Mustala, Hellin

National Library of Finland DSpace Services

KUN HE PALAAVAT.Eripainos Suomen Naisten KansallisliitonSiveellisyyskomitean Julkaisusta n:o 15.Kun he palaavat —Rouva Hellin MustalaOn astuttu jopitkä askel sitä hetkeä kohti, jolloin isän-maamme vartiona taistelleet miehet alkavat palata ko-tiin jälleen. Nöyrinä ja kiitollisina tahdomme ottaa hei-dät vastaan. Nöyrinä — niin, sillä syvästi tunnemmevastuun, mikä on meillä, jotka vielä saamme heidät ta-kaisin, kun niin monen ystävän ja naapurin kotiin isä,poika tai puoliso ei enää palaa.He tulevat ainutlaatuisista tehtävistä. Muuan korkea-arvoinen upseeri lausui äskettäin, että vasta tämän jäl-kimäisen sotamme aikana hän on päässyt pohjiaan myö-ten näkemään, kuinka syvät jäljet sota miehiin jättää.He eivät palaa tulilinjoilta samoina kuin »inne lähtivät,eivät ainakaan kaikki. Ja olisi tärkeää, hän lisäsi, ettäkotirintaman nai»et sen ymmärtäisivät. Se on tärkeääheidän itsensä mutta myös miesten takia. Ja eras lotta,joka sodan alusta lähtien on jakanut etulinjoilla »poi-kien» vaivat ja taistelut, kirjoittaa: »Rukoilkaa ymmär-täväistä sydäntä te, jotka tulette ottamaan heidät vas-taan».Me tiedämme, että valtava»ti »uurin o»a naiziainme onu»kolli»ena «eizonut omalla vartiopaikallaan koäizza nytkuten kan»amine kaikkina entizinäkin raskaina korpi-vaelluksen vuosina ja »vclän »vkkien mie»ten»ä »väämentancii»»a kaitanut omaa työosuuttaan. Kaikista vai-keuk»istamine, lisääntyneestä työtaakasta jopa repivien»urujen ja anäistu»ten unallakin »uurin o»a inei»tä onkuitenkin elänyt tämän »ocian ajan »unteellisen muka-vasti ja jatkanut tavallisia askareitaan. Ehkäpä siksikaikki meistä eivät tahdo jaksaakäsittää, kuinka toisen-laisista oloista ne miehet tulevat, joita odotamme palaa-viksi, että he tulevat tulen, veren ja kuoleman keskeltä,epäinhimillisistä ponnistuksista ja kieltäymyksistä, vi-lusta ja pimeästä. Niin kovasta jakarusta elämästä, ettäsiellä on pakosta painunut hyvin syvälle alitajuntaankaikki muu paitsi sodan rautainen laki: silmä silmästä,hammas hampaasta!Nrä» keistä kirjoittaa siitä in.in.: »Bota inuiskaa l»u--nanoinaisia arvoja. 8e aineuttaa inenetvksiä, joita seu-iaa alakuloisuus ja inielipaka. 8e joktaa tapauksiin jatektäviin, joiäen vaikutus jäikvttävänä uudistuu inie»lessä. 8e on tavatonta jännitystä ja kieltävtvinistä,jonka loputtua tuntee niinonoinaisen kiinkon unonäuk-sen, lonclutuksen ja ilon etsimiseen. Bota kaavoittaa ken-kisesti useampia kuin ruumiillisesti. lAma on kenkistäinvaliäiteettiä.»sellaisina moni keistä palaa ja sellaisina ineiään «nlövclettävä oikea sukäe keikin.lÄvisoäan jälkeen kävi ilmi, etteivät kaikki vainiotja morsiamet jaksaneet ymmärtää miekiä, joiäen »ie-luun ja ekkäpä samalla vielä ruumiiseenkin sota olijättänyt kipeät merkkinsä. Vaimo joka oli elänyt ikä-vöiäen ja omia vaikeuksiaan kokien känkin ja mieles-»ään kuva miekestään sellaisena kuin kän läkti, oäottiekkä sellaista, mitä mies ei silloin jaksanut antaa. IVliel-ten ollessa vlikerkkiä ja siksi kelposti kaavoittuvia,»vntvi säröjä, jotka laajenivat erottaviksi kuiluiksi,jollei vaimo ymmärtänyt, että nyt oli vuorostaan känen«ritvinen koetuksenketkensä. Niin on ekkä nvtkm käyväjoisBakin tapauksissa, ellemme oivalla, että meiään vai-mojen, äitien ja morsiamien on nyt oltava »ivan eri-tyisen syvässä mielessä valmiit rakkauteen, jok» »eiomaansa etsi vaan kaikki uskoo, kaikki toivoo, kaikkikärsii». Xoäeissa, missä sellainen rakkaus kallitsee,aviopuolisot löytävät aina lopulta tien toisten»» »vclä-niiin jop» rikkomusten ja erekclvsten läpikii».Siellä kovan ja ankaran rintamaelämän puristuksessa,henkisten arvojen häipyessä pakostakin jonnekin piilo-tajunnan pimentoihin, koti on väikkynyt — niin miehetitse kertovat — heidän mielessään kaiken sen hyvyydenHa valon tyyssijana, mikä heistä muuten tuntuu olevansaavuttamattoman kaukana. Sielu joutuu siellä elämäänkuin erämaan kolkossa autiudessa. Kun he nyt sittenpalaavat vihdoin kotiin, saakoot he silloin jok'ainoakokea, että se on kotiväelle todellinen juhla, Hota onlämpimin mielin Ha rakastavin käsin valmistettu. Eisiihen tarvita suuria ulkonaisia laitoksia, siihenhän kel-lään ei ole mahdollisuuksiakaan tänä aikana, muttaniukimmissakin oloissa elävä koti voi tuhlata sitä enem-män iloista sydämellisyyttä ja rakkauden kekseliäi-syyttä. Ne saavat ihmeitä aikaan, sen me naiset parhai-ten tiedämme. Eikä silloin muistetakaan mitään arki-päivän harmeja, kiusoja ja vaikeuksia, jotka tarjolletuotuina heti masentaisivat tulijan mielen. Hän on jotarpeeksi siellä kaukana ollessaan kantanut huoltaomistaan. Ylänköön hän nyt, että kotiväki on reippaastija tyynenä taistellut läpi vaikeuksien ja niin niistä sel-vitään edelleenkin sen hyvän ja armorikkaan Jumalanavulla, joka on kansamme vaiheita ihmeellisesti johdat-tanut läpi monien raskaiden vuosisatojen uuden aamunsarastusta kohti.?itkä on askel sieltä kylmien korpien korsuelämästäkotirintaman tavalliseen arkiseen talitiin. Biksi emmetarvitse ininetellä, Hollei rintamalta tullut lieti talidoHaksaa päästä kiinni tavalliseen siviilitvöliönsä. Bitensvntvvä kuollut aika tulee vannaan onnellisesti käyte-tyksi, Hos elvvtetään Hokin perneen vliteinen narrastus,Hoka virkistää sekä nenkisesti että ruulniillisesti. I°anisaatetaan suorittaa talkoilla pieni tentävä, mikäkoituuHonkin vaikeuksissa olevan asevelHen kodin nvväksi.Bellainen vnteinen puunailu nelpottaa värinään soturinsiirtymistä tavallisiin raukanaikaisiin oloiliin.VuosisatoHen kokemus ozottaa kuinka sotien Hälkei-nen aika on aina enemmän tani väneininän vaikea monessakin suhteessa. Riippuu tietysti kunkin persoonalli-suuden laadusta, millaisiksi vaikeudet muodostuvat.Mutta jo nyt näkyy tarpeeksi merkkejä siitä, että si-veellisen elämän alalla on huolestuttavia oireita ole-massa. Siksi onkin syytä kodeissa olla valveillaan. Suurijännitys, jota seuraa laukeaminen, aiheuttaa tuota jopa»himonomaista unohduksen ja ilon etsimisen halua»;josta edellä mainittiin. Ellei kotiväki sitä oikein ymmärräja koeta puhtaan ja terveen ilon ja viihtymyksen läh-teistä ammentamalla sitä tyydyttää, niin se helpostieksyy harhaan. Onpa jo tapauksia, jolloin kodeissa nai-set itse ovat olleet johdattamassa miehiä juuri siihen,mistä heitä nyt jos milloinkaan olisi varjeltava, nimittäinesimerkiksi alkoholin käyttöön. Ja kuitenkin on niinkuin eräs rintamamies kirjoittaa: »sodan henkisiä haavojaei alkoholi milloinkaan paranna. Päinvastoin.» Ja erästoinen kotona lomalla käynyt, joka muutenkin on saanutsen käsityksen, ettei kotirintama ymmärrä ajan vaka-vuutta ja elää kuin ei sotaa olisikaan, sanoo katkeroitu-neena: »Eniten minua järkytti nähdä jonoissa naisia,joita olen aina tottunut pitämään elämän puhtaudenvaalijoina. Mitäpä meistä miehistä on sitten enää väliä,kun kerran äidit ja morsiamet jonottavat rakkailleenviinaa!»VlivainiaiBen raBkai»«a ponniBtukBi»Ba järkvttvnei-»iin inieliin ja rääkkääntvneiBiin ruumiiBiin alkokolinvaikutu» on tavalliBtakin tunoi»ainpi ja jontaa monenlai»een onnettomuuteen. Hairantumi»et puntaan elä-män teiltä ovat »illoinmvö» aina vaanimaBBa. Bik»i kv»v-tään mvö» meiltä nai»ilta, nuorilta ja vanneininilta, nai-neilta ja nainiattoinilta tällaisina aikoina tavallistakin»uurempaa va»tuuntuntoa, it»ekuria ja u»kallu»ta pitääkiinni puntaan ja terveen eläniän peruslaeiBta. Xan»al-lamme, joka on »aanut antaa niin paljon para,Bta voi-inaanBa »oclan unrina ja jota odottavat niin valtavat teli-tävät, ei ole varaa tuklata enää vlidenkään mienen»äeikä naiBen»a voimia kukkaan. naiset voimine ollaneille Buurena apuna, joB liittoudumme neidän «»im-män Ha parhaimman minänsä kanssa ja kaikin rakkau-den ja rukouksen keinoin Ha niin myönteisiä menetel-miä käyttäen kuin suinkin taistelemme niitä sisällisenelämän vihollisia vastaan, jotka nostavat päätään heti,kun ulkonainen vihollinen on voitettu. Meidän on jäl-leen otettava lukuun, että sotarintamalla saatu voittoei ole lopullinen. Sen kruunaa vasta meidän omastaitsestämme saatu voitto täällä kotirintamalla. Sodantulikoe on annettu meille, jotta puhdistuisimme ja ka-raistuisimme, ei siksi, että sortuisimme enemmän ulko-naisen kuin sisällisenkään vihollisen uhrina.Voi olla että myös se yksimielisyyden henki, jonkaJumalan suurena armolahjana' saimme kansamme ras-kaimman koetuksen hetkenä ja joka on ollut meillearvaamattoman kallis henkinen tuki koko taistelummeajan, joutuu sekin koetteelle, kunhan rauha palaa ja senmukana miehemme kotiutuvat.Biinäkin koliclen meistä naisista riippuu vien palHon.Ni mikään ole nelpompaa kuin iloisen Ha ronkean mieli-alan rikkominen silloin, kun vaikeuksia, kärsiinvksiä HavaaroHa on Hoka puolella. Biilien riittää vain Hoku kär>kevä, nuriseva talli myrkyllinen sana. »Katso kuinkapieni tuli Ha kuinka suuren metsän «e sytyttää» — päteevnä vielä. Kun iniellet tulevat sieltä, missä ylivoi-maisen suurizza tehtävissä ovat kasvaneet yli tavallistenarkipäiväisten mittoHen siinäkin, että löysivät toisessaanvelHen, asetoverin, lie varmasti enkä tietämättäänkinnerkästi tarkkaavat tunnelmia täällä kotipuolella Havaistomaisesti odottavat, että täälläkin täytetään entistäkorkeammat mitat. Biinennän viittavat Ho neidän monetsieltä lähettämänsä kirHoitukset, Hoizsa viitoitetaan kan-salleinme uusia teitä, Hotka merkitsevät suurempaavnteiskunnallista oikeudenmukaisuutta Ha elämänman-äollisuuksien tasaisempaa Hakoa. Koko kansamme Hat-kuvan vnteistunnon Ha valoisan luottavan tulevaisuu-äenuskon luHittaHina Ha rakentajina meillä naisilla on»uuri tentävärnme Ha suuri vastuumme.Hloni mies siellä öitten Ha päivien teräsmyrskyssäkuoleman kulkiessa alati kintereillä on kuullut ennenkokemattomalla tavalla iankaikkisuuden Jumalan äänenkohdallaan ja nähnyt elämän ja kuoleman arvoituksenratkaisun uudessa valossa. »Olen kuullut Jumalan puhu-van minulle täällä, kun palaan kotiin, alotamme uudenelämän», kirjoittaa sieltä yksi ja toinen.Mutta uusi elämä on vaarassa jäädä alkamatta, jolleikotiväki ole siinä mukana senkin uhalla, etteivät vieläitse ole omassa sisäisessä elämässään samalla kohdalla.Yhdessä rehellisesti kilvoiteltaessa armorikas Jumala voiavata tätä tietä kodeillemme ja kansamme tulevaisuu-delle uuden entistä lujemman pohjan.Me elämme kansamme suuressa aamunkoitossa, niin-hän me uskomme, ja meidän jokaisen myönteinen panos,vaikkapa kuinka pieni, merkitsee päivän nopeampaavalkenemista. Mikä se minun panokseni yhteisen elä-män rakentamiseen on oleva, se selviää varmasti par-haiten jos asetun hiljaisuudessa Herrani eteen nöyrästisanoen: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee ja tottelee!oy.1942

Kun he palaavat

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/84371/fd2012-pp00000838-pdf001.pdf?sequence=1

Kun he palaavat

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

National Library of Finland DSpace Services