Sarviaho, Samu

Finnish

OuluREPO University of Oulu repository

13.12.2022 13.32 Pohjolan historiankirjoitus: Historiantutkimus 1700-luvun lopun Suomessa: Johan Bilmark ja Henrik Gabriel Porthanin pitkä v…https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2022/11/historiantutkimus-1700-luvun-lopun.html 1/6Tiedeblogi Suomen ja muiden Pohjoismaiden historiografiasta - ISSN 2737-1948 / CC BYPohjolan historiankirjoitusEtusivu Blogi & toimituskunta Kirjoita blogiin! Historiografista tutkimusta10.11.2022Historiantutkimus 1700-luvun lopun Suomessa:Johan Bilmark ja Henrik Gabriel Porthanin pitkävarjoSuomen akateeminen elämä keskittyi 1700-luvun jälkipuolella Turun Akatemiaan.Aikakauden historiantutkimus kiteytyi Suomessa pitkälti kahteen henkilöön, JohanBilmarkiin (1728–1801) ja Henrik Gabriel Porthaniin (1739–1804). Bilmark toimivuodesta 1763 lähtien lähes neljäkymmentä vuotta Akatemiassa historian ja moraalinprofessorina. Hänen ohjauksessaan valmistui ennätyksellisesti peräti 232 pro exercitio-ja pro gradu -väitöskirjaa, joista monet käsittelivät myös Suomen historiaa. Porthannimitettiin puolestaan vuonna 1777 kaunopuheisuuden ja runouden professoriksi.Vierailtuaan vuonna 1779 aikakauden merkittävässä saksalaisessa yliopistossaGöttingenissä hän kiinnostui historiasta, etenkin Suomen historiasta, johon monethänen tutkimuksensa kohdistuivat moniin muihinkin aloihin kiinnitetyn huomionohella (biografisista yksityiskohdista ks. Tarkiainen 2012; Klinge 2016).Bilmarkin ja Porthanin jälkimaineet eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Porthanista onkirjoitettu toista kymmentä kokonaista teosta, kaikista häntä käsittelevistä artikkeleistaja teosten osista puhumattakaan. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu vielä 2000-luvunpuolella opetusministeriönkin tukeman Henrici Gabrielis Porthan Opera omnia -teossarjan osana (julkaisusta ks. Viljamaa 2008). Bilmarkin ansiot ovat sen sijaanjääneet huomattavasti vähemmälle huomiolle. Muiden Turun Akatemian väitöskirjojentavoin hänenkin ohjauksessaan valmistuneet väitöskirjat ovat tätä nykyädigitaalisoituina Kansalliskirjaston Doria-julkaisuarkistossa. Ne eivät ole kuitenkaanherättäneet sen laajempaa huomiota painetussa kuin digitaalisessakaan muodossa.Kuvaavaa on, että laajimpia synteesejä Bilmarkin toiminnasta historioitsijana onedelleen Magnus Gottfrid Schybergsonin vajaan parinkymmenen sivun mittainen osioÅbo universitets lärdomshistoria -teoksessa (3. osa 1891). Schybergson teki puolestaanPorthanista myöhemmin satoja sivuja pitkän kaksiosaisen elämäkertateoksen (1908 &1911). Miksi näihin kahteen samoihin aikoihin historiankirjoituksen alallavaikuttaneeseen henkilöön kiinnitetyssä huomiossa on niin suuri epäsuhta?Samu SarviahoMerkittävämmiksi katsotut tieteelliset ansiot kohdistavat huomion PorthaniinJälkipolvet ovat arvioineet Porthanin tieteelliset meriitit kokonaisuudessaansuuremmiksi ja monipuolisimmiksi kuin Bilmarkin. Esimerkiksiteoksen Porthaninmonet kasvot - (2000a) artikkeleissa päähenkilöä ylistetään muun muassa suomalaisenklassillisen arkeologian, kielentutkimuksen ja maantieteen esi-isänä, tiennäyttäjänä jaedistäjänä. Porthanin monioppineisuus ja hänen tieteellisen toimintansa kattavuus onjättänyt Bilmarkin sivurooliin suomalaisessa tieteenhistoriassa. Tämä koskee myösPorthanin ja