Selkälä, Arto

Hyvinvointipalvelujärjestelmän muutos ja suomalaisten mielipiteet 1996-2006 / Johanna Kallio. Helsinki : Kela, 2010

Journal.fi

 342 K i r j a t Sosiologia 4/2012Hyvinvointipalveluja koskevien kansalaismielipiteiden muutoksetJohanna Kallio: Hyvinvointipalvelujärjestelmän muutos ja suomalaisten mielipiteet 1996–2006. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 108. KELA, Helsinki 2010. 225 s.  ISBN 978-951-669-821-5  K i r j a tJohanna Kallio selvittää tutkimuk-sessaan kansalaisten asennoitumis-ta hyvinvointipalveluihin vuosina 1996–2006 sekä hyvinvointival-tion ja palvelujärjestelmän institu-tionaalisten ja ideologisten muu-tosten tuottamia seurauksia kan-salaismielipiteisiin. Kyseessä on väitöskirjatutkimus, joka koostuu teoreettisesta osiosta sekä viidestä erillisestä artikkelista, jotka on jul-kaistu kotimaisissa tieteellisissä ai-kakauslehdissä. Tutkimuksen teoreettinen osuus koostuu hyvinvointival tion ideologisen ja institutionaalisen muutoksen kuvauksesta sekä kan-salaisten hyvinvointivaltiomielipi-teitä koskevan aikaisemman tut-kimuksen kuvauksesta. Kallio ja-kaa tutkimusteorian ulkoiseen ja sisäiseen viitekehykseen. Ulkoisen viitekehyksen muodostavat tut-kimukset institutionaalisen muu-toksen luonteesta, hyvinvointival-tion uudesta politiikasta ja sosiaa-lipolitiikan ideologisesta suunnan-muutoksesta. Sisäisen viitekehyk-sen muodostaa kansalaisten hyvin-vointivaltiomielipiteisiin liittyvä tutkimus. Tutkimuksen teoreetti-sen osuuden jakaminen ulkoiseen ja sisäiseen viitekehykseen on toi-miva ratkaisu ja selventää lukijal-le näiden eritasoisten teoreettisten lähtökohtien asemaa tutkimukses-sa. Sosiologisesti voitaisiin puhua yleisestä yhteiskuntateoriasta ja tut-kimusteoriasta. Luvun 2 hyvinvointivaltion ideo logisen ja institutionaalisen muutoksen kuvauksessa Kallio tur-vautuu paljon sovellettuun Paul Piersonin teoriaan hyvinvointival-tion polkuriippuvuudesta ja sen kyvystä vastustaa muutosta. Täl-tä osin teksti on sosiaalipolitiik-kaa tuntevalle lukijalle tuttua. Kal-lio nostaa esiin myös vähemmän tunnettuja näkökulmia polkuriip-puvuuteen. Tällainen on Robert Coxin ajatus siitä, miten hyvin-vointivaltio muuttuu pikkuhiljaa pienten karsintojen kautta, jotka muuttavat kansalaisten hyvinvoin-tivaltioon kohdistuvaa odotushori-sonttia (ks. Cox, The consequences of welfare reform).  Kirjoittajan mukaan Suomessa 1990-luvun alusta alkaneet hyvin-vointivaltion muutokset ovat koh-distuneet pikemminkin ideoihin ja julkilausuttuihin tavoitteisiin kuin hyvinvointivaltion instituutioi-hin. Kansallisesta kilpailukyvystä ja tuottavuudesta on muodostunut sosiaalipolitiikkaa jäsentäviä uu-sia ideoita, joiden taustalla vallitsee poliittinen ja hallinnollinen kon-sensus. Kallio toistaa myös hyvin tunnetut seikat kuntien valtion-osuuksien leikkauksista ja hyvin-vointipalvelujen rahoituksen siir-tymisestä enemmän kuntien oman rahoituksen varaan. Lisäksi hän kä-sittelee kunnallisen hyvinvointipo-litiikan ulkoistamista ja ostotoi-mintaa, New Public Managementin vaikutusta palveluhallinnon reto-riikkaan ja kuntien erilaistumista. Kiinnostava on kirjoittajan huo-mio palveluiden muuttumisesta selektiivisemmiksi ja hoivavastuun siirtymisestä entistä enemmän omaisten ja muiden epävirallisten toimijoiden harteille. Luvussa 3 käsitellään hyvinvointivaltiota koskevan mielipidetutkimuksen histo-riaa, kansalaismielipiteiden tut-kimuksen perusteluja, hyvinvoin-tivaltiomielipiteitä selittäviä yk-silö- ja makrotason tekijöitä sekä Suomessa tehtyä hyvinvointivaltio-ta koskevaa mielipidetutkimusta. Kansalaisten hyvinvointivaltiomie-lipiteisiin vaikuttavat ulottuvuu-det tiivistetään kirjassa kansallisiin, paikallisiin (kunnat) ja yksilötason tekijöihin. Yksilötason intressien kannalta on oleellista, kuinka riip-puvainen yksilö on hyvinvointival-tion eduista. Mitä enemmän yksi-lö tarvitsee ja käyttää sosiaaliturvaa, sitä enemmän hän kannattaa sitä. Sosiologia_sisus_04_2012.indb   342 8.12.2012   9:45:124/2012 Sosiologia K i r j a t 343Palvelujen laaja kannatus ja korkea taso voidaan saavuttaa, jos mah-dollisimman monella yksilöllä on intressejä sekä hyvinvointivaltion edunsaajana että rahoittajana. Toi-saalta heikko kannatus ja etuuk sien huono taso ovat seurausta siitä, että etuuksien sekä palvelujen kulutta-jat ja rahoittajat paikantuvat eri väestö ryhmiin, kuten monissa resi-duaalisissa hyvinvointivaltioissa on käynyt. Kirjoittaja käsittelee intressi-näkökulman sisällä kiinnostavasti kansalaisten sosiaalisen aseman ja koulutuksen välistä yhteyttä hyvin-vointivaltiomielipiteisiin. Korkea koulutus takaa monissa tapauksissa hyvän taloudellisen tilanteen ja va-kaan työmarkkina-aseman, minkä perusteella korkeasti koulutettujen tulisi suhtautua kriittisesti laajaan hyvinvointivaltioon. Toisaalta kor-kea koulutus voi lisätä ymmärrystä yhteiskunnallisista prosesseista ja sosiaalisista ongelmista, mikä voi vaikuttaa mielipiteisiin päinvastai-sesti kuin suuret tulot ja vakaa työ-markkina-asema. Kirjoittaja poh-tii asenteiden muodostumiselle keskeisten taustatekijöiden sisäis-tä luonnetta. Tältä osin teksti tuo mieleen kvantitatiivisen sosiaalitut-kimuksen klassikon, Pierre Bour-dieun Distinction-teoksen, missä taloudellinen ja kulttuurinen pää-oma erottelivat kansalaisia maun, tyylin ja elämänvalintojen suhteen. Kirjoittaja jatkaa intressinäkö-kulman haastamista luokkanäkö-kulmalla sekä sukupuolen ja iän vaikutuksella hyvinvointivaltio-asenteisiin ja vyöryttää esiin useita tutkimuksia, joiden tulokset ovat osittain ristiriidassa toistensa kans-sa. Tässä yhteydessä kirjoittaja ko-rostaa vakioinnin merkitystä kyse-lytutkimuksessa, jonka avulla kes-kenään ristiriitaisia tuloksia voitai-siin täsmentää. Myös puoluekanta ja arvomaailma ovat olleet käytet-tyjä taustamuuttujia tutkittaessa hyvinvointivaltioasenteita ja nii-den muutosta. Kirjoittaja arvioi, että hyvinvointivaltion laajenemi-sen jälkeisenä aikana mielipiteitä ei enää välttämättä muodosteta suh-teessa puoluekenttään, vaan suh-teessa sosiaaliturvaan ja palvelujär-jestelmään. Toisaalta hän osoittaa miten 1990-luvun lamaan ja sen jälkeiseen aikaan keskittyvät koti-maiset ja kansainväliset asennetut-kimukset eivät tue väitteitä sosiaa-lisen aseman ja puoluekannan mer-kityksen heikkenemisestä. Myös Suomessa hyvinvointivaltiota kos-keva asenneilmasto on osoittautu-nut varsin vakaaksi.Kirjan teoreettinen osio jatkuu makrotason tekijöiden analyysil-lä, joista kirjoittaja käsittelee ta-louden, työttömyyden, instituu-tioiden, poliittisen ja ideologisen ilmaston, julkisen keskustelun, luokkarakenteen sekä hyvinvoin-tikulttuurin vaikutusta kansalais-mielipiteisiin. Kirjoittaja ymmär-tää kunnan institutionaalisena, po-liittisena ja sosiaalisena konteksti-na kansalaismielipiteelle. Edelleen hän jatkaa kansalaismielipidetut-kimusten analysointia hyvinvoin-tivastuun, hyvinvointivaltion ra-hoituksen, tuotosten, vaikutusten, etuuksien käytön ja huono-osai-suuden näkökulmista. Tämän jäl-keen kirjoittaja siirtyy tutkimuk-sen artikkelikohtaisen toteutuksen kuvaukseen. Johtopäätökset  seu-raavat myös ennen alkuperäisiä ar-tikkeleita, jotka on sijoitettu kirjan loppuun. Teoreettisten näkökulmien esit-tely etenee kirjassa pääosin empii-risen tutkimuksen ehdoilla. Tämä on tyypillistä kyselytutkimuksil-le, joissa muuttujakieleen perustu-va aineistorakenne ohjaa helposti tutkijan teoreettista ajattelua. Kal-lion kirjassa tämä piirre näkyy sil-loin, kun hän kuvailee joidenkin teorioiden suhdetta tutkimuskysy-mykseen. Tämän lisäksi määrälli-sessä sosiaalitutkimuksessa yleinen ongelma on käytetyn kielen moni-mutkaisuus, jota löydetään myös Kallion tutkimuksesta: ”Olen ra-jannut tutkimukseni näkökulman hyvinvointipalveluihin ja hyvin-vointipalvelujärjestelmään. Tosin toisessa artikkelissa on mukana työttömyysturvaa ja eläkkeitä kos-kevia mielipiteitä, mutta tässä koh-den tarkastelen palvelumielipitei-den erityisyyttä suhteessa tulonsiir-toasenteisiin” (s. 17).Tutkimus on menetelmälliseltä osaamiseltaan vankkaa työtä, vaik-ka jotkut aineistonkeruun kuvauk-set olisivatkin vaatineet täsmentä-mistä. Kirjoittaja toteaa toisessa ar-tikkelissa käsitellyn aineiston ole-van kerätty väestörekisteristä yksin-kertaisella satunnaisotannalla, jon-ka edustavuuden ongelmia on kor-jattu painottamalla aineisto uudel-leen. Tämän jälkeen hän kuitenkin väittää, ettei ole mitään keinoa ar-vioida mielipidejakau mien ero-ja vastanneiden joukossa ja koko väes tössä. Lukija haluaisi varmaan tietää, miten tämä on mahdollista jos edustavuuden ongelmat on ker-ran korjattu painottamisella.Johtopäätöksissään kirjoittaja toteaa kansalaisten edelleen tuke-van laajaa hyvinvointivaltiota. Toi-saalta tulokset antavat viitteitä siitä, että kansalaisten mielipiteet ja hei-dän käytännön toimintansa poik-keavat toisistaan. Asenteiden tasol-la halutaan pitää kiinni laajasta jul-kisesta sektorista, mutta toiminnan tasolla yksityisten palvelujen käyt-tö lisääntyy. Kirjoittaja pohtii, mik-si muutokset kansalaismielipitees-Sosiologia_sisus_04_2012.indb   343 8.12.2012   9:45:12 344 K i r j a t Sosiologia 4/2012sä ovat olleet vähäisiä, vaikka ins-tituutiot ovat muuttuneet. Tämä johtuu hänen mukaansa asentei-den polkuriippuvuudesta. Hyvinvointipalvelujärjestelmän muutos ja suomalaisten mielipiteet on näkökulmien runsaudensar-vi, joka tarjoaa myös sosiaalipoli-tiikkaa tuntemattomalle lukijalle hyödyllisiä lähtökohtia moniulot-teiseen yhteiskunnalliseen pohdin-taan. Toisaalta näkökulmien run-sauden vuoksi lukijan on ajoittain vaikea hahmottaa kirjan punaista lankaa, joka uhkaa hukkua niiden alle. Kirjaa voi suositella yleisestä sosiaalipolitiikasta ja hyvinvointi-politiikasta kiinnostuneelle luki-jalle, jos vain lukijan teoreettinen mielenkiinto riittää.  Arto SelkäläSosiologia_sisus_04_2012.indb   344 8.12.2012   9:45:12

Finnish

Hyvinvointipalveluja koskevien kansalaismielipiteiden muutokset

https://journal.fi/sosiologia/article/download/124041/74201

Hyvinvointipalveluja koskevien kansalaismielipiteiden muutokset

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi