENJOKI  1980 METSÄNTUTKIMUSLAITOS  METSÄNVILJELYN KOEASEMAN  TIEDONANTOJA 32 Jyrki  Raulo  ja Leo Tervo RAUDUSKOIVUN  TAIMILAJIN 1(Lk  + A) TUOTTAMINEN  ETELÄ-SUOMESSA SUONENJOKI  1980 ISBN 951-40-0492-2  SISÄLLYS Sivu  1. JOHDANTO 1 2.  KYLVÖ 2 21. Siemenen  valinta 2 22. Kylvöalustan  valmistaminen 2 23. Kylvöaika  ja -tiheys 3 24. Kylvön  tekniikka 3 25. Siementen  peittäminen 4  26. Kylvösten  hoito 4  3. KOULINTA 5 31. Koulittavan  materiaalin valinta 5 32. Koulinta-alan  valmistaminen 6 33. Koulinta-aika  ja -tiheys 6 34. Koulinnan  tekniikka 7 35.  Koulittujen taimien hoito 7  4. NOSTO  JA LAJITTELU '8 5. TALVIVARASTOINTI  JA LÄHETYS 8  6. RIKKARUOHOJEN JA TUHOJEN TORJUNTA 9 7. KIRJALLISUUS 10 1 1. JOHDANTO Metsäntutkimuslaitoksen  metsänviljelyn  koeaseman  ja sen rinnal  la toimivan  Suonenjoen  taimitarhan  toiminta alkoi v. 1969. Täl  löin taimituotanto jouduttiin aloittamaan tuorein voimin. Tai  mi  tarhanhoitajalla, työnjohtajilla ja työntekijöillä ei ollut aikaisempaa  kokemusta  taimitarhatöistä. Tämä tilanne pakotti  toimintaa ohjanneen tutkijan laatimaan  yksityiskohtaisia  kir  jallisia  ohjeita taimitarhatöiden  suorittamisesta. Ensimmäiset  ohjeet  valmistuivat  v. 1972 (RAULO 1972  a, 1972  b,  1972 c).  Myö  hempinä vuosina  on em. ohjeita vuosittain tiedon lisääntyessä  täydennetty ja laadittu eräiden  taimilajien  kasvatusohjeet  kokonaan  uudelleen  (mm. RAULO 1974  a,  1974 b).  Nyt  esitettävät rauduskoivun  taimilajin  I(Lk  + A) kasvatusoh  jeet soveltuvat sellaisinaan  vain Suonenjoen  taimitarhalla  noudatettaviksi.  Jokaisen  taimilajin tuottaminen  vaatiikin  i jokaisella taimitarhalla omat  paikalliset olosuhteet  huomioon  ottavat ohjeensa. Ohjeet on laadittu lähinnä taimitarhojen työnjohtajille  ja työntekijöille  taimien kasvatukseen  liitty  vän tietouden  kartuttamiseksi.  Ohjeiden perustana  olevien  taimitarhakokeiden  ja käytännön  mit  takaavassa  tehtyjen koekasvatusten  järjestelyissä  ovat  kirjoit  tajia  monin tavoin  avustaneet  metsäteknikot  Antti Niemelä ja Kari Vainikka,  tutkimusapulaiset  Raija  Kuismin  ja Maija  Piitu  lainen  sekä  monet  muut metsänviljelyn  koeaseman  ja Suonenjoen  taimitarhan työntekijät.  Käsikirjoituksen  ovat  tarkastaneet  professori  Matti Leikola,  professori  Erkki  Lähde,  maat.-metsät,  lis. Paavo Pelkonen  ja tiedotuspäällikkö  Tuomas Heiramo. Kone  kirjoituksesta  on huolehtinut  toimistosihteeri  Liisa  Salmi.  2 2.  KYLVÖ  21. Siemenen valinta Valittaessa siementä  rauduskoivun  kylvöä  varten on kiinnitet  tävä  huomiota sen  rodulliseen tasoon (siemenluokka), alkupe  rään ja itävyyteen.  Useimmiten  voidaan  suositella  käytettäväksi  sellaista  siementä,  joka on kerätty  Metsäntutkimuslaitoksen  hyväksymistä  plusmetsiköistä.  Siemenen  alkuperäpaikkakunnan  tulee sijaita  jokseenkin  lähellä taimien käyttöaluetta  ja sie  menen  grammataimimäärän  tulisi olla yli  800. Erityistä  huomiota  on kiinnitettävä siemenen itämistarmoon (so. kuinka nopeasti  ja tasaisesti  siemen itää). Vähimmäisvaatimuksena  voidaan pitää itämistarmoa  60  %/7 vrk. Tämä  tarkoittaa,  että ainakin 60 % itämiskykyisistä  siemenistä itää seitsemässä  vuorokaudessa idä  tysmaljassa  huoneenlämmössä.  22. Kylvöalustan  valmistaminen  Lämmitettävän  muovihuoneen  pohjana  oleva  karkeahko  hiekka  ta  soitetaan  kasvatuslohkojen  alalta. Kasvatukseen  käytettävät  paperikennot  täytetään  lämmitettävässä  muovihuoneessa  tai muus  sa lämpimässä  tilassa ja siirretään täytön  jälkeen suoraan kas  vatusalustan  päälle.  Kasvatusalustana  voidaan  käyttää  esim.  hiekkaa,  öljysoraa  tai erilaisia suodatin- ja kastelukankaita.  Kennojen  täytössä  käytetään  lannoitettua  kasvuturvetta,  täyttö  alustoja  ja paikan  päällä  rakennettuja  täyttöpöytiä.  Mikäli tuotettavat  taimimäärät ovat  suuria,  voidaan  käyttää  erityisiä  täyttölinjoja  (esim. Lännen  Tehtaiden).  Sopiva  kennokoko  rau-  3 duskoivun I (Lk + A)  taimia kasvatettaessa on  Fh-408  tai Fh-305.  23. Kylvöaika ja -tiheys  Sopiva kasvatuksen  aloittamisaika  on huhtikuun  puoliväli.  Täl  löin taimet ovat koulittavissa  kesäkuun alkupäivinä.  Jos tai  milajia  tuotetaan  paljon,  on kylvöt  jaksotettava  (esim. viikon välein kylvetään  n. 100 000 kpl:n  erät). Sopiva kylvötiheys  on  2 2 4  g/m käytettäessä  Fh-408  kennoja  ja 6 g/m Fh-305  kennoja  käytettäessä  edellyttäen,  että siemenen  grammataimimäärä on 1 000.  24. Kylvön  tekniikka  Ennen  kylvön  aloittamista on kasvatusalusta kasteltava  huolel  lisesti ja välillä on veden  annettava imeytyä turpeeseen. Kyl  vössä käytettävä siemenerä  on sekoitettava  huolellisesti.  Sie  menpussin  tai siemenastian  pohjalla on  usein  siemeniä  tilavuus  ja painoyksikköä  kohden  huomattavasti  enemmän kuin pussin  tai astian pintaosassa.  Kylvöön  soveltuu  esim. Lawn-Beauty  kylvö  kone.  Laite  on testattava  aina ennen  käyttöä, jotta haluttu  kylvötiheys  saavutettaisiin.  Käsinkylvö  on yleensä hankalaa,  etenkin  jos muovihuoneiden  kylvöpenkit  ovat  leveitä.  4 25.  Siementen  peittäminen  Kylvetyn  siemenen  peittäminen  ei ole  välttämätöntä  ja usein  päästään ilman peittoakin  hyviin  tuloksiin.  Peittoa  käytettä  essä saavutetaan  kuitenkin  seuraavat  edut:  -  liiallisen  kastelun  aiheuttama  siementen  kulkeutuminen  ja kasautuminen  estyy  -  kylvöalustan.  pinnan  hetkellisestä  kuivahtamisesta  itäville siemenille  ja sirkkataimille  aiheutuva  haitta vähenee  Peittoaineeksi  soveltuu  turve tai hiekka.  Suositeltava  peiton paksuus  on 2-4 mm. 26. Kylvösten  hoito Kylvösten  hoito  jakaantuu itämis-, kasvamis-  ja tunnutusjaksoi  hin. Itämisjakso alkaa,  kun  siemen  kylvetään  ja päättyy,  kun taimet ovat saavuttaneet  ns. nelilehtiasteen.  Tavallisesti  tämä jakso kestää  2-3  viikkoa. Itämisjakson aikana ei kastelu  jen tarvitse olla  määrällisesti  suuria. Kylvöalustan  pinta  on kuitenkin  aina pidettävä kosteana.  Kastelun  tarve riippuu ensi  sijassa  säätilasta. Erityistä huomiota  on kiinnitettävä  kaste  lun tasaisuuteen.  Itämisjakson aikana  on pyrittävä välttämään  yli  +25° C lämpötiloja,  eikä  taimia ole syytä  lannoittaa  jakson aikana.  5  Kasvamisjakso alkaa  itämisjakson päätyttyä ja kestää  siihen  asti,  kun  taimet Fh-408  kennoissa  ovat saavutta  neet  n. 8-10  cm:n pituuden  ja Fh-305  kennoissa  n. 5-6 cm:n pituuden. Kasvamisjaksoon  kuuluva toimenpide  on taimien lan  noitus.  Lannoitteet  on edullista antaa kasteluveteen  liuotet  tuna. Sopiva kerta-annos  esimerkiksi  Oulunsalpietaria on 100  kg/ha  ensimmäisellä  lannoituskerralla  ja  sitä  seuraavilla  kerroilla 150 kg/ha.  Lannoitukset  toistetaan  kasvamisjakson  aikana viikon välein 2-3 kertaa.  Lannoituksen  jälkeen  on tai  met aina kasteltava  puhtaalla  vedellä,  jotta niiden lehtiin takertunut  lannoite  huuhtoutuu maahan.  Kasvamisjakson  aikana on kasvualusta  pidettävä  niin kosteana,  että turpeesta  irtoaa vettä  puristettaessa  turvetta  voimakkaasti  nyrkissä.  Tämä edel  lyttää yleensä 1-2 kastelukertaa  (n. 2 mm/kerta) vuorokaudessa.  Tunnutusjakso alkaa  silloin,  kun taimet siirretään  kasvualustoineen  ulos. Tämä työvaihe  tehdään  5-7  vuorokautta  ennen  koulinnan aloittamista. Siirtoon voidaan käyttää esim.  traktoriin asennettua  lisälaitetta  tai trukkia. Tunnutuspai  kaksi  soveltuu  parhaiten  tila, jonne aurinko ei paista  keski  päivällä  ja jossa taimia voidaan  kastella  usein.  3. KOULINTA 31. Koulittavan  materiaalin valinta Tunnutusjakson  jälkeen taimet lajitellaan  koulintaa varten ken  noineen laatikoihin.  Lajittelun yhteydessä  poistetaan kennoista  ylimääräiset  taimet siten,  että  kussakin  koulittavassa  kennossa 6  on vain yksi  taimi. Pituudeltaan  alle 4 cm:n mittaisia taimia ei hyväksytä  koulittavaksi.  32. Koulinta-alan  valmistaminen  Koulinta-alaksi  soveltuu parhaiten  karu ja hyvin  vettä  läpäi  sevä  hiekka- tai karkea  hietamaa. Alueelle levitetään  n. 10 cm:n vahvuinen kasvuturvekerros  ja se sekoitetaan  jyrsimellä kiven  näismaahan  koulintatyön  helpottamiseksi.  Koulinta-ala  lannoite  taan koneellisesti.  Peruslannoitteina  käytetään  dolomiittikalk  kia 2-3 turvetta  ja turpeen  super  Y-lannosta  1-1% turvetta. Lannoitteiden  levityksen  jälkeen  koulinta-ala  jyrsi  tään, jotta lannoitteet  sekoittuisivat  mahdollisimman  tasaisesti  kasvualustaan.  Jyrsitty maa jyrätään keväällä.  Kasvatettaessa  koivian  taimia samalla  kasvupaikalla  jatkuvasti on  koulinta-alal  le usein jo kahden  kasvatuskauden  jälkeen lisättävä  turvetta  tai turve on kokonaan  vaihdettava.  33.  Koulinta-aika  ja -tiheys  Kennokoivujen  koulinta-aika  on  kesäkuun  alun ja juhannuksen  vä  linen aika. Rivivälinä  käytetään  20 cm ja taimivälinä rivissä  12-15 cm. 7 34. Koulinnan  tekniikka  Kennotaimet  voidaan koulia koneella  (esim. Accord koulintakone ). Pieniä  taimieriä  koulittaessa  voidaan käyttää  ns. lautakoulin  taa. 35. Koulittujen  taimien hoito Koulittujen taimien hoidossa  voidaan  erottaa juurtumis-, kasva  mis-  ja puutumisjakso.  Juurtumisjakso alkaa  taimien koulintahetkellä  ja päättyy  silloin,  kun taimet  ovat  kasvaneet pituutta  n. 2 cm. Useimmiten tämä  jakso kestää  7-10 päivää.  Tällöin maa on pyrit  tävä pitämään  kosteana,  mutta  ei kuitenkaan liian märkänä. Tai  mia ei lannoiteta  juurtumisjakson  aikana.  Kasvamisjakso  alkaa  juurtumisjakson  päätyttyä  ja loppuu,  kun  kasvukauden  lämpösumma ulkona on saavuttanut  800  d.d.:tä. Tämä lämpösumma-arvo saavutetaan  Etelä- ja Keski-Suo  messa  useimmiten  heinäkuun  lopussa.  Kasvamisjakson  aikana  tai  mia on kasteltava  yleensä vain poutakausina.  Kastelun on täl  löin oltava  niin runsasta,  että maa kostuu taimien koko juuris  ton  alalta (10-15 cm:n syvyydeltä).  Tärkeä  hoitotoimenpide  kas  vamisjakson  aikana on taimien lannoittaminen.  Jakson alkuvai  heessa  annetaan  Oulunsalpietaria  150 kg/ha  2-3 kertaa  viikon välein ja jakson loppuvaiheessa  klooritonta  super Y-lannosta  200  kg/ha  3 kertaa viikon  välein.  Lannoitteiden  levityksen  jäi  8 keen  huolehditaan esim. kastelun  avulla  siitä, ettei  lannoitet  ta jää kiinni  taimien lehtiin. Puutumisjakso alkaa kasvamisjakson  päätyttyä  ja  loppuu,  kun  taimet hyvin puutuneina  nostetaan  maasta  tai ne  jäävät  paikalleen  talvehtimaan.  Puutumisjakson  hoitotoimenpi  teisiin kuuluu  olennaisena  osana  kastelun  vähentäminen.  Yleensä  taimia ei tämän jakson  aikana  tarvitse kastella.  Puutumisjakson  aikana  ei taimille anneta mitään lannoitteita.  4.  NOSTO JA LAJITTELU Koulitut  taimet on pyrittävä nostamaan  syksyllä.  Nosto voidaan  aloittaa heti,  kun taimien lehdet  ovat selvästi  kellastuneet  ja pääosin  varisseet.  Taimet voidaan  nestaa  erityisillä  paljasjuu  risten taimien nostoon  soveltuvilla  koneilla (esim.  HARTER).  Mikäli käytettävissä  ei ole nostokonetta, voidaan  taimet irroit  taa kasvualustasta  traktoriin asennetulla,  alta leikkaavalla  ja täryttimellä varustetulla irrotuslaitteella. Taimet lajitellaan noston yhteydessä  kulloinkin voimassa  olevien ohjeiden  mukai  sesti.  5.  TALVIVARASTOINTI  JA LÄHETYS  Syksyllä taimitarhassa  nostetut  taimet on pyrittävä lähettämään  vastaanottajille  välittömästi.  Tällöin ilman lämpötila  ja kos  teus ovat  taimien kuljettamista  ajatellen  huomattavasti  suotui-  9 sammat  kuin keväällä  ja alkukesällä.  Näin  ei  kuitenkaan  voida läheskään  aina  tehdä, vaan  taimet on varastoitava yli talven  taimitarhassa.  Terveet ja hyvin puutuneet  rauduskoivun  taimet kestävät  hyvin  varastointia sekä  valeistutettuina  että kylmä  varastossa.  Valeistutuspaikaksi  sopii  parhaiten  tuulilta suo  jainen pohjoisrinne,  jonka maalaji  on  hiekkaa tai hietaa. Tai  miniput  asetetaan  valeistutusvakoihin  vinoon asentoon.  