Bilmarkin eroja historioitsijoina. Sikäli, kun Bilmarkia on edes käsiteltyhistorioitsijana, on huomiota kiinnitetty lähinnä hänen tutkimustensa melko vähäiseenomaperäisyyteen, Porthania pinnallisempaan tutkimusotteeseen ja hajanaisuuteen(etenkin Schybergson 1891, osin myös Urpilainen 2001; Klinge 2016). Aikakaudenpro gradu -väitöskirjojen tarkastelussa on aina tietynlainen epäselvyys siitä, kukaPohjolan historiankirjoitusTarkastele profiiliajoulukuuta 2022 (1)marraskuuta 2022 (1)lokakuuta 2022 (1)syyskuuta 2022 (1)elokuuta 2022 (1)kesäkuuta 2022 (1)toukokuuta 2022 (1)huhtikuuta 2022 (1)maaliskuuta 2022 (1)helmikuuta 2022 (1)tammikuuta 2022 (1)joulukuuta 2021 (1)marraskuuta 2021 (1)lokakuuta 2021 (1)syyskuuta 2021 (1)heinäkuuta 2021 (1)kesäkuuta 2021 (1)BLOGIARKISTO1500-luku1600-luku1700-luku1800-luku1900-luku1980-lukuaateliAhvenkoskiAleksanteri IAnders LizeliusarkistolaitosbaltiansaksalaisetEdvard RodheEino JutikkalaEmanuel LinderholmEva ÖsterbergFredrika DoroteaHeikki YlikangashenkilöhistoriaTUNNISTEETLisää Luo blogi  Kirjaudu sisään13.12.2022 13.32 Pohjolan historiankirjoitus: Historiantutkimus 1700-luvun lopun Suomessa: Johan Bilmark ja Henrik Gabriel Porthanin pitkä v…https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2022/11/historiantutkimus-1700-luvun-lopun.html 2/6varsinaisesti kirjoitti niiden tekstin: preeses eli opettaja vai opiskelija eli respondentti(problematiikasta etenkin Bilmarkin osalta ks. Brusiin 1971). Toisaalta esimerkiksiBilmarkin Suomen ja suomalaisten varhaishistoriaa käsitelleissä historiallisissaväitöskirjoissa on katsottu usein toistellun ja kierrätetyn hänen edeltäjänsä, 1700-luvunalkupuolella ja keskivaiheilla Turussa vaikuttaneen Algot Scarinin (1684–1771)ajatuksia (Schybergson 1891; Urpilainen 1993 & 2001).Porthan on sen sijaan nähty jopa suomalaisen historiankirjoituksen isänä. Tähän onvaikuttanut ennen muuta hänen 56 väitöskirjana julkaistu Paulus Juusteninpiispankronikan selitysteoksensa (1784–1800). Huolimatta siitä, että teos muodostaamelko hajanaisen erityistutkimusten kokoelman analysoidaan siinä laajasti Suomenkeskiaikaa ja varhaisempaakin historiaa. Kuten myöhemmässä tieteellistymisprosessiajatkaneessa suomalaisessa historiantutkimuksessa, Porthanin mielenkiinto kohdistuimuun muassa keskiaikaisiin asiakirjoihin, joita hän myös julkaisi (ks. esim. Tommila1989). Myöhemmän historiantutkimuksen tulkinnoissa Porthan on saanut maineenalkuperäislähteisiin tukeutuvana tieteellisenä historiantutkijana (1800-luvunsuomalaisen tutkimuksen mielenkiinnosta alkuperäislähteisiin ks. esim. Tommila1989; Jalava 2019). Kuten esimerkiksi Erkki Urpilainen (2001) on todennut, Porthaninon katsottu kyenneen lähdeaineiston kriittiseen tarkasteluun. Hän sai tärkeitävaikutteita Göttingenissä toimineelta historioitsijalta August Ludwig von Schlözeriltä(1735–1809), joka korosti lähdekritiikin merkitystä. Porthan kirjoitti jopa eräänlaisenhistorian metodiopin eräässä väitöskirjassaan (De scepticismo historico, 1792).Urpilainen on katsonut kokonaisuutena Bilmarkin olleen sen sijaan tietyiltä osinedeltäjäänsä Scarinia kritiikittömämpi lähdeaineiston käsittelyssään.Bilmarkin ja Porthanin jälkimaineiden epäsuhtaa tuskin voidaan selittää ainoastaansillä, että jälkimmäistä on pidetty tutkimusmetodin ja asiankäsittelyn perusteellisuudenosalta edistyksellisempänä. Vaikka Porthania on tutkittu laajalti eri asiayhteyksissä, onvarsinainen syvällinen analyysi hänen käsityksistään historioitsijana edelleenkinlapsenkengissä, Bilmarkista puhumattakaan. Tähän vaikuttaa se, ettähistoriankirjoituksen historiaa on Suomessa ylipäätään tutkittu harvanlaisesti.Porthanin Piispainkronikan selitysteoksen luonteeseen, syntyhistoriaan jalähdeaineistoon on kyllä kiinnitetty huomiota (esim. Heininen 2000), mutta Porthaniaei ole tutkittu kokonaisuutena lähdeaineiston käsittelyn näkökulmasta samalla tavallakuin esimerkiksi ruotsalainen Nils Eriksson (1973) tutki 1700-luvulla Ruotsinvaltakunnan länsiosissa vaikuttaneita historioitsijoita Olof von Dalinia, Anders Botiniaja Sven Lagerbringia. Lähimmäs pääsi Schybergsonin (1911) ohella kenties GunnarPalander (myöh. Suolahti) väitöskirjassaan Porthanista historiantutkijana (1901), muttaToisin kuin monet muut oppineet, Porthan sai oman, vuonna 1864 Turussa paljastetun patsaansa, jonkaveisti Carl Eneas Sjöstrand. Kuva: K.E. Ståhlberg. Historian kuvakokoelma, Museovirasto. HK10000:4318.Henrik Gabriel PorthanHenrik Klaunpoika HornHerman LundströmHerman Råberghhistoriahistoriakulttuurihistoriakuvahistoriallinen kriminologiahistoriankirjoitushistoriografiaHjalmar HolmquistHorn-sukuisovihaJaakko GummerusJohan BilmarkJohan Jakob NordströmJuhana-herttuaJuho Rudolf KoskimiesKaarlo BlomstedtkansatiedeKarjalaKarl Adolf AppelbergkirkkohistoriakonservointikruunukulttuurihistoriaKustaa IV AdolfKuurinmaalehdistöhistorialesketmaanluovutusmaanomistusmaatilaperimysmahtivaltioMartti Ruuthmentaliteettien historiamentaliteettihistoriametodologiamikrohistoriamuinaismuistohallintomuinaistutkimusmuseotnationalismioikeushistoriapapinlesketpapistoperimyskäytänteetrauhansopimuksetrikoshistoriaRuotsiRuotsin valtakuntasotilasvaltioSuomen historiaSuomen historiankirjoitus13.12.2022 13.32 Pohjolan historiankirjoitus: Historiantutkimus 1700-luvun lopun Suomessa: Johan Bilmark ja Henrik Gabriel Porthanin pitkä v…https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2022/11/historiantutkimus-1700-luvun-lopun.html 3/6Viime vuosina suomalaisessa historiografisessa tutkimuksessa on syystäkin toisteltukäsitettä metodologinen nationalismi. Käsite tarkoittaa sitä, että 1800-luvulta lähtienkansallisessa historiantutkimuksessa on usein nostettu Suomen suuriruhtinaskunnankaltaiset ”modernit” alueet kaiken varhaisemmankin historian käsittelyn kehikoiksi jakorostettu tällaisilta alueilta lähtöisin olleita henkilöitä, toki osin myös niillävaikuttaneita ”vierasperäisiä” henkilöitä (vrt. esim. Jalava 2019). Esimerkiksi edellämainitussa Porthanin monet kasvot -teoksessa nousee jo artikkelien otsikkotasollaesille se, että Porthan käsitteli laajalti nimenomaan Suomeen liittyviä aiheita.Ruotsalainen Sten Lindroth (1981) ei pitänyt Porthania edes kovin omalaatuisenahenkilönä Ruotsin 1700-luvun tieteenhistorian asiayhteydessä, mutta myöhempiensuomalaisten sukupolvien näkökulmasta suomen kielen ja historian käsittely oli hänenmukaansa merkityksellistä. Kuten Matti Klinge (1989) on analysoinut, nostettiinPorthan jo 1800-luvun Suomessa kansallisen jatkuvuuden symboliksi. Porthan onnähty jopa suomalaisena varhaisnationalistina, kattavimmin Juha Mannisentutkimuksessa Valistus ja kansallinen identiteetti (2000b), sekä myöhemmällesuomalaiselle kansallisuuden rakentamiselle keskeisen kansanrunouden tarkastelijana(esim. Honko 2000).Bilmarkilla ei ole missään vaiheessa ollut samanlaista statusta suomalaisuuden esillenostajana, vaikka hänkin käsitteli edeltäjänsä Scarinin tavoin myös Suomen historiaa.Erkki Urpilainen (1993 & 2001) oli oikeassa todetessaan huomion puutteeseenvaikuttaneen Bilmarkin ja Scarinin ”ruotsalaisuus”. Bilmark oli Scarinin tavoinkotoisin Länsi-Götanmaan Skarasta, Porthan oli puolestaan syntyisin Viitasaarelta.Suomessa Porthaniin kohdistuneella mielenkiinnolla oli tuskin mitään tekemistäautonomian ajan kielipoliittisten vastakkainasettelujen kanssa. Niinpä Porthaninsuomalaislähtöisyys oli sinänsä merkityksellistä ja häntä saattoivat autonomian ajanlopulla tarkastella sekä maltillinen fennomaani Gunnar Palander (poliittisistanäkemyksistä ks. Jutikkala 2000) että ruotsinmielinen Schybergson (1908; poliittisistanäkemyksistä ks. esim. Tommila 1989), jolle Porthan oli monessa suhteessa ”isänmaansivistyksen perustaja” (fosterländska bildningens grundläggare).Kansallismielisyydestään tunnettu historioitsija Jalmari Jaakkola (ks. esim. Tommila1989) saattoi puolestaan väittää vuonna 1939, että Bilmarkilta ja Scarinilta puuttuiPorthaniin verrattuna ”vierassyntyisinä ja kieltämme tuntemattomina […] osaksiriittäviä edellytyksiäkin ymmärtää kansaamme ja menneisyyttämme”.  Keskeiseenasemaan nousikin suuri mielenkiinto ”suomalaisessa” yliopistossa vaikuttaneeseen jaSuomen ja suomalaisten historiaa merkittävästi tarkastelleeseen suomalaiseenmieheen. Bilmarkilla ei ollut tässä suhteessa juurikaan mahdollisuuksia noustalaajemman mielenkiinnon kohteeksi Suomessa, ja hänen saatettiin katsoa”ruotsalaissyntyisenä” olleen jopa kykenemätön tarkastelemaan Suomen historiaa.molempien huomiot Porthanin lähdekritiikistä esimerkiksi piispainkronikanselitysteoksessa liikkuivat lopulta hyvin yleisellä tasolla. Toki yksittäisissäasiakysymyksissä, kuten pohjoisen Fennoskandian varhaisasutuksessa, Porthania onanalysoitu tarkemmin myös lähdeaineiston käsittelyn näkökulmasta (Ryymin &Aspaas 2010; Sarviaho 2016). Mainittakoon myös Arto Latvakankaan (1995) analyysiBilmarkin varjagikäsityksistä. Voi olla, että Porthan on metodisesti edistyksellisenjälkimaineensa ansainnut etenkin Bilmarkiin verrattuna, mutta tämä vaatisi molempientutkijoiden tähänastista perusteellisempaa ja systemaattisempaa tarkastelua ja vertailuakokonaisuutena.Metodologinen nationalismi Porthanin ja Bilmarkin jälkimaineiden erojenselittäjänäSuomen suuriruhtinaskuntaSuomenkieliset Tieto-SanomatSuomisuuri Pohjan sotaTaalainmaatalonpoikainen vapaustalonpojattilaperimystoimijuusTurkuTurun AkatemiaUudenkaupungin rauhavaltionarkeologitvaltionrakennusvaltiosääntövarhaismoderni aikaVeli VerkkoVenäjäveronkantoverotusViipuriVirovuorovaikutusväitöskirja13.12.2022 13.32 Pohjolan historiankirjoitus: Historiantutkimus 1700-luvun lopun Suomessa: Johan Bilmark ja Henrik Gabriel Porthanin pitkä v…https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2022/11/historiantutkimus-1700-luvun-lopun.html 4/6Asialla on myös toinen puoli, jota ei liene koskaan pohdittu. Metodologinennationalismi on selkeästi vaikuttanut myös siihen, etteivät ruotsalaisetkaan ole nähneetSuomen Turussa vaikuttaneissa Porthanissa ja Bilmarkissa juuri mitäänmielenkiintoista. Huomionarvoistahan on esimerkiksi se, ettei laaja ruotsalaistenhistorioitsijoiden elämäkerta-artikkelien kokoomateos Svenska historiker (2009)antanut varhaismodernissa asiayhteydessä lainkaan sijaa Suomessa eli lähinnä TurunAkatemiassa toimineille historioitsijoille. ”Suomalainen” poikkeus oli ehkä Kajaaninlinnassa 1600-luvulla virunut Johannes Messenius. Taustalla oli ilmiselvästi Ruotsinrajaaminen Pohjanlahden länsipuolelle metodologisen nationalismin mukaisesti,vaikka sekä Porthan että Bilmark olisivat tietenkin sopineet 1700-luvun asiayhteydessäaivan hyvin käsitteen ”ruotsalainen historioitsija” alle. Lisäksi käsitykset etenkinPorthanin tutkimuksellisista ansioista ovat Ruotsissa toisenlaiset. Paljon voi päätelläsenkin perusteella, että aiemmin mainittu Lindroth (1981) piti Porthania nimenomaanSuomen historian tarkastelijana, mutta ei välttämättä muuten omaperäisenä tutkijana.Mikäli Porthan sai Ruotsissa rajallisesti merkityksen ainoastaan kattavan Suomeenliittyvän tutkimustyönsä eikä minkään yleisen tieteellisen edistyksellisyyden ansiosta,ei Bilmarkilla ole ollut mahdollisuutta päästä kummassakaan mielessä esille.”Ruotsalainen” syntyperäkään ei pelastanut Bilmarkia tässä suhteessa.Bilmarkin vähäistä huomiota suhteessa Porthaniin selittävät siis useat tekijät.Kärjistäen tulkittuna kyse on ollut siitä, ettei Bilmarkia ole käsitetty tarpeeksiperusteelliseksi, tarpeeksi metodisesti edistykselliseksi, tarpeeksi suomalaiseksi taiedes tarpeeksi ruotsalaiseksi. Ilmiselvä kysymys onkin: pystyttäisiinkö kuvaa etenkinBilmarkin merkityksestä historioitsijana monipuolistamaan historiallisen tuotannonsystemaattisella analyysillä, vai onko hänet tuomittu jäämään ikuisesti marginaaliseenasemaan historioitsijana?KirjallisuusBilmarkista ei ole tiettävästi säilynyt tai tehty edes muotokuvaa, patsaista puhumattakaan. BilmarkinkatuTurussa on tosin nimetty hänen mukaansa. Kirjoitettua tekstiä on toki säilynyt paljon, kuten hänenohjauksessaan tehty Lappia käsittelevä pro gradu (1784). Kuva: Kansalliskirjasto, Doria-julkaisuarkisto.Samu Sarviaho on tutkijatohtori tieteiden ja aatteiden historian oppiaineessaOulun yliopistossa. Hänen erityisalaansa on suomalaisen ja ruotsalaisenhistoriankirjoituksen ja historiakulttuurin historia. Nykyisessä Svenskalitteratursällskapet i Finlandin rahoittamassa tutkimuksessaan hän tarkasteleehistoriantutkimuksen metodeihin liittyviä käsityksiä ja käytäntöä autonomianajan Suomessa.13.12.2022 13.32 Pohjolan historiankirjoitus: Historiantutkimus 1700-luvun lopun Suomessa: Johan Bilmark ja Henrik Gabriel Porthanin pitkä v…https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2022/11/historiantutkimus-1700-luvun-lopun.html 5/6Björk, Ragnar & Johansson, Alf W. (toim.), Svenska historiker. Från medeltid till våradagar. Norstedt 2009.Brusiin, Otto, Bilmark-Studien. 1. Einführung in das Studium der Philosophie JohanBilmarks. Turun yliopisto1971.Eriksson, Nils, Dalin - Botin – Lagerbring. Historieforskning och historieskrivning iSverige 1747–1787. Göteborg 1973.Heininen, Simo, “Porthanin piispainkronikka”. Teoksessa Manninen, Juha (toim.).Porthanin monet kasvot. Kirjoituksia humanistisen tieteen monitaiturista. SKS 2000,123–147.Honko, Lauri “Porthan suomalaisen runouden ja mytologian tutkijana”. TeoksessaManninen, Juha (toim.). Porthanin monet kasvot. Kirjoituksia humanistisen tieteenmonitaiturista. SKS 2000, 87–99.Jaakkola, Jalmari, ”Henrik Gabriel Porthan, ’Suomen historian isä’”. HistoriallinenAikakauskirja 37:3–4 (1939), 223–239.Jalava, Marja ”Kansallisen menneisyyden todistaminen”. Teoksessa Karonen, Petri(toim.) Tiede ja yhteiskunta. Suomen Historiallinen Seura ja historiantutkimus 1800-luvulta 2010-luvulle. SKS 2019, 161–215.Jutikkala, Eino, ”Suolahti, Gunnar (1876–1933)”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.Studia Biographica 4. SKS 1997 (2000).Klinge, Matti, Mikä mies Porthan oli? SKS 1989.Klinge, Matti, ”Bilmark, Johan (1728–1801)”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.Studia Biographica 4. SKS 1997 (2016).Latvakangas, Arto, Riksgrundarna. Varjagproblemet i Sverige från runinskrifter tillenhetlig historisk tolkning. Turun yliopisto 1995.Lindroth, Sten, Svensk lärdomshistoria. 4. Gustavianska tiden. Norstedt 1981.Manninen, Juha (toim.), Porthanin monet kasvot. Kirjoituksia humanistisen tieteenmonitaiturista. SKS 2000a.Manninen, Juha, Valistus ja kansallinen identiteetti. Aatehistoriallinen tutkimus 1700-luvun Pohjolasta. SKS 2000b.Palander, Gunnar, Henrik Gabriel Porthan historiantutkijana. 1. Weilin & Göös 1901.Ryymin, Teemu & Aspaas, Per Pippin, ”Henrik Gabriel Porthanin kveeni-käsite”.Arina 5 (2010), 15–44.Sarviaho, Samu, ”Kaukokaipuun ja alkuperäisen itäisyyden lumoissa. Pohjois-Suomenvarhaishistoriallinen karjalaisuus 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun suomalaisessahistoriankirjoituksessa”. Historiallinen Aikakauskirja 114:4 (2016), 379–389.Schybergson, M. G., Åbo Universitets lärdomshistoria 3. Historiens studium vid Åbouniversitet. Svenska litteratursällskapet i Finland 1891.Schybergson, M. G., Henrik Gabriel Porthan. Lefnadsteckning. 1–2. Svenskalitteratursälsskapet i Finland 1908 & 1911.Tarkiainen, Kari, ”Porthan, Henrik Gabriel (1739–1804)”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. SKS, 1997 (2012).Tommila, Päiviö, Suomen historiankirjoitus. Tutkimuksen historia. WSOY 1989.13.12.2022 13.32 Pohjolan historiankirjoitus: Historiantutkimus 1700-luvun lopun Suomessa: Johan Bilmark ja Henrik Gabriel Porthanin pitkä v…https://pohjolanhistoriankirjoitus.blogspot.com/2022/11/historiantutkimus-1700-luvun-lopun.html 6/6Uudempi teksti Vanhempi viestiEtusivuPvm. 10.11.22 Tunnisteet: 1700-luku, Henrik Gabriel Porthan, historiografia, Johan Bilmark, nationalismi, Ruotsi,Suomi, Turun AkatemiaUrpilainen, Erkki, Algot Scarin ja gööttiläisen historiankirjoituksen mureneminenRuotsissa 1700-luvun alkupuolella. SHS 1993.Urpilainen, Erkki, ”Hyödyn ja uushumanismin kausi”. Teoksessa Tommila, Päiviö(toim.) Suomen tieteen historia 1. Tieteen ja tutkimuksen yleinen historia 1880-luvulle.WSOY 2001, 168–273.Viljamaa, Toivo, ”Porthan-Seuran historiikki – suomalaiskansallisesta seurastatieteelliseksi yhdistykseksi”. Auraica 1 (2008), 1–11. Teema: Picture Window. Sisällön tarjoaa Blogger.

Historiantutkimus 1700-luvun lopun Suomessa : Johan Bilmark ja Henrik Gabriel Porthanin pitkä varjo

https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/10024/43370/1/nbnfi-fe202301021037.pdf

Historiantutkimus 1700-luvun lopun Suomessa : Johan Bilmark ja Henrik Gabriel Porthanin pitkä varjo

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

OuluREPO University of Oulu repository