Voipio, V. T

National Library of Finland DSpace Services

"Pilkku" on myötävä.Vuoropuhelu vähäisine toimintoineen.SUOMEN ELÄINSUOJELUSYHDISTYKSEN VUOROKESKUSTELUJA-L I J L IN:o 2.laatinutV. T. V.Helsinki 1908 Kirja- ja Aksidenssipaino Merkantil.„Pilkku" on myötävä.Torpan tupa. Sisustuksena pitkä pöytä, seinäkiintoinenpenkki, vuode, pari tuolia, rukki ja vyyhepuut. Seinällä penkinyllä riippuu yksipiippuinen haulikko.Mari ja Eeva istuvat pöydän ääressä juodenkahvia.MARI: Niinhän se on, eivät teidän maatole niin alavilla paikolla kuin meidän. Nä-mähän ovat niin hallanarkoja, ettei toisia Ison-talon mailla.EEVA: Tiettyähän se on. Ja jo se mei-dän Ville sanoikin, että kyll' ei se Eljas tar-vitse tänä syksynä vilja-aittansa hinkaloitaliikutella. Mutta ehkä te vielä toimeentuli-sitte, jollei sitten tuolla Mutasuon niityllä olisisitä tapahtunut.MARI: Niinpä vainenkin. Oikein onikävä sitä ajatellessakin. Kun meidän Eljasnyt kerrankin oli saanut paraimman niittynsäkuntoon — sitähän hän jo vuosia oli hokenut —kun hän sitten sinne uuden ladonkin rakensi,niin tulee salama ja polttaa poroksi niin ladonkuin heinätkin. Kolme osaa meidän heinis-tämme siinä meni, neljäs jäi talven varoiksi.EEVA: Muistan minä niinkuin eilisenpäivän sen ukkosilman. Kun se savu tuoltaMutasuolta päin alkoi nousta, niin aivan mi-nun sydämeni hätkähti, ja ensimäisenä minähuusin Villelle, että nyt ne meidän niittymmeheinät menivät. Mutta kyllä minä sinunkin puo-lestasi itkuksi pistin.MARI: Mutta olisit nähnyt meidän El'jasta sinä iltana. Tuossa hän istui vuoteenlaidalla ja imi piippuaan. Sammunut se oli,mutta siinä hän vaan istui ja katsoi pimeääntuvannurkkaan. Monta tuntia hän niin istuieikä virkkanut mitään. Sen vaan näin, ettäjoskus leuka vähän tärähti ja taisivat siinäsilmätkin vähän kosteat olla. Mutta sitten,kuin jo alkoi aamu valjeta, kääntyi hän, nykäsi minua ja sanoi: „Mari, lähdetään huo-menna kirkkoon, niin minusta olisi hyvä." —Sehän oli sunnuntai seuraava päivä. — Ja sit-ten vasta painautui hän makuulle Hänon niin malttava luonnoltaan.EEVA: Niin, olisipa siinä toinen malt'tinsa menettänyt (Pieni hiljaisuus.) . .Ja nyt hän siis aikoo »Pilkkunsa" myödä?MARI: Niin, „Pilkku" on myötävä.EEVA: Ainoa hevonen sitä tietä, mark'kinoille!MARI: Niinhän sitä täytyy. Ei se „Pilk'ku" enää niin voimissa ole, niinkuin tiedät,jo se on käynyt vanhaksi. Eihän siitä niinsuurta sääliä olisi muuten, vaan kun Eljas onnyt siihen niin mieltynyt.EEVA: Tosiaankin, niinhän hän on sitävaalinut kuin silmäteräänsä.MARI: Vaalinut on, ja monta vuotta.Silloinhan hän jo, kun nuorena miehenä Ho-vilaan rengiksi tuli, sai „Pilkun" hoitaakseen.Sillä oli Hovilan herralla sellainen tapa siihenaikaan ja taitaa olla vieläkin — minähän olinsiellä piikana silloin, — että hän jokaisellerengille antoi hoidettavaksi oikein nimikkohcvosen kullekin. Eljakselle hän antoi „Pilkun".Ja niinkuin omaa silmäänsä hän siitä päivinhevostaan hoiti. — Kun meille sitten tuli kuu'liaiset Eljaksen kanssa, niin muistan vielä,mitä herra sanoi minulle: Kyllä se hyvin vai'mon hoitaa, joka hevosestaankin noin huoltapitää. — Toiset taas ilkimyksissään sanoivat:Ei se jouda muijaansa ensinkään hoitamaan;hevostaan se vaan vaalii.EEVA: Onpa vaan hoitanut; eipä sinullavaan huolen päiviä ole ollut.MARI: No, en minä vaan Eijasta hius'karvankaan taittamisesta syytä. Ja sen minäuskon, että siinä se mieskin kunnon miehenäja hyvänä miehenä pysyy, kun ei raakalai--seksi luontokappaleita vastaan antaudu. Janiinhän se on Eljas lapsillekin niin hellä, kuinvaan voi olla raskaasta työstä tullessa. Onhantässä maassa raatamista ollut, ja jo se olisimiehen luonnon muuten kovettanut. Toisi'naan on Eljas tullut lypsäessäni läävään jaKirjoa taputellut jasanonut: No, Kirjo, annappanyt Marille täysi rainta! Mutta varsinkinhanhän hevoseensa on ystävöitynyt.EEVA: Arvaahan sen, kun kaiket päivääsen kanssa on, kesällä kynnössä, talvella met-sässä. Johan siihen vuosien kuluessa ehtiikiintyä.MARI: Kiintyyhän sitä niinkin, muttakyllä vaan Eljas jo Hovilassa siihen niin lik>tynyt oli. Se minusta oli oikein niinkuinlystikästä, miten vaikea Eljakselle alkoi olla»Pilkusta" luopuminen, kun tätä torppaa aja'teltiin. Isontalon isäntä tarjosi aina vähänpäästä meille tätä. Perhettä oli meille karttu'nut, ja ainahan sitä paremmin tässä elää kuinrengin palkalla.EEVA: Ja eikö ne Hovilan väet aina oletahtoneet pitää palvelusväkeä, jolla ei ole lapsia?MARI: Sehän siinä myös oli. Johanmeille alkoi ahtaaksi käydä tai oikeimmittaintoiset nureksuivat sitä. Mutta niin se herravaan näkyi olevan tyytyväinen Eljakseen, etteihän kehottanut muuttamaan. Kuitenkin ha'lutti meitä tämä torppakin, mutta niin minävaan uskon vielä nytkin, että siksi se Eljasepäröi, kun pelkäsi, että piti »Pilkusta" luo'pua. Jo minä häntä toruinkin. Kerran hänjo oli ottamassa torpan kontrahtia, mutta sil-loin hirnahti „Pilkku" tallista, niin että ylipihan kuului. Ja eikös se Eljas taas sanonuttuumivansa.EEVA: Ihanko todella, vahva mies niinhelläluontoinen ?MARI: Kyllähän sen kaikki näkivät,mutta eivät ne muut sitä niin tarkoin tietäneetkuin minä. — Ja erota siitä sittenkin piti, kuntänne muutettiin. Mistä se herra lie saanut'kaan tietää, että Eljaksesta oli niin vaikealuopua »Pilkustaan", mutta niinhän se kävi,niinkuin tiedät, että hän lahjoitti" „Pilkun"erojaismuistoksi Eljakselle.EEVA: Niin olihan siitä silloin puhetta,kyllä se silloin joka kylässä kuultiin(Lyhyt vaitiolo.) . . . Taitaapa olla miehelläsääli luopua siitä?MARI: Sanos muuta; sääli, sääli. Toista-kymmentä vuotta on sillä tämän torpankinmailla työtä tehty. Vaikka niinhän se on,ettei siitä enää pitkäksi aikaa töihin ole. Huo-noksi on „Pilkku"-raiska käynyt. Jalat ovatpäässeet turvottumaan, ja on niihin polviinkinsellaiset pussit kasvaneet.EEVA: Entä joko se haava takajalassaon parantunut?MARI: Johan se on ollut terve. Toissaviikolla Eljas sillä jo keveämpiä töitä alkoitehdä. Mutta niin minä luulen, ettei siitä enääkoskaan raskaampiin töihin ole. Joutaisi„Pilkku" päästä lepoon; onhan sillä jo ikää.Mutta ainahan sellaisen saa markkinoilla kau-paksi. Jos eivät muut huoli, niin kelpaahanse vielä mustalaisille. Joitakin kymmeniämarkkoja sillä voi saada.EEVA: Ainahan sillä vielä jotain saa,kun hyvästi sattuu niin enemmänkin.MARI: Niinpä vaan. Ja keväällä, josjaksetaan, niin ostetaan uusi tai vuokrataankyntötoimiin muualta Tuonne seEljas meni valjastamaan. Kauan se siellä vii-pyykin.EEVA: Ei taida olla miehelläkeveä matka.MARI: Ei, ei. Hänellehän minä tässäkahvit keitin. Mutta jopa tulee . . . (Eljastulee vaiteliaana, kättelee vierasta. Istuupöydän päähän. Mari kaataa kupin kukku-roilleen kahvia, Eljas kaataa kermakannustamaitoa. Sitten hän ensi ryypyn imettyäänkuppinsa yltä puhkeaa puheisiin.)ELJAS: Jumala auttakoon, mutta minäen lähde markkinoille.MARI: (kummissaan) Mitä, mitä sanot?ELJAS: Sitä, että minä en lähde mark-kinoille.(Vaimot ihmeissään katselevat vuoroin toisiaan ja Eijasta)ELJAS: Seisoin tuossa pihalla jasiitä ohi ajoimarkkinamiehiä. Kolhonkylän poikia näkyivätolleen. Mutta ne raakalaiset pieksivät hevo-siaan kuin riihtä puineet olisivat. Ja vastaovat sinne matkalla; minkälainen se tulosieltä on, kun ollaanviinapäissään ? Eivätkä needes olleet mustalaisia! — Sano, Mari, millätavalla sitten mustalainen hevostaan kohtelee!MARI: (Ensin epäröiden) Eihän, eihänsinun ole pakko mustalaisille myödä. Onhanniitä muitakin.ELJAS: On, on muitakin, mutta senminä tiedän, ettei „Pilkusta" muille ole, eiainakaan kauaksi aikaa. Onko siitä takeita,että muutkaan paremmin pitävät? Jo myövätlopuksi kuitenkin mustalaisille.MARI: Eihän se sitten enää sinun syysiole, jos toiset möisivät sen mustalaisille.ELJAS: Mari! Jätä tuo ajatusMari!(Lyhyt vaitiolo.)MARI: No, mitä sitten aijot tehdä?ELJAS: (on vaiti.)MARI: Riisuitko sitten hevosen?ELJAS: Riisuin ....Mutta en sitä enäätalliin pane, (harvaan ja varmasti:) Ahomä-elle sen vien, sinne mäen rinteeseen saa„Pilkku" nukahtaa.MARI: Aijotko tappaa sen?!ELJAS: Aijon, aijonpa kyllä? Sietää josaada vanhusparan levätä.MARI: Mutta oletko sinä jo . . . ?Nälkäänhän tässä jäätiin hallan tautta. Ukko-sen tuli poltti heinät. Kova talvi on edessä!Nyt ei kelpaisi raha!ELJAS: Maltahan toki mielesi, MariMARI: No, tottahan on, ettei „Pilkusta"enää ole suuriintöihin; remppautuisi vaan. Muttakyllä se vielä pari vuotta mustalaiskuormiakuljettaisi . . . Ehkä sata markkaa, ainakinviisikymmentä sillä saisit!ELJAS: (vaiti) (Mari katsoo häneen odot-taen vastausta.)MARI: (kiihtyen, mutta ei vihasesti) Taijos et sinä henno lähteä sitä myömään, niinlähden minä. Ja saat nähdä, että monta kym-mentä markkaa minä kotia tuon.ELJAS: (vakavasti) Niitä rahoja ei tämäntorpan hyväksi oteta. Niitä ei koskaan tuodatänne, niitä rahoja ei missään ole. (Nousee)(Kiivastuen): Totisesti, onko eläin kivi, jonkasaa heittää mihin tahtoo?! (Istuu jälleen.)MARI: Ei olekaan. Vaan sopiikoköyhänmiehen viskata omaisuutensa, niinkuin kiven,mihin vaan? Ajattele, Eljas, tosissaniminä puhun. Ajattele lapsiasi, eihän meilletule pian neuvoksi muu kuin mieron tielletaivaltaminen Sano sinä, Eeva,mitä sinä tuollaisesta ajattelet? Onko tämänyt mahdollista mitenkään tällainen?EEVA: Enhän minä Kyllähänse minustakin liikaaMARI: Sanos muuta! Rikkaammatkinne jo monta kertaa olisivat myöneet musta'laisille, mitä sitten meikäläiset! Tätä en ym-märrä ainakaanMARI: Mutta mistä sinä tiedät, ettäELJAS: En myö hevostani, en musta-laisille enkä muille, (nousee ja ottaa taka-nansa seinällä riippuvan pyssyn.)ELJAS (on nojannut päänsä käsiinsäpöytää vasten ja katsonut eteensä seuraamattapuhelua, nostaa päänsä; keskeyttäen Marin):Omaatuntoa vailla on se mies, joka heikonvpaansa lyö. Se raakale, joka lyö hevostaan,se ei siedä ihmisen nimeä. Ja sen minä tah-toisin sanoa, että tulkoon maailman rikkainmies tuossa vastaani ja sanokoon: tuhatmarkkaa saat, jos lyöt »Pilkkuasi", niin vastai-sin: Millä tuhansilla se kalvetus omastatun-nostani sitten lunastettaisiin? ....Viatonhevonen ja lisäksi se, joka tässä kolmantenaon torppaa rakentanut. Turva ja ystävä se onollut. En vihannestani, en metsän petoa soisikidutuksella kuolemaan.MARI: Mutta, Eljas, ajattele: talvi onedessä, köyhyys käsissä ....ELJAS: (vähän liikutettuna) Mari, se ontotta, köyhyys tässä tulee vastaan, kova talviedessä on. Mutta, Mari, sehän on varmaanoikein, että ei meitä saa köyhyys masentaa.Ei saa masentaa niin paljoa, että väärin teki'simme. Ja sen minä köyhä ja yksinkertainenmies voin sanoa, että on vääryys heikom-pansa uhrata oman onnen vuoksi. Voi sitä,joka vähempänsä avuttomaksi hylkää; voi sitäjoka heikompaansa lyö! Ja mikä on hevonen-kaan muu kuin heikko luontokappale, jonkaon ihmisen apuun turvauduttava? Tuo iso,väkeväruumiinen eläin se luottaa ihmiseen,ja milloin se on siitä väärin ihmistä palkinnut?Mari, sano!MARI: Eljas . . . Eljas!ELJAS: (harvalleen) Onhan tässä monastiköyhyys ovella kolkutellut. Mutta eipä meilläole ollut raskasta huolien taakkaa silti kannet-tavana, sanos Mari.MARI: Eljas, ...ei ole.ELJAS: Niin, ja „Pilkku" se on ollutpuutteen kolmas jakaja. Eihän sen ruokkoole kehuttava ollut, vaan eipä sen ole tar-vinnut kestää kovuutta ja sydämettömyyttä-kään ....(liikutuksesta katkonaisesti) Antaasen, turvan ja ystävän, ensimäisenä päästä le-poon Mari, anna lakkini tänne! (Me-nee ulos pyssyineen. Mari vaiteliaana seuraahäntä katseillaan.)EEVA: (vaitiolon jälkeen) On sillä lujaluonto.MARI: Jo hän tuota vähän eilen illallamaata pannessa puhui Pitäisihänsitä „Pilkkua" vielä saada nähdä.EEVA; Lähdetään! (Menevätovelle,jostaEeva ulos, mutta Mari pysähtyy, kääntyy janojautuu uunin kylkeä vastaan.)MARI: En mene, en voi! (Mietteissään.)ELJAS: (tulee) Missä on sinulla sitä tuo--retta leipääsi? (Mari menee ikkunalle, jostaottaa leivänpuolikkaan.) Anna se minulle!(Mari antaa. Eljas ottaa Maria kädestä.)ELJAS (liikutettuna, ääni väristen): Mari,eihän tämäkään ole helppo tehtävä, tiedäthänsinä sen ....Mutta se nyt on kerran teli'tävä kuitenkin. (Huomaa läpi ikkunan jotain;viittaa sen läpi ulos; hellästi): Katso, lapsetovat tulleet jo suolta kotiin, katso, miten ne»Pilkkua" hyväilevät. Näetkö Reettaa, kuinkase taputtaa ja Kalle sitten kaulaa silittää. Jaon vielä Elsalla syksyn viimeisiä viheriöitäruohoja, niitä se lapsi tarjoo ystävälleen . . . .Viimeistä kertaa, viimeistä HyvästiMari! ....MARI: (tuskin kuuluvasti) Hyvästi!(Eljas menee. Mari jää seisomaan oven suuhun.)MARI: (hetken päästä.) Jumala sinuasiunatkoon!—*>'<—

Vuoropuhelu vähäisine toimintoineen

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/83146/fd2012-pp00000674-pdf001.pdf?sequence=1

Vuoropuhelu vähäisine toimintoineen

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

National Library of Finland DSpace Services