Säily  tettäessä  taimia  yli  talven  kylmävarastossa  (lämpötila  -1°...  3°C) ne  on pakattava  tiiviisti suljettuihin  muovisäkkeihin.  Valeistutettuina  talvehtineet  taimet toimitetaan  istuttajille mahdollisimman  varhain keväällä  ennen  kuin  niiden lehdet  puh  keavat.  Kylmävarastossa  talvehtineita  ja lepotilassa  olevia  taimia voidaan  toimittaa istuttajille vielä  kesäkuussakin.  Tai  met  lähetetään muovi- tai paperi säkkeihin  pakattuina  tilaajille. Jokaiseen  säkkiin  on merkittävä kulloinkin  taimista vaadittavat  tiedot. 6. RIKKARUOHOJEN  JA TUHOJEN TORJUNTA Muovihuonekasvatuksessa  harmaahome  torjutaan Pomarsol  Forte  -käsittelyllä.  Tunnutusjakson  aikana  voidaan  taimille antaa lisäksi  Benlate  -käsittely. Rikkaruohojen  torjunnassa  on. koi  vun koulinta-aloilla  käytetty  esim. Gesaprim 50:tä, jota on levitetty  varovasti  koulinta-alalle  heti koulinnan  jälkeen. Mekaanisessa  rikkaruohojen  torjunnassa  käytetään  erilaisia haroja tai käsin  kitkentää.  10 Koivuruostetta  (Melampsoridum  betulinum) on  esiintynyt  runsaas  ti avomaan  kylvö-  ja koulinta-aloilla.  Taudin  torjunnassa on käytetty  yleisimmin  08-21:tä,  jonka teho on kuitenkin  osoit  tautunut  jokseenkin  heikoksi. Tehokkaimmin koivuruostetta  voi  daan torjua Plantvax  -käsittelyllä. Säkitysvaiheessa  annetaan  taimille vielä Pomarsol  Forte -käsittely.  Sienien ja rikkaruo  hojen torjunta-aineita käytettäessä  on noudatettava  tarkoin,  erikseen annettavia  annostusohjeita ja työturvallisuusmääräyk  siä. Torjuntakemikaaleja on yleensä  syytä  käyttää  vain pakot  tavissa  tilanteissa.  7. KIRJALLISUUS  (Suonenjoen  taimitarhalta  rajoitetusti saatavissa  olevia  aikai  semmin laadittuja  taimien kasvatusohjeita).  RAULO,  J. 1972  a. Ohjeita Suonenjoen taimitarhan vuoden  1972 työ  ohjelmassa  mainittujen taimitarhatöiden  suorittamisesta.  I. 61 s. Metsäntutkimuslaitos.  Suonenjoki.  Moniste.  -n- 1972  b. Ohjeita Suonenjoen taimitarhan vuoden  1972 työoh  jelmassa mainittujen taimitarhatöiden  suorittamisesta.  11. 3 s. Metsäntutkimuslaitos.  Suonenjoki. Moniste.  -M- 1972  c.  Ohjeita Suonenjoen taimitarhan vuoden  1972 työoh  jelmassa mainittujen- taimitarhatöiden  suorittamisesta.  111. 4 s. Metsäntutkimuslaitos.  Suonenjoki.  Moniste.  1974 a. Rauduskoivun  taimien kasvatusohjeita.  Taimilajin I(Lk +  A) tuottaminen.  3 s. Metsäntutkimuslaitos»  Helsinki.  Moniste.  1974 b.  Rauduskoivun  taimilajin 1A + 1A  tuottaminen.  Met  säntutkimuslaitos,  metsänviljelyn  koeaseman  tiedonantoja  10: 1-10. N:o 1 Matti Leikola ja Jyrki  Raulo. Tutkimuksia taimityyppiluokituksen  laatimista varten 11. 1972. N:o 2 Matti  Leikola. Silmujen ja  neulasten poiston  vaikutus männyn  ja kuusen pituuskasvuun.  1972. N:o 3 Kim von Weissenberg.  Kokemuksia Murray  männyn  viljelystä  Suomessa. 1972. N:o 4 Terttu Koponen.  Peltomyyräpopulaation  rakenteesta. 1972. N:o 5 Pentti Nisula.  Erilaisten  rullataimien menestymisestä  viljelyaloilla.  1972. N:o 6 Veikko Koski  ja Jyrki  Raulo.  Ennakkotuloksia  rauduskoivun jälke  läiskokeesta. 1972. N:o 7 Matti Leikola. Havaintoja  taimipakkauksissa  esiintyvistä  lämpö  tiloista välivarastoinnin aikana. 1973. N:o 8 Matti Leikola ja Jyrki  Raulo. Pellolle istutettujen  männyn,  kuusen ja rauduksen taimien alkukehityksestä.  1973. N:o 9 Etelä-Suomen metsänviljelytutkijoiden  neuvottelupäivillä  pidetyt  alustukset.  1973. N:o 10 Jyrki  Raulo.  Rauduskoivun taimilajien  1A + 1A tuottaminen. 1974. N:o 11 Matti  Leikola ja Olavi  Huuri.  Ennakkotuloksia Etelä-Suomen runko  tutkimuksesta  vv.  1970—1973. 1974. N:o 12 Tutkimuspäivän  alustukset  v.  1974. 1974. N:o 13 Martti  Ruottinen. Suonenjoen  ja Pieksämäen  taimitarhojen  taimi  toimitukset  vuosina 1971 ja  1972. 1975. N:o 14 Jyrki  Raulo.  Lannoitetun täytemaan  käytöstä  rauduskoivun vilje  lyssä.  1975. N:o 15 Matti Leikola. Näkökohtia lyhytkiertoviljelmiä  ja -kokeita perus  tettaessa. 1976. N:o 16 Risto Rikala.  Jauhetun kuorihumuksen käyttökelpoisuus  lumen su  lattamiseen taimitarhalla. 1976. N:o 17 Matti Leikola ja Pekka  Suolahti.  Ennakkotuloksia männyn  taimien välivarastointikokeesta.  1976. N:o 18 Matti Leikola ja Jyrki  Raulo.  Heinimisajankohdan  vaikutus pellolle  istutettujen  männyn ja  kuusen taimien alkukehitykseen.  1976. N:o 19 Matti Leikola ja Pekka  Rossi.  Paju-  ja poppeli  pistokkaiden  menes  tyminen  Suonenjoen  taimitarhalla  kesällä  1976. 1977. N:o 20 Matti Leikola.  Muovihylsytaimien  menestyminen  Suonenjoella,  vv. 1971—1976. 1977. N:o 21 Pertti Harstela.  Taimitarhatyöntekijäin  mielipiteitä  työmenetelmistä  ja työjärjestelyistä.  1977. N:o 22 Carl  Johan Westman ja Päivi  Hänninen. Kemiallinen moa-ano  lyysi  paljasjuuristen  taimien tuotannossa-ennakkotiedonanto. 1977. N:o 23 Pertti Harstela ja Leo Tervo. Kuusen taimien juurten leikkaus  noston  yhteydessä.  1977. N:o 24 Risto  Rikala. Maanparannus,  lannoitus  ja kastelu keskustaimi  tarhoilla. 1978. N:o 25 Jari Parviainen ja Kyösti  Konttinen. Männyn  avomaataimien koulinta-ajankohtakoe.  1978. N:o  26 Pekka Rossi.  Paju-  ja poppelipistokkaiden  juurtuminen.  Tuloksia vuoden 1976 juurruttamiskokeista.  1979. N:o  27 Pekka Rossi.  Paju-  ja pop pel  ipistokkaiden juurruttaminen  taimi  tarhalla. Kirjallisuuteen  ja havaintoihin perustuvat ohjeet 1979. N:o  28 Ukko Rummukainen ja Pekka Voipio.  Eräiden herbisidien käy  töstä havupuiden  kylvöaloilla.  1979. N:o 29 Leo Tervo. Havaintoja  verhopuuston kasauksesta. 1979. N:o 30 Päivi  Hänninen. Hidasliukoisten lannoitteiden käyttömahdolli  suuksista  koulittujen  taimien kasvatuksessa.  1979. N:o 31 Risto  Rikala.  Paljaisjuuristen  taimien kuljetus  ja käsittely  ennen istutusta. Tiedusteluun pohjautuva  selvitys.  1979. Suonenjoen  metsänviljelyn  koeasema 77600 SUONENJOKI Puh. 979-10771 

Rauduskoivun taimilajin 1 (Lk + A) tuottaminen Etelä-Suomessa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Jukuri