Arvosteltu teos: Punapäällikkö: Verner Lehtimäki, Kimmo Lehtimäki, Jyväskylä (2004

Nevakivi, Jukka

Journal.fi

ARVOSTELUJA222Puna-päällikön vaiherikas elämäKimmo Lehtimäki: Verner Lehtimäki – Punapäällikkö. Kustannusosakeyhtiö Revon-tuli, Jyväskylä 2005. 365 s.■ Verner Lehtimäestä ilmesty-nyt upea elämäkerta korvaa sopivasti sen, ettei Suomen kansallisbiografiassa suostuttuedes mainitsemaan häntä, vaikka isoveljestä Konrad Leh-timäestä julkaistiin artikkeli. Sarjaan on otettu mukaan hen-kilöitä, joiden ainoa kriteeri on heidän rikollisuutensa. Puna-päällikkökin kuuluu rikosre-kisteriin, mutta hän on muuta-kin: merkittävimpiä punaisia sotilasjohtajiamme, Muurman-nin legioonan komentajahah-mo, ensimmäisiä koulutettuja suomalaisia sotilaslentäjiä, Yh-dysvalloissa pitkään toiminutneuvostoliittolainen ilmailu-agentti, joka järjesti toimeksi-antajilleen – ennen kuin hän joutui itse Tshekan uhriksi – kolmekymmentä lentokonet-ta.Kirjan tekijä, Konrad-veljen pojanpoika, tamperelainen yli-lääkäri Kimmo Lehtimäki on onnistunut vaikeassa tutkimus-tehtävässään ihailtavan hyvin. Hänen käyttämänsä lähde-aineisto käsittää varsinaisen arkistoaineiston ohella 248 ni-mikettä, joista kymmenen jul-kaisematonta käsikirjoitusta. Ensikäden lähteistöön sisälty-vät myös kirjoittajan venäläi-sistä arkistoista haravoimattiedot. Kirjoittaja on isosetänsä elämänvaiheita rekonstruoi-dessaan käyttänyt keskeisesti hyväkseen myös Suomessa olevien ja Venäjälle jääneiden sukulaistensa kirjeenvaihtoa ja muistiperintöä. Teoksen arvoa lisäävät autenttiset hyvin säily-neet valokuvat.Kimmo Lehtomäellä on ol-lut mielessään kunniahimoi-sempi tavoite kuin pelkkä su-kukronikka, niin uskomatto-man salapoliisityön kuin se on vaatinutkin. Hän on ottanutpäätelmissään huomioon ai-heeseen perehtyneiden tutki-joidemme kannanotot ja pyrkii selvittämään myös tapahtu-mien taustat. Siinä hän tahtoo joutua tarpeettomasti syrjäpo-luille.Verner Lehtimäestä ei ole muita alkuperäisaineistoa tar-joavia kokonaisesityksiä kuin hänen itsensä 1930-luvun il-mapiirissä Neuvostoliitossa laaditut muistelmansa sekä puoli-fiktiiviset venäläisen Gennadi Fishin ”romaanit” ja ”novellit”, joiden lumoon te-kijä on langennut paikoitelleen kritiikittä. Yhtä kaikki, Kimmo Lehtimäki on tuonut aikalais-lähteistäänkin esille yksityis-kohtia, jotka täydentävät var-sinkin vuoden 1918 taisteluista vallinnutta yleiskuvaa.ARVOSTELUJA223Teosta rasittavat liian pitkät, sanoisiko itseluottamuksen puutteesta kielivät pitkät lai-naukset. Pelko on tarpeeton, sillä olkoonkin että tekijä on historioitsijan ammatissaan jokseenkin self made man, hä-nen otteensa on niin vakuutta-va että itsenäisempi analyysi riittäisi. Vernerin lapsuudesta ja nuoruudesta kertovien luku-jen anti on erittäin hyvä.Tekijä korostaa traagisesti köyhtyneestä kodista ja lapsi-rengin kokemuksista periyty-nyttä oikeudenmukaisuuden puutetta, joka ajoi Vernerin kumouslinjalle. Hänen ja kou-lutusta saaneen maltillisen Konradin väliset erot tulevatsurkuhupaisesti esille kuvauk-sessa, jossa Verner kysyi vel-jeltään 1917 marraskuussa, neuvostovallankumouksen jo tapahduttua, mitä eroa oli bol-shevikeilla ja menshevikeillä.Lukija jää kuitenkin kaipaa-maan täsmennyksiä Vernerin ideologisesta kehityksestä. Vuoden 1917 lopulle tultaessa hän oli Kimmo Lehtimäen mu-kaan yhteydessä Pietarin suo-malaisiin bolshevikkeihin ja näyttää osallistuneen sotava-rusteiden salakuljetukseen Suomen puolelle. Verner osal-listui kansalaissotaan kotiky-länsä Raunistulan punaisen ratsuväen riveissä.Kimmo Lehtimäki kuvaa myötätuntoisesti Vernerin nou-sua Tampereen puolustajien johtopaikoille mutta ei peittele sankarinsa huonompia luon-teenpiirteitä, rajatonta itsevar-muutta, oman käden oikeuden harjoittamista, jopa raakuutta. Kirjoittajalla ei ole perusteita dementoida historiallisessa kir-jallisuudessa esitettyjä väitteitä, että Verner ampui Tampereella rauhanvälittäjänä esiintyneen valkoisen ja ryösti ennen piiri-tetystä kaupungista ulosmur-tautuessaan Suomen Pankin konttoriin talletetun kullan.Verner Lehtimäki joutui syksyllä 1918 länsivaltojen miehittämälle Muurmannille, jossa hän tapasi aikaisemmin Hämeessä tapaamiaan brittiup-seereita ja joiden avulla hän pääsi Muurmannin suomalai-sen legioonan johtoportaa-seen. Lehtimäen tutkimus esit-tää paljon yksityiskohtia tästä vaiheesta mutta ei selvitä, il-meisesti brittiläisten lisädoku-menttien puutteessa, missä määrin Verner oli sekaantunutsilloisten suojelijoidensa neu-vostovaltaa vastaan tähdättyyn tiedustelutoimintaan.Lehtimäen tulevaa uraa pu-napäällikkönä ei NKDV pääs-syt häiritsemään aluksi siitä yksinkertaisesta syystä, ettei se ollut täysin selvillä Muurman-nin tapahtumista. Vernerillä ei ollut vaikeuksia päästä suoma-laisille tarkoitettuun punaup-seerikoulutukseen, ei liioin näille avatuille lentäjäkursseil-le. Hän pääsi nuoremman vel-jensä kanssa Itämeren ilmavoi-mien upseeriksi ja huipensi lentokautensa Kronstadtin ka-pinallisia vastaan 1921 suorit-tamiinsa hyökkäysoperaatioi-hin.Verner oli tutustunut Tam-pereen rintamalla nuoreen Martta Autioon, joka seurasi häntä Muurmanniin ja osallis-tui salaiseen agitaatiotoimin-taan. Etsivä keskuspoliisi pi-dätti Aution, joka joutui vuo-siksi vankilaan. Verner löysi 1921 pietarilaisesta ravintolas-ta elämänsä naisen, sveitsiläi-sen laulajattaren Lilly Leema-nin, ja virallisti tällä kertaa tuota pikaa suhteensa. Kimmo Lehtimäki selvittää myös Ver-nerin syrjähypyn, suhteen Ko-minternin Amerikkaan lähettä-mään tähtivakoilijaan MarySchul-Martiniin. Mary joutui myöhemmin Suomen viran-omaisten luovuttamana 1942kuululle Hohenhörn-kuole-manlaivalle ja Gestapon kä-siin.Kun kauan odotetusta aseellisesta paluusta kotimaa-han ei tullut mitään, Verner Lehtimäki häipyi Jalmar-veljen-sä ja molempien vaimojensa sekä nuoren poikansa Einon kanssa vähin äänin Neuvosto-Venäjältä. Jännittävien vaihei-den jälkeen Lehtimäet asettui-vat Amerikkaan, jossa viettivätmakeaa elämää kahdeksan vuotta. Suomen EK:n pyynnös-tä heidän taustaansa tutkinutFBI ei kyennyt selvittämään, mistä veljekset saivat rahansa leveään elämäänsä.Verner ehti jo 1930 lentoko-neinsinöörin tittelillä asettua Rooseveltin lentokentällä NewYorkissa toimineen lentokou-lun opettajaksi. Kimmo Lehti-mäki kertoo isosetänsä ratkai-sevasta osuudesta ranskalais-ten Atlannin-ylilennon valmis-teluihin 1929. Verner solmi suhteet New Yorkin silloisen kuvernöörin Franklin D. Roo-seveltin kanssa. Kanssakäymi-nen oli niin tuloksellista, että Vernerin onnistui lopulta en-nen Neuvostoliittoon paluu-taan päättämään 22 kevyttä vesitasoa ja niiden tarvikkeita käsittävästä kaupasta. Konei-den rahoittamiseksi kerättiin varoja paitsi Amerikasta, Kar-jalan tasavallan työtätekeviltä. Koneet oli tarkoitus asettaa ta-savallan käyttöön. Ilmeisesti Moskovan penseys aiheutti ARVOSTELUJA224sen, ettei suunnitelmasta tullutmitään, ja Amerikasta jo kulje-tettu kalusto romuttui tai luo-vutettiin punalaivaston käyt-töön.Jalmar Lehtimäki kuoli 1935 syöpään saamatta, kuten väite-tään, tarpeellista hoitoa sairau-teensa. Verner Lehtimäki puo-lestaan pidätettiin odottamatta tammikuussa 1938. Kuuluste-luissa häntä syytettiin perättö-mästi etenkin siitä, että olisi tavannut Yhdysvaltoihin aset-tunutta Tokoita ja suostunuttämän ehdottamaan neuvosto-vastaiseen vakoilutoimintaan. Verner Lehtimäki tuomittiin kuolemaan 29.3.1938 ja am-muttiin kuusi päivää jälkeen-päin. Leningradissa kaikki tä-män jälkeiset vuodet elänytleski sai tiedon 1957 rehabili-taatiosta, sen jälkeen kun oli sanonut anoneensa aiemmin turhaan 26 kertaa.Kimmo Lehtimäki toteaa isosetiensä haamujen kummi-telleen Suomessa vielä seuraa-vien sotien aikana. Hän sitee-raa kahden muun sotakirjaili-jan ohella EK-Valpon A. Ala-vaa, joka kirjoitti Turun seu-dun 1940 pommituksista, ”joita Lehtimäen veljekset johtivatpommi- sekä hävittäjälaivuei-neen, Neuvostoliiton Itämeren divisioonalle alistettuina”.Jukka Nevakivi

Finnish

Punapäällikön vaiherikas elämä

https://journal.fi/haik/article/download/139302/87087

Punapäällikön vaiherikas elämä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi