Hyvärinen, Seppo

Urvas, Leila

Jukuri

MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Tiedote 13/84 LEILA URVAS JA SEPPO HYVÄRINEN Maantutkimusosasto Kolme ravinnesuhdetta Suomen maalajeissa JOKIOINEN 1984 ISSN 0359-7652 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 13/84 LEILA URVAS ja SEPPO HYVÄRINEN. Kolme ravinnesuhdetta Suomen maalajeissa Maantutkimusosasto 31600 JOKIOINEN (916) 844 11 ISSN 0359-7652 TIIVISTELMÄ Viljavuuslukujen alhainen taso ei yksin aina selvitä sadon heikkoutta,' Jonkin ravinteen suhteettoman suuri määrä toisiin verrattuna voi myös-kin vaikeuttaa kasvien muiden ravinteiden ottoa (ionien välinen anta- gonismi) 	Tämän vuoksi lannoitusta suunniteltaessa olisi kiinnitettä- vä huomiota myös maassa olevien liukoisten ravinteiden keskinäisiin suhteisiin. Noin 30000 maanäytteen ravinnesuhteet laskettiin maalajeittain. Kalsi-umin ja magnesiumin viljavuuslukujen suhdelukujen (Ca/Mg) keskiarvot vaihtelivat maalajeittain 5.9-13.9. Koko aineiston Ca/Mg-suhteista 80 prosenttia sijoittui lukujen 3.7-19.1 välille. Magnesiumin ja kali-umin suhdelukujen (Mg/K) keskiarvot vaihtelivat moreeneiden 1.0:sta turpeiden 3.6:een. Mg/K-suhde oli koko aineistossa melko vakaa, 80 prosenttia suhdeluvuista oli 0.4:n ja 3.4:n välillä. Kaliumin ja fos-forin viljavuuslukujen suhde (K/P) vaihteli eniten, maalajien keskimää-räiset suhteet olivat turpeilla 12.9 ja savilla peräti 54.9. Aineis-tosta 80 prosenttia oli suhdelukujen 6.1 ja 45.6 välillä. 2. JOHDANTO Lannoitussuunnitelmia tehtäessä tärkeimpänä lähtökohtana on Suomessa pidetty pelloista tehtyjen viljavuusanalyysien tuloksia, joiden mukaan lannoitussuositukset on tehty kasvi- ja maalajiryhmittäin. Viime vuo-sina on kuitenkin ruvettu kiinnittämään huomiota maassa olevien liu-koisten ravinteiden välisiin suhteisiin. Voimaperäisesti lannoitetta-essa jonkun ravinteen puutos ei aiheudu yksinomaan kyseisen ravinteen vähyydestä vaan myös muiden ravinteiden suhteellisesta osuudesta maassa eli ns. ionien välisestä antagonismista. Eri kasvilajien ravinnevaatimukset vaihtelevat. Viljakasvit vaativat enemmän fosforia kuin heinäkasvit. Kaliumin tarve on päinvastainen.' Nurmien lannoittamisessa on otettava huomioon lisäksi se, käytetäänkö niitä laitumina vai korjataanko ne säilörehuksi tai kuivaksi heinäksi. Jälkimmäiset tarvitsevat enemmän kaliumia kuin laitumet, joiden kali-umista osa palautuu maahan eläinten ulosteissa. Eri maalajien ravinteisuus vaihtelee melkoisesti. Savimaissa on alun-perin enemmän kaliumia kuin muissa kivennäismaissa (SILLANPÄÄ & URVAS 1966) ja turpeissa. Soiden pohjamaista johtuen Etelä-Suomen turvemais-sa on luontaisesti runsaammin ravinteita kuin Pohjois-Suomen turpeissa (URVAS 1980). Samojenkin kivennäismaiden ravinnepitoisuuksissa on ero-ja etelästä pohjoiseen mentäessä (SIPPOLA & TARES 1978). Eri maalajien suurista ravinnetasoVaihteluista johtunee, ettei suoma-laisten peltojen "normaaleja" ravinnesuhteita ole tarkasti määritelty. Maiden kalkitustarvetta