Kaseva, Jukka

Jukuri

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS .rv)) PAIKALLESKOETCM\WTW1 /4! TIEDOTE N:o ti ~~~~ 	 taGRY...2 ., -..kerimiffirawmarasilisaka~llunier 	  Jukka Kaseva: NURMIEN TALVITUHOSIENTEN TORJUNTAKOKEEN TULOKSIA PA.IKALLISKOKEISSA J 	 1980 ISSN 0:',-,T6-7621 Maataleuden tutkimuskeskus (MTTK) PAIKALLISKOETOIMISTON TIEDOTE N:o 12 Jukka Kaseva: NURMIEN TALVITUHOSIENTEN TORJUNTAKOKEW TULOKSIA PAIKALLISKOKEISSA SISÄLLYSLUETTELO: sivu Jo,hdarr4p 	 1 Koaineisto 2 Keetulokset 4 Tiivistelmä 	8 Kirjallisuutta 10 JOKIOINEN 1980 ISSN 0356-7621 NURMIEN TALVITUHOSIENTEN TORJUNTAKOKEEN TULOKSIA PAIKALLISKOKEISSA JOHDANTO Monivuotisten nurmien viljelyn ongelmana ovat joka vuosi esiin-tyvät talvituhot. Huonon talvehtimisen syynä ovat usein ilmas-totekijät sekä talvituhosienet, joiden esiintyminen ja runsaus on niinikään säätekijöistä riippuvaa. Talvehtimisen varmistami-seksi on tärkeää mahdollisimman kestävien lajien ja lajikkeiden viljely. Talvenkestävyyttäsvoidaan jossain määrin parantaa myös viljelyteknisin keinoin. Tutkimustulokset meillä ja muissa Pohjoismaissa osoittavat, että kvintotseeni- eli PCN13-valmisteet antavat hyvän suojan talvi-tuhosieniä vastaan. Lumihomeen torjuntaan syysruiskutuksena voi-daan käyttää myös benomyyli-valmistetta. Runsaslumisilla alueilla talvivauriot johtuvat usein lumihomeen aiheuttajista (FusariuM nivale., F. culmorum, F, avenaceum). Lumihometta tavataan koko maassa ja se tuhoaa helpoimmin muiden tekijöiden johdosta heikentyneitä kasvustoja. Hyvin happamalla maalla lumihome ei menesty. Fosfaattien puute tekee kasvustot lumihomeenaroiksi. Timotei, nurmipuntarpää ja punanata säilyvät yleensä melko hyvin lumihomeen vaurioilta. Nurminata on koiranheinää kestävämpi ja pahiten lumihomeesta kärsii taiheinä (YLIMÄKI 1955). Pohjolan pahkasieni (Sclerotinia borealis) on erityisesti Lapin läänissä nurmiheinien vaarallisin talvituhosieni. Pohjolan pahkasientä pidetään muita vaarallisempana, koska se usein tappaa talvehtivat oraat, nimenomaan 1. vuoden timoteinurmissa (MÄKELÄ 1976). Vuosien väliset sääoloista johtuvat vaihtelut ovat oleel-lisen tärkeitäp-oirkj.cilanpahkasienen esiintymisessä (MÄKELÄ 1977). Pohjolan pahkasientä on todettu kaikissa heinälajeissa. Eri hei-nälajien ja -lajikkeiden taudinkestävyydessä on suuria eroja. 2 Kestävimpiä ovat pohjoismaisiin oloihin sopeutuneet heinäkasvit. Timotein eri kantojen välillä on ilmennyt suuria taudinkestävyys-eroja. Nurminata on suhteellisen kestävä pohjolan pahkasientä vastaan. Pohjolan pahkasienelle alttiita ovat timotei', koiran-heinä ja engl. raiheinä (YLIMÄKI 1955). Pahkulasieniä, pääasiassa Tuhulaishikariensis, esiintyy koko maassa ja kaikissa heinälajeissa. Pahkulasienet ovat tavalli-simpia toisen ja kolmannen vuoden nurmilla, eivätkä ne yleensä aiheuta suoranaisia aukkoja kasvustoihin (MÄKELÄ 1976, MARJANEN ym. 1979). Pohjois-Suomessa pahkulahomeet ovat talvituhosie-nistä yleisimpiä, siitä huolimatta niiden aiheuttamat vauriot ovat jaaneet yleensä vähäisiksi. Timotei kestää pahkulasieniä paremmin kuin koiranheinä tai nurmi- ja punanata. Koska talvituhosienet huonontavat merkittävästi nurmien talveh-timista Keski- ja Pohjois-Suomessa, on kiinnitettävä suurta huo-miota sienitautien aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseen. Tär-kein keino on tauteja kestävien lajien ja lajikkeiden viljely. Lapissa on todettu PCNB-ruiskutusten vähentäneen huomattavasti : talvituh.o.sienten vahinkoja timoteilla ja nurminadalla (JAMALAINEN 1970). Tässä tutkimuksessa esitetään paikalliskokeina suoritettujen talvituhosienten torjuntakokeiden tuloksia v. 1971-1979. KOEAINEISTO Vuosina 1971-1979 järjestettiin paikalliskokeina yhteensä 16 talvituhosienten torjuntakoetta heinä- ja säilörehunurmilla. Kokeessa vertailtiin Avicol (kvintotseeni) ja Benlate (benomyyli) valmisteiden tehoa talvituhosienten torjunnassa Tuiskutteina. Verranteena oli käsittelemätön koejäsen. .Koekaava ja käytetyt torjunta-ainemäärät olivat oheisen taulukon mukaiset. Koe jäsen käsittelemätön kvintotsceni c.benomyyli Kauppavalmiste 	Valmisteen käyttömäärä Avicol 12 'Benlate kg/ha 0.8 3 RUutukoko oli 6 kokeessa 50 m2 ja kerranteita 2 ja 10 kokeessa 2 100 M ja kerrånteita 1. Kökei4ta 11 sijoittui Kainuun, 3 Lapin läänin, yksi Oulun ja yksi Kuopion läänin maatalouskeskuksen alueelle. Kasvukausina 1973/74 ja 194/75 kokeita ei järjestetty, muulloin kokeita oli 1-4 kpl vUosittain. Kokeet sijaitsivat pääosin hieta- tai hietamoreenimailla, yksi koe oli rahkasata- ja yksi multamaalia. Nurinet olivat lähes yksinoMaan puhtaita tiMoteikasvustoja. Apila-timotei ja nurminata,-timotei nurmille kokeita oli perus-tettu yksi kummallekin. Koeruutujen lannoitus oli tilan käytännön mukainen. Eri Y-lan-noksia käytettiin 300-700 kg/ha keväällä sekä odelmalle Oulun-salpietaria tai typpirikasta Y-lannosta 200-400 kg/ha. Kasvuston fungisidi-käsittely tulee suorittaa kvintotseenilla juuri ennen pysyvän lumen tuloa ja benomyylivalmisteella ennen kasvuston asettumista talvilepoon, koska sen teho systeemisenä aineena heikkenee myöhemmin ruiskutettuna. Kokeissa molemmat valmisteet ruiskutettiin samanaikaisesti. Ruiskutuspäivä vaih-teli 29. syyskuuta ja 10. marraskuuta välillä siten,, että kes-kimääräinen torjunta-ajankohta oli 14. lokakuuta. Muutamassa kokeessa torjuntakäsittely uusittiin kerran. Torjunta-aineet levitettiin reppuruiskulla käyttäen liuos-määränä 500 1/he. eli 5 1/100 m2. Ruiskutushetken lämpötila vaihteli -3 00...+6 °C ollen keski-määrin +1,9 °C. Havainnot kasvuston tiheydestä suoritettiin syksyllä käsittelyn yhteydessä käyttäen %-asteikkoa 0-100, jolloin 100 = täysin tiheä kasvusto. Keväällä kasvuston tiheys havainnoitiin samaa asteikkoa käyttäen. 4 Koeaineiston suppeuden vuoksi koetulosten lähempää tilastollista tarkastelua varten aineisto jaettiin vain I ja II vuoden nurmiin. Osa kokeista oli niitetty säilörehuksi, näiden satotulokset laskettiin ilmakuivaksi heinäksi. KOETULOKSET TalvituhoSienten torjuntakokeiden satotulokset esitetään taulu-kossa 1. Talvituhosienten kemiallisella torjunnalla on saatu keskimäärin 15 %:n sadonilsäYs kVintotseenivalmisteella (Av-joo].) ja 6 %:n liääys benOmYylivalmiSteella (Benlate) ruiskutetuilta koeruu-duilta. Vastaavasti talvituho.=-%:t alenivat kVintotseenikäsitte lyllä 10 Yoyksikköä ja benomyylillä 3, %-'yksikköäi Kvintotseeni-valmisteen paremmuus benoMyylivälmisteeseen nähden oli varsin selvä niin koko aineistössa kuin I ja II vuoden nUrmillakin. Kokeiden nurmikasvisadot olivat käsittelemättömällä koejäse-nellä keskimäärin 5330 kg/ha eli jonkin verran suuremmat kuin koko maassa keskimäärin saadut sadot. Vastaava talvituhojen vaihtelu 0-40 % osoittaa, että talvituhoista aiheutuvia pahoja katovuosia ei koealueilla ollut. Taulukko 1. Talvituhosienten torjuntakokeiden satotulokset 1971 - 79 Koejäsen 	Kokeita Talvi- Sato sl kpl 	tuho-% kg/ha Käsittelemätön 16 	, 13 5330 100 Kvintotseenikäsittely 16 3 6110 115 Benomyylikäsittely 16 10 5670 106 Taulukossa 2. esitetään koejäsenten sadot ja talvituhot eri vuosina. 5 Satomäärien kohdalla vuosivaihtelu oli huomattavan suuri, käsit-telemättömällä koejäsenellä keskisadot vaihtelivat 4000 kg/ha ja 7040 kg/ha välillä. Suurimmat talvehtimisvauriot sattuivat talvikausille 1971/72 ja 1975/76, jolloin käsittelemättömällä koeruudulla talvituhot olivat keskimäärin 40 % molempina vuo-sina. Ko. vuosina kvintotseenikäsittelyllä saatiin huomattava n. 1000 kg/ha åadonlisäys. Taulukko 2. Talvituhosienten torjuntakokeiden satotulokset ja talvituhot vuosittain Koe- vuosi Ko-keita Käsittelemätön kg/ha 	talvi- s1=100 	tuho-% Kvintotseeni-käsittely kg/ha sl talvi- tuho-% Benomyyli-käsittely kg/ha sl talvi- tuho-% 1970/71 3 4990 11 +390108-7 +500 110 - 3 1971/72 1 4000 40 + 980 125 -20 +370 109 -20 1972/73 1 5000 0 -100 	98 ± 0 -100 98 ± 0 1975/76 3 7040 40 +1080 115 -40 -470 93 ± 0 1976/77 4 5200 2 +940118+2 +640 112 - 2 1977/78 1 5250 2 +250105-2 - 	0 100 - 1 1978/79 3 4710 0 +1300 128 ± 0 +840 110 ± 0 Benomyylivalmisteen vaikutus satotuloksiin talvituhot huomioi-den ei ole yhtä selväpiirteinen kuin kvintotseenikäsittelyn. Benomyylin talvehtimista varmentava vaikutus jäi kokonaisuudes-saan vähäiseksi ja selvästi kvintotseenin tehoa pienemmäksi. Koetuloksista ei voida selvästi havaita olisiko benomyylival-misteen aikaisempi levitys antanut parempia tuloksia kuin mitä samanaikainen ruiskutus kvintotseenivalmisteen kanssa. Kokeet jakautuivat viljelyvyöhykkeille taulukon 3 mukaisesti. Pääosa kokeista järjestettiin Kainuun maatalouskeskuksen toi-mesta Sotkamon, Paltamon ja Vuolijoen kunnissa. Alueellisesti 6 kokeet sijoittuivat IV viljelyvyöhykkeen eteläosaan. Viidennen viljelyvyöhykkeen kokeet olivat Muoniossa ja Inarissa. Kokei-den järjestäminen keskitetysti Kainuussa ei anna mahdollisuutta koetulosten tarkempaan alueelliseen tarkasteluun. Taulukko 3. Talvituhosienten torjuntakokeiden tulokset Vilj,elyvyöhykkeittäin. Käsittelemätön Kvintotseeni- 	Benomyyli- käsittely 	käsittely Vilj. 	Ko- 	kg/ha talvi- kg/ha sl talvi- kg/ha sl talvi- vyöhyke keita s1=100 tuho-% 	tuho-% 	tuho-Yo EII 1 4000 40 +980 125 -20 +370 109 -20 IV 13 5510 12 +890 116 -10 +340 106 - 1 V 2 4840 7 - 60 99 - 6 +310 106 - 6 Talvituhosienten kemiallisella torjunnalla saatiin hyviä tuloksia varsinkin ensimmäisen vuoden nurmilla (taulukko 4). Toisen vuo-den nurmilla käsittelyjen vaikutus havainnoituun talvituhojen määrään oli varsin selvä, mutta sadot eivät nousseet yhtä paljon kuin ensimmäisen vuoden nurmilla. Ruiskutus kvintotseenivalmis-teella on lisännyt ensimmäisen vuoden nurmisatoa lähes 20 % ja toisen vuoden nurmilla sadonlisäys on ollut 11 %. Kvintotseeni-valmisteen tehokkuus benomyylivalmisteeseen nähden on satomääris-tä mitattuna ollut noin 8 % kummallakin nurmella. Toisen vuoden nurmilta on korjattu 1000 kg/ha suurempia satoja kuin ensimmäi-sen vuoden nurmilta, vaikka talvehtimisvauriot pian lumen läh-dön jälkeen havainnoituina ovat toisen vuoden nurmilla olleet suuremmat 0 Nurmiheinät toipuvat yleensä hyvin ja todelliset vahingot jäävät pienemmiksi kuin mitä talvehtimisvaurioista voi-si päätellä, lukuun ottamatta ensimmäisen vuoden ja yli-ikäi-siä nurmia (BLOMQVIST 1970). 7 Taulukko 4. Talvituhosienten torjuntakokeiden tulokset I ja II vuoden nurmilla. Itlurmen Ko- Käsittelemätön ikä 	keita kg/ha talvi-s1=100 tuho-% I v. 	8 	4840 	10 II v. 	8 	5830 	16 Kvintotseeni-käsittely kg/ha sl talvi- tuho-% +920 119 - 5 +630 111 -14 Benomyyli-käsittely kg/ha sl talvi- tuho-% +540 111 -1 +140 102 -4 	..•••••••••. 	 Kokeista havainnoitiin myös torjunta-ajankohta sekä.tällöin val-linnut lämpötila. Torjunta-ainekäsittely oli suoritettu 29.9.-10.11. välisenä aikana riippuen vuodesta ja kasvukauden sääsuhteista. Käsittelyajan lämpötilat vaihtelivat -3 °C ja +6 °C välillä. Käyttöohjeen mukaan kvintotseenilla paras kä-sittelyaika olisi mahdollisimman myöhään syksyllä juuri ennen pysyvän lumen tuloa. Ilmeisesti oikeamman kuvan torjunta-ajan sopivuudesta antaa lämpötila kuin käsittelypäivämäärä. Eri tekijöiden vaikutusta selvitettiin laskemalla muuttujien väliset korrelaatiot. Koko koeaineiston talvituho-%:n ja ruis-kutuslämpötilan korrelaatiokerroin oli 0,44)0C. Tulos on odote-tun-kaltainen. Käytännössä tosin on vaikeutena edeltä käsin tietää pysyvän lumen tulo. Käsittelypäivämäärän ja satomäärän korrelaatiokertoimeksi saatiin 0,290. Ensimmäisen vuoden nur-milla tehdyissä kokeissa ruiskutushetken lämpötilan ja talvi-tuho-%:n korrelaatiokerroin oli 0,36°. Ruiskutuslämpötila ja satomäärä korreloivat odotetusti negatiivisesti, r = Negatiivinen'vuorosuhde oli myös satomäärän ja talvituho-%:n välillä, r = -0,30. Toisen vuoden nurmilla korkein korrelaa-tio, r = 0,50, vallitsi ruiskutuslämpötilan ja talvituho-%:n välillä. 8 Torjunta-ajan ja saadun sadonlisäyksen korrelaatiokerroin oli kvintotseenivalmisteella 0,26 ja benomyylillä negatiivinen, -09 18. Talvituhosienten edullisin torjunta-ajankohta on vai-kea arvioida, mutta käyttöohjeiden mukainen kvintotseenin le-vitys juuri ennen pysyvän lumen tuloa ja benomyyliruiskutus ennen kasvuston asettumista talvilepoon antanee parhaan tor-juntatuloksen. TIIVIS TELMÄ Paikalliskoetoimisto järjesti vuosina 1971-79 yhteensä 16 tal-vituhosienten torjuntakoetta Käsittelyaineina olivat kvintot'seeni (PCNB),- ja benomyyliruis-kutteet. Torjuntaruiskutukset SUoritettiin useimmissa kokeissa lokakuun aikana Avicol-kauppavalmistetta käytettiin 12 kg/ha ja Benlate-valmistetta 098 kg/ha. Nurmien talvituhosienten torjunta runsaslumisilla alueilla näyt-tää kvintotseenivalmisteella (Avicol) onnistuvan tehokkaasti. Paikalliskokeista saatiin pahimpina talvituhovuosina yli 1000 kg/ha sadonlisäyksiä. Keskimäärin kvintotseenikäsittely antoi 15 %:n sadonlisäyksen ja talvituhoja esiintyi 10 % vähemmän kuin käsittelemättömällä koejäsenellä. Koetulosten mukaan var-sinkin ensimmäisen vuoden nurmet kannattaa käsitellä, sillä saa-dut 19 %:n sadonlisäykset (920 kg/ha) kattavat n. 200 mk/ha maksavat torjunta-ainekustannukset yli kolminkertaisesti. Toi-sen vuoden nurmilla kvintotseenikäsittely vähensi talvituhoja 14 %, ja 11 %:n sadonlisäys (630 kg/ha) tekee talvituhosienten torjunnan kannattavaksi myös toisen vuoden nurmilla. Yli kym-menen prosentin sadonlisäys kvintotseenilla saatiin neljänä vuotena seitsemän vuoden koejakson aikana. Nurmisatojen keskimääräinen lisäys oli benomyylikäsittelyn (Benlate) ansiosta 6 % ja talvituhot vähenivät 3 %-yksikköä. Kokeissa käytettiin Benlatea 0,8 kg/ha, jolloin torjunta-aine-kustannus od lähes 200 mk/ha. Kaikki kokeet, yhteensä 16, huo-mioiden käsittelyn antama 340 kg/ha sadonlisäys peittää juu]ci torjunta-ainekustannukset. Benlaten käyttöohjeen mukaan lumi-homeen torjunnassa riittävä määrä on 400 g/ha, joten kokeissa käytettiin kaksinkertaista annostusta ja kustannukset nousivat vastaavasti. Benomyylivalmisteella saatiin ensimmäisen vuoden nurmilla suurimmat sadonlisäykset, 11 % (540 kg/ha), toisen vuo-den nurmilla käsittelyn teho jäi heikoksi, sadonlisäys 2 % (140 kg/ha). Lasketut korrelaatiot sadon ja lämpötilan kuin torjunta-ajankia suhteen osoittivat talvituhosienten torjunnalla päästävän kvin-totåeenivalmisteella sitä parempaan tulokseen mitä myöhemmin 1. ruiskutus suoritetaan ennen lumen tuloa. Benomyyliruiskutus tulee suorittaa jo ennen kasvuston asettumista talvilepoonå Kokeiden perusteella Kainuun alueella ainakin ensimmäisen vuo-den nurmet on kannattavaa käsitellä talvituhosienten torjunta-aineella. Mikäli tilalla esiintyy jatkuvasti talvituhosieni-vahinkoja tai vaurioita muusta syystä on odotettavissa, on vanhempienkin nurmien käsittely tarkoituksenmukaista. Kvintot-seenivalmiste tehosi koealueilla esiintyviin talvituhosienila-jeihin paremmin kuin benomyylivalmiste. 10 KIRJALLISUUTTA BLOMQVIST, H. 1970. Peltokasvien talvehtiminen Suomessa 1968-1969. Koetoim. ja Käyt. 2:5 JAMALAINEN, E; A. 1970. Vallens övervintring i norra Finland. Maatal.tiet. Aikak, 42:45-58 MARJANEN, H., SOINI, S. & SIPOLA, J. 1979. Timotei Pohjois-Suomen nurmikasvina. MTTK, Paikållis-koetoimiston tiedote 11: 1-65 	MÄKELÄ, K. 1976. 	Talvituhosienet haittaavat pohjoisen nurmiviljelyä. Koetoim. ja Käyt. 8:29. 1977. 	Talvituhosienet pohjoisilla nurmilla. Koetoim. ja Käyt. 9:35. YLIMÄKI, A. 1955 	Nurmikasvien huonon talvehtimisen syitä. MaataL. ja Koetoim. 9: 151163. ÄYRÄVÄIi\TEN, K. 1976. Nurmien talvehtimistutkimukset Suomessa. Kehittyvä Maatalous 30: 31-43. , ,tv, • S:•rr.,• r?r.r !'-• 	• 1, .r.;" 	• -rrrr: 

Nurmien talvituhosienten torjuntakokeen tuloksia paikalliskokeissa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Jukuri