Toivanen, Otto

Finnish

Research Papers in Economics

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n   a i k a k a u s k i r j a   –   1 0 6 .   v s k .   –   4 / 2 0 1 0
353
Taloustieteen jatko-opintojen kipupisteistä*
Otto Toivanen 
Professori 
katholieke universiteit leuven
jatko-opinnot ovat tärkeä osa yliopistoelämää. 
niiden kautta pätevöidytään niin tutkimusteh-
täviin kuin vaativiin asiantuntijatehtäviinkin. 
tohtorin tutkinto tuo mukanaan myös taitoja, 
joilla on käyttöä muissakin vaativissa työtehtä-
vissä. taloustieteen laitoksilta valmistuu suo-
messa noin 15 tohtoria vuodessa ja huomattava 
osa tieteenalan akateemisista resursseista on 
suunnattu  tulevien  tohtoreiden  kouluttami-
seen. 
on hyvä ymmärtää, että jatko-opiskelijat ja 
heidän koulutuksensa edustavat melkoista in-
vestointia. kaVan jäsenlaitoksilta valmistuu 
vuodessa noin 15 tohtoria. hyvin opiskelevien 
opinnot kestävät keskimäärin viisi vuotta. ka-
Van  jäsenlaitoksilla  pitäisi  siis  olla  noin  75 
täyspäiväisen jatko-opiskelijan varanto kunakin 
vuonna. kun (palkkaa saavan) jatko-opiskeli-
jan vuosi maksaa noin 35 tuhatta, päädytään 
vuositasolla noin kahden ja puolen miljoonan 
euron kustannuksiin, jossa kurssien, työpajojen 
ja ohjauksen kustannukset eivät siis ole muka-
na. kaiken kaikkiaan kustannukset ovat luok-
kaa  kolme  miljoonaa  euroa  vuodessa,  joten 
suhteessa tieteenalan resursseihin kyse on mer-
kittävästä panostuksesta. ei siis ole se ja sama 
miten jatko-opinnot on järjestetty. 
Pitkäjänteinen, 70-luvulla aloitettu työ on 
johtanut siihen, että suomalainen jatkokoulu-
tus taloustieteessä on muuttanut huomattaval-
la tavalla muotoaan. olen kaVan pitkäaikai-
sena johtajana tietenkin jäävi, mutta uskon, että 
nykyisellään suomalaisen taloustieteen laitok-
sen jatko-opiskelija voi hankkia koulutuksen, 
joka ei joudu häpeään missään muualla euroo-
passa hankitun koulutuksen rinnalla. mielestä-
ni suomesta ei kannata enää lähteä kohtuulli-
sen hyvään amerikkalaiseenkaan tohtoriohjel-
maan. 
suomesta siis voi hankkia hyvän jatkokou-
lutuksen. suomalainen jatkokoulutusjärjestel-
mä ei kuitenkaan takaa sitä, että koulutus on 
tuolla tasolla. hyvää järjestelmää voi vielä suh-
teellisen helposti entisestään parantaa. käyn 
tässä  (ainakin  toistaiseksi)  viimeisessä  aika-
kauskirjan pääkirjoituksessani läpi omasta mie-
lestäni  keskeiset  ongelmakohdat,  joita  näen 
olevan neljä: valikoituminen jatko-opiskelijak-
si, opintojen rahoitus, vertaisryhmän pienuus/
* Kiitän Marja-Liisa Halkoa, Pentti Pikkaraista ja Matti 
Pohjolaa kommenteista.354
KAK 4 / 2010
hajanaisuus/puute ja ohjaus sekä mentorointi. 
Vaikka nämä vaikuttavat kaikkiin opiskelijoi-
hin, on niiden huonolla hoidolla erityisen voi-
makkaat vaikutukset keskimääräistä heikom-
piin opiskelijoihin.
Valikoituminen. kaikki suomalaiset talous-
tieteen laitokset pyrkivät aktiivisesti rekrytoi-
maan jatko-opiskelijoita. jatko-opiskelijoiden 
määrä  vaikuttaa  laitoksen  suhteelliseen  ase-
maan yliopiston sisällä, kun vertaillaan laitos-
ten laatua, ja laitoksen rahoitukseen. lisäksi 
jatko-opiskelijat tuovat oman erikoisen lisänsä 
laitokselle ja ylläpitävät sitä vaikeasti määritel-
tävää tutkimusilmapiiriä. Vaatii tarkkaa harkin-
taa,  että  onnistuu  tasapainoilemaan  kahden 
keskenään ristiriitaisen tavoitteen välillä: Yh-
täältä laitoksilla on tarve houkutella perustut-
kinto-opiskelijoita jatkamaan opintojaan. toi-
saalta jatko-opinnot eivät suinkaan sovi kaikil-
le, ja on hyviä syitä olla varsin valikoiva jatko-
opiskeluoikeudesta päätettäessä. 
Yhtenä vaarana siis on, että jatko-opiskeli-
joiksi hyväksytään opiskelijoita, joille se ei edes 
etukäteen ajatellen ole hyvä vaihtoehto. koke-
mukseni mukaan monet jatko-opiskelijat yhä 
aloittavat opintonsa hämmästyttävän vähäisellä 
ymmärryksellä siitä, mihin ovat päänsä pistä-
mässä. tämä ei voi olla myöskään laitoksen 
edun  mukaista.  kun  on  edelleen  niin  (eikä 
tämä tule suurimmalla osalla laitoksista juuri-
kaan muuttumaan jatkossakaan), että valtaosa 
jatko-opiskelijoista on “omia kasvatteja”, on 
luonteva johtopäätös se, että laitosten tulisi pa-
nostaa nykyistä enemmän (perustutkinto-)opis-
kelijoille tiedottamiseen. toisena vaarana on, 
ettei saada houkuteltua jatko-opintoihin niitä 
opiskelijoita,  joille  se  olisi  hyvä  vaihtoehto. 
tässä voisi hakea mallia lääketieteestä (tai aal-
to  yliopiston  rahoituksen  laitokselta),  jossa 
useilla laitoksilla on ns. “tutkijalinja”, jolle ha-
keudutaan jo ennen perustutkinnon valmistu-
mista. 
näen ongelmia myös siinä, että opiskelijat 
nykyään edelleen asiaa sen kummemmin poh-
timatta aloittavat jatko-opintonsa pääosin sa-
malla laitoksella, jolle eksyivät tekemään perus-
tutkintoa.  Ymmärrän  ja  hyväksyn  sen,  että 
monilla laitoksilla omat perustutkinto-opiske-
lijat  ovat  luontevin  rekrytointikanava.  olen 
kuitenkin nähnyt tapauksia, joissa tämä on joh-
tanut kaikkien kannalta huonoon lopputulok-
seen.  laitoksilla  pitäisi  siksi  olla  enemmän 
rohkeutta kannustaa opiskelijoitaan harkitse-
maan muitakin vaihtoehtoja, mukaan lukien 
ulkomaiset vaihtoehdot. olen varma, että pää-
tösten tekeminen laitostasolla on parempi vaih-
toehto kuin se, että yksittäiset professorit päät-
tävät kenet hyväksyvät jatko-opiskelijoiksi.
Rahoitus. muutama vuosi sitten selvitimme 
kaVassa  kyselyn  avulla  ensimmäisen  jatko-
opintovuoden  rahoitusta.  osoittautui,  että 
huomattava osa täyspäiväisistä jatko-opiskeli-
joista rahoitti opintojaan “muulla rahoituksel-
la”. näin ei yksinkertaisesti saisi olla. ruotsissa 
jatko-opiskelijan saa hyväksyä ainoastaan, jos 
laitos voi taata hänelle neljän vuoden rahoituk-
sen. en usko, että ruotsin malli on välttämättä 
oikea tie. olen kylläkin sitä mieltä, että opinto-
jen tason nosto on jo nyt vienyt meidät siihen 
tilanteeseen, jossa on kohtuutonta, että opiske-
lijat joutuvat kohtaamaan suurta epävarmuutta 
rahoituksen jatkumisesta silloinkin, kun opin-
not on hoidettu kunnialla. 
meidän täytyy päästä tilanteeseen, jossa ra-
hoitus  ohjautuu  laitoksille,  ei  opiskelijoille. 
akatemian tutkijakoulurahoituksen uudistuk-
set voivat onnistuessaan edesauttaa tämän ta-
voitteen saavuttamista. nykyisellään huomat-
tava  osa  rahoituksesta,  erityisesti  säätiöiden 
apurahat, myönnetään opiskelijoille ja koordi-355
naatiovirheiden  mahdollisuus  on  ilmeinen. 
Vasta-argumenttina sille, että rahoitus olisi lai-
toksista riippuvaista, on esitetty, että tällainen 
toimintatapa  johtaisi  siihen,  että  opiskelijat 
ovat täysin laitoksesta riippuvaisia. tämä on 
totta,  ja  tiedän  (paremmin  kuin  useimmat, 
epäilen) tämän aiheuttamat vaarat. tässä rahoi-
tusta parempi lääke on kuitenkin liikkuvuus, 
jota meillä on aivan liian vähän. 
samalla kun peräänkuulutan parempaa ra-
hoitusta opiskelijoille, peräänkuulutan myös 
sitä, että rahoituksen pitää olla ehdollista opin-
tojen etenemiselle. suurin karhunpalvelus, jon-
ka voi tehdä nuorelle ihmiselle jatko-opintojen 
puitteissa, on antaa hänen opintojensa jatkua 
sittenkin, kun laitoksen yhteisnäkemys opinto-
jen alkuvaiheessa (ensimmäisen vuoden, kah-
den aikana) on, että opinnot eivät suju ja että 
kyseisen opiskelijan taidot ja kyvyt pääsevät 
paremmin oikeuksiinsa jollain monista vaihto-
ehtoisista urista.
Vertaisryhmä. keskeinen tuen, inspiraation 
ja taitojen lähde kenelle tahansa jatko-opiske-
lijalle ovat muut jatko-opiskelijat. suomalaisten 
laitosten pieni koko johtaa väistämättä siihen, 
että (varsinkin jos noudatetaan yllä markkinoi-
maani  valikoivampaa  tapaa  hyväksyä  jatko-
opiskelijoita) vertaisryhmä on pieni. laitoksen 
henkilökunnan tulisi kuitenkin tehdä kaikken-
sa, että ensinnäkin laitoksen jatko-opiskelijoi-
den yhteisö toimii ja toiseksi, että opiskelijat 
löytävät vertaistukea myös kaVan muiden jä-
senlaitosten opiskelijoista. tässä kaVan ai-
healueseminaareihin osallistuminen on varmas-
ti avainasemassa. niihin pitää voida osallistua 
säännöllisesti, oli omaa esitystä tai ei. tämä on 
keskeinen parannuskohde suomalaisissa jatko-
opinnoissa.
Ohjaus ja mentorointi. koen, että meillä 
senioreilla on suuri vastuu jatko-opiskelijoista. 
me olemme houkutelleet heidät noin viiden 
vuoden elämää mullistavalle polulle, eikä heil-
lä voi hyvinkään hoidetun tiedottamisen jäl-
keen olla täyttä käsitystä siitä, mitä on edessä. 
toiset solahtavat nopeasti ja kivuttomasti jat-
ko-opiskelijan rooliinsa, toiset eivät. en usko, 
että kivuttomuuden asteella ja opiskelijan po-
tentiaalilla olisi välttämättä kauheasti tekemis-
tä keskenään. mentorointi parin ensimmäisen 
opiskeluvuoden aikana ja ohjaus väitöskirja-
työn lähdettyä käyntiin ovat tässä erittäin tär-
keässä asemassa.
mentoroinnilla  tarkoitan  yksinkertaisesti 
sitä, että opiskelijalla on joku nimetty laitoksen 
tutkija, joka kantaa hänestä vastuuta. Vastuun-
sa kantava varmistaa, että opiskelija ymmärtää, 
mistä jatko-opintojen missäkin vaiheessa on 
kyse, ja on tukena, jos tukea tarvitaan. olen 
varma, että tällaista toimintaa harjoitetaan pal-
jon. mitä systemaattisemmin jatko-opintoihin 
suhtaudutaan, sitä tärkeämpää kuitenkin on, 
että tällainen toiminta on järjestelmällistä eikä 
yksittäisten professoreiden aktiivisuuden varas-
sa. mentorin ei tarvitse olla tuleva ohjaaja. kun 
väitöskirjatyö  alkaa,  siirtyy  mentorin  rooli 
luontevasti ohjaajalle.
karkeistaen ja monille hyville vanhemmille 
ja emeritus-professoreille vääryyttä tehden voi 
sanoa, että ennen väitöskirjan virallisen ohjaa-
jan työ oli etsiä väitöskirjalle esitarkastajat, joi-
den työ sitten oli ohjata työ laaturiman yli. 
asiat ovat nykyään onneksi paremmin. tiedän 
kuitenkin viime vuosiltakin valitettavan useita 
tapauksia, joissa jatko-opintojen eteneminen 
on vaarantunut tai suorastaan katkennut syistä, 
joita ei voi kasata yksinomaan opiskelijan har-
teille. tällaiset tapaukset ovat aina merkkejä 
siitä, että me senioritutkijat emme ole hoitaneet 
omaa  osuuttamme.  näihin  tapauksiin  tulee 
suhtautua vakavasti sekä sen takia, että opiske-
Otto Toivanen356
KAK 4 / 2010
lijalla on koko elämä pelissä, että sen takia, että 
tällaiset tapaukset eivät jää muilta opiskelijoilta 
huomaamatta ja aiheuttavat sitä kautta lisäva-
hinkoa. 
kenellekään ei saisi käydä niin, että ei val-
mistu, jos on opiskellut järjestelmän edellyttä-
mällä tavalla ensimmäiset kaksi-kolme vuotta. 
tilanne oli toinen “vanhassa maailmassa” kun 
opintoja tehtiin työn ohella. nyt opiskelijan 
tulevaisuus  neljän–viiden  opintovuoden  jäl-
keen on suurelta osin sen varassa, että hän to-
siaan valmistuu. opiskelijan soveltumattomuus 
jatko-opintoihin ei käy selitykseksi. näin voi 
toki olla, mutta silloin on valitsijoiden katsot-
tava peiliin ja kysyttävä, miksi he ottivat ko. 
henkilön jatko-opiskelijaksi, ja miksi he eivät 
katkaisseet jatko-opintoja riittävän ajoissa. 
tavalla tai toisella – tämä on yksi tämän kir-
joituksen päätavoitteista – meidän pitää tehdä 
opiskelijoille selväksi se, että ohjaajanvalinta on 
yksi tärkeimmistä päätöksistä, jonka he jatko-
opintojen aikana tekevät. edelleen heille on 
tehtävä selväksi, että gradun ohjaaja ei ole ilmi-
selvästi se paras väitöskirjan ohjaaja edes sil-
loin, kun jatko-opinnot aloitettiin hänen keho-
tuksestaan  ja  ajatuksella,  että  väitöskirjassa 
syvennetään  gradutyössä  jo  aloitettua  tutki-
musta. 
olen vakuuttunut siitä, että taloustieteen 
tarjoama ympäristö jatko-opintoihin on suoma-
laisessa tieteiden välisessä vertailussa erittäin 
hyvä ja alan sisäisessä kansainvälisessä vertai-
lussakaan meillä ei ole mitään hävettävää. tä-
män puolesta todistaa mm. se, että suomesta 
väitelleitä nuoria tohtoreita on viime vuosina 
sijoittunut erittäin hyvin kansainvälisillä työ-
markkinoilla. ei pidä kuitenkaan tuudittautua 
siihen luuloon, että kaikki olisi kunnossa. Yk-
sinkertaisilla parannuksilla on mahdollista luo-
da nykyistäkin parempi opiskeluympäristö. 
lopuksi haluaisin kiittää toimittajakollegoi-
tani ja taloustieteellistä Yhdistystä menneistä 
viidestä vuodesta. on ollut etuoikeus saada 
olla aikakauskirjan toimittaja. aikakauskirjalla 
on mielestäni selkeä tilaus kanavana niin tutki-
joiden välillä kuin tutkijoiden ja muiden eko-
nomistien  ja  taloustieteestä  kiinnostuneiden 
“maallikoiden” välillä. toivotan aikakauskirjal-
le hyvää jatkoa!  u

Taloustieteen jatko-opintojen kipupisteistä.

https://lirias.kuleuven.be/bitstream/123456789/330844/2/KAK42010Paakirjoitus.pdf

Taloustieteen jatko-opintojen kipupisteistä.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Research Papers in Economics