määritettäessä on kuitenkin kiinnitetty huoMio-ta maan Ca/Mg-suhteeseen oikean kalkitusaineen valitsemiseksi (KERÄNEN & JOKINEN 1964). Magnesiumköyhillä mailla (= karkeilla kivennäismailla) varoitetaan runsaasta kaliumlannoituksesta heinänviljelyssä, sillä fyp-pimäärään nähden liian runsas kalium alentaa rehun sekä valkuais- että magnesiumpitoisuutta (MÄNTYLAHTI & MARJANEN 1971). Turvemailla, joilla . magnesiumia on yleensä riittävästi, liian runsaalla typpilannoituksella säilörehua viljeltäessä riistetään vähäiset kaliumvarat nopeasti tyhjiin (SILLANPÄÄ 1974). Vuosikymmenen takaisen peltojen fosforiköyhyyden vuoksi suomalaisissa seoslannoitteissa on nykyään melko runsaasti fosforia, ennen kaikkåa kaliumiin verrattuna. Koska Y-lannosten käyttö meillä on kuitenkin jo vakiintunut, ovat viljelysmaiden fosforimäärät viime vuosina nousseet paikoin liiankin korkeiksi. Suurien fosforimäärien on puolestaan to-dettu aiheuttavan kasvien hivenaineiden, esimerkiksi sinkin, saantihäi-riöitä (WILLIAMS 1977). Viljavuuslukujen suhteiden hyväksikäyttöä nurmiviljelyn lannoitussuun-nitelmia tehtäessä ovat Suomessa suositelleet MARJANEN ym. (1979). Hei-dän aineistonaan olivat Paikalliskoetoimiston heinäkokeista valitut kor-keasatoisimmat koeruudut, joiden viljavuusluvuista laskettiin suhdelu-vut. Näiden mukaan he päätyivät seuraaviin suosituksiin: Ca/Mg 4.5-12„ Mg/K 1-4 ja K/P 4-16. Amerikkalaiset BAKER ja AMACHER, jotka myös ovat tutkineet liukoisten pääravinteiden suhteita (1981), ovat käyttäneet ammoniumasetaattia (pH 7) uuttaessaan kalsiumia, magnesiuMia ja kaliUmia, joten tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta kuitenkin suuntaa-antavia. He ovat päätyneet Ca/Mg-suhteessa lukuun 8.3 ja Mg/K-suhteessa 0.9-1.5. Fosforimääritysmenetelmä poikkeaa suomalaisesta menetelmästä, joten K/P-suhdeluvut eivät ole vertailukelpoisia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ravinnesuhteita erilaisissa maissa ja pyritään löytämään ravinnesuhteiden normaaliarvot suomalaisille maala-jeille. AINEISTO JA MENETELMÄT Pääaineistona tässä tutkimuksessa on käytetty niitä maanviljelijöiden vuosina 1965-70 Viljavuuspalveluun lähettämiä näytteitä, joista on tehty magnesiummääritys. Näitä oli noin 30000. Lapista ja Kainuusta 62 pel-lolta on lisäksi kerätty aineisto, joka edustaa "vihreän linjan" vaiku-tusta turvemaihin. Tätä on verrattu edellä mainittuun laajaan aineis-toon. Kaikista näytteistä on tehty viljavuusanalyysi, johon kuuluvat Ca-, K- ja P-määritykset (VUORINEN & MÄKITIE 1955) hapanammoniumasetaatti-uutteesta. Tulokset on ilmoitettu milligrammoina litrassa ilmakuivaa maata. Suhdeluvut on laskettu suoraan viljavuusluvuista. 4. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Viljavuuspalvelun aineistosta tehtyjen viljavuuslukujen suhdeIukujen - keskiarvot on maalajeittain esitetty taulukossa 1, jossa maalajien vä-liset erot ovat selvästi havaittavissa. Kalsiumia on yleensä kaikissa maissa enemmän kuin magnesiumia. Koko aineiston Ca/Mg-suhteista 80 prosenttia sijoittui lukujen 3.7 ja 19.1 väliin. Alhaisimmat Ca/Mg-suhdeluvut olivat savilla, joiden luontai-nen magnesiumpitoisuus on korkea verrattuna muihin maalajeihin. Kar-keilla kivennäismailla Suomessa on yleensä vähän magnesiumia, mistä osoituksena tässäkin aineistossa ovat moreenin, hiekan ja karkean hie-dan korkeat Ca/Mg-suhteet. Amerikkalaiset tutkijat (BAKER & AMACHER 1981) suosittelevat Ca/Mg-suhteeksi 8.3 vaihteluvälin ollessa 4.1-16.7. Näiden raja-arvojen väliin sopivat myös tämän tutkimuksen maalajien keskiarvot. MARJASEN ym. (1979) antamat suositukset ovat hiukan sdppe-ammat (4.5-12), mikä johtunee ainakin osittain siitä, että paikallis-: kokeet edustivat suurimmaksi osaksi Pohjois-Suomea, jossa peltojen ylei-simmät maalajit olivat turve ja karkeat kivennäismaat. Karkeissa kivennäismaissa on sekä magnesiumia että kaliumia niukasti, mutta suunnilleen saman verran. Esimerkiksi moreenien Mg/K-Suhdeluku oli keskimäärin yksi. Savien magnesium- ja kaliumpitoisuudet ovat huo-mattavasti korkeammat kuin karkeiden kivennäismaiden, mutta myös niiden suhde on erilainen. Savissa ja varsinkin aitosavissa on magnesiumia kaksi kertaa niin paljon kuin kaliumia (Mg/K = 2.2). Turpeilla liUkoi-set magnesiummäärät ovat jopa yli kolminkertaiset verrattuna kalium-määriin. Koko aineiston Mg/K-suhteista 80 prosenttia oli lukujen 0.4 ja 3.4 välillä. Eri maalajien suhdelukujen keskiarvot vaihtelivat 1.0-3.6. Nämä kaikki luvut ovat MARJASEN ym. (1979) suositusten mukai-sia. Vain karkeiden kivennäismaiden Mg/K-suhdeluvut sopivat amerikka-laisten tutkijoiden suosittelemien raja-arvojen (0.9:1.5) väliin. Turpeiden luontaisesti alhainen kaliumpitoisuus aiheuttaa sen, että ka-liumin ja fosforin viljavuuslukujen suhdeluvut (K/P) olivat turpeilla pienimmät. Savissa on yleensä runsaasti sekä liukoista että varasto-kaliumia. Fosforiluvut sitä vastoin pysyttelevät savilla alhaisina lannoituksesta huolimatta, sillä savet pidättävät annetun fosforin .no-peammin ja tehokkaammin vaikealiukoiseksi kuin muut maalajit (SILLANPÄÄ Taulukko  1.  (1) senttia  aineistosta  5. 0_ CT) C3) (13 (_) CL) -o • ci) 4-,  4-) :n:s :a:$ 1 	r-- r- • I-Q) 0 0 CO -1-1 :CCS 1 r- ,--- • r- r :rt1 1-- (13 0 0 CO (13 :1-CS I 	r-- (1) r-• r- :(13 r > Cri 0 0 CO n:s : s- :as 0 -I-)  tr) (-- cu C ,-- a:s in CO (Dl CS,1 d-  C•J N. r- 1 Cr) CD 0 r-- r•-- ci CV 1 CO 03 r-  N. .1-  r--- C•J 4 CO LO r-- c=, CV I CO 0 CO c) c-.) CV I LO . CO Le) d-  c‘i r--- co i C•J Cr) C•J CV cn CV1 1 CvD C:.) CO r- cr) c) C•J 1 C•J . 01 C•J C\J C•1 .1- 01 0 01 	LI-) 	co i i CY) 	Crl C•.1 	•:3-  en 	Le, Lo 	ct- CV 	C.0 1 I Li-) 	CO . LO 	C•1 r--, cm 	c0 r- 1 	I LO . 	. CO 	01 CO. Lfl al 	N,  1"••••• 	0 cz, 	co CO 	C.1 0 u-) 1 CO o 't.  01 cr co C•1 1 . LO • u-) u-) r I CO . Le, cr, r- 1.0 c) (-- r zi- 1 (--- h- 0 1-0 c\J Lo 1 r•••• LO • (..0 co 1-- 1 0 . (•J er) Le) c1-  't"  C•1 ,=/- 1 C.1 c0 c1- 0 cn oo 1 Le) • C•I . ci-" ,-- C•J 1 01 . co ci-  cs-, N, r cm 1 Cl C C31 C•J ,— Ln 1 0-1 • LO . c:ri r- C•1 1 ,:t.  C•J C•J N. .1- CO Ln ct- 1 C• 1 up 01 1.0 c\J ct- 1 cl- c; ,-- CT) r- 1 (r)  0 cn r---• 0 CO r- 1-- co 4 c).  0 d" CO c1" C•J 1 d- 	• C•J C•1.  1,13 CD 4-> 1-• -I-) CL) r eC1 CCS (15 I- -1-> CL CLS r-- (3..) UI r (13 C1 = -1—> > t-c5 E t 0- r = r- (13 rcs 4-,  :CO 5- > C -P 4-)  (1) % ei (-- CI) (CS MS CL) (13 (13 = -1-,  = = C1) 5- (1) -Y -CJ (1) (1.1 4-)  0_ ....Y _C (13 r 5- (3) ts) 0) > C) r- (II 5- r- r- I-- 0 r- r- r- n:s r- D r- D (cs (3) V) J :7 J 1- ]L = • 0 CO GJ r- 4-)  0 s- rcs ccs :ccs 1961). Näin ollen savien K/P-suhdeluvut olivat keskimäärinkin melko korkeita (49-55). Paitsi maalaji myös se, mitä kasvilajia viljellään, näytti vaikuttavan ravinnesuhteisiin (Taulukko 2). Tämä johtunee eri kasvien erilaisesta l'annoituksesta ja niiden käyttämistä ravinnemääristä. Taulukko 2. Viljavuuslukujen suhdelukujen keskiarvot maalajeittain vilja- ja heinäpelloilla. Maalaji 	Ca/Mg 	Mg/K 	K/P Vilja 	Heinä 	Vilja 	Heinä 	Vilja 	Heinä Moreeni 	13.7 	13.7 	0.8 	1.1 	26 	22 Hieta 13.2 	12.5 	1.2 	1.4 24 	22 Hiesu 	8.4 	8.2 	1.5 	1.6 	33 	33 Savi 5.9 	5.9 	2.1 	2.2 54 	57 Multamaa 	11.2 	11.8 	2.4 	2.9 	27 	23 Turve 13.5 	13.1 	3.1 	4.0 14 	12 Kalsiumin ja magnesiumin viljavuuslukujen suhde (Ca/Mg) oli useimmilla maalajeilla alhaisempi heinä- kuin viljapelloissa. Magnesiumin ja kali-umin suhde (Mg/K) oli kaikilla maalajeilla suurempi heinä- kuin vilja-pelloissa. Tämä johtunee "vihreän linjan" runsaiden typpilannoitusten aiheuttamasta kaliumin ryöstöstä. Liukoisen kaliumin ja fosforin suhde (K/P) oli yleensä suurempi vilja- kuin heinäpelloilla edellä mainitusta syystä. Savimaat poikkesivat yleisestä linjasta, sillä niissä on run-saasti paitsi liukoista myös reservikaliumia. Yksipuolisilla viljelymenetelmillä voidaan ravinnesuhteisiin vaikuttaa haitallisesti. Esimerkkinä tästä voidaan mainita liian runsaan.typpi-. lannoituksen aiheuttama "kalinryöstö" säilörehunurmilla. Tällaisilta ns. vihreän linjan suonurmilta otettiin maanäytteet, jotka analysoitiin (URVAS 1983). Taulukkoon 1 on merkitty myös näiden tilojen keskimää-räiset ravinnesuhteet. -Nämä luvut osoittavat, että suhteellisen vähän kaliumia sisältävän Y-lannoksen käyttö on vääristänyt sekä Mg/K- että K/P-suhteet. Viljavuuslukujen ravinnesuhteiden prosentuaaliset jakautumat maalajeit- ... • i . : ! • .. . . •/ ... . . 1( / /•-•\ ... ;•1 , ili/174,‘ , \ s \ \ \\ i , I ; ...• ,. \ • \ \ \\_ \ .-. % s  % \%, "----.. \','' --..,--z- %,.....„..z.,  20 10 Kuvaajat: Moreenit Hiedat Hiesut Savet Multamaat limpeet 	_ . .• , , '. . .. . / :: ,X..\k • \ -`. I ,i/ ;/ 1  ( / j • li -if/ 1,1 1  .4` / ' \ '‘, ,•••  \ \\ \ \--‘• \ \ \ \ \ '..\\ \ \ •••• 	 .„0., 1 I ,.......- / j y'..:2 i ff/ ii , ' % \ \ ' ‘, .. \ \ \ • ... \ , \ \ \ ••••a ---- ~I 20 15 10 5 Kuvaajat: Moreenit Hiedat Hiesut Savet Multamaat _ 7. Ca/Mg Kuva 1. Viljavuuslukujen Ca/Mg-suhteen prosentuaalinen jakautuminen maalajeittain. tr) c"! Mg/K 0 tri 	ci CV Kuva 2. Viljavuuslukujen Mg/K-suhteen prosentuaalinen jakautuminen maalajeittain. / t (\ ' • 1 1/ i(  / / //,'/  \ / li 3 ' I ..' \ ...... / / i  \ It• \ \ / / /Pf / '' i...... 1 \\ ..... /.______::.,i ..- ."- 7:'.  .../,''. '' / \ - .-0.•%ausaw  lh  15 10 5 Kuvaajat: Moreenit Hiedat Hiesut Savet Multamaat TUrpeet 	_ 15 10 ( 1 5 0 «'1." zr""Ilir"1"  % 	43° 	0° 	43° 	0°  43 43 	4) 43 K/P 8. 4, 	••• K/P Kliva 3. Viljavuuslukujen K/P-suhteen prosentuaalinen jakautuminen maalajeittain (aineisto 30 000). Kuvaajat: Moreenit HiedOt Hiesut Savet Multamaat Ibrpeet Kuva 4. Viljavuuslukujen K/P-suhteen prosentuaalinen jakautuminen maalajeittain, kun aineistoa on n. 400 000. 9. tain on esitetty kuvissa 1-3. Jakautumien vinouden poistamiseksi on käytetty logaritmista asteikkoa. Maalajien erot näkyvät sekä taulu-kossa 1 että edellä mainituissa kuvissa. Näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että viljavuusanalyysin tulkintakaaviossa käytetty maa-lajiryhmitys (karkeat kivennäismaat, savet,eloperäiset maat) soveltuu hyvin myös ravinnesuhteiden tarkasteluun. Näiden maalajiryhmien ravin-nesuhteiden keskiarvot ja 80 prosentin raja-arvot ovat seuraavat: Ca/Mg Mg/K 	K/P ka 	raja- 	ka 	raja- 	ka 	raja- arvot arvot arvot Karkeat kivennäismaat 12.3 3.4-20.9 1.2 0.3-2.6 24.9 4.4-50.1 Savet 5.9 2.6- 	8.7 2.2 0.8-3.4 54.9 15.4-89.5 Eloperäiset maat 12.3 3.9-21.9 2.9 0.5-6.5 20.7 2.9-42.9 Esimerkkinä siitä, miten isommalla aineistolla saadaan selkeyttä suh-teiden kuvaajiin, esitetään lopuksi kuva 4, jonka aineisto käsittää kaikki vuosina 1965-70 Viljavuuspalveluun lähetetyt nurmi- ja vilja-peltojen maanäytteet (n. 400 000). 10. KIRJALLISUUTTA BAKER, D.E. & AMACHER, M.C. 1981. The development and interpretation of a diagnostic soil testing program. The Pennsylvania State Univ. Coll. Agric. Bull. 826. KERÄNEN, T. & JOKINEN, R. 1964. Magnesiumin puutteen torjuminen kalk-kikivijauheilla. Referat: Bekämpfung von Magnesiummangel mit Kalk-steinmehlen verschiedenen Magnesiumgehaltes. Ann. Agric. Fenn. 3: 244-255. MARJANEN, H., SOINI, S. & SIPPOLA, J. 1979. Timotei Pohjois-Suomen nurmikasvina. MTTK, Paikalliskoetoimiston tiedote 11: 1-65. MÄNTYLAHTI, V. & MARJANEN, H. 1971. Tuorerehunurmen lannoitus. Ann. Agric. Fenn. 10: 153-173. SILLANPÄÄ, M. 1961. Fixation of fertilizer phosphorus as a function of time in four Finnish soils. Agrogeol. publ. 80, 22 p. , 1974. Säilörehunurmen voimakas typpilannoitus ja maan kaliva-rat. Käytännön Maamies 4: 36-37. & URVAS, L. 1966. Anjala-Kymi. Summary: Soil map of Anjala-Kymi. Ann. Agric. Fenn. 5, Suppl. 2, 6 soil maps. SIPPOLA, J. & TARES, T. 1978. The soluble content of mineral elements in cultivated Finnish soils. Acta Agric. Scand. Suppl. 20: 11-26. URVAS, L. 1980. Etelä- ja Pohjois-Suomen luonnontilaisten turpeiden viljavuuserot. Summary: Comparison of the chemical properties of virgin peat soils in Southern and Northern Finland. Suo 31, 1: 27-32. , 1983. Pohjois-Suomen suonurmien ravinteet. Koetoim. ja Käyt. 20.9.1983. WILLIAMS, C.H. 1977. Trace Metals and Superphosphate: Toxicity Prob-lems. J. Austr. Inst. Agric. Sci. 43, 3-4: 99-109. VUORINEN, J. & MÄKITIE, 0. 1955. The method of soil testing in use in Finland. Agrogeol. Publ. 63: 1-44. MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET 1983 Maatalouden tutkimuskeskuksen yksiköiden tiedotteet 1975-1982. 48 p. KONTTURI, M. Mallasohra - kirjallisuuskatsaus. 42 p. NORDLUND, A. & ESALA, M. Maatalouden sääpalvelut ulkomailla. Kirjallisuustutkimus. 66 p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN, 0. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia 1975-1982. 186 p. + 4 liitettä. SUONURMI-RASI, R. & HUOKUNA, E. Kaliumin lannoitustason ja -tavan vaikutus tuorerehunurmien satoihin ja maiden K-pitoisuuksiin. 13 p. + 8 liitettä. KEMPPAINEN, E. & HEIMO, M. Förbättring av stallgödselns utnyttjande. Litteraturöversikt. 81 p. MULTAMÄKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet. 	10 p. LÖFSTRÖM, I. Kasvien sisältämät aineet tuholaistorjunnassa. 26 p. HEIKINHEIMO, 0. Kirvojen preparointi ja määritys. 67 p. + 12 liitettä. SAARELA, I. Soklin fosforimalmi fosforilannoitteena. p. 1-13. Humuspitoiset lannoitteet p. 14-20. YLÄRANTA, T. Jordanalysmetoder i de nordiska länderna. 13 p. LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Avomaan vihanneskasvien lajikekokeiden tuloksia vuosilta 1979-82. 21 p. KIVISAARI, S. & LARPES, G. Kylvöajankohdan vaikutus kevätvehnän, ohran ja kauran satoon 10-vuotiskautena 1970-1979 Tikkurilassa. 54 p. ERVIÖ, R. Maaperäkarttaselitys. ESPOO - INKOO. 26 p. BREMER, K. Ydinkasvien tuottaminen kasvisolukkoviljelyn avulla. 63 p. 1984 ESALA, M. & LARPES, G. Kevätviljojen sijoituslannoitus savimail-la. 35 p. 'ETTALA, E. Ayrshire-, friisiläis ja suomenkarjalehmien vertailu kötoisilla rehuilla. 7 p.-+ 18 liitettä. 4. 	LUOMA, S. & HAKKOLA, H. Keräkaalin lajikekokeiden tuloksia vuosilta 1975-83. 22 p. KURKI, L. Tomaattilajikkeet ja hiilidioksidin lisäys. Kasvihuoneto-maatin viljelylämpötiloista. Kasvihuonekurkun tuentamenetelmien ver-tailua. Sijoituslannoitus ja kasvualustan ilmastus kasvihuonekurkulla ja tomaatilla. 21 p. VUORINEN, M. Italianraiheinä ja viljat tuorerehuna. 17 p. ANISZEWSKI, T. Lupiini viherlannoituskasvina. Arviointeja esikokoiden ja kirjallisuuden pohjalta. 11 p. HUOKUNA, E. & HAKKOLA, H. Koiranheinän ja timotein kasvu ja rehuarvon muutokset säilörehuasteella. 54 p. VALMARI, A. Roudan kehittymisen tilastollinen malli. 33 p. HAKKOLA, H. Kuonakalkituskokeiden tuloksia 1978-83. 42 p. SIPPOLA, J. & SAARELA, I. Eräät maa-analyysimenetelmät fosforilannoitus-tarpeen ilmaisijoina. 20 p. RAVANTTI, S. Terhi-punanata. 37 p. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Kolme ravinnesuhdetta Suomen maalajeissa. 10 p. ,•=0.0 " *10 0;01,1: ' `.-4:±-•••,•;• •••7.4 - !•;:i („. -&•••••••-.••• • "".• •,•-. , • • , • - ••,."0" :•=1" •• 	kr," 	• • ! 	-00%- 	•Jr., -"erl! 	• 	 = .„ = 	' 	• _„. , - . 	 • - 4•,.• ••• 0-.•••••4• • . • - 

Kolme ravinnesuhdetta Suomen maalajeissa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Jukuri