Anna-Lisa Amberg: ”Kotini on linnani” – Kartano ylemmän porvariston omanakuvana. Esimerkkinä Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen suunnittelema Suur-Merijoki vuodelta 1904. Suomen Muinaismuistoyhdistys 2003, 213 s

Kervanto Nevanlinna, Anja

Journal.fi

T I E TEESSÄ TAPAHTUU72Mainio opas alan labyrintissäJohdatus musiikintutkimukseen on hieno avaus ja koonti kaikesta siitä, mitä musiikkitieteessä tapahtuu. Se hakee sanastoa, metodeita, suun-tia ja haasteita. Alaa rasittaa ankarasti tuo sana musiikki; sehän kuuluu kaikille ja kaikki siitä kiinnostuneet saavat, voivat ja ovat musiikista jotain mieltä. Ei matemaatikon, kemistin, fyysi-kon, tai tuskin edes fi losofi n tarvitse selitellä te-kemisiään tieteen parissa. Musiikki on kuitenkin ensi sijaisesti viihdettä,  parhaimmillaan sielun amforaa. Voiko, kannattaako sellaista tutkia; eikö tykkää-ei tykkää enää riitäkään? Kaikkihan ovat musiikkimakunsa asiantuntijoita. Kirja voi parhaimmillaan opastaa siihen, että se minkä voi musiikinkin parissa ajatella ja päätellä, sen voi tehdä selkeästi. Muusta on soitettava ja lau-lettava.  Johdatus musiikintutkimukseen osoittaa ne hyvin monet väylät, joita pitkin musiikkia voi tutkimalla mielekkäästi lähestyä. Otsikoiden kattavuudesta huolimatta olisin toivonut vie-lä viittä sivua lisää: eläinten musiikista ja sen tutkimisesta ei opus juuri mainitse, vaikka siitä on väiteltykin Helsingin yliopiston musiikkitie-teen laitoksella ansiokkaasti. Kirja on suosituksensa mukaisesti mainio opas alan labyrintissä. En tiedä kuinka viisasta on kansantaloudellisesti kouluttaa musiikki-tieteilijöitä, mutta musiikkiin haksahtaneelle, ajattelemisesta innostuneelle nuorelle voi tällä saralla olla luvassa upeita oivalluksen hetkiä.Kirjoittaja on säveltäjä sekä Sibelius-Akatemian mu-siikin historian ja teorian lehtori. Kartano arkkitehtuuri- ja kulttuurihistorian tutkimuskohteenaAnja Kervanto NevanlinnaAnna-Lisa Amberg: ”Kotini on linnani” – Kar-tano ylemmän porvariston omanakuvana. Es-imerkkinä Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen suunnittelema Suur-Merijoki vuodelta 1904. Suomen Muinaismuistoyhdistys 2003, 213s.Anna-Lisa Amberg on taidehistorian väitöskir-jassaan ”Kotini on linnani” – Kartano ylemmän porvariston omanakuvana tutkinut Suur-Merijoen kartanon päärakennusta, jonka pietarilainen liikemies Maximilian Othmar Neuscheller rakennutti kesäkodikseen Viipurin lähistölle ja jota on sen valmistumisesta 1904 lähtien pidetty suomalaisen art nouveaun tai ns. kansallisromant-tisen arkkitehtuurin merkkiteoksena. Ambergin tavoitteena oli selvittää, millainen kyseinen rakennus oli, miksi kesäkodiksi rakennettiin tällainen talo ja minkälaisesta elämäntyylistä ja arvomaailmasta talo kantoi merkkejä.Ambergin tutkimuskohde ja näkökulma liittyvät englantilaiseen ns. country house-ark-kitehtuuriin. Englantilaiset kulttuuriperinnön vaalijat kiinnostuivat kartanoista viimeistään 1970-luvulla, kun Lontoon Victoria and Albert Museum järjesti näyttelyn ”The Destruction of the Country House”. Kun yhteiskuntaa moder-nisoitiin yhä nopeammin, suuri maaseututalo tilusten keskellä näytti edustavan englantilai-suuden ydintä ja historiallista jatkuvuutta.* Arkkitehtuurihistoriassa kartanoita oli perinteis-esti tarkasteltu lähinnä osana tyylihistoriaa ja näyttöinä niitä suunnitelleiden arkkitehtien taidoista. Kirjassaan Life in the English Country House (1978) Mark Girouard analysoi englan-tilaisen maalaiskartanoiden ja niissä asuneiden ihmisten elämäntapojen muutoksia keskiajalta toiseen maailmansotaan. Girouardin tutkimus merkitsi näkökulmaa kulttuurihistoriallisesti suuntautuneeseen arkkitehtuurihistoriaan.Myös Amberg on saanut virikkeitä Girouardilta, mutta Suur-Merijoen kartano ero-aa  tärkeässä suhteessa Girouardin tutkimus-kohteista. Rakennus on tuhoutunut, ilmeisesti sotien seurauksena. Mikä siis oli Ambergin tut-kimuskohde? Amberg rekonstruoi rakennuksen ”alkuperäisen asun” suunnittelupiirustusten, valokuvien, säilyneiden esineiden sekä kirjal-listen kuvausten ja arviointien pohjalta. Näin hänen kohteenaan ei ollut rakennuksen käytön TIETEESSÄ TAPAHT UU73kulttuurihistoria tai asukkaiden elämäntapa tiettynä pitempänä ajanjaksona vaan rakennus sellaisena kuin se oli heti valmistuttuaan. Millä tavalla Othmar Neuschellerit todellisuudessa elivät kesäkodissaan ne runsaat kaksi vuosi-kymmentä kun rakennus oli perheen käytössä, siitä on ilmeisesti ollut hyvin niukasti aineistoa käytettävissä. Amberg tarkentaakin, että hänen tavoitteenaan on ollut vain niiden mahdolli-suuksien kartoitus, joille Suur-Merijoen asunto-tyyppi tarjosi puitteet. Tämä lähenee perinteistä arkkitehtuurihistoriaa, joka on kohdistunut rakennuttajan ja suunnittelijoiden intentioihin. *Hyvin ohuille maininnoille on tutkimuksessa jäänyt Suur-Merijoen kartanon luonne kesäko-tina ja tässä mielessä osana elämäntapaa, jonka keskus sijaitsi Pietarissa. Karjalan kannas alkoi houkutella pietarilaisia kesänviettopaikkana jo Saimaan kanavan valmistuttua, ja Pietarin–Helsingin rata paransi edelleen matkayhteyksiä. Vuosisadan vaihteessa huviloita tällä alueella omistivat niin virkamiehet kuin teollisuusmag-naatitkin, mm. Nobelin perhe. Vauraus saattoi olla suurta luokkaa; Amberg muun muassa kertoo Maximilian Othmar Neuschellerin rakennuttaneen laulajatar-äi-dilleen oopperatalon Nizzaan. Suur-Merijoen Kuva 1: Suur-Merijoen kartano. Eliel Saarisen ak-varelli 1903.Kuva 2: Kartanon oleskeluhalli ja sitä varten erityi-sesti suunniteltu sisustus. Signe Branderin valokuva 1912. T I E TEESSÄ TAPAHTUU74kartanon kulttuurihistorian analyysi olisi mielestäni edellyttänyt sen täsmällisempää problematisointia pietarilaisen elämäntavan kokonaisuuden suhteen. Kartanosuunnitelmaan vaikuttaneina teki- jöinä Amberg tarkastelee porvarillista elämän- muotoa, italialaispohjaista villa-arkkiteh tuuri-perinnettä ja linnaa tyyli-ihanteena. Viitteet ulottuvat  ajallisesti Andrea Palladion 1570 julkaistusta teoksesta saksalaisiin 1800-luvun alkupuolen kuninkaanlinnoihin ja Pierre Bourdieun 1980-luvulla kehittämään kulttuu-risen erottelun malliin, jopa Disneylandiin. Suomalaista kartanoperinnettä tutkimuksessa ei käsitellä, mutta sen merkitys Suur-Merijoen kartanon muotoutumiseen on ilmeisesti ollut vähäinen. *Ajallisia tai tiettyyn kulttuuripiiriin sidot-tuja täsmennyksiä tekstissä on niukasti. Am-berg näyttää olettavan, että eri maiden ja eri aikojen porvaristoryhmät ovat kulttuurisesti yhdenmukaisia ainakin kartanorakennuksen muotoutumisen suhteen. Ambergin mukaan esimerkiksi ”perinteisesti ruokasalin tuli sisus-tuksiltaan edustaa asunnossa maskuliinisuutta olohuoneen ollessa tämän selvin vastakohta, naisen valtakunta ja naisellisuuden ilmentäjä” mutta viitteissä tarkastellaan vain 1800-luvun englantilaista kartanoperinnettä, ei esimerkiksi Othmar Neuschellereitä lähempänä ollutta saksalaista tai ajankohtaisempaa pietarilaista vuosisadan vaihteen traditiota. Vaikutteiden poiminta näin tarkoitushakoisesti on ongelmal-lista eikä täysin luotettavaa. Kuvauksena siitä, millainen Arkkitehti-toimisto Gesellius, Lindgren, Saarisen suunnit-telema Suur-Merijoen kartanon päärakennus oli, Ambergin tutkimus on kiinnostava ja tar-kentaa merkittävällä tavalla tämän aikakauden arkkitehtuurihistoriaa. Suur-Merijoen kartanoa on nyt aikaisempaa monipuolisemmin mahdol-lista verrata samojen suunnittelijoiden samoi-hin aikoihin rakenteilla olleeseen Hvitträskin ateljeetaloon. Ambergin laajaa, huoneiden yk-sityiskohtienkin tarkasteluun ulottuvaa tekstiä tukee runsas kuva-aineisto, johon sisältyy sekä arkkitehtien taitavasti visualisoimia suunnitel-mia että aikalaiskuvia ammattijulkaisuista ja yksityiskokoelmista, erityisesti talon omistajan ottamia, harvinaisen varhaisia 1910-luvun vä-rivalokuvia. *Voidaanko Suur-Merijoen kartanoa pitää ylemmän porvariston omakuvana? Othmar Neuschellereiden osuus rakennuksen muotou-tumiseen ei varmastikaan ollut ratkaisevaa ja sen dokumentaatio on liian epävarmaa tällaisen päätelmän pohjaksi. Rakennus perustui ennen muuta arkkitehtien tulkintaan tämän porvaris-toperheen elämäntavoista ja niiden toteuttam-iseen arkkitehtuurin keinoin – siis arkkitehdin perinteisen ammattitaidon piiriin luettavaan asiaan. Anna-Lisa Ambergin tutkimuksen kulttu-urihistoriallinen ulottuvuus liittyykin enemmän suunnitteluun kuin elämäntapoihin tai arvoihin. Tässä mielessä Suur-Merijoen kartano oli ennen muuta arkkitehtikolmikko Gesellius – Lindgren – Saarisen omakuva.KIRJALLISUUTTAGirouard, Mark (1978): Life in the English Country House. A Social and Architectural History. Yale University Press, New Haven.Kirjoittaja on Turun yliopiston taidehistorian (ma.) professori ja virkavapaalla akatemiatutkijan virasta Helsingin yliopiston taidehistorian oppiaineessa.

Finnish

Kartano arkkitehtuuri- ja kulttuurihistorian tutkimuskohteena

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0204/nevanlinna.pdf

Kartano arkkitehtuuri- ja kulttuurihistorian tutkimuskohteena

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi