Immigration to Finland has seen a significant rise since the 1990s. The adaptation of immigrants to the society is a relevant and popular theme in public discussion. This study explores the opportunities of immigrants to adapt to and become members of the Finnish society, as reported by Finnish respondents. Acculturation is an extensively studied field, but it has rarely been studied through social markers of the receiving society, or through the opinions and attitudes of the native majority population. In this study, a new angle is introduced through the analysis of acculturation opportunities for immigrants from the perspective of the native Finnish.
The study was carried out with a quantitative method. The SPSS tool was used for handling data. The data material has been gathered with a questionnaire sent to students at the University of Helsinki and at Aalto University (N=198). The outline of the questionnaire is borrowed from that of a larger research project, where Singapore, Canada and Japan are studied in addition to Finland. The central research questions are: first, who fits in, secondly, is it possible to fit in, and thirdly, what factors predict why some people are more reluctant than others to accept immigrants as parts of the ingroup.
The theoretical background of the study is based on John W. Berry’s acculturation studies. The theoretical models used are the Interactive Acculturation Model (IAM) and the Relative Acculturation Extended Model (RAEM), which have been derived and elaborated from Berry’s work by other researchers. In order to support the analysis and discussion of results, a number of hypothetical models have been used, such as G.W. Allport’s contact hypothesis, the similarity attraction hypothesis and the culture distance theory.
The results were analyzed through the creation of three dimensions of acculturation, i.e. sociocultural adaptation, socioeconomic adaptation, and social psychological adaptation. The results indicate that Finns set greatest expectations for acculturation in the social psychological dimension, followed by the sociocultural dimension and lastly by the socioeconomic dimension. For the most part, Finns are confident that immigrants can achieve these expectations with relative ease regardless of the dimension of acculturation. In addition, the study found that certain factors, such as greater perceived threats, explained greater expectations of acculturation.Maahanmuutto Suomeen on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvun alusta lähtien. Maahanmuuttajan sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin on tullut ajankohtaiseksi puheenaiheeksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaankin juuri maahanmuuttajan sopeutumismahdollisuuksia eli akkulturaatiota suomalaiseen kulttuuriin. Akkulturaatio on paljon tutkittu ilmiö, mutta sitä on harvoin tutkittu vastaanottavan yhteiskunnan sosiaalisten erityispiirteiden ja enemmistön mielipiteiden ja asenteiden kautta. Tämä tutkimus tarjoaa uutta ulottuvuutta akkulturaatioon keskittymällä sosiaalisten erityispiirteiden (engl. social markers) merkitykseen sopeutumisessa. Tutkimuksessa analysoidaan maahanmuuttajien akkulturaation mahdollisuuksia suomalaissyntyisten Suomen kansalaisten näkökulmasta.
Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisesti. Työkaluna aineiston käsittelyssä on käytetty SPSS-tilasto-ohjelmaa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeella Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston opiskelijoilta (N = 198). Kyselylomake pohjautuu laajempaan tutkimushankkeeseen, jossa tutkitaan Suomen lisäksi mukana Singaporea, Kanadaa ja Japania. Tämä tutkimus on osa kyseistä laajempaa tutkimushanketta kuitenkin vain kyselylomakkeen ja aihe-alueen osalta. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat seuraavat: ensinnäkin, kuka sopii joukkoon, ja toiseksi, onko joukkoon mahdollista sopia sekä kolmanneksi, mitkä tekijät ennustavat, miksi toiset ovat tiukempia kuin toiset hyväksyäkseen maahanmuuttajan osaksi sisäryhmää. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu John W. Berryn akkulturaatiotutkimuksille. Tässä tutkimuksessa teoreettinen lähtökohta ovat Berryn akkulturaatiomallista johdettu Interactive Acculturation Model (IAM) ja Relative Acculturation Extended Model (RAEM). Tulosten analysoinnissa on käytetty lisäksi erilaisia hypoteettisia malleja, esimerkiksi Allportin (1954) kontaktihypoteesia, samanlaisuus-attraktio-hypoteesia ja kulttuurisen distanssin teoriaa tukemaan keskustelua tuloksista.
Tulokset muodostuivat kolmesta kokonaisuudesta, joita ovat sosiokulttuurinen sopeutuminen, sosioekonominen sopeutuminen ja sosiaalipsykologinen sopeutuminen. Tulokset osoittavat suomalaisten vaativan maahanmuuttajilta eniten sosiaalipsykologisen sopeutumisen saralla, toiseksi eniten sosiokulttuurisen ja vähiten sosioekonomisen sopeutumisen saralla. Enimmäkseen suomalaiset uskovat maahanmuuttajan voivan helposti saavuttaa heidän asettamansa ehdot jokaiseen eritasoiseen sopeutumiseen. Lisäksi, tulokset osoittavat, että juuri tietynlaiset tekijät, kuten esimerkiksi koettu uhka, ovat yhteydessä korkeampiin akkulturaatio odotuksiin
