Thylin-Klaus, Jennica

Arvosteltu teos: Sanojen talossa: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890-luvulta talvisotaan / Kai Häggman. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012

Journal.fi

kai Häggman kuvaa mielenkiin-toisella tavalla seuran laajaa toimin-taa, varsinkin hyvin mittavaa ja kun-nianhimoista keruutyötä. yksittäi-sillä henkilöillä oli intoa ja haluk-kuutta omistautua hankkeisiin, joil-la he kokivat olevan suurta kansal-lista merkitystä. tarmoa ja innostus-ta riitti – mutta mistä rahoitus? ta-loudelliset haasteet olivat vahvasti läsnä koko tutkimusajan. rahoitus tuli eri tahoilta, mutta valtion tuki oli ratkaiseva, koska pelkillä jäsen-maksuilla ei voinut toteuttaa isoja keruuprojekteja. vuonna 1878 sks:lle myönnettiin valtionapua, jonka seurauksena seuran profiili muuttui siten, että siitä tavallaan tuli valtionkustantamo – sks kus-tansi valtiolle tärkeitä julkaisuja, ku-ten sanakirjoja ja oikeuskirjallisuut-ta. sillä oli lukuisia siteitä senaattiin, ei vain merkittävien henkilöiden, kuten yrjö-koskisen, kautta. Hägg-manin mukaan suhde vahvistui, kun fennomaaneja ruvettiin nimit-tämään senaattoreiksi.Häggmanin kirjassa kielipolitii-kalla ja kansallisilla liikkeillä on tär-keä rooli. erityisellä mielenkiinnolla luin osuudet, joissa Häggman ku-vaa sks:n ja vuonna 1885 peruste-tun svenska litteratursällskapetin (sls) suhdetta, esimerkiksi niiden keskinäistä kilpailua rahoituksesta. vuonna 1893 sks:n tilintarkastaja Hannes Gebhardt ilmoitti, että litte-ratursällskapetilla oli jo tuplasti enemmän jäseniä kuin seuralla. oli myös selvinnyt, että sks:n jäsenlis-toilla oli huomattava määrä vaina-jia. Päätettiin perustaa jäsentoimi-kunta ja panostettiin – hyvin tulok-sin – uusien jäsenten hankkimiseen.molemmat seurat anoivat ja vas-taanottivat valtiontukea. sls:n ha-kemukset jäivät ensi alkuun tulok-settomiksi, mikä yhdistettiin se-naattori yrjö-koskiseen. kun tukea lopulta tuli, vuosittainen avustus oli puolet pienempi kuin sks:n tuki. kilpailu kärjistyi, kun seurat vuon-na 1893 saivat tehtäväkseen jakaa e. j. längmannin rahaston kirjalli-suuspalkinnot ja kun vastakkain asetettiin juhani ahon romaani Panu ja jac. ahrenbergin teos Vår landsman (1897). tästä syntyi julki-nen, mieliä pahoittanut riita.kai Häggmanin tutkimaa aika-kautta leimaa jännittävällä tavalla sekä traditionalismi että moderni-saatio. nämä vastakohdat näkyvät myös seuran toiminnassa, varsin-kin sanakirjahankkeissa. 1890-lu-vun lopulla käynnistettiin F. W. rothstenin aloitteesta laaja keruu-hanke, sanakirja, johon kerättäisiin aineistoa kaikista suomen pitäjis-tä. tämä voidaan myös nähdä reak tiona yhteiskunnan moderni-saatioon – piti etsiä ja tallentaa piirteitä, jotka vielä löytyivät kau-kaisemmilta seuduilta, mutta jotka olivat kaupungeista jo hävinneet. tässä yhteydessä kai Häggman tuo esille mielenkiintoisen kysy-myksen – oliko toiminta suunnat-tava menneisyyteen vai tulevaisuu-teen? oliko katsottava ajassa eteenpäin vai taaksepäin? yhtääl-tä kerättiin merkittävät murreko-koelmat, toisaalta keskusteltiin Nykysuomen sanakirja -projektis-ta, jonka idean Hannes Gebhard oli esittänyt 1890-luvulla (yleensä e. n. setälää pidetään hankkeen keksijänä, vaikka tämä esitti idean-sa kuusi vuotta myöhemmin kuin Gebhard). sanakirja-projekti alkoi varsinaisesti 1920-luvulla.vuosisadan vaihteessa tieteelli-nen toiminta vahvistui – aikaisem-min seuraa oli jopa pidetty enem-män kustantajana kuin tieteellise-nä seurana. tieteellisen toiminnan tukena olivat tieteelliset toimikun-nat. suomen itsenäistymisen jäl-keen ilmaantuivat uudet haasteet, ei vain sks:lle, vaan tieteellisille seuroille ylipäätään. tiede ei enää houkutellut nuoria ihmisiä samalla tavalla kuin ennen. tämä johtui osittain virkamieskunnan voimak-kaasta kasvusta. ylemmän virka-luokan (mihin myös professorit kuuluivat) elintaso laski, kuten myös yleinen arvostus. ”kansan-kielinen keskiluokka oli siis kovaa vauhtia vankistumassa ja uuden Suomen kielen ja kansan-perinteen asiallaKai Häggman: Sanojen talos-sa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890-luvulta talvisotaan. SKS 2012. 528 s.kai Häggmanin kirja Sanojen ta-lossa on jatkoa irma sulkusen vuonna 2004 ilmestyneelle suo-malaisen kirjallisuuden seuran (sks) historialle. sulkusen kirja kä-sittelee seuran ensimmäisiä vuosi-kymmeniä (seura perustettiin v. 1831) ja loppuu yrjö sakari yrjö-koskisen esimieskauden päättymi-seen. Häggmanin esitys on krono-loginen, ja jakautuu kahteen osaan tai aikakauteen: 1892–1917 (”suomalainen pilvenpiirtäjä on rakennettava”) ja 1918–1939 (”tasavallan palveluksessa”). kirja sisältää myös neljä liitettä, joista selviävät sks:n jakamat palkinnot ja seuran organisaatio.110    Historiallinen aikakauskirja 1 /  2013arvostelujaajan professorit vastaavasti keski-luokkaistumassa” (s. 256).1900-luvun ensimmäistä vuosi-kymmentä leimasivat kieli- ja puo-lueriidat. samoihin aikoihin seu-rassa syntyi kiinnostus suomalai-suusliikkeen historiaan. tähän liit-tyivät erottamattomasti suomalai-set suurmiehet, kuten H. G. Port-han, a. i. arwidsson ja yrjö-koski-nen. seuran piireissä kaavailtiin patsaan pystyttämistä yrjö-koski-sen kunniaksi, mutta suunnitelma ei koskaan toteutunut. vuonna 1908 litteratursällskapet järjesti yhdessä svenska folkpartietin kanssa ensimmäiset svenska da-gen -juhlan kustaa ii adolfin kun-niaksi. tämä teki myös Kalevalan julkisesta juhlimisesta ajankohtais-ta, tai kuten Häggman toteaa: ”suomenkielisellä puolella tarvit-tiin mitä kiireimmin oma päivä, omat soihtukulkueet ja omat san-karit. lönnrot ja kalevala sopivat myös tähän käyttöön. eepoksessa oli se hyvä puoli, että sitä saatettiin tarvittaessa käyttää sekä ruotsalai-suuden että venäläisyyden vas-taisena symbolina ja yhtä hyvin pasifistisen internationalismin kuin nationalistisen militarismin sampo-na” (s. 174). Kalevala-eepoksella oli ylipäätään monta vuotta tärkeä rooli seuran toiminnassa. Kaleva-lan toisintojen julkaiseminen oli pitkä projekti, joka oli saanut al-kunsa 1880-luvulla julius krohnin ansiosta – itse asiassa idea oli syn-tynyt jo 1850-luvulla. vuonna 1908 sks julkaisi kaarle krohnin ideoiman Suomen Kansan Vanhat Runot -sarjan ensimmäisen osan, joka oli tavallaan laajennettu ver-sio kalevalan toisinnoista.itsenäisyyden aika toi muka-naan merkittäviä muutoksia. seu-ran johto vaihtui, ja organisaatio sekä säännöt uudistuivat. muutok-sista voidaan mainita johtokunnan perustaminen sekä mahdollisuus periä jäsenmaksuja. keruutoiminta laajeni kansanrunoudesta kansan-perinteeseen laajemmassa merki-tyksessä. uudistuksista huolimatta elettiin taloudellisesti ja toiminnal-lisesti vaikeita aikoja. seurahan sai jatkuvasti valtionapua, mutta 1920-luvulla se sai myös merkittä-vää lisärahoitusta, muun muassa apurahaa Suomen Kansan Vanhat Runot -hanketta varten. e. n. setä-län aloitteesta perustettiin vuonna 1924 sanakirjasäätiö.itsenäisessä suomessa tarve ke-hittää suomen kieltä sivistys- ja vir-kakielenä tuli yhä tärkeämmäksi. tarpeesta syntyi Nykysuomen sa-nakirja -hanke (joka oli sisältynyt jo 1890-luvun suunnitelmiin). Hanke osoittautui haastavaksi, muun muassa työntekijöiden puutteen ja erilaisten konfliktien takia. sana-kirja ilmestyi vasta 1950- ja 1960-luvulla. suomalaisen kirjalli-suuden seura – tai tarkemmin sa-nottuna seuran kielitieteellinen valiokunta, myöhemmin kielivalio-kunta – toimi itsenäistyneessä suomessa epävirallisena kielen-huollon auktoriteettina, koska suomesta puuttui akatemia joka olisi tämän tehtävän hoitanut. esi-merkkinä voidaan mainita knut Cannelinin ja martti airilan Vieras-peräiset sanat -kirjan julkaisemi-nen. valiokunnalla oli lukuisia ja vaihtelevia tehtäviä, mutta tärkein niistä oli Nykysuomen sanakirjan toimituksen ohjaaminen. se toimi myös neuvonantajana kielellisissä kysymyksissä. toiminta ei ollut täy-sin ongelmatonta, vaan kielivalio-kunta joutui välillä konfliktiin eri tahojen kanssa, muun muassa sa-nomalehtien toimituksien, kun nämä eivät halunneet hyväksyä sen ehdotuksia. valiokunta oli sel-västi ylityöllistetty ja teki paljon il-maista työtä. tämän takia sks eh-dotti 1930-luvulla kielitoimiston perustamista, mutta tämä toteutui vasta vuonna 1945.Häggmanin esitys on selkeä ja sujuva. Hyvin valitut anekdootit an-tavat esitykselle väriä. esimerkkei-nä voidaan mainita elias lönnrotin patsaan pystyttäminen ja varsinkin sen paljastaminen. emil Wikströ-min suunnittelemalle patsaalle oli erimielisyyksien takia vaikea löytää sopiva paikka. sks:n edustajat toi-voivat, että patsas pystyttäisiin kes-keiselle paikalle, esimerkiksi yliop-pilastalon viereen. kaupunginval-tuusto (joka oli ruotsalaisvoittoi-nen) ei suostunut tähän. loppujen lopuksi päätettiin, että patsas sijoi-tettaisiin pieneen puistoon antin-kadun (nykyinen lönnrotinkatu) varrelle. Patsas ei valmistunut lönnrotin syntymän satavuotispäi-väksi 9.4.1902, vaan paljastus lyk-kääntyi lokakuun 18. päivään. tä-mäkin suunnitelma meni myttyyn, sillä joku oli ehtinyt jo yön aikana paljastaa patsaan. syyllinen oli py-häjärveläinen n. a. lindfors, joka kertoi, että salaperäinen, maistraa-tin edustajaksi esittäytynyt mies oli kehottanut häntä vetämään narus-ta. tapahtumasta syntyi ainakin pari teoriaa, joiden mukaan joko poliisi tai ruotsinmieliset olivat syyl-lisiä tapahtumaan. kai Häggman antaa kirjassaan selkeän kuvan suomalaisen kirjalli-suuden seuran mittavasta toimin-nasta, johon kuului muun muassa laaja keruu- ja kustannustoiminta, tieteellinen työ, suomentamis-hankkeet, kielenhuolto, tieto- sekä kaunokirjallisuuden palkintojen jako. Hän asettaa toiminnan yh-teiskunnalliseen ja historialliseen kontekstiin ja näyttää, miten poli-tiikka, taloudelliset konjunktuurit, kieliriidat sekä suomalaisen kansal-lisen identiteetin kehittäminen hei-jastuivat seuran toimintaan ja ajat-telutapaan. Häggman käsittelee sekä seuraa organisaationa että sen keskeisiä henkilöitä, ja teos si-sältää lukuisia mielenkiintoisia henkilökuvia.johdannossa Häggman kirjoit-taa, että hänen aikomuksensa on tarkastella seuraa sekä sisältä että ulkoa. Häggmanin mukaan ”suo-malaisen kirjallisuuden seura tar-joaa poikkeuksellisen näköalapai-kan suomen ja erityisesti suoma-laisen sivistyneistön historiaan”. Häggman on onnistunut tehtäväs-sään. Hän liikkuu taitavasti eri ta-Historiallinen aikakauskirja 1 /  2013   111arvostelujasojen välillä, ja antaa värikkään kuvan sekä tutkimansa seuran his-toriasta että kansallisuusaatteen ja kansallisen identifikaation kannal-ta tärkeästä aikakaudesta. − JenniCa tHyLin-kLaus112    Historiallinen aikakauskirja 1 /  2013arvosteluja

Finnish

Suomen kielen ja kansanperinteen asialla

https://journal.fi/haik/article/download/139978/87761

Suomen kielen ja kansanperinteen asialla

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi