Enbuske, Matti

Physical and cultural space in pre-industrial Europe : methodological approaches to spatiality / Marko Lamberg, Marko Hakanen & Janne Haikari (eds.). Lund : Nordic Academic Press, 2011

Journal.fi

Historiallinen aikakauskirja 1 /  2012   101SyväluotausMatti enbuskePaikan ja tilan paradigmat osaksi suomalaista historiantutkimustaMatti Enbuske arvioi kolme paikallisuuden, alueiden ja tilan historiaa käsittelevää ko-koomateosta.1Nobel-kirjailija Henryk Sienkiewicziä mukaillen voisi kysyä, quo vadis – minne menet, paikallis-historia? Saadaanko siihen vastaus kolmesta lä-himenneisyydessä ilmestyneestä kokoomateok-sesta, vai pitäisikö olla kuin säikähtänyt Pietari hänen kohdatessaan Jeesuksen pakomatkallaan Roomasta. Ei sentään, kun puntaroin teosten antia, sillä jonkinlaisia myönteisiä vastauksia ir-toaa. Otsikko viittaa tieteenfilosofiseen lähtö-kohtaan, jossa paradigmalla tarkoitetaan uuden-laisia menetelmiä hankkia tietoa, vanhojen me-netelmien sijaan tulevia uusia suuntauksia, ”uut-ta tapaa nähdä maailmaa”.Suomalaisvoimin toteutetut kolme kokooma-teosta (yksi kirjoittajapoikkeus Saksasta) pitävät sisällään yhteensä 38 artikkelia mukaan lukien johdanto- ja yhteenvetoartikkelit. Kirjoittajia on 42, joista kaikki eivät ole historioitsijoita; muka-na on myös arkeologian, maantieteen, etnolo-gian ja yhteiskuntatieteiden tutkijoita. Kattaus on siis lavea, mutta silti teoksissa jää kaipaa-maan esimerkiksi antropologian tutkimusta, jos-sa paikka ja paikallisuus suhteessa kulttuureihin ja identiteetteihin on keskeisellä sijalla. Miten vaikkapa maanpakolaisuus voisi liittyä historial-liseen paikkaan ja tilaan?Kahden alue- ja paikallishistoriaa käsittele-vän teoksen tavoitteet on ymmärrettävissä, kun on haluttu luoda lokaalihistorian tutkimuksen kulmakivet 2000-luvulla, mutta siihen ne eivät yllä. Useissa katsauksenomaisissa artikkeleissa näkövinkkeli on tehdyssä eikä niinkään siinä mitä tulisi tehdä. Kirjoittajien olisi kannattanut nostaa esille omien kokemustensa perusteella suuntaviivoja, joita ”uuden paikallishistorian” pi-täisi ottaa huomioon. Esimerkiksi Pekka Ahtiai-sen ja Jukka Tervosen artikkeli paikallishistorian kirjoittamisen pitkästä kaaresta Kari Teräksen johdantoartikkelin vahvistamana kattaa yli kol-masosan Kaikella on paikkansa -teoksen laajuu-desta. Niissä tulevat oivallisesti esille olennaiset vaiheet suomalaisessa paikallishistorian kirjoi-tuksessa, mutta tarkastelu pysähtyy Eino Jutik-kalaan.1. Maa, seutu, kulmakunta. Näkökulmia aluehistorialliseen tutkimukseen (2009). Toimittanut Maria Lähteenmäki. SKS Helsinki. 359 s.Kaikella on paikkansa. Uuden paikallishistorian suuntavii-voja (2010). Toimittaneet Pekka Ahtiainen, Jukka Tervo-nen ja Kari Teräs. Vastapaino Tampere. 265 s.Physical and Cultural Space in Pre-industrial Europe. Methodological Approaches to Spatiality (2011). Toimitta-neet Marko Lamberg, Marko Hakanen ja Janne Haikari. Nordic Academic Press, Lund. 393 s.102    Historiallinen aikakauskirja 1 /  2012syväluotausTieteellisyyden vaateetOngelmana on ollut jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien, kuinka yhdistää tilaajien toiveet omasta paikallisesta historiasta ja historiantutkimuksen tieteellisyys. Antero Penttilä pohti vuonna 1970 paradoksia, kun paikallishistorialta vaadittiin historiatieteellistä otetta mutta samalla paikal-lishistorioita väheksyttiin tieteellisyyden puuttu-misen vuoksi. Kysymys kuului, oliko tieteellisellä paikallishistorian kirjoittamisella tulevaisuutta.2 Samaa mietitään edelleen. Kimmo Rentola vas-taa Kaikella on paikkansa -teoksessa, että tutki-muksellisuus on ehdoton perusedellytys paikal-lishistorioille. Rohkenen olla eri mieltä.Paikallis- ja tilaushistorian kirjoittamisessa on käytännössä aina lähtökohtana tilaajan eli teettäjän toiveet, joita ohjaa kolme tekijää: (1) resurssit eli rahoitus, (2) aikataulu ja (3) sisällön rajaukset. Tuottaja eli kirjoittaja toimii näiden rajamerkkien sisällä, jolloin syväluotaavan tutki-mustyön on väistyttävä ekonomian edessä. Suu-ria tutkimuskysymyksiä voi olla paikallisuuden historian tutkimisessa eikä niinkään paikallis-historiassa. Tilaushistorian laadun ei tarvitse silti kärsiä vaan pikemminkin se voisi tuottaa kaivattua variaatiota tukahtuneen konventio-naalisiin kaavoihin. Semminkin, kuten Risto Ala-puro kiteyttää oivallisesti artikkelissaan perin-teisten paikallishistorioiden keskinäisestä ver-tailevuudesta, kaavamaisuus on lopulta ollut näennäistä ja eräänlaista yhteenvetoa – ei tosi-asiallista tutkimuksellista vertailevuutta.Kyse on lopulta aika tavalla samanlaisista ky-symyksistä, joita pohditaan esimerkiksi elämä-kertatutkimuksessa. Siinäkin kaiken kattavan henkilön vaiheiden sijaan elämänvaiheita voi-daan lähestyä tutkimuksellisesti monenlaisin kysymyksenasetteluin ja metodisin kytkennöin, joihin myös Matti Peltonen viittaa artikkelissaan paikallishistorian toisinymmärtämisen mahdol-lisuudesta. Hänen toteamansa ”päällekkäinen paikallisuus” on yksi onnistunut ehdotus uudelle paikallishistorialle, jossa samaa aluetta voidaan tutkia monin päällekkäisin tutkimuksin.Oivallinen esimerkki paikallishistorian kir-joittamisen ja toisaalta sen tutkimisen hedel-mällisestä vuorovaikutuksesta on Kari-Matti Piilahden tematiikka. Hänellä on myös laadukas artikkeli Maa, seutu, kulmakunta -teoksessa Val-kealasta 1600- ja 1700-luvun toimintakenttänä. Teemassa on metodisesti kyse oikeastaan sa-masta asiasta kuin mihin fyysistä ja kulttuurillis-ta tilaa käsittelevä teos keskittyy. Siinä oleva Marko Lambergin, Minna Mäkisen ja Merja Uo-tilan artikkeli käsittelee Piilahden tavoin arkielä-män elinpiiriä ja mikrorajoja paikallisyhteisössä. Sinänsä Piilahden artikkeliin on jäänyt kiusalli-nen nimivirhe, kun kunnianarvoisa professori Aimo Halila on muuntunut Ahdiksi. Maa, seutu, kulmakunta -teoksessa on muutamia muitakin tahattomia nimilipsahduksia. Laura Kolbella valtioneuvos Martti Miettunen on vaihtunut Mauriksi, rovaniemeläiseksi pappismieheksi. Lassi Heinisen artikkelissa Ilmo Massa esiintyy Yrjönä, kenttäpiispana.Paikalliset kysymykset ja laajemmat yhteydetMaria Lähteenmäki kysyy toimittamansa Maa, seutu, kulmakunta -teoksen johdantopuheen-vuorossa kiinnostavasti, mitä on uudistuva alue-historia. Mielestäni kuitenkaan useiden tieteen-alojen kokoava yhteisesitys ei sitä sinällään sel-laiseksi tee, eivätkä tieteidenvälisyys ja verkos-toitumien ole niin uusi tapa tehdä tutkimusta kuin Lähteenmäki antaa ymmärtää. Maantietei-lijä Sami Moisio toteaakin osuvasti artikkelis-saan valtion aluehistoriasta, ettei uusissa tutki-mussuuntauksissa ole ollut kyse jostain ”parem-masta”, vaan muuntumisesta vastaamaan oman ajan tarpeita; jonkinlainen paradigma siis. Moi-sio käsittelee aluetutkimuksen periaatteita toi-sen maailmansodan jälkeisessä Suomessa sekä 1950-luvun valtakunnansuunnittelutoimiston syntyä. Artikkeli auttaa ymmärtämään aluemää-rittelyiden kriteereiden muodostumista ja tavoi-tehakuisuutta, mutta artikkelia olisi voinut hyö-Historiallinen aikakauskirja 1 /  2012   103syväluotausdyntää myös metodisena avauksena historian-tutkimuksen suuntaan.Laura Kolbe ja Samu Nyström ovat ainoita, jotka esiintyvät kahdessa teoksessa ja esitellen molemmissa kaupunki- ja nimenomaan pääkau-punkihistorian tutkimista keskiössä Helsinki. Näkökulmat ovat eurooppalaisessa ja globaalis-sa kontekstissa. Kolben omassa artikkelissa kau-punkitutkimuksen traditiosta (sic!) korostuneen osan saa tilastotieteen esittely. Kaupunki paikal-lisena ilmiönä olisi ansainnut Helsinkiä laajem-man tarkastelun nimenomaan aluetutkimuksen erityiskysymyksenä. Kristiina Kalleisen artikkeli käsittelee venäläisyhteisöjä Suomessa. Mielen-kiintoinen teema jää turhan yleisluontoiseksi ja Helsinkiin keskittyväksi. Siksi ehkä tahattomas-tikin Kalleinen antaa sellaisen kuvan, ettei poh-joisempana Suomea ollut venäläisyhteisöjä. Vii-tata olisi voinut vaikkapa Tornioon, joka Ilkka Teerijoen erinomaisen paikallishistorian mu-kaan oli 1800-luvulla suorastaan venäläinen kau-punki.3Maria Lähteenmäki siirtää omassa artikkelis-saan tarkastelun 1700-luvun pohjoiseen ulottu-vuuteen ja tuolloisen tutkimuksen heräävään kiinnostukseen Lapista. Esitys on sujuva mutta ei oikein istu teoksen tavoitteeseen ajankohtai-sista aluetutkimuksen kysymyksistä ja olisikin sopinut johdantopuheenvuoroon. Reija Sato-kangas puolestaan tarkastelee Kaikella on paik-kansa -teoksessa pohjoisen paikallishistoriaa ja korostaa, kuinka Pohjois-Suomi oli vanhastaan eräänlainen katvealue historiantutkimuksessa. Satokangas päätyykin mielenkiintoiseen to-teamukseen tarkastellessaan pohjoisten pitäjien paikallis- ja aluehistorioita. Hänen mukaansa vahva aluesidonnaisuus on tuottanut niin paljon uutta tutkimusta, että esimerkiksi pohjoisen asutushistoria on tutkittu paremmin kuin muu-alla Suomessa. Kysyä sopii, onko hintana pohjoi-sessa ollut ehkä liiankin tiukka sitoutuminen alueteemaan.Olen pureutunut teoksiin kesästä 2011 lähti-en, eikä osuvampaa ajankohtaa olisi voinut sat-tua. Ehkä yllättävää kun paikallisuus on lähtö-kohtana, että teoksia on voinut peilata Norjan tragedian ja Kreikan kriisin kautta. Ne ovat erin-omaisia esimerkkejä siitä, kuinka lähellä toisiaan lopulta ovat paikalliset kysymykset, nykyisyys ja laajemmat historialliset yhteydet. Helmenä on Maa, seutu, kulmakunta -teoksen avaava Heikki Mikkelin artikkeli aluetutkimuksen Euroopasta. Mikkeli on pystynyt reilun 20 sivun artikkelis-saan kiteyttämään onnistuneesti eurooppalai-sen alueellisuuden tutkimuksen kiinnekohdat, kansallisuuskysymykset, regionalismin uuden nousun ja institutionalismin karikot. Mikkeli puhuu amerikkalaiseen maantieteilijään John Agnewiin viitaten territoriaalisesta tilasta, johon liittyy eräänlainen ansa (territorial trap). Mikkeli korostaa, ettei ole olemassa luonnollisia alueita ja rajoja, vaan ne ovat ”ihmisten vallankäytön ilmentymiä ”.Muutamat naapuritieteiden artikkeleista jää-vät uuden aluehistorian teeman kannalta irralli-siksi. Näin esimerkiksi Lassi Heinisen pohjoisen geopolitiikkaa käsittelevä artikkeli on puhtaasti hänen oman tieteenalansa tarkastelua, jossa kä-sitteellistä tekstiä olisi ollut syytä avata lukijalle. Sinänsä Heininen nostaa esille kiinnostavalla ta-valla ”tilan” ja ”vallan” merkitykset klassisen geo-politiikan peruselementteinä, mikä taas linkit-tyisi erinomaisesti fyysistä ja kulttuurillista tilaa käsittelevään teokseen. Vastaavasti Heinistä seuraava Helena Ruotsalan artikkeli kansatie-teen muuttumisesta suorastaan uudenlaiseksi eurooppalaiseksi etnologian tieteenalaksi on erinomaisen mielenkiintoinen mutta jää histo-riantutkimuksen näkökulmasta erilliseksi. Paik-kasidonnaisella etnologialla löytyisi myös kaiku-pohjaa ”uuden historiantutkimuksen” menetel-missä.2. Antero Penttilä (1970) Onko paikallishistoriallisella tut-kimuksella tulevaisuutta. Paikallishistoria ja historiantutki-mus. Julkaisija Paikallishistoriallinen toimisto, Helsinki, 73–75.3. Ilkka Teerijoki (2007) Tornion historia 2: 1809–1918.104    Historiallinen aikakauskirja 1 /  2012syväluotausFyysisiä ja kulttuurillisia tilojaKahden paikallis- ja aluehistoriaan keskittyneen teoksen jälkeen sain käsiini fyysistä ja kulttuuril-lista tilaa esiteollisessa Euroopassa käsittelevän vankan teoksen, jonka Jyväskylän yliopiston kas-vatit Marko Lamberg, Marko Hakanen ja Janne Haikari ovat toimittaneet. Teos merkitsee rei-pasta askelta eteenpäin kahden paikallis- ja alueteeman jälkeen ja on mielestäni yksi keskei-nen paradigma ”uudelle aluehistorialle”. Teoksen 13 artikkelissa haetaan tila-käsitteen avulla his-toriantutkimuksen metodisia lähestymistapoja tilalliseen käänteeseen (spatial turn). Teoksessa on pyritty selvittämään, kuinka tila on historias-sa käsitetty, miten se on otettu haltuun ja kont-rolloitu ja kuinka tilaa on käytetty itsemääräämi-sen välineenä. Otsikoinnista huolimatta artikke-lit keskittyvät Suomen alueelle, ja Eurooppa on ennen kaikkea tavoitteellinen alue, jossa kirjoit-tajien artikkeleissaan käsittelemiä tarkasteluta-poja on mahdollista soveltaa.Marko Lamberg aloittaa teoksen johdannon Tukholman Vanhan kaupungin kaakinpuusta Kåkbrinkenissä esimerkkinä tilan ymmärtämi-sestä ja siihen liittyneistä fyysistä ja kuvitteelli-sista aspekteista. Historioitsijat ovat viime vuo-sina operoineet useiden spatiaalisten käsittei-den kanssa, jotka kertovat tilojen moninaisuu-desta mutta Lambergin mukaan myös siitä, että tila merkitsi varhaismodernina aikana enem-män kuin nykyisin. Tila on ollut inhimillisen kulttuurin näkökulmasta sosiaalinen konstruk-tio. Siihen liittyvä raja on keskeinen myös identi-teeteille. Historiatiede lähentyy tässä maantie-teen tutkimusta ja palaa tavallaan näiden yhtei-sille juurille.Tila ei anna myöten teoksen kaikkien artikke-leiden arvioimiseen, mutta esimerkiksi Kimmo Katajala syväluotaa historiallisten karttojen po-liittisten rajojen merkitystä eri aikoina suhteessa varhaismodernin valtion luonteeseen. Erityis-kohteena on Ruotsin ja Venäjän välinen raja. Katajala päätyy tulokseen, että idea rajaviivasta oli olemassa jo keskiajalla toisin kuin tutkijat ovat yleisesti ajatelleet. Jukka Korpela syventyy myös Ruotsin ja Venäjän suhteisiin keskiajalla ja uudella ajalla paikallistason näkökulmasta. Hän painottaa teiden ja vesireittien merkitystä kah-den valtakunnan kamppaillessa hegemoniasta. Näkemykseen on helppo yhtyä. Esimerkiksi Ruotsin kruunu ymmärsi jo keskiajalla maantei-den keskeisen merkityksen vallankäytön väli-neenä. Senpä takia tiet pidettiin tiukasti keskus-vallan kontrollissa.Piia Einosen, Marko Hakasen ja Janne Haika-rin artikkeleissa tulee esille, kuinka kuninkaalli-sen viranomaisen oli hyvin vaikea ottaa paikal-lista tilaa hallintaansa, kun hän saapui vieraalle alueelle. Etäisyydet olivat keskeinen määräävä tekijä vallankäytössä, joka perustui myös per-hestrategioiden käyttöön. Teoksessa onkin mie-lenkiintoisia kartallistamisia virkamiesten kir-jeenvaihdosta ja yhteyksistä, muun muassa Ulla Koskisella. Samoin kannen sisäaukeamien kar-tat ovat selkeitä, mutta niissä on Lapin raja jää-nyt pois ja siksi Suomen alue on hahmottunut hieman virheellisesti. Lappi olisi ollut muuten-kin tilan ja spatiaalisuuden kannalta Karjalan tavoin erinomaisen mielenkiintoinen tutkimus-kohde. Pohjoista aluetta sivuaa oululaisarkeolo-gien tarkastelu verhojen käytöstä Tornion kau-pungissa. Arkeologit ovat tehneet Timo Ylimau-nun johdolla ansiokasta kaupunkitutkimusta Torniossa usean vuoden ajan, mikä näkyy sisäl-lön ansioina. Verhot tuntuvat ensin erikoiselta tutkimuskohteelta, mutta artikkelissa tulee hy-vin esille, kuinka niiden avulla otettiin yksityinen tila haltuun.Entä sitten?Kaiken kaikkiaan teoksista näkyy tarve hakea kansainvälisyyttä, mikä heijastelee laajemmin-kin suomalaista yliopistotutkimusta. Suuntaus on tietysti kannatettava, mutta sen kääntöpuole-na on ollut Suomen historian tutkimuksen vähe-neminen ja kapea-alaistuminen tiettyjen teemo-jen ympärille. Se on tietysti ongelma paikallishis-torian näkökulmasta. Entäpä jos professuureja ja Historiallinen aikakauskirja 1 /  2012   105syväluotaustutkimushankkeita kohdennettaisiin tulevaisuu-den Suomessa uudella tavalla esimerkiksi tee-mallis-metodologisin painotuksin. Näin muo-dostuisivat edellytykset ylläpitää myös suoma-laisia historianilmiöitä koskevaa tieteellistä tut-kimusta, josta Lambergin, Hakasen ja Haikarin toimittama teos on tuore osoitus. Näennäisesti perifeerinen tila tarjoaa mahdollisuuden ver-tailevaan rakenteiden ilmiötason universaaliin tutkimiseen ja soveltamiseen. Tällöin sellaisten alueiden tarkastelu kuten Karjala, Lappi tai Suo-mi onkin osa kaivattua kansainvälistä tutkimus-ta.

Finnish

Paikan ja tilan paradigmat osaksi suomalaista historiantutkimusta

https://journal.fi/haik/article/download/139860/87645

Paikan ja tilan paradigmat osaksi suomalaista historiantutkimusta